Vaihtelevat tunteet

[Kameleontti]

Miten sitä on joskus niin täynnä rakkautta omaa kultaansa kohtaan ja taas toisinaan, kuten tänään huonosti nukutun yön jäljiltä, ei jaksaisi ollenkaan katsella eikä kuunnella?

Miten teillä, olenko jotenkin omituinen? Kuuluuko ihmisen olla tasaisen onnen huumassa päivästä toiseen vai saako olla ärtynyt ja haluta omaa rauhaa?

Epäilen onko minusta mihinkään suhteeseen, kun tunteet ovat näin häilyväiset. Uskaltaako sitä edes yhteistä elämää suunnitella, kun ei olekaan tasaista tämä rakastaminen.
Kyse ei ole kuukautisista.

 

[Sama täällä]

Tutulta kuulostaa. Viha-rakkaussuhde... Välillä rakkaudenhuumassa, välillä saa miettiä miten ihmeessä on päätynyt saman katon alle moisen ääliön kanssa... Tällaista täällä päin.

 

[Myös]

Tuttu juttu.

 

[jep jep]

ja vuodet on vierineet, mitään positiivista ei koskaan tapahdu -tulee väkisin mieleen, että jonniinlaisen mielenhäiriön olen ilmeisesti saanut (ja pahan), kun olen parisuhteeseen satsannut. Alun alkaenhan mun piti olla railakas poikamiestyttö, lapseton, uranainen. Plääh.

 

[Meri]

Todella tuttua.

Valilla katson hanta ja sydameni pulppuaa rakkautta hanta kohtaan. Kaikki on hyvin.

Ja sitten joskus, ikavalla hetkella ihmettelen mita h'''ia teen taman ihmisen kanssa, tuntuu ettemme kuulu yhteen, ja katson hanta enka tavoita sita ihmista jonka haluaisin tavoittaa.

Uskon etta tama kaikki kuuluu olennaisena osana rakkauteen. Mita enemman osaa hyvaksya toisen, ja itsensa erinaisia puolia ja ihmissuhteiden moninaisia seitteja sita enemman voi tavoitella sita harmonista paikkaa, jolloin ei enaa ihmettele muuttuvia tunteitaan, vaan luottaa siihen allaolevaan pohjatunteeseen. (vaikka sitakin tulee kylla aika usein kyseenalaistettua taallapain;-) joten... Noh, tuttua on!

 

[tasainen]

Ole onnellinen, että sulla on sentään noita positiivisia tunteiat jäljellä, minulta ne ovat kadonneet ja pelkät negatiiviset vallanneet mielen.

 

[Sara]

Olen myös tosi ailahtelevainen. Nyt ehkäisypiikin takia huomaan olevani vielä herkempi suuttumaan. Mutta luonteeltanikin jo olen ailahtelevainen. Itseänikin välillä harmittaa, kun asiat ovat hyvin niin, lauleskelen eikä saa hillittyä itseänä. Sitten, kun on asiat huonosti, niin ei paljon laulata ja on vähän masentunutkin. Mieheni on tosi tasainen. Minua välillä oikein ärsyttää se. Kun joudun perumaan jonkun yhteisen menomme tai joku muu suunnitelma menee pieleen, ei mitään vaikutusta hänelle. Itseäni heti harmittaa kovasti. Jos sanon tulevani myöhemmin johonkin tapaamiseen, ei mitään. Rahojen ollessa vähissä yllättävästä rahanmenosta, hän on pahalla päällä. Tai kun vanha auto reistailee, pelkää siitäkin tietysti tulevan suurta rahanmenoa.

 

[Mies]

Tulee itku kun lukee näitä. Koita nyt sitten elää tälläisten ihmisten kanssa. Itte olen niin tasapaksu tunteiden saralla, että olla ja voi. Koita sitten pysyä tälläsen ihmisen kanssa, kun saa opetella 5 vuotta eka lukemaan toisen kulmakarvoista missä mennään. Stressihän siitä tulee. Vaikka välillä kuinka yrittää ymmärtää ja kuunnella niin ei aina ole tarpeeksi.

Voin vain kuvitella jos joku nainen olisi kuvaillut näillä edellä mainituilla oireilla miestä niin miestä huudettaisiin lähes heti persoonallisuushäiriöseksi sekopääksi.

Nyyh.

 

[Kameleontti]

Sääli miehiä, todella.

Silloin kun sydän on täynnä rakkautta, tulee ihan kurja olo miten ikävästi onkaan tullut sitä rakastaan kohdeltua.

Sitten niinä toisina päivinä on vakuuttunut siitä, että hän on sen kaiken nurjamielisyyden ansainnut ja vaikka vähän enemmänkin.

Mulla ei ole kyse edes hormoneista, kun olen jo niin vanha ja sitä tasapainoa ylläpidetään pillereillä.

 

[neitonen84]

Ma en oikein keksi mitaan asiaa, mihin ihminen suhtautuisi jatkuvasti samalla ""voimakkuudella"". Toisinaan on motivoituneempi tyohon, toisinaan kyseenalaistaa ammatinvalintansa taysin, joskus kavereiden kanssa on hurjan mielenkiintoista ja hauskaa, toisinaan ei jaksaisi ollenkaan niiden seuraa, uskovainenkin kamppailee epailyksen ja kaikenmaailman kysymysten kanssa. On hyvia paivia ja on huonoja paivia. Nama kaikki esimerkit on varmaankin sellaisia, jotka (lahes) kaikki allekirjoittaa taysin.

Miksi ihmeessa siis kumppania kohtaan tunteiden pitaisi pysya koko ajan samanlaisina? Eihan me suhtauduta _omaan itseemmekaan_ aina samalla tavalla? Toisinaan itseluottamus on huipussaan ja tuntuu silta, etta osaa tehda mita tahansa ja toisinaan saa tuskailla epavarmuuden pyorteissa.

Ihmiset nykyaan painottaa tunnetta jotenkin liikaa. Ei parisuhdetta pelkan tunteen varaan voi perustaa, silla kuten jo tassa totesin, tunteet on hailyvaisia. Siella pohjalla pitaa olla jotain sellaista, joka kestaa kaikki hailymiset. Kumppanuutta, ystavyytta, kunnioitusta, hellyytta.

 

[marian]

Pöh. Tietenkin olotilat vaihtuvat jokaisella aina alusta loppuun saakka. MItä ihmeen elämää ja suhdetta se olisi, jos olisi aina tasaista ja onnellista. Tuskin ainakaan mitään aitoa ja rehellistä. Artyminen, riidat ja huonotuulisuus kuuluvat hyvään ja terveeseen parisuhteeseen. Pelottavaa ja huolestuttavaa olisi, jos tunteet eivät koskaan vaihtelisi. Ei aina voi olla varma rakkaudesta. Jos tietää, että on hyvä olla, huonoina hetkinä ei voi kuin päättää pysyä ja odottaa taas hyvää oloa. En ikimaailmassa uskaltaisi olla suhteessa, jossa ei välillä riideltäisi ja välillä tuntuisi huonolta. Sellainen suhde tuntuisi todella pinnalliselta ja sellaiselta, jossa kumpikaan ei uskalla olla oma itsensä ja luottaa toisen rakkauteen.

 

[Mies]

""Tietenkin olotilat vaihtuvat jokaisella aina alusta loppuun saakka. MItä ihmeen elämää ja suhdetta se olisi, jos olisi aina tasaista ja onnellista. Tuskin ainakaan mitään aitoa ja rehellistä.""

Niinhän sä luulet. Mutta mitäs sitten kun riidan aloittaja on yks yhteen se nainen, joka tuntee, että parisuhteeseen pitää saada tätä niin ihanaa dramatiikka, eloa ja ""rakkautta""?

Toki minullakin on huonoja päiviä ja hetkiä jolloin ei toinen kiinnosta, mutta sanon asian todella hienovaraisesti ja naiseni ymmärtää tämän ja siirryn hetkeksi omiin oloihini esim. kaverien, harrastusten, lukemisen, korjaamisen tai muun vastaavan pariin, yleisin syy huonoon olooni on väsymys, nälkä, stressi ja tiedän aina Huom! aina mistä vaivani johtuvat, eikä minun tarvitse ruveta väsyneenä ruotimaan syvimpiä tuntojani, koska tiedän pahan olon johtuvan esim. väsymyksestä. Toki joskus, jos jokin muu asia painaa niin kerron asiasta, mutta pitkällisen itsepohdiskelun ja kritiikin jälkeen.

Ikävä kyllä asia ei yleensä toimi samalla tavalla toisinpäin, vaan nainen haluaa purkaa sen pahan olon ja kiukun minuun ja taas sitten ollaankin niin rakastavaisia ja ihania. En voi väittää etteikö tämä olisi helppo keino naiselle, mutta minua välillä hieman tympii. Ja että olenko puhunut asiasta toki, nykyään osaan suhtautua lempeästi ja pienellä huumorilla näihin pieniin kiukun puurkauksiin, jotka hyvin usein koskevat todella pieniä arkisia asioita. Halaus ja lämpimät sanat helpottavat

Mikä helvetti siinä on, että luullaan parisuhdetta joksikin surkeaksi kauniiksi ja rohkeiksi jossa pitää kauheana olla tunteita laidasta laitaan. ääähhh...Me olemme vain niin erillaisia, mutta joskus olis kyllä kiva vaihtaa rooleja näin parisuhteen sisällä ja näyttää toiselle oikeasti mitä on olla se jonka pitää aina olla henkisesti tasapainoisempi ja tasapaksumpi sekä vahvempi.

 

[Meri]

No kylla meidan suhteessamme olemme kummatkin taman tunteiden vaihtelevuuden kourissa.

Meilla ei ainakaan ole asetelmaa aina riehuva nainen- aina tasainen mies. Siita ei ollut kysymys. Pitaisi pysytella avoimena ettei heti tulkitsisi toisten kirjoituksia taysin vain omien kokemustensa mukaisesti.

Sen voin kylla sanoa, etta mina olen tietylla tasolla paljon dramaattisempi.

Jos esim meille tulee jokin kriisi, ongelmakohta, olen monasti tullut huomaamaan etta mina teen asiasta valtavat analyysit ja paisuttelen asiaa mielessani siita mita tama ""todella tarkoittaa"", kun taas mies nakikin asian aika simppelisti.

Mutta sitten taas hanella on omat asiansa joissa han on ehdoton ja nakee ne paljon isompina ja dramaattisempina kuin mina.

Totta puhuakseni, vaikka uskon etta vaihtelevat tunteet ovat hyvinkin ns normaaleja, niin valilla mietin etta taitaa minulla ja miehellani olla niita eroavaisuuksia niin paljon, etta tata dramatiikkaa on vahan liikaa suhteesamme...

Yhteenvetona: kaikki on hyvin jos ailahtelevaisista tunteista ja ajatuksista huolimatta _pohjatunne_ suhteen suhteen sailyy vakiona. Mutta jos tata pohjatunnetta kyseenalaistaa enemman kuin uskoo siihen, niin silloin voi asiat olla ehka vahan huterasti. Kuten meilla nyt.

 

[Kameleontti]

Oikeastaan naurattaa nämä vastaukset ja kuvitelmat arkielämästä ja siitä miten pienestä, typerästä, asiasta saa joskus ison draaman aikaiseksi.
Olisko se sitä suhteen kestävyyden ja rakkauden testaamista? Yleensä riidan jälkeen aurinko paistaa ja onni kukoistaa. Pölyt on putsattu.

Ongelmahan tulee siitä, jos tempperamentit ovat kovin erilaiset. Se tasaisempi ei ehkä jonain päivänä enää jaksakaan toisen vallatonta tuuletusta.

Me ollaan onneksi kumpikin yhtä tulisia ja tähän asti se tulisuus on osunut eri aikaan. Silloin toinen voi rauhoitella ja tasoittaa tilannetta.

 

[sheye]

Minä kuuluin aiemmin tuohon tuulettajien railakkaaseen joukkon.

Nyt olen pari vuotta asunut ihmisen kanssa, joka ei oikeampi voisi olla. Hän on tasainen, rauhallinen ja vahva luonne. Ihan niinkuin Mies tässä ketjussa. Minä muutuin täysin kun hänet tapasin. Ei enää huutokuoroa, ovien paiskomista ja syvimpien tuntojen ruotimista. Huonoja päiviä on, mutta en pura niitä mieheen. Ja nykyään Miehen lailla tiedän mistä kiukku johtuu =)

Olin ihan ymmällä itsekin omasta käytöksestäni alussa. Minä päätin jo suhteen alussa että tähän panostan ihan eri lailla kuin ennen. Nyt tasaisuudesta on tullut jo osa minua. Mistään ei tarvitse tinkiä, ei tarvitse esittää muuta kuin on. Tilalle on tullut rauhallinen, ihana, tasapainoinen suhde. Olen muutenkin kaikkia asioita kohtaan rauhallisempi nykyään.

Minut ""paransi"" oikean miehen rakkaus ja halu ja motivaatio kasvaa paremmaksi ihmiseksi. Mieheni ansaitsee yhtä hyvän kohtelun kuin minäkin saan!

Ja kukin tavallaan. Minulle tämä sopii.

 

[Toinen mies.]

Mies! Nostit esiin asioita, joita naiset pitävät luonnollisena käyttäytymisenä. Naisilla on aina olemassa ne prinsessahaaveet, eli löytää elämänsä mies, joka tekisi hänet onnelliseksi. (Nykyään elimensä mies).

Mielestäni osuit oikeaan tuossa ""kauniit ja rohkeat vertailussa"". Tänäpäivänä baareissa notkuu epätoivoisia eronneita, karanneita, munahaukkoja, baarikärpäsiä, kissoja, salarakkaita, toisia naisia, uusperheen äitejä jne.

Kysymyksessä on ilmeisestikin ns. ""Emansipaatio ilmiö"", eli tämä äärifemakoiden ja lesbojen luoma ideologia. ""Perinteinen perheyksikkö"" on sovinistisikojen, eli miesten tarve ollut alistaa naisia runsaat tuhat vuotta ja nyt on naisten aika kostaa seuraavat tuhat vuotta kokemansa vääryys, sortaminen ja alaistaminen.

Toisaaltaan en ymmärrä tätä väitettä sillä kovin halukkaasti ja aktiivisesti jotkut naiset haluvat tulla ""alistetuiksi"", vaikkakin osa käyttäytyy nykyään kuin ""häntäheikit ja gasanovat aikoinaan"".

Valitettavasti totuus on se, että nainen on nainen (naaras) ja mies on (uros) ja jotka ovat evoluution luomia ja määräämiä sukupuolia niin eläinmaailmassa, kuin ihmismaailmassakin.

Naisella (ihmisnaaraalla) on sisäänrakennettu ja koodattu ohjelma, jota hän toteuttaa tiedostamatta itse hänen toimintaansa ja käyttäytymistään ohjaavia koodistoja. Paritteluvietti, lisääntymisvietti, pesänrakentamisvietti jne. Myös mies (ihmisuros) yoimii sisäänrakennetun ja koodatun ohjkelman mukaisesti.

Kannattaa katsoa TV:n luontodokumenttejä ""sillä silmällä"", eli eläinnaaraiden ja urosten käyttäytymistä, parittelua ja pesänrakentamisviettejä. Lukemalla Desmond Morrisin kirjoja kuten esim. ""Eläin nimeltä ihminen"", sekä suuren suosion saavuttaneita dosentti Jussi Viitalan kirjoja ""Inhimillinen eläin- eläimellinen ihminen"", sekä ""Vapaasta tahdosta"" niin ymmärtää mistä on kysymys.

Olennainen ero ihmis ja eläin-naaraan välillä on se, että eläin-naaraat eivät ota vaikuteita TV:n saippuasarjoista, naistenlehdistä, eivätkä ole markkinavoimien ohjattavissa, koska heillä ei ole telkkareita, eivätkä osaa lukea. Eläin-naarrat eivät ole näinollen myöskään ohjattavissa ja manipuloitavissa. Markkinavoimat tietävät, että n. 75% ostopäätöksistä tekevät naiset, siksi mainonta luo mielikuvia, koska naiset ovat helppoja nakkeja markkinavoimille.

Eräs merkittävä tekijä, jota ei olla virallisella taholla tunnustettu, eikä haluttu tiedostaa on hormonaalinen ehkäisy, jota eläin-naaraat eivät käytä, mutta ihmisnaaraat käyttävät.

Näillä hormoneilla sekoitetaan naisen koko hormonijärjestelmä, joka purkautuu epätaspainoisena ja epäsosiaalisena käyttäytymisenä. Tämä hormonimanipulaatio tekee joistakin naisista lähinnä ""elukoita"" ja he käyttäytyvät myös samalla tavoin.

Kannattaa lukea ""naistentaudit"", -""klinikalla"", ""vaihdevuodet""- ""vauva ja parisuhde"" palstojen kirjoituksia, niin ymmärrät mitä tällä tarkoitan. Näillä palstoilla naiset kyselevät ovatko muut saaneet näistä ja näistä pilsuista tälläisiä ja tälläisiä oireita ja vaikutuksia.

Kokonaan toinen kysymys on sitten PMS oireyhtymä ja PMDD oireyhtymä. Lääketiede on ymmällään näiden ilmiöiden kanssa, joihinka tiedetään kuuluvan yli 150 erilaista fyysistä ja psyykkistä oiretta. Ei myöskään tiedetä vaikuttaako hormonaalinen ehkäisy mielialavaihteluiden lisääntymiseen.

