Minä kävin yksityispuolella istukkabiopsiassa. Ikää ei ollut tarpeeksi jotta kunnan puolesta olisin päässyt, mutta kuitenkin riittävän paljon jotta riski down-lapsen synytymiselle oli olemassa. Miehen kanssa pohdimme, että maailmassa kaikenlaisilla ihmisillä on oikeus elää ja kasvaa, kaikilla on ihmisarvo ja oikeus rakkauteen, hyvöksyntään. Ja sitäkin, että myös ns. terveenä syntynyt voi vammautua ihan missä vaiheessa elämää tahansa, eikä häntä silti lakata rakastamasta ja nakata jonnekin laitokseen piiloon ja pois.Alkuperäinen kirjoittaja 22.06.2005 klo 17:12 hajonnut ja kasassa kirjoitti:\Kun on perusterve ja synnyttänyt terveitä lapsia riskit ovat vähäiset. Kun on historia tuulimunista, keskenmenoista kromosomihäiriöön on asia aivan toinen. Se pelkää, joka on kokenut kuolleen lapsen synnyttämisen. Saamaa ei toivoisi tapahtuvan uudelleen. Sielu hajoaa. Elämä on pirstaleina.Alkuperäinen kirjoittaja 22.06.2005 klo 00:03 tiinu kirjoitti:Kyllä nyt täytyy ihmetellä miksi kaikenmaailman tutkimuksia yleensä suositellaan.Kyllä se on niin että tieto se vaan lisää tuskaa. Itse olen pyöräyttänyt kaksi iltatähteä "kypsällä iällä" siis 38 ja 40 vuotiaana asenteella "se ei pelaa joka pelkää".En käynyt minkäänlaisis lisätutkimuksis,paitsi rakenneultrassa joskus 19vk. Tottakai ajattelin aika usein jotta mitäs jos on jotain vikaa esim. kromosomi juttuja yms. Mutta ajattelin sitten että jos sellainen on meille tulos sille ei sitten mitään voi ja se on sitten meille todellakin tarkoitettu. Elämäs voi sattua mitä tahansa lapselle joka on syntynyt "terveenä". Mitäs sitten jos jossain onnettomuudes vaikka vammautuu tms. Mihin se sitten laitetaan, jos ei ole enää "salonkikelpoinen". Tämä niille jotka suosittelevat raskaudenkeskeytystä.
Jos jommankumman suvussa on perinnöllisiä sairauksia jotka aiheuttavat lapsen kuoleman hyvin varhaisessa vaiheessa jo leikki-iässä, vanhemmilla on hätä jälkikasvusta. Minä kannatan kärsimysten minimointia. En puhu yksin lapsen kärsimyksestä vaan aikuisten tuskasta ja selviämisestä. Kaikki kärsimys ei kasvata, eikä ole välttämätöntä.
Muistui mieleen veren resus tekijä. Tunnen naisen joka synnytti 2 kertaa kuolleen lapsen koska veren resus tekijästä ei tuolloin tiedetty mitään. Kolmas lapsi sai elää koska tiedettiin miten toimia.
Te joilla ei ole ollut vastoinkäymisiä iloitkaa onnestanne. Toivoisin kuitenkin että ymmärtäisitte, että tässä maailmassa on myös äitejä, joilla on ollut elämässä huonoa onnea. Nämä testit ovat perheen sisäinen päätös. Jos joku ihmettelee ja kauhistelee varsinkin kun omaa terveet lapset se on luonnollista ajattelemattomuutta. Niin ehkä minäkin tekisin, jos en olisi kokenut sitä mitä olen saanut kokea.
Alkuperäinen kirjoittaja 14.07.2005 klo 21:28 Tom kirjoitti:Minun mielestäni ihmisellä, joka ei ole valmis vastaanottamaan down-vauvaa, ei ole tarvetta saada vauvaa ollenkaan. Ei muuta kuin steriloitavaksi.
Alkuperäinen kirjoittaja 15.07.2005 klo 18:36 vieras kirjoitti:\Alkuperäinen kirjoittaja 14.07.2005 klo 21:28 Tom kirjoitti:Minun mielestäni ihmisellä, joka ei ole valmis vastaanottamaan down-vauvaa, ei ole tarvetta saada vauvaa ollenkaan. Ei muuta kuin steriloitavaksi.
Onneksi se ei ole sinun päätettävissä ja on enemmän perheiden sisäinen asia.
