Vaikea eksä. Raivostuttaa.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja ap
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

ap

Vieras
Eksä olis halunnu palata yhteen vielä tuhat kertaa meiän eron jälkeen. Mä en, oli se sellasta paskaa että luojalle kiitos et sain voimia lähteä suhteesta.
Nyt 4kk eron jälkeen mä oon tavannu uuden. Onhan tää nopeaa, mutta tunnen olevani rakastuneempi kuin koskaan ja tuntuu hyvältä olla näin.
Mulla ja eksällä yksi yhteinen lapsi, ja tapaamiset menny hyvin tähän asti kun sai kuulla mun uudesta miehestä, muualta. Olis varmasti pitäny itse kertoa, harmittaa.
Nyt on alkanu ihan törkeen hankalaks. vääntää jokaiseen päiväkodista hakemiseen kamalan riidan.
Viimeisin juttu on, kun sanoi ettei mun uus mies saa olla lapseni kanssa samassa tilassa.
Keksii kaikkia juttuja.
Mitä hemmettiä mä teen? Tää eksän käytös johtuu ihan selvästi siitä että on vielä tunteita mua kohtaan. Mulla ei ole häntä kohtaan mitään rakkauden tunteita, en halua palata entiseen.
Kokoajan menee vaan hankalammaks.. voiko eksä oikeesti päättää saako mun uus mies olla lapsen lähellä? :o
oon ihan väsyny tohon käytökseen.
 
Vaikuttaa siltä, että eksäsi yrittää hallita sinua vieläkin. Oliko hallitseva suhteessanne? Mielestäni myös 4kk erosta on liian lyhyt aika ennen uutta suhdetta, mutta sehän ei minulle kuulu. Mitä itse ajattelisit, jos eksälläsi olisi uusi nainen, jonka kanssa lapsennekin jo viettäisi aikaa?
 
[QUOTE="vieras";22000626]Vaikuttaa siltä, että eksäsi yrittää hallita sinua vieläkin. Oliko hallitseva suhteessanne? Mielestäni myös 4kk erosta on liian lyhyt aika ennen uutta suhdetta, mutta sehän ei minulle kuulu. Mitä itse ajattelisit, jos eksälläsi olisi uusi nainen, jonka kanssa lapsennekin jo viettäisi aikaa?[/QUOTE]

Mua ei haittaisi ollenkaan. Olisin onnellinen eksän puolesta. Kun mulla ei vaan ole häntä kohtaan romanttisia tunteita enää.
Ja tapasin ihanan miehen, pitäiskö mun nyt sanoa sille että ei voida olla yhessä koska oon eronnu vasta 4kk sitten?
Ja lapsi asuu pääsääntöisesti mun luona, isällään joka toinen viikonloppu ja näkee myös viikolla jonkun verran. Joten uusi mieheni väkisinkin joutuu viettämään meillä aikaa myös viikolla, eihän me koskaan muuten nähtäis..
ja tulee lapseni kanssa todella hyvin toimeen ja tyttö tykkää hänestä.
 
[QUOTE="kati";22000620]Miksi erositte?[/QUOTE]

Monia syitä. Asioita, joista ei mitenkään voitu päästä enää yli. Eksän alkoholinkäyttö.
Valehtelua, luottamuksen puutetta...
Ja mun kuihtuneet tunteet. Ei edes kiinnostanu enää yrittää.
 
Mitäs otit noin nopeasiti uuden ja käyttäydyit lapsellisesti.

Minä lähdin meidän avioliitosta. Mies ei olisi halunnut. Erosta vuosi ja mies löysi uuden 1 vko sen jälkeen kun minua vielä kinusi takaisin. Heti vei lapsemme uuden naisen luo yökylään ja alkoi kunnon uusperhe-elämä vauhdilla, käytännössä 2 vkossa. Lapsilta kuulin tämän. Minä päätin, että noin ajattelematon ihminen ei ansaitse ystävyyttäni, jota hän kinusi minulta. En tee hänen elämäänsä vaikeaksi, mutta en aio kuulua siihen mitenkään, vaikka exä haluaisi, että olemme yhtä suurta perhettä. Sun tilanteessa ymmärrän täysin, että mies on kiukkuuntunut. Yleensä ihmiset reagoi noin. Tuskin sillä on sua kohtaan mitään romanttisia tunteita. Mulla ei ainakaan ollut tippaakaan. Sitä on vaan pettynyt toisen ihmissuhdetaitoihin ja empatiakykyyn. Ymmärrän miehesi reagoinnin täysin. Kamalaahan on, että hänen lapsensa maailmassa on uusi täysin vieras ihminen noin heti elämänmullistuksen jälkeen, mihin hän ei voi vaikuttaa.

