Vai toipuu synnytyksestä(alatie) nopsaan....minusta lähes 4kk on siinä suhteessa vähän enemmän kuin nopsaan!

Hoh, hoh, aina hoetaan että alatiesynnytyksestä toipuu nopeaan ja siksikin se on sektiota parempi...
Mulla toipuminen kesti lähes kolme kuukautta! mikä oli iso yllätys negatiivisesti sillä synnytys oli ihan ok-tapahtuma (epiduraali auttoi varmaan suunnattomasti) sitten se "toipuminen"...heti alkoi se että pissa rupesi tulemaan ennenkuin pöntölle kerkesi istuutua, jalat ei kantanut vuorokauteen kunnolla (maitohapoilla ne oli hirveestä puristamisesta) ja alapäätä pakotti. Tuo ihme painontunne ja pakotus kesti pahana pari kuukautta ja alapää muutenkin ihan turvoksissa epparijäljestä ja ihan omituisen tuntuinen pestessä (on vieläkin, synnytyksestä 4kk).
JA tietysti vuoti aikalailla, mutta sen tiesin että niin tapahtuu...

En pystynyt istumaan pariin kuukauteen tai alkoi heti pakottamaan alapäähän ja kävely ankkamaista. Mulla pahensi asiaa että varpaat tulehtui kun kynnet kasvoi sisään ukkovarpaista (kammottava turvotus loppuraskaudessa nilkoissa ja varpaissa asti) eli kävely sattui siltäkin osin ja varpaat vasta nyt alkaa olemaan parempaan päin (oli antibiootit välillä)

Eli tästä harva puhuu olen niitä harvoja joilla tuo toipuminen kestää kuukausia, vieläkin alapäähä alkaa pakottaa jos esim. kannan jotain painavaa vaikka lyhyenkin matkaa. Mutta vasta tuossa 3kk jälkeen pystyin tekemään lunnon lenkkejä vauvan kanssa (päivä päivältä paremmin, pidempiä ja nopeemmin) kun alussa ei jaksanu (ehkä kuukausi synnytyksestä) kuin pari sataa metriä kävellä...

Eli nyt 4kk jälkeen voi sanoa olevani kunnossa, tosin vieläkin joskus pakottaa hivenen, tosin ei se enää mitään sellaista kipupakotusta ole kuin ne ekat kuukaudet.

 

nuo naamat tuli itsestään, sulku kiinni piti tulla!

 

hyvä että olet kunnossa. niinhän se on että jokainen parantuu omaan tahtiin, onhan se vaan harmi jos se tosi pitkäksi venyy. ei se ole kivaa :/ itsellä päin vastaiset kokemukset, mut ei niistä sen enempää =)

 

Huhhuh. Tsemppiä sulle! Onneks on jo parempi suuntaus! Minua pelottaa kauheesti että jää paikat sieltä sisältä niin kipeäksi että vielä ueiden kuukausienkin jälkeen rakastelu sattuu ja paikat jää ihan löysiks... kaikkee se mietityttää kun eka tulossa...
Lähtisitkö tuohon hommaan uudelleen?

 

Ei meitä kaikkia ole veistetty samasta puusta. Ei mulla noin kauaa toipuminen kestäny, mutta eikös se ole pääasia, että sulla on ehjänä lapsi maailmassa, etkä itsekään vaurioitunu pysyvästi? Ei kannata olla katkera, kaikilla ei kaikki mene hyvin.

 

Voi harmi, ei tosiaan tavallista.

Mulla ekan jälkeen tuntui viikko ikävältä, kun repesin pahemmin, viimeisltä olin muutaman tunnin päästä jo pystyssä vieraidenn kanssa, ja kotiin päästyä leikkasin nurmikkoa ja imuroin, mikä ennen synnytystä oli vaikeaa.

Nämä on niin kamalan tapauskohtauksia.

 

Huhhuh. Tsemppiä sulle! Onneks on jo parempi suuntaus! Minua pelottaa kauheesti että jää paikat sieltä sisältä niin kipeäksi että vielä ueiden kuukausienkin jälkeen rakastelu sattuu ja paikat jää ihan löysiks... kaikkee se mietityttää kun eka tulossa...
Lähtisitkö tuohon hommaan uudelleen?

Kyllä ne alapään hermot voi kuntoutua vasta vuosia synnytyksen jälkeenkin. Minulla kesti 3 v. ja sitten seksi miellytti.

"Löysään" alapäähän kandee ilman muuta käyttää Vagitrim-kuulia.

 

minulla taas ihan toisenlaiset kokemukset toipumisesta. Kummankin synnytyksen kohdalla. Olisin voinut lähteä tunnin päästä lenkille, mutta jokainen on yksilö ja jokainen synnytys on erilainen.

 

Yksilöllistä sanon minä

Itsellä 3 synnytystä ja repeemiset paranivat huomaamatta..
Pystyin kävelemään samantien.
Noh, saas nähdä kuinka tämän nelosen syntymän jälkein paranen.

 

Ei meitä kaikkia ole veistetty samasta puusta. Ei mulla noin kauaa toipuminen kestäny, mutta eikös se ole pääasia, että sulla on ehjänä lapsi maailmassa, etkä itsekään vaurioitunu pysyvästi? Ei kannata olla katkera, kaikilla ei kaikki mene hyvin.

Missä kohtaa mä sanoin olevani katkera???
En todellakaan ole, mutta kerroin siksi (sanoin sen jo ekassa viestissä) että kun aina puhutaan että alatiesyn. paranee nopeasti. Varmaan suurinosa, mutta mulle se olikin siksi yllätys kun en tiennyt etä VOI kestää näin kauan kun missään ei siitä mainita/kerrota. Kun sitävastoin synnytyksestä saa jokapaikasta lukea kauhujuttuja...
Ja ilmeisesti SÄ e voi tajuta miten hankalaa se oikeesti oli kun itsekkin sanot ettei SULLA noin kauaan kestäny...mulla oli aikas tukalaa jo loppuraskaudessa kun meni reippaasti yli ja ne jalat oli ihan turvoksissa ja ei yöllä saanu nukuttua ja sitten kun luuli että kohta nää "oireet" on ohi, ni huhhuh...

 

Ei meitä kaikkia ole veistetty samasta puusta. Ei mulla noin kauaa toipuminen kestäny, mutta eikös se ole pääasia, että sulla on ehjänä lapsi maailmassa, etkä itsekään vaurioitunu pysyvästi? Ei kannata olla katkera, kaikilla ei kaikki mene hyvin.

Missä kohtaa mä sanoin olevani katkera???
En todellakaan ole, mutta kerroin siksi (sanoin sen jo ekassa viestissä) että kun aina puhutaan että alatiesyn. paranee nopeasti. Varmaan suurinosa, mutta mulle se olikin siksi yllätys kun en tiennyt etä VOI kestää näin kauan kun missään ei siitä mainita/kerrota. Kun sitävastoin synnytyksestä saa jokapaikasta lukea kauhujuttuja...
Ja ilmeisesti SÄ e voi tajuta miten hankalaa se oikeesti oli kun itsekkin sanot ettei SULLA noin kauaan kestäny...mulla oli aikas tukalaa jo loppuraskaudessa kun meni reippaasti yli ja ne jalat oli ihan turvoksissa ja ei yöllä saanu nukuttua ja sitten kun luuli että kohta nää "oireet" on ohi, ni huhhuh...

Oikeasti toi sun teksti kuulostaa katkeralle niin siksi. Mutta hyvä jos et ole katkera. Ei kai kukaan sulle ole suoraan kuitenkaan sanonu, että AINA ja ikuisesti alatiesynnytyksestä paranee nopeasti ja helposti...?
Ja minä kyllä tiedän, mitä hankala raskausaika voi olla. Omani kun meinasi syntyä rv 30.
Ja edelleenkään, meitä kaikkia ei olla luotu samanlaisiksi. Mutta eikö pääasia ole se lapsi, että se on ehjänä maailmassa?