Tässä lopuksi pari linkkiä, joissa voit tutustua tuohon pms oireyhtymään ja sen aiheuttamiin ""kohtauksiin"".

http://www.antioxidant.fi/art_pms.html

http://groups.msn.com/Lapsettomuus/pms1.msnw

 

[Vanha rouva]

Minusta on luonnollista, että tunnnelmat vaihtelevat. Eihän se kaikki ihan omasta päästäkään tule. Kyllä miehen käytös hyvässä ja pahassa vaikuttaa paljon.
Molemmat voivat aika paljon tasata toisen mielialaa kun ei aina ole ärhäkkänä ongelmia selvittämässä. Täytyy laskea tuhanteen kahden päivän aikana ja vasta sitten jos vielä selvitettävää.
Jos mies on tunneilmaisussa hyvin niukka, moni nainen kehittää sen riidan, että saa sitä tunnemaisemaa. Moni ihminen etsii myös koko ikänsä sitä tunneilmastoa, johon on tottunut lapsuuden perheessä. Sitä ikäänkuin pitää normaalina. Jos on ollut hiljaisen painostavaa, sitä pitää turvallisena. Jos taas on huudettu ja raakuttu, sitä pitää omassakin perheessä olla, että on vauhtia ja vaarallisia tilanteita.
Koska erilaisuudet ovat usein menneet keskenään naimisiin, voisi tietoja vaihtaa ja alkaa sitä kautta ymmärtää toistaan ja myös, ettei se nainenkaan ihan aina riitaa tahdo, vaikka se haluaa jonkun asian edes joskus perin pohjin perata. Ei mieheltä odoteta kuin puhetta vaan, eikä isojakaan tunteita tarvitse säikähtää. Isotkin aallot laantuvat kun rakkaan aurinko nousee silmien takaa.
Nalkutus on usein sitä, ettei ole tullut kuullutksi. Jos mies ei koskaan autan kotitöissä ja nainen siitä nalkuttaa, eikö miehen pitäisi alkaa kuulla eikä syyttää vaimoa nalkuttajaksi?
Pitää vain vääntää luutu vaimon kädestä ja ottaa se omaan kouraan.
Sellainen jatkuva Pohjanmaa on minusta aika tylsää, mutta mies on tyytyväinen . Yritän ottaa siitä hyvät puolet, onhan elämä vakaata ja turvallista kun toinen ei hermostu mistään eikä murehdi mitään ja kykenee olemaan hiljaa asuntoautossa Helsingistä Pariisiin.Siellä yleensä kysyn, että sammutitko varmasti tietokoneen, ennenkuin lähdimme.Jotain pirullista sitä niin pitkällä matkalla kykenee nainenkin kehräämään.

 

[Kameleontti]

Vanha rouva on niin asian ytimessä kuin olla voi.
Sinulla on niin ihania kielikuvia, että tuli oikein hyvä mieli ja nauratti hereästi nuo omat kokemuksesi.

Suhteet ovat niin erilaisia, omatkin, riippuen iästä ja kokemuksista. Nyt keski-iässä ei enää viitsi joka asiasta räjähtää ja itsetuntemuskin on kasvanut ymmärtämään, että vaikka toinen aiheuttaa ärtymystä, vika ei aina välttämättä olekaan hänessä.

Vielä kun oppisi ottamaan täyden vastuun omasta käytöksestään ja pitämään suunsa kiinni tai ainakin pienemmällä niinä erittäin huonoina päivinä ;-)

 

[Naisen vallankäyttö!]

Luin jokunen vuosi sitten Iltalehdessä olleen psykologi Hannele Törrösen artikkelin ""Asuuko teilläkin pirttihirmu?"".

Artikkelissa käytiin lävitse naisen vallankäyttöä parisuhteessa. Kyseisestä artikkelista löytyy Googlessa jonkun lyhentämä versio, mutta josta selviää perusajatus.

Samalla Googlen sivulla löytyy toinen mielenkiintoinen kirjoitus, joka liittyy ""TV1:sen Ajan henki"" ohjelman jälkikeskusteluun ja jossa 47 vuotias nainen nimimerkillä ""tuulaus"" kertoo miksi hän ""heitti ukkonsa ulkoruokintaan"".

