Vaikea 4-vuotias, kuinka toimia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja antakaa vinkkejä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

antakaa vinkkejä

Vieras
Kertokaas vinkkejä, kuinka toimia 4-vuotiaan, erittäin kovapäisen ja temperamenttisen pojan kanssa. Tuntuu, että meillä on päivät pitkät yhtä vänkäämistä erilaisista asioista ja ihan pienistäkin poika tulistuu helposti, siis ihan itsekseen räjähtelee kaikenlaisista jutuista ilman että kukaan lähtee mukaan riitelyyn.

Meillä on ollut se periaate, että ketään meillä ei haukuta tyhmäksi tms., ja esim. sitä tuo huutelee ihan koko ajan. Äiti/isi/veli/sisko... on tyhmä, tuhma, pönttö... Ei auta puhuttelut, jäähyt, anteeksipyytämiset. Ärisee, murisee, kihisee muutenkin kaikesta. Ja todella ihan pienistäkin jutuista saa hepuleita. Esim. tuossa äsken tulimme sisälle ulkoilusta, niin menin laittamaan pulkan seinää vasten nojaamaan. Poika saa hepulin, että haluaakin että laitetaan se yhdessä siihen. En jaksanut alkaa vääntämään kun muutenkin aamu ollut yhtä vänkäämistä, joten laitettiin se sitten uudestaan yhdessä. No siitäkös poika räjähtää vielä enemmän, että ei kun haluaakin laittaa sen ihan itse. En jäänyt enää kuuntelemaan vaan menin sisälle. Tämä nyt yksi esimerkki vaan, mutta päivään mahtuu varmaan kymmeniä samanlaisia pikkuselkkauksia ja tietty sitten isompiakin vääntöjä.

Meillä lisäksi 2 pienempää lasta, mutta jokainen saa aivan varmasti paljon huomiota, syliä jne. Siis mitenkä tällaisen lapsen kanssa pitäisi toimia? Antaa sen huudella noita tyhmä, tuhma -juttujaan ja antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, vai pistää ipana omaan huoneeseen joka ikisestä (tätäkin kokeiltu sillä seurauksella että eräänkin kerran herra vietti melkein koko päivän omassa huoneessaan ja siltikään ei käytökseen tullut mitään muutosta). Ei vaan osaa hillitä kieltään kun kiukku iskee. Räjähtää siitäkin jos kukaan ei ala hänen kanssaan riitelemään...

Kuitenkin kerhossa on ihan nätisti, on aktiivinen ja touhukas tapaus. Mutta kotona onkin sitten eri juttu...
 
Meillä samanlainen tyttö 4v! Ollut koko pienen ikänsä hyvin ailahtelevainen, eli suuttuu helposti ja ihan mitättömistä asioista jne. Marraskuussa meille syntyi vauva ja ehkä on ollut havaittavissa lisääntynyttä kiukkua yms meitä vanhempia kohtaan, vauvaan ei sitä kohdista, mutta meihin tietty kun ei enää huomion keskipisteenä olekaan. Mutta siis tätä on jatkunut koko hänen elämänsä ajan :) Jospa se teiniaika menis sit helpommin :D
Niin ja meilläkin siis tarhassa on ollut kiltti, ei kiukuttele ja reipas -kotona sit puretaan "paineet" sitäkin kovemmin..
 
[QUOTE="mamma";25423132]Meillä samanlainen tyttö 4v! Ollut koko pienen ikänsä hyvin ailahtelevainen, eli suuttuu helposti ja ihan mitättömistä asioista jne. Marraskuussa meille syntyi vauva ja ehkä on ollut havaittavissa lisääntynyttä kiukkua yms meitä vanhempia kohtaan, vauvaan ei sitä kohdista, mutta meihin tietty kun ei enää huomion keskipisteenä olekaan. Mutta siis tätä on jatkunut koko hänen elämänsä ajan :) Jospa se teiniaika menis sit helpommin :D
Niin ja meilläkin siis tarhassa on ollut kiltti, ei kiukuttele ja reipas -kotona sit puretaan "paineet" sitäkin kovemmin..[/QUOTE]


"Kiva" kuulla, että muillakin tuiskahdellaan. Miten teillä on toimittu noissa tilanteissa? Annatteko lapsen rähjätä vai puututteko ja kuinka? Kyllä meillä tunteensa saa näyttää, mutta kun se paha mieli ja kiukku vaan jatkuu ja jatkuu... lopulta tarttuu muihinkin ja se ei mielestäni ole kovin kivaa se. Siis että yhden rähjääminen ja marina pilaa muidenkin päivän.

Tänään jotenkin korostui koko homma kun klo 12.15 (juu, katsoin oikein kellosta) oli päivän ensimmäinen hetki, kun kukaan lapsista ei itkenyt tai kiukutellut jostain. Alkoi pikkusen hermo menemään itseltäkin siinä vaiheessa ja ajattelin kysellä vinkkejä täältä palstalta.
 
Mulla on kotona samantyylinen 4v6kk-ikäinen poika, ja helisemässä kyllä ollaan välillä hänen kanssaan. Just kuten sanoit, että kiukkunsa saa tietty näyttää/purkaa, mutta kun se kitinä ja kätinä tarttuu kaikkiin muihinkin, niin ei paljoa naurata... monesti päivän ekat raivarit tulee jo ennen aamupalaa, ja ite ei ihan jaksais aina suhtautua. Meillä on kuopus ihan surkea nukkumaan, ja omissa univeloissa ei se pinnakaan aina oo kaikista pisin ;)

Auttaa en valitettavasti osaa, sen sijaan vinkkejä ottaisin vastaan minäkin.
 

Yhteistyössä