 

Hmm. Minusta taas 3kk on nopeasti. Vertaa nyt vaikka siihen että ensin olet 9kk ollut raskaana. Ja mikä ponnistus se synnytys on. Ei mistään leikkauksistakaan toipuminen parissa päivässä käy.

Mä olin siitä onnekas, että epparista ja kaksosten synnyttämisestä huolimatta pystyin heti istumaan eikä vessakäynneissäkään ollut mitään ongelmia. Maitohapoille mullakin jalat meni, mut siitä selvis lepäämällä ekan yön.

 

Huhhuh. Tsemppiä sulle! Onneks on jo parempi suuntaus! Minua pelottaa kauheesti että jää paikat sieltä sisältä niin kipeäksi että vielä ueiden kuukausienkin jälkeen rakastelu sattuu ja paikat jää ihan löysiks... kaikkee se mietityttää kun eka tulossa...
Lähtisitkö tuohon hommaan uudelleen?

Kyllä lähtisin jos niin vielä joskus suodaan.
No taas yksilöllistä nämäkin, mutta vaikka mulla oli pakotusta ja alapää tuntui vieraalta itselle (pestessä tuntui kuin siellä olisi kymmenen uutta uloketta ja röpelöä osaa) niin mies sanoi että tutulta tuntuu ja hyvältä.
Eli ei löysyyttä emättimessä ja rakastelu onnistui jälkitarkastuksien jälkeen hyvin, se pakotus ilmeni lähinnä kävellessä/istuessa ja jos vaikka kannoin vauvaa sitterissä niinkin lyhyen matkan kuin keittiöstä olohuoneeseen (eikä kyseessä oo kartano eikö ees kakskerroksinen talo...)mutta se pari kuukautta meni ennko uskalsin edes yrittää rakastelua, mutta siitä se taas lähti.
Älä pelkää, ihmeen rauhallinen minäkin olin loppujenlopuksi vaikka tärisin kun kätilö sanoi että "kyllä se tänä yönä syntyy" - syntyi sitten seur. päivällä. Ja epiduurali vei "tunnon".

 

Mutta luulempa et suurin kumminkin toipuu nopeasti. Mutta tässäkin kohtaa poikkeus vahvistaa säännöt.

Tsemppiä toipumiseen!

 

Ei meitä kaikkia ole veistetty samasta puusta. Ei mulla noin kauaa toipuminen kestäny, mutta eikös se ole pääasia, että sulla on ehjänä lapsi maailmassa, etkä itsekään vaurioitunu pysyvästi? Ei kannata olla katkera, kaikilla ei kaikki mene hyvin.

Missä kohtaa mä sanoin olevani katkera???
En todellakaan ole, mutta kerroin siksi (sanoin sen jo ekassa viestissä) että kun aina puhutaan että alatiesyn. paranee nopeasti. Varmaan suurinosa, mutta mulle se olikin siksi yllätys kun en tiennyt etä VOI kestää näin kauan kun missään ei siitä mainita/kerrota. Kun sitävastoin synnytyksestä saa jokapaikasta lukea kauhujuttuja...
Ja ilmeisesti SÄ e voi tajuta miten hankalaa se oikeesti oli kun itsekkin sanot ettei SULLA noin kauaan kestäny...mulla oli aikas tukalaa jo loppuraskaudessa kun meni reippaasti yli ja ne jalat oli ihan turvoksissa ja ei yöllä saanu nukuttua ja sitten kun luuli että kohta nää "oireet" on ohi, ni huhhuh...

Oikeasti toi sun teksti kuulostaa katkeralle niin siksi. Mutta hyvä jos et ole katkera. Ei kai kukaan sulle ole suoraan kuitenkaan sanonu, että AINA ja ikuisesti alatiesynnytyksestä paranee nopeasti ja helposti...?
Ja minä kyllä tiedän, mitä hankala raskausaika voi olla. Omani kun meinasi syntyä rv 30.
Ja edelleenkään, meitä kaikkia ei olla luotu samanlaisiksi. Mutta eikö pääasia ole se lapsi, että se on ehjänä maailmassa?

Mie en löydä mitään katkeraa tuosta, kertomus vain toipumisesta joka ei ollut helppo ja nopea.
Mutta mehän nähdään ja kuullaan asiat omien katsomusten kautta...ettet itse sitten kuitenkin olisi katkera omasta raskausajastasi ja kuullut siitä niin että piti toiselle se katkeruussyyte heittää...
Ja tuo "eikö ole pääasia että lapsi on ehjänä maailmassa, tarviiko tuollaista edes kysyä, ei miusta liity millään lailla ap. viestiin tuommoinen heittosi.

 

Joskus olen kuullut sellaista juttua, että epparista toipuminen kestää kauemmin kuin repeämistä.

Miulle ei epparia tehty, mutta meni siinä varmaan kuukausi, ennen kuin pystyi kunnolla kivutta istumaan (aika pahasti kyllä repesin). Toivon, että nyt tän toisen kanssa menis helpommin se. Mutta kyllä siinä aika kauan kesti, ennen kuin sisuskalut oli entisellään (tai ei ne vieläkään ole ihan viiden vuoden jälkeen) taikka edes semmosessa kunnossa, että niistä jotain nautintoa sais.

Yllätyksenä se kaikki tuli vähän miullekin, mutta ehkä palautuminen on nopeampaa kun on synnytyksiä useampia takana. Kyllähän sitä jälkivuotoa jne. tiesi odottaa, mutta ei oo aina helppo naisen osa...

 

Ei meitä kaikkia ole veistetty samasta puusta. Ei mulla noin kauaa toipuminen kestäny, mutta eikös se ole pääasia, että sulla on ehjänä lapsi maailmassa, etkä itsekään vaurioitunu pysyvästi? Ei kannata olla katkera, kaikilla ei kaikki mene hyvin.

Missä kohtaa mä sanoin olevani katkera???
En todellakaan ole, mutta kerroin siksi (sanoin sen jo ekassa viestissä) että kun aina puhutaan että alatiesyn. paranee nopeasti. Varmaan suurinosa, mutta mulle se olikin siksi yllätys kun en tiennyt etä VOI kestää näin kauan kun missään ei siitä mainita/kerrota. Kun sitävastoin synnytyksestä saa jokapaikasta lukea kauhujuttuja...
Ja ilmeisesti SÄ e voi tajuta miten hankalaa se oikeesti oli kun itsekkin sanot ettei SULLA noin kauaan kestäny...mulla oli aikas tukalaa jo loppuraskaudessa kun meni reippaasti yli ja ne jalat oli ihan turvoksissa ja ei yöllä saanu nukuttua ja sitten kun luuli että kohta nää "oireet" on ohi, ni huhhuh...

Oikeasti toi sun teksti kuulostaa katkeralle niin siksi. Mutta hyvä jos et ole katkera. Ei kai kukaan sulle ole suoraan kuitenkaan sanonu, että AINA ja ikuisesti alatiesynnytyksestä paranee nopeasti ja helposti...?
Ja minä kyllä tiedän, mitä hankala raskausaika voi olla. Omani kun meinasi syntyä rv 30.
Ja edelleenkään, meitä kaikkia ei olla luotu samanlaisiksi. Mutta eikö pääasia ole se lapsi, että se on ehjänä maailmassa?