Niin, se on SINUN elämäsi. SINUN päätöksesi niissä asioissa, joissa voi päätöksiä tehdä.Alkuperäinen kirjoittaja 17.07.2005 klo 12:13 iltatähtien äippä kirjoitti:Mikäs oikeus teillä on "jumalaksi" ja pyöveleiksi rueta, te jotka ette omien pelkojenne takia ota vastaan lasta jonka saisitte??Minusta sellainen on raukka pahimmasta päästä ja ITSEKKYYDEN huippu.
Kyllä minustakin tuntuu edelleen että en jaksa jos syöpäni uusii ja pelkään kipua ja avuttomuutta ja sitä ettei elämässä kaikki ole VALITTAVISSA ja ihmisen päätettävissä mutta mielestäni ihmisellä ei ole oikeutta riistää henkeä toiselta (sikiöltäkään) mutta se on tietysti jokaisen henk. koht. "vapaus" ajatella asiasata kuinka tahtoo.
Mielestäni ihminen voi kasvaa elämän vaatimusten mittoihin ja jos uupuu niin voi nousta jälleen, vain kuolema on lopullista.Meidän 22 vuotias vävypoikamme kuoli juuri juhannuksena auto- onnettomuudessa että ei elämä anna mitään takuita, se on vain elettävä, tai sitten yritettävä paeta elämää johonkin viina ja huume huuruihin mutta kas kummaa kun siinäkin touhussa voi sitten kuolla!!!
Kaikilla ei ole voimavaroja eikä haluja vammaiseen lapseen.Alkuperäinen kirjoittaja 17.07.2005 klo 12:13 iltatähtien äippä kirjoitti:Mikäs oikeus teillä on "jumalaksi" ja pyöveleiksi rueta, te jotka ette omien pelkojenne takia ota vastaan lasta jonka saisitte??Minusta sellainen on raukka pahimmasta päästä ja ITSEKKYYDEN huippu.
Kyllä minustakin tuntuu edelleen että en jaksa jos syöpäni uusii ja pelkään kipua ja avuttomuutta ja sitä ettei elämässä kaikki ole VALITTAVISSA ja ihmisen päätettävissä mutta mielestäni ihmisellä ei ole oikeutta riistää henkeä toiselta (sikiöltäkään) mutta se on tietysti jokaisen henk. koht. "vapaus" ajatella asiasata kuinka tahtoo.
Mielestäni ihminen voi kasvaa elämän vaatimusten mittoihin ja jos uupuu niin voi nousta jälleen, vain kuolema on lopullista.Meidän 22 vuotias vävypoikamme kuoli juuri juhannuksena auto- onnettomuudessa että ei elämä anna mitään takuita, se on vain elettävä, tai sitten yritettävä paeta elämää johonkin viina ja huume huuruihin mutta kas kummaa kun siinäkin touhussa voi sitten kuolla!!!
Huomasin vasta että ymmärsin tämän palstan tarkoituksen väärin. En vastannut nimimerkille vahinko, vaan halusin yhteyttä nimimerkkiin vertainen. En saa poistettua enää tätä viestiäni mutta toivottavasti vertainen tämän lukee ja ottaa yhteyttä.Alkuperäinen kirjoittaja 03.08.2005 klo 23:00 vuokko43 kirjoitti:Viestisi on kirjoitettu jo kesäkuussa, mutta luin tätä äidit 40 + palstaa ja kirjoituksesi jäi mieleeni koska olen itse nyt 43 v ja meille syntyi iltatähti, poika, toukokuussa jolloin olin vasta täyttänyt 43 vuotta ! Tyttäremme ovat 16- ja 11-vuotiaat.
Meillä näyttää olevan yhteistä sekin, että mies on vanhempi. Sinulla 7 v, minulla 8.5 v.
Kuinka olette jaksaneet ?? Aiotko palata työhön äitiysloman jälkeen ?
Meillä poika on koko perheen ilopilleri ja aurinko, mutta välilllä pelottaa oma jaksaminen ja varsinkin miehen jaksaminen, onhan hän minua vanhempi. Vielä on mennyt tosi hyvin, lapsi on rauhallinen ja nukkuu yöt hyvin, mutta entä sitten kun tulee sairastelua, lapsi kasvaa ja vaatii yhä enemmän ?? Kerropa kokemuksiasi, olisi kiva vaihtaa ajatuksia. Nyt pitää mennä nukkumaan, kun poikakin nukkuu. Välillä väsyttää aika tavalla ja parempi on nukkua silloin kun lapsikin. Kyllä ikä jