olen 38-vuotias kolmen lapsen äiti (5-14v). Lapsiluku piti olla täysi, varsinkin miehen mielestä, mutta kuinkas kävikään, vahinko sattui ja olen raskaana. Olimme molemmat aika järkyttyneitä, sillä nyt alkoi jo tuntua helpottavalta, kun pieninkin on kasvanut isoksi. Mies oli aluksi ehdottomastti raskauden keskeyttämisen kannalla, mutta itsestäni tuntui, ettei minusta ole siihen. Nyt mies alkaa jo tottua ajatukseen, mutta itse olen ollut ahdistunut koko raskaudesta. Järki sanoo, ettei maailma tähän kaadu ja lapsi on lahja, mutta silti hirvittää kamalasti, tunnen itseni ihan liian vanhaksi pienen vauvan äidiksi. Raskaus on ihan alussa (7.rv), mutta mieli on kauheassa myllerryksessä. En ole vielä kenellekään voinut asiasta edes kertoa, mutta tänne ajattelin mieltäni keventää.
vahinkoraskaus
- Viestiketjun aloittaja vendla
- Ensimmäinen viesti
Tsemppiä odotukseen ja jaksamiseen aran asian kanssa! :heart: Onko sulla luottohenkilöä, jolle voisit asiaa avata? Itse olen suuresta perheestä lähtöisin ja äitini sai kuopuksen 39-vuotiaana. Itse haaveilen uudesta raskaudesta...
kuule,täällä melkein tapahtunut sama juttu.itse olen vain pikkasen sinua nuorempi talvella 32.lapset ovat 8 ja 5.eli oli kans järkytys huomata olevansa raskaana,koska olimme näihin kahteen päätyneet.olen kans samoilla viikoilla.ei tarkkaa tiedä,kun kierto heitellyt.olisi kiva jutella sun kanssa enemmänkin yksityisesti,jos sinua kiinnostaa?
Kiitos tosiaankin tsemppaavista viesteistä! Asia vaatii vielä sulattelua, enkä ole kenellekään lähiystävälle raskaudesta ja sen herättämistä ristiriitaisista ajatuksista oikein osannut kertoa. Tottahan on että "lapsi tuo leivän ja rakkauden", mutta olin jo tyystin heittänyt mielestä kaikki vauva-ajatukset, ja vauvatarvikkeet on jo lahjoitettu eteenpäin kiertoon. Lordi, kanssasi olisi mukava keskustella yksityisesti, miten saan yhteystietosi?
Minä täytän lokakuussa 40 ja laskettuaika marraskuussa. Minun raskaus ei ollut vahinko, mutta kyllä se silti yllätti. Minulla edellisestä avioliitosta kolme lasta iät (15-21)
Oltiin jonkin aikaa yritetty saada nykyisen mieheni kanssa lasta. (hänellä ei ole ennestään lapsia) Kun mitään ei alkanut kuulua, olin vähän helpottunutkin. Olin jo uusinut pilleri reseptin ja odotin sitä ajankohtaa, että voin aloittaa syömisen. Mutta sitäpä ajankohtaa ei tullutkaan, nimittäin olin tullut juuri sillä kierrolla raskaaksi. Tilanteen piti olla iloinen ja odotettu juttu, mutta iskikin varsinainen paniikki. Juuri se stressasi eniten, että mitä lapset ja muut läheiset sekä työkaverit miettivät. Kun olin jo vuosia hokenut, että minähän en enää lapsia tee!! No, mutta nyt siis on menossa jo viikko 16. Ja mielikin on jo alkanut vähän rauhoittua. Asiaa helpotti suuresti, kun sain kerrottua lapsille. (oli yllättävän kova paikka kertoa) Mutta hyvin ne suhtautuivat kaikki.. Työkavereille en ole vielä kertonut, mutta pian he huomaavat masusta. Aloitan pian kesäloman ja olen tässä miettinyt, että kertoisinko silloin viimeisenä päivänä ennen lomille jääntiä. =) Saisivat kesän sulatella asiaa.. Vai meniskö loman jälkeen pokkana komian mahan kanssa töihin..?! Ehkäpä ne eivät reagoi niin kummallisesti, kun olen taas omassa päässäni ajatellut. Kummasti sitä kaikkea suurentelee omassa mielessään. Varsinkin ensimmäisinä viikkoina ei meinnannut öisin uni tulla, kun kaikki mahdolliset asiat pyöri päässä. Mutta näköjään aika auttaa..
Oltiin jonkin aikaa yritetty saada nykyisen mieheni kanssa lasta. (hänellä ei ole ennestään lapsia) Kun mitään ei alkanut kuulua, olin vähän helpottunutkin. Olin jo uusinut pilleri reseptin ja odotin sitä ajankohtaa, että voin aloittaa syömisen. Mutta sitäpä ajankohtaa ei tullutkaan, nimittäin olin tullut juuri sillä kierrolla raskaaksi. Tilanteen piti olla iloinen ja odotettu juttu, mutta iskikin varsinainen paniikki. Juuri se stressasi eniten, että mitä lapset ja muut läheiset sekä työkaverit miettivät. Kun olin jo vuosia hokenut, että minähän en enää lapsia tee!! No, mutta nyt siis on menossa jo viikko 16. Ja mielikin on jo alkanut vähän rauhoittua. Asiaa helpotti suuresti, kun sain kerrottua lapsille. (oli yllättävän kova paikka kertoa) Mutta hyvin ne suhtautuivat kaikki.. Työkavereille en ole vielä kertonut, mutta pian he huomaavat masusta. Aloitan pian kesäloman ja olen tässä miettinyt, että kertoisinko silloin viimeisenä päivänä ennen lomille jääntiä. =) Saisivat kesän sulatella asiaa.. Vai meniskö loman jälkeen pokkana komian mahan kanssa töihin..?! Ehkäpä ne eivät reagoi niin kummallisesti, kun olen taas omassa päässäni ajatellut. Kummasti sitä kaikkea suurentelee omassa mielessään. Varsinkin ensimmäisinä viikkoina ei meinnannut öisin uni tulla, kun kaikki mahdolliset asiat pyöri päässä. Mutta näköjään aika auttaa..
Meillä kolmonen päätti saada alkunsa jo ennen kuin asiaa ehdittiin harkita. Itse pähkäilin sitä, haluammeko kolmannen lapsen ja olin juuri aloittanut keskustelun mieheni kanssa. Ennen kuin pääsimme edes kunnolla keskusteluasteelle kävi ilmeiseksi, että kolmas on tulossa ehkäisystä huolimatta.
Käytännössä tuo vahinko tarkoitti meillä noin puolta vuotta pienempää ikäeroa kuin oli tarkoitus. Nyt lapsi on jo toisella vuodella hyvän matkaa.
Käytännössä tuo vahinko tarkoitti meillä noin puolta vuotta pienempää ikäeroa kuin oli tarkoitus. Nyt lapsi on jo toisella vuodella hyvän matkaa.
Meilläkin kolmonen yllätti ehkäisystä huolimatta... Meillä on siinä määrin eri tilanne, että ikäerot ovat pienet: esikko nyt 2v2kk, kakkonen 11 kk ja kolmosen laskettu aika lokakuun lopussa, itsellä ikää 35v. Nyt kun raskaus on puolivälissä, niin itse alan jo asiaan sopeutua, vaikka vieläkin ihmetyttää, miten selviän tuon lapsilauman kanssa.
Meilläkin tuon kakkosen piti jäädä kuopukseksi, koska raskaudet eivät ole olleet kovin helppoja.
Meilläkin tuon kakkosen piti jäädä kuopukseksi, koska raskaudet eivät ole olleet kovin helppoja.