Itsellänikin on ollut uusi mies jo 9 kk, mutta en ole esitellyt lapsille enkä kertonut exälle. Vuosi tai kaksi on tosi lyhyt aika lapsen elämässä.
 
Ei eksälläsi ole välttämättä oikeita tunteita sinua kohtaan. Sinä olit se tekijä, joka mahdollisti hänen juomisensa ja hän haluaa sinut siksi takaisin. Ja yrittää edelleen hallita sinua. Älä välitä siitä! Hienoa, että pääsit suhteesta pois.
 
[QUOTE="juu";22000672]Mitäs otit noin nopeasiti uuden ja käyttäydyit lapsellisesti.
[/QUOTE]
Turha tulla itkemään omien kokemusten pohjalta. Se, että sinulla pitää olla vähintään 3 vuotta väliä, että voit esitellä uuden miesystäväsi on sinuun valintasi. Se ei ole yhteen sen parempi kuin ap:n. Jos ap on päässyt tuhoavasta suhteesta pois ja on löytänyt rakastvan miehen niin kaikki onni hänelle, se ei ole sinulta pois pelle.
 
[QUOTE="juu";22000672]Mitäs otit noin nopeasiti uuden ja käyttäydyit lapsellisesti.

Minä lähdin meidän avioliitosta. Mies ei olisi halunnut. Erosta vuosi ja mies löysi uuden 1 vko sen jälkeen kun minua vielä kinusi takaisin. Heti vei lapsemme uuden naisen luo yökylään ja alkoi kunnon uusperhe-elämä vauhdilla, käytännössä 2 vkossa. Lapsilta kuulin tämän. Minä päätin, että noin ajattelematon ihminen ei ansaitse ystävyyttäni, jota hän kinusi minulta. En tee hänen elämäänsä vaikeaksi, mutta en aio kuulua siihen mitenkään, vaikka exä haluaisi, että olemme yhtä suurta perhettä. Sun tilanteessa ymmärrän täysin, että mies on kiukkuuntunut. Yleensä ihmiset reagoi noin. Tuskin sillä on sua kohtaan mitään romanttisia tunteita. Mulla ei ainakaan ollut tippaakaan. Sitä on vaan pettynyt toisen ihmissuhdetaitoihin ja empatiakykyyn. Ymmärrän miehesi reagoinnin täysin. Kamalaahan on, että hänen lapsensa maailmassa on uusi täysin vieras ihminen noin heti elämänmullistuksen jälkeen, mihin hän ei voi vaikuttaa.

Itsellänikin on ollut uusi mies jo 9 kk, mutta en ole esitellyt lapsille enkä kertonut exälle. Vuosi tai kaksi on tosi lyhyt aika lapsen elämässä.[/QUOTE]

Mä myönnän sen, että olis pitänyt itse kertoa ja ehkä vähän aikasemmin. Siinä tein väärin. Mut muuten oon yrittäny että eksällä olisi helppoa, oon joustanu monessa asiassa ja tehny miten hän on halunnut. Mutta uutta suhdettani en anna hänen pilata.
Mä oon onnellinen pitkiin aikoihin, ja kerranki joku kohtelee mua ku ihmistä eikä kasaa paskaa. Ja tykkää mun lapsesta yhtä paljon.
Siis ihan oikeasti olisko mun pitäny olla alkamatta tämän uuden miehen kanssa mihinkään vaan eksän takia?
Voivoi jos erosta on 4kk. Eksä liehitteli naisia vaikka oltiin yhdessä. Sielläpä nyt kärsii.
 
Ja voihan se olla, että eksällä ei oikeasti niitä tunteita mua kohtaan enää ole vaan koittaa vaan hallita. Viimeks viikko sitte laitto viestiä et voitasko palata yhteen,rakastaa mua.
Mut ei varmaan vaan kestä tätä, haluaa omistaa mut.
 
älä vaan alistu exäsi temppuiluun vaan nauti uudesta onnellisesta suhteesta! Kellekään ei muuten kuulu miten nopeasti alat eron jälkeen seurustelemaan. Varsinkin jos edellinen suhde on ollut tunnepuolella kuollut jo pidemmän aikaa,oot tehny henkisesti eroa exääsi jo tuolloin. Nauti, päätä itse asioistasi äläkä anna temppuilevan alkoholistin elämääsi ja uutta suhdettasi pilata!
 
[QUOTE="juu";22000672]Mitäs otit noin nopeasiti uuden ja käyttäydyit lapsellisesti.

Minä lähdin meidän avioliitosta. Mies ei olisi halunnut. Erosta vuosi ja mies löysi uuden 1 vko sen jälkeen kun minua vielä kinusi takaisin. Heti vei lapsemme uuden naisen luo yökylään ja alkoi kunnon uusperhe-elämä vauhdilla, käytännössä 2 vkossa. Lapsilta kuulin tämän. Minä päätin, että noin ajattelematon ihminen ei ansaitse ystävyyttäni, jota hän kinusi minulta. En tee hänen elämäänsä vaikeaksi, mutta en aio kuulua siihen mitenkään, vaikka exä haluaisi, että olemme yhtä suurta perhettä. Sun tilanteessa ymmärrän täysin, että mies on kiukkuuntunut. Yleensä ihmiset reagoi noin. Tuskin sillä on sua kohtaan mitään romanttisia tunteita. Mulla ei ainakaan ollut tippaakaan. Sitä on vaan pettynyt toisen ihmissuhdetaitoihin ja empatiakykyyn. Ymmärrän miehesi reagoinnin täysin. Kamalaahan on, että hänen lapsensa maailmassa on uusi täysin vieras ihminen noin heti elämänmullistuksen jälkeen, mihin hän ei voi vaikuttaa.

Itsellänikin on ollut uusi mies jo 9 kk, mutta en ole esitellyt lapsille enkä kertonut exälle. Vuosi tai kaksi on tosi lyhyt aika lapsen elämässä.[/QUOTE]

Oletko jotenkin muita parempi mielestäsi?
 
Mä poden huonoa omaatuntoa siitä, että mun uus suhde alkoi jo kun olin naimisissa eksän kanssa. Ja kun erottiin, muutin heti yhteen uuden kanssa ja lapset joutuivat heti noin hirvittävän uuteen tilanteeseen.
Mutta: Kaikki sujui kuitenkin hyvin, ja nyt muutaman vuoden jälkeen kukaan ei oireile ja elämä sujuu hyvin. Huono omatunto tulee siitä, kun en toiminut ns. järkevästi ja ottanut eroa ennen uutta miestä ja kyllä mun olis pitäny pitää mies piilossa edes jonkun aikaa ennen lapsille esittelyä.
Näin kuitenkin meillä meni, sille ei enää mitään voi. Ei ihminen voi jäädä rypemään ja ruoskimaan itseään jostain asiasta lopun ikäänsä..Pakko antaa itselleenkin anteeksi joskus. Mä olen jo aika pitkällä sillä anteeksiannon tiellä, joskaan en vielä perillä.
 
[QUOTE="neljän lapsen äiti";22000858]Mä poden huonoa omaatuntoa siitä, että mun uus suhde alkoi jo kun olin naimisissa eksän kanssa. Ja kun erottiin, muutin heti yhteen uuden kanssa ja lapset joutuivat heti noin hirvittävän uuteen tilanteeseen.
Mutta: Kaikki sujui kuitenkin hyvin, ja nyt muutaman vuoden jälkeen kukaan ei oireile ja elämä sujuu hyvin. Huono omatunto tulee siitä, kun en toiminut ns. järkevästi ja ottanut eroa ennen uutta miestä ja kyllä mun olis pitäny pitää mies piilossa edes jonkun aikaa ennen lapsille esittelyä.
Näin kuitenkin meillä meni, sille ei enää mitään voi. Ei ihminen voi jäädä rypemään ja ruoskimaan itseään jostain asiasta lopun ikäänsä..Pakko antaa itselleenkin anteeksi joskus. Mä olen jo aika pitkällä sillä anteeksiannon tiellä, joskaan en vielä perillä.[/QUOTE]

Me ei oltu eksän kanssa naimisissa. Pelkästään avoliitossa.
Mutta silti, ois pitäny ehkä hoitaa tää asia erilailla. Mutta mä oon nyt onnellinen ja haluan ollakkin. Eksä hoitakoon omat asiansa ja tunteensa, mä en voi häntä enää auttaa.
 
