Vaihdoin unelmamiehen unelmien mieheen, jossa on hieman lurjuksen vikaa

[Data]

Niin. Ex-vaimo oli onnellinen kanssani 15 vuotta, kunnes ihastui renttuun ja perhe särkyi. Olimme melkein loppuun asti rakastuneita ja esim. hellittelyä oli joka ikinen päivä monta kertaa. Olimme yhtä. Mutta koska nainen menee usein tunteidensa mukana, uusi ihastus teki särön rakkauteemme ja särki liiton. Eron jälkeen ei kumpikaan ole saanut onnea. Itse en voi luottaa naiseen enää koskaan. Exällä on noita renttuja riittänyt jonoksi asti, mutta suhteet kestävät maksimissaan muutaman kuukauden.

Ei kaikki naiset ole samanlaisia. Yksi ihminen pettää luottamuksesi ja et voi luottaa kehenkään sitä sukupuolta olevaan? Onko erostasi miten paljon aikaa? Et ole selvästi päässyt siitä vielä yli. Suositan, että uskallat taas luottaa. Jos hyvin käy, niin löydät paljon paremman kuin exäsi oli.

 

["vieras"]

Olen kyllä aina luullut, että lurjukset ja rentut on juoppoja rikollisia pummeja. Tuossahan ei nyt voi sanoa, että toinen miehesi olisi lurjus, vaan erilainen luonteeltaan kuin ensimmäinen miehesi. Vai millä tavalla hänellä on huonot käytöstavat?

En kyllä tiedä, miksi ehdoin tahdoin etsisit huonotapaista miestä, kun elämä hyvätapaisen kanssa olisi niin paljon turvallisempaa.

 

["vieras"]

Huonotapaisella tarkoitin ehkä sitä, että vertaan häntä tähän "unelmamieheen", joka on hillitty ja hallittu tilanteesta riippumatta. Unelmieni mies taas saattaa käyttäytyä liiankin ronskisti sellaisessa tilanteessa, jossa olisi hyvä olla vaikkapa vaan hiljaa ja nyökytellä. Unelmieni mies ei välitä siitä, mitä naapurin mummo ajattelee jos hän käyttää puheessaan välillä kirosanoja tms. Huono esimerkki, mutta kuitenkin. Ei siis liiaksi ole Kultaisen Käytöskirjan,tai muiden mielipiteiden vanki. Jos joku loukkaantuu hänen sanomisistaan,osaa pyytää anteeksi mutta ei ennakolta mieti sanomisiaan.

 

[niin onnellinen]

Toivon teille onnea. Itse olen se, joka on erittäin onnellinen sen kiltin miehen kanssa ja kiitollinen ex-rouvalle, joka päästi miehen menemään, kun huomasi kaipaavansa jotain muuta.

Sama juttu, miehen ex petti jonkun suuren rakkauden kanssa...tämä minun "kiltti" mies jätti naisen. Olen erittäin kiitollinen että näin kävi, minä löysin unelmieni kiltin, vastuuntuntoisen, ihanan isä tyypin, jota rakastan ihan hulluna, ja hän minua.
Mitä tulee miehen exään, edelleen etsii sitä jotain monet parishteet takana, katkera ja katuva oli vuosikaudet, otti koville kun tajusi millaisen helmen päästi menemään.

 

[Chala]

Niin. Ex-vaimo oli onnellinen kanssani 15 vuotta, kunnes ihastui renttuun ja perhe särkyi. Olimme melkein loppuun asti rakastuneita ja esim. hellittelyä oli joka ikinen päivä monta kertaa. Olimme yhtä. Mutta koska nainen menee usein tunteidensa mukana, uusi ihastus teki särön rakkauteemme ja särki liiton. Eron jälkeen ei kumpikaan ole saanut onnea. Itse en voi luottaa naiseen enää koskaan. Exällä on noita renttuja riittänyt jonoksi asti, mutta suhteet kestävät maksimissaan muutaman kuukauden.

Tahto on tuollaisessa tilanteessa se joka lopulta määrää mitä tapahtuu, mikä suhde jatkuu. Jos yhteinen tahto on todella avioliiton puolella, se saadaan tavalla tai toisella jatkumaan ihastuksista riippumatta. Tämä on ehkä töykeää itsestäänselvyyttä, mutta yksikään liitto ei kaadu ihastukseen, se kaatuu siihen ettei enää tahdota jatkaa yhdessä. Siihen ei vaikuta illuusio onnellisesta suhteesta tai se miten hyvin tuulitakit mätsää yhteen, siihen vaikuttaa se mitä todellisuudessa on.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";27818501]Kokeilin naimisissaoloa kunnollisen, tunnollisen, ahkeran, kiltin, rakastavan, ymmärtäväisen, hiljaisen, rauhallisen, empaattisen, luotettavan, täydellinen isä -tyyppisen jne. jne. jne. miehen kanssa. Ajattelin, että tuollaisen kumppanin kanssa parisuhde toimii ja minä olen ja pysyn onnellisena, kun ei tarvitse pelätä mitään. Ongelmaksi tulinkin minä. En kyennyt elämään noin hajuttoman ja mauttoman miehen kanssa, niin ihana kuin hän olikin. Oli pakko päästää hänet menemään (jotta löytäisi sellaisen naisen, joka häntä todella arvostaa ja jotta minä löytäisin sellaisen miehen, jota todella rakastan ja jonka kanssa haluan olla).

Viimeinkin tunnen olevani onnellinen, mutta onni ei löytynytkään täydellisestä miehestä vaan hieman jurosta, tunteistaan harvoin puhuvasta mutta muutoin sosiaalisesta, ei-niin-romanttisesta unelmieni miehestä, joka on hieman huonotapainen ja viihtyy paljon autotallissa ja välillä kuppiloissakin, mutta jonka kanssa tunnen oikeasti eläväni. Sitä en tiedä, onko hänestä vastuulliseksi isäksi, mutta otan siitä selvää. Tärkeintä on, että vihdoinkin elämä on tässä ja nyt, ja että olen juuri nyt onnellinen ja tyytyväinen.[/QUOTE]

Kokeilin naimisissaoloa. Pelle.