Aiheesta on täällä ollut monta keskustelua aikaisemminkin. Voisit yrittää selailla =) Itselläni oli lapset 6, 11 ja 13 v, kun kuopus ilmoitti tulostaan. Onneksi raskausaika kestää 9kk =) Siinä ehtii ajatukseen tottua ja kyllä asiasta löytyy aina hyviäkin puolia. Itse totuin ajatukseen vasta noin 3 kk ennen laskettua aikaa, mutta se riitti hyvin. Saat paljon apua lapsenhoitoon isommilta lapsilta, joten tulet pääsemään helpommalla vauva-arjesta kuin aikaisemmilla kerroilla. Onnellista odotusaikaa :hug:
Minulla myös kolmas päätti tulla maailmaan ehkäisystä huolimatta. Järkytys oli ihan kamala kun huomasin olevani raskaana...ja taas jälleen kerran ulkomailla (asuttiin silloin Espanjassa). Vasta raskauden puolessa välissä olin tottunut ajatukseen yllätysvauvasta mutta rankkaa oli senkin jälkeen. Nyt tämä "vauva" on 1v7kk enkä pois antaisi vaikka mitä maksettaisiin. Kamalinta oli kuitenkin se, että sitä kuvitteli pystyvänsä suunnittelemaan elämänsä kulkemaan tietyllä tavalla ja yht'äkkiä siihen tulee muutos jota oli vaikea sulattaa.
Oli kyllä jotenkin rauhoittavaa lukea noita viestejänne, noin on siis muillekin tapahtunut ja elämä jatkuu kaikesta huolimatta...Joo, olen ihan samaa mieltä, että maailma toisaan nyrjähtää radaltaan, kun on jo kuvitellut sen etenemissuunnan vuosiksi eteenpäin. Siihen ei ainakaan pitänyt kuulua yöheräämiset tai imettämiset... Olin kahden nuorimman kanssa pitkään kotona, melkein viisi vuotta, ja nyt olen viihtynyt taas työelämästä mukavassa työpaikassa. Mies kommentoi, että varaudu nyt olemaan ainakin kaksi vuotta kotona. Huh huh! Mutta joka tapauksessa, näiden viestien lukeminen on kyllä helpottanut oloa kovasti - kiitos :heart: !
Onnittelut! Kyllä se siitä, meillä kans kolmonen ilmoitti tulostaan vähän niinkuin yllättäen, ei minun suunnittelemana ollenkaan. Nyt sellainen 7 kk ikäinen suloinen vesseli.
Voi kylläpä helpotti lukea teidän viestejä, että yllättävän moni on kokenut vahinko raskauden. Itse totesin olevani raskaana huhtikuun lopulla, odottaen kolmatta lasta miesystävälleni jonka kanssa seurustellut sellaiset puoli vuotta. kuitenkin aikaisemmat lapset ovat iältään 7-ja 5-vuotiaita ja aikaisemmasta suhteesta(avioero tullut). Miesystävällänikin on jo 9-vuotias tytär. Miesystäväni oli melkein pari viikkoa vihainen tilanteesta ja yllätys, yllätys syytti minua asiasta ja vaati keskeyttämään raskauden vaikka olin käyttänyt ehkäisypillereitä. Onneksi tunnereaktiot rauhoittuneet ja pystyy hänkin jo suopeammin katsomaan tilanetta ja odottamaan jouluvauvaa.
Meillä ei voi varsinaisesti vahingosta puhua, koska tyhmyyksissämme kerta meni ilman ehkäisyä. Emme kuitenkaan uskoneet, että tästä yhdestä kerrasta tärppää koska tähän asti lapsia on saanut yrittää aina pidemmän aikaa. Tämä oli väärä luulo ja nyt siis menossa ilmeisesti rv 7+3. Meillä ei ollut enää tarkoitusta tehdä lapsia, koska molemmat lapsemme ovat olleet aika raskaita hoidettavia. Pahinta on ollut heidän todella huono nukkuminen. Nuorempi heräilee edelleen jopa tunnin välein. Olen siis todella väsynyt ja siksi pelkään kovasti ensinnäkin tätä raskausaikaa ja sitä tuleeko tästäkin lapsesta samanlainen valvoja. Toisaalta olen myös onnellinen, koska olen salaa haaveillut vielä kolmannesta lapsesta. Järki on vain nämä haaveet aina tukahduttanut. Vauva on nyt kuitenkin tulossa ja siihen on valmistauduttava. Keskeytystä emme edes harkinneet. Kenellekään emme ole asiasta vielä puhuneet, koska raskaus niin alussa ja tiedämme ettei onnitteluja pahemmin satele. Toisaalta tuntuu pahalta, koska haluasin jollekin purkaa ajatuksiaan...