Totta ihmeessä sinä saat alkaa seurustelemaan vaikkapa päivän jälkeen erosta. Mitäpä se meille tai sinun entiselle miehellesi kuuluu? Tietysti lapsen kanssa kannattaa miettiä, ettei heti ole tutustuttamassa ettei sitten tarvi usein pettyä jos joku olikin tosi mukava lapsen mielestä.

Mies ei voi mitenkään vaikuttaa siihen, että uusi miehesi oli tai ei ole tekemisissä lapsen kanssa. Onko teiläl yhteishuoltajuus? Hanki paperille ne sovitut viikonloput, jos menee vaikeaksi. Voit ensin keskustella asiasta, että jos homma ei pelitä, niin teette tarkat säännöt tälle yhteiselle vanhemmuudellenne. Ja se taas ei palvele ketään.

Jos mies ei yksinkertaisesti voi hakea lasta tarhasta, niin hae itse ja vie itse. Hoitakoot sitten viikonloppuina milloin on. Jos häntä ei kiinnosta olla lapsen kanssa tekemisissä, niin et sinä voi häntä siihen pakottaa. Mahdollisuus pitää antaa ym, mutta et voi pakottaa. Älä lapselle pura tätä teidän suhdettanne, yritä itse käyttäytyä hyvin. Kyllä sitä tyhmemmpikin kaveri pikku hiljaa ymmärtää, ettei saa sun elämääsi vaikeutettua.

Tuo on aika yleistä, että entinen kumppani yrittää sabotoida kateuksissaan uutta suhdetta. Tätä ei vaan tule suvaita. Se ei ole oikein uutta kumppania, sinua eikä myöskään lasta kohtaan. Onhan se myös pirun vaikeaa entiselle miehellesikin.
 
Joopajoo, se exäs olis varmaan reagoinut samalla lailla vaikka oisit sille kertonut uudesta suhteesta suoraan. Tai sitten olisi väittänyt että sä oikeen yrität saada sen mustasukkaseks tai saada sen kärsimään kun kuulutat uudesta onnestas. Eiköhän se vaan yritä hallita sua, ei se lapsen parasta ajattele kun kerran keksii joka aiheesta riitaa, lapsen kustannuksella.

4 kk erosta ei ole lyhyt aika ottaen huomioon että sulla on varmaan ollut henkinen ero päällä jo pitkään. Ei sitä voi itse päättää, milloin rakastuu! Tietysti pitää muistaa, ettei tee uudesta miehestä mitään isää lapselle kun sellainen hänellä jo on.. Eli mun mielestä sä et oo tehnyt mitään väärin, kertomasi perusteella.
 
Ihan vain omana henkilökohtaisena mielipiteenäni sanoisin, että antaisit sille lapselle aikaa sopeutua uuteen elämäntilanteeseen, ennen kuin tuot uuden ihmisen hänen elämäänsä. Vaikka itse olet tehnyt eroa jo pidemmän aikaa, lapselle se kuitenkin on tullut todeksi vasta kun konkreettisesti olette eronneet. Vaikka kuinka on rakastunut ja onnen huumassa, on uuden suhteen alkuvaiheessa, kun ei toista vielä kunnolla tunne, hyvin epävarmaa jatkuuko suhde, siinä on lapsella sitten taas uusi menetys.

Tavallaan siis ymmärrän exäsi harmituksen, mutta typeräähän tuo häneltä silti on. Eihän sinun elämäsi hänelle loppujen lopuksi kuulu ja tuollainen käytös on taas lapselle vahingollista. Juttelukaan ei taida tuoreissa erotilanteissa olla kovin hedelmällistä, mutta voithan silti yrittää kertoa, että äitinä varmasti ajattelet lapsen parasta joka tilanteessa. Vastahyökkäys tuskin toimii.
 
Lapsen ollessa isällään isä saa päättää kenen seurassa lapsi saa olla ja kenen seurassa ei.
Lapsen ollessa äidillään äiti päättää nämä asiat.

..poikkeuksina tietysti lähestymiskieltoperusteiset ihmiset.
 

Yhteistyössä