Syötä Googlelle hakusanaksi >asuuko teilläkin pirttihirmu <.
Aukeavalla sivulla löytyy artikkelit otsakkeilla:
""Asuuko teilläkin pirttihirmu"" ja
""Suomalaiset naiset ovat sikoja"".

Hyviä lukuhetkiä. Toivottavasti artikkelista syntyy jonkinlaisia ajatuksia.

 

[Meikämaija]

Olkaatten miehet onnellisia, että Luoja on säästänyt teidät hormonivaihteluilta, joiden uhriksi naiset on valittu. Se on sellainen tekijä, että oksat pois! Silloin, kun oikein viirauttaa, se on yhtä tuskaa!

Ei nainen itse saa valita, minkälainen myrsky itse kullekin annetaan kestettäväksi. Jos on käynyt niin hyvin, että on saanut lahjaksi muutoin tasaisen luonteen, se vaimentaa vähän laineita. Mutta on siinä sittenkin kestämistä.

Tällainen rauhoittunut vanharouva ei millään ottaisi myrskyvuosia takaisin, niin paljon helpompaa on elää ilman niitä. - Vaikka vanharouva on ollut naiseksi hyvin kiltti ja rauhallinen pahimmillakin tuulilla, ei se silti ollut helppoa.

Älkää rakkaat miehet ihmetelkö, vaan suhtautukaa naiseenne myötätuntoisesti ja hellän rakastavasti pahimillakin tuulilla, se rauhoittaa kummasti laineita.

 

[höppänä-Elli]

Olipas hyvä, että huomasin tämän ketjun !

Olin jo vähällä laittaa ""pillit pussiin"" ja lähteä eri suuntiin kultani kanssa.

Vielä pari kuukautta sitten hehkutin ja hehkuin rakkautta häneen.

Nyt tuntuu, että hänessä ei muuta ole kuin vikoja ja puutteita.

Olemme riiustaneet kohta kolme vuotta.

Hormoonitkohan vaikuttaa ?

Mikään ei ole muuttunut: hän on suht`raitis, työssäkäyvä, ei seinästä repäisty, talous OK, poikamies, minua nuorempi, ei väkivaltainen, ei mahakas, seksi toimii, ei vieraita naisia.

Mikä mättää: liian hiljainen, liian rauhallinen, ei auta kotitöissä, ei yhteisiä harrastuksia.

Etsinköhän täydellistä? Olenko itse? No en varmasti! Onneksi en vielä ole kertonut hänelle aikeistani. Taidan työntää pääni kylmään vesiämpäriin !!!

Piilohulluutta, piilohulluutta !!!

 

[Healingeagle!]

Surffailin netissä ja löysin mielenkiintoisia sivuja, joista löytyy ajatuksia, jotka panevat pohtimaan asioita uudenlaisesta perspektiivistä.

""KOTKANSYDÄN"".

""Nämä sivut on omistettu rikkinäisen maailman rikkinäisille kasvateille, kaikille niille, jotka ovat nähneet rakkauden ja sisäisen paranemisen toivon, ja erityisellä rakkaudella niille joiden kokemus maailmasta on särkynyt"".

Klikkaamalla ""Kirjoituksia"" otsikon alla olevia otsikoita pääsette lukemaan kyseisiä filosofisia ajatuksia ja pohdintoja kuten esimerkiksi:

""Ihmisiä bussissani;- Varjojen viisautta; kokonaiseksi persoonaksi tuleminen"".

Virtaava energia; -Sisäinen selkeys, puolustusmekanismit, konflikti ja sovinto"".

Itsen vihaaminen; -Miksen osaa olla oma itseni?""

Lisäksi useita muita mielenkiintoisia ajatuksia, näkökulmia ja pohdintoja.
Lue myös ""Käännettyjä tekstejä"" ja ""Runoutta"".

Sivun alareunassa on linkki palautteen antamista varten ja jossa voi lukea muiden kokemuksia näistä ajatuksista, pohdinnoista ja eheytymisestä ihmisenä.

Jo pelkkä kotkan liitely etusivulla pysäyttää miettimään ja tarkastelemaan asioita, ilmiöitä ja elämää ""lintuperspektiivistä"". Siirtymällä ""lintuperpektiiviin"", meistä itsekukin voi tarkastella asioita ja ilmiöitä realistisemmin ja objektiivisemmin, kuin elämällä ""myrskyn silmässä"".

http://www.healingeagle.net/indexfi.html

Nimimerkillä: ""Yksi miehenretale"".