olen 38-vuotias kolmen lapsen äiti (5-14v). Lapsiluku piti olla täysi, varsinkin miehen mielestä, mutta kuinkas kävikään, vahinko sattui ja olen raskaana. Olimme molemmat aika järkyttyneitä, sillä nyt alkoi jo tuntua helpottavalta, kun pieninkin on kasvanut isoksi. Mies oli aluksi ehdottomastti raskauden keskeyttämisen kannalla, mutta itsestäni tuntui, ettei minusta ole siihen. Nyt mies alkaa jo tottua ajatukseen, mutta itse olen ollut ahdistunut koko raskaudesta. Järki sanoo, ettei maailma tähän kaadu ja lapsi on lahja, mutta silti hirvittää kamalasti, tunnen itseni ihan liian vanhaksi pienen vauvan äidiksi. Raskaus on ihan alussa (7.rv), mutta mieli on kauheassa myllerryksessä. En ole vielä kenellekään voinut asiasta edes kertoa, mutta tänne ajattelin mieltäni keventää.