olisin kysellyt kuulumisiasi, jos vielä tätä lueskelet. 
itselläni on melkein samantyylinen tilanne, vaikka meillä on "vain" kaksi lasta ja itselläni ikää 28 v. eli odotan kolmatta lasta ja mies on/oli tosi paljon vastaan tätä lasta. hän halusi ehdottomasti keskeytyksen, itse en siihen olisi pystynyt. hän antoi sitten peräksi, syyttäen kylläkin minua tilanteesta. nyt pelkään koko ajan mitä hän tulevasta lapsesta ajattelee, vihaako vai rakastaako. :'( nyt tietysti sitten itsellä pyörii ajatus siitä että olisiko pitänyt kuitenkin tehdä abortti. kyllä voi olla masentavaa :'( mutta toivotaan että kaikki vielä kääntyisi hyväksi.
itselläni on melkein samantyylinen tilanne, vaikka meillä on "vain" kaksi lasta ja itselläni ikää 28 v. eli odotan kolmatta lasta ja mies on/oli tosi paljon vastaan tätä lasta. hän halusi ehdottomasti keskeytyksen, itse en siihen olisi pystynyt. hän antoi sitten peräksi, syyttäen kylläkin minua tilanteesta. nyt pelkään koko ajan mitä hän tulevasta lapsesta ajattelee, vihaako vai rakastaako. :'( nyt tietysti sitten itsellä pyörii ajatus siitä että olisiko pitänyt kuitenkin tehdä abortti. kyllä voi olla masentavaa :'( mutta toivotaan että kaikki vielä kääntyisi hyväksi.Nuuna, Aivan varmasti kaikki vielä kääntyy hyväksi. Raskasta sinulle, mutta miehelläsi tilanteen prosessointi ja hyväksyminen vain vie pidemmän aikaa ja epävarmuus tulevasta ehkä heijastuu ikävinä sinulle osoitettuina kommentteina. Koita jaksaa, uskon todellakin, että tilanne siitä tasaantuu.
Meillä myös vahinkoraskaus ihan alkutaipaleellaan, kuudennella viikolla kai. Minulla on ikää 36 ja lapset 6 ja 4. Kolmannesta on kyllä puhuttu, mutta sen aika olisi ollut hiukan myöhemmin. Tällä hetkellä olen (tai siis olin plussaan asti) lääkityksellä, jonka aikana ei saisi tulla raskaaksi. Itse asiassa varoaika ennen raskautta pitäisi olla minimissään 3 kk. No, tässä sitä nyt kuitenkin ollaan, enkä oikein tiedä mitä tilanteesta ajattelisin.
Omat ajatukset ovat todellakin aika sekaisin tässä vaiheessa :/
Meillä myös vahinkoraskaus ihan alkutaipaleellaan, kuudennella viikolla kai. Minulla on ikää 36 ja lapset 6 ja 4. Kolmannesta on kyllä puhuttu, mutta sen aika olisi ollut hiukan myöhemmin. Tällä hetkellä olen (tai siis olin plussaan asti) lääkityksellä, jonka aikana ei saisi tulla raskaaksi. Itse asiassa varoaika ennen raskautta pitäisi olla minimissään 3 kk. No, tässä sitä nyt kuitenkin ollaan, enkä oikein tiedä mitä tilanteesta ajattelisin.
Omat ajatukset ovat todellakin aika sekaisin tässä vaiheessa :/