Mie en löydä mitään katkeraa tuosta, kertomus vain toipumisesta joka ei ollut helppo ja nopea.
Mutta mehän nähdään ja kuullaan asiat omien katsomusten kautta...ettet itse sitten kuitenkin olisi katkera omasta raskausajastasi ja kuullut siitä niin että piti toiselle se katkeruussyyte heittää...
Ja tuo "eikö ole pääasia että lapsi on ehjänä maailmassa, tarviiko tuollaista edes kysyä, ei miusta liity millään lailla ap. viestiin tuommoinen heittosi.

Noo, koitakko ihan ite miettiä, että mikähän olis näiden asioiden yhteys?

 

mullaki meni joku neljä viis kk,ennen ku tuntu suht normaalilta..esim.lyhytkestonen istuminen oli ok,mut jos yhtään meni pitempään nii alko oleen semmosta "kiristystä" ja särkyä, mulla muutenki oli ommeltu niin tiukkaan et kirras hirveesti ja sit tulehtuki se eppari,ja voin kertoo että kyllä mä vähän kade olin ku kolme viikkoo myöhemmin leikattu kaveri(siis sektio) oli aivan jees,eikä kuulemma ollu menny viikkookaan paranemiseen... :kieh: mutta ei vaan,yksilöllistähän se on

 

tää menee nyt taas tämmöseks turhaks tappeluketjuks...taisi olla ap:n tarkoituskin... Kyllähän jokainen tietää, että synnärillä voi sattua mitä vaan ja jokainen toipuu omaa tahtiaan... tai oma häpeä on, jos ei ole edes ajatellut että toipuminen voi kestää myös tod. kauan... Kyllähän sinne saliin aina joku silloin tällöin kuitenki kuoleekin...

 

Hyvä, että joku uskaltaa puhua jos on mennyt huonosti. Olen omalta osaltani sitä toista ääripäätä, olen kävellyt salista osastolle omin jaloin ja hyvin voimin, ei ole ollut virtsanpidätysvaikeuksia, peräpukamia tai muutakaan ikävää. Ensimmäisen ja toisen synnytyksen epparit ja pienet repeämät parantuivat nopeasti, synnytykset on olleet nopeita ja kivut siedettäviä. Seksiä on uskallettu kokeilla ennen jälkitarkastusta ja ekan kerran jälkeen ihan entisenlaiselta on tuntunut (ensimmäinen kerta tietysti kivulias).
Noita lantionpohjanlihaksia aloin harjoitella jo ennen ensimmäistä lasta ja heti synnytysten jälkeen uudelleen. Uskon, että niistä on ollut minulle apua.
Mutta monelle on varmasti yllätys ettei kaikki mene omalla kohdalla aina hyvin ja monenlaista ongelmaa voi olla. Eihän niistä synnytysvalmennuksessakaan juuri puhuta ja äidit keskenäänkin on ehkä vähän arkoja puhumaan.

 

Hmm. Minusta taas 3kk on nopeasti. Vertaa nyt vaikka siihen että ensin olet 9kk ollut raskaana. Ja mikä ponnistus se synnytys on. Ei mistään leikkauksistakaan toipuminen parissa päivässä käy.

Mä olin siitä onnekas, että epparista ja kaksosten synnyttämisestä huolimatta pystyin heti istumaan eikä vessakäynneissäkään ollut mitään ongelmia. Maitohapoille mullakin jalat meni, mut siitä selvis lepäämällä ekan yön.

No sitten sie et tiedä mitään siitä hankaluudesta. Kyllä sen luulis sunkin järjen sanovan että pari päivää tai vaikka viikkoa on eriasia kuin 3 -4 kk.
Kehtaatkin elvistellä kuinka pystyit heti sitä ja tätä. No jos seuraavan kerran saisit äheltää sen lyhyen 3kk kuten ap, kerro sitten oliko lyhyt aika.

 

tää menee nyt taas tämmöseks turhaks tappeluketjuks...taisi olla ap:n tarkoituskin... Kyllähän jokainen tietää, että synnärillä voi sattua mitä vaan ja jokainen toipuu omaa tahtiaan... tai oma häpeä on, jos ei ole edes ajatellut että toipuminen voi kestää myös tod. kauan... Kyllähän sinne saliin aina joku silloin tällöin kuitenki kuoleekin...

Juu, minä ainakin pesen käteni pois tästä hommasta. Tässä taas ei haluta tarkoituksella ymärtää mun pointtia tietystä lauseesta, joten antaa olla.

 

Harmaat taas pahalla päällä...

 

Ei meitä kaikkia ole veistetty samasta puusta. Ei mulla noin kauaa toipuminen kestäny, mutta eikös se ole pääasia, että sulla on ehjänä lapsi maailmassa, etkä itsekään vaurioitunu pysyvästi? Ei kannata olla katkera, kaikilla ei kaikki mene hyvin.

Missä kohtaa mä sanoin olevani katkera???
En todellakaan ole, mutta kerroin siksi (sanoin sen jo ekassa viestissä) että kun aina puhutaan että alatiesyn. paranee nopeasti. Varmaan suurinosa, mutta mulle se olikin siksi yllätys kun en tiennyt etä VOI kestää näin kauan kun missään ei siitä mainita/kerrota. Kun sitävastoin synnytyksestä saa jokapaikasta lukea kauhujuttuja...
Ja ilmeisesti SÄ e voi tajuta miten hankalaa se oikeesti oli kun itsekkin sanot ettei SULLA noin kauaan kestäny...mulla oli aikas tukalaa jo loppuraskaudessa kun meni reippaasti yli ja ne jalat oli ihan turvoksissa ja ei yöllä saanu nukuttua ja sitten kun luuli että kohta nää "oireet" on ohi, ni huhhuh...

Oikeasti toi sun teksti kuulostaa katkeralle niin siksi. Mutta hyvä jos et ole katkera. Ei kai kukaan sulle ole suoraan kuitenkaan sanonu, että AINA ja ikuisesti alatiesynnytyksestä paranee nopeasti ja helposti...?
Ja minä kyllä tiedän, mitä hankala raskausaika voi olla. Omani kun meinasi syntyä rv 30.
Ja edelleenkään, meitä kaikkia ei olla luotu samanlaisiksi. Mutta eikö pääasia ole se lapsi, että se on ehjänä maailmassa?

Mie en löydä mitään katkeraa tuosta, kertomus vain toipumisesta joka ei ollut helppo ja nopea.
Mutta mehän nähdään ja kuullaan asiat omien katsomusten kautta...ettet itse sitten kuitenkin olisi katkera omasta raskausajastasi ja kuullut siitä niin että piti toiselle se katkeruussyyte heittää...
Ja tuo "eikö ole pääasia että lapsi on ehjänä maailmassa, tarviiko tuollaista edes kysyä, ei miusta liity millään lailla ap. viestiin tuommoinen heittosi.

Noo, koitakko ihan ite miettiä, että mikähän olis näiden asioiden yhteys?

no sepä se, on niin itsestään selvä asia että terve lapsi on tärkeintä taatusti, että tyhmää edes heittää tuommoista.

 

Mulle oli kyllä kanssa yllätys se, että mä olin synnytyksen jälkeen paljon kipeempi kun itse synnytyksessä. Ei siitä kukaan ollut mitään sanonut enkä ollut osannut kuvitella! Kaikki vaan hehkutti synnytystä, kuinka se sattuu ja on kamalaa... Sattuhan se, mutta ei se nyt niin kamalaa ollut, se oli nopeesti ohi. Mutta sen jälkeen sattui ja paljon! Epparihaava oli kipee ja en pystynyt istumaan n. kuukauteen ja kaikki muut ap:n mainitsemat vaivat päälle. Kyllä tostakin ajasta vois vähän puhua, vois edes henkisesti yrittää valmistautua... No, tiedänpähän seuraavalla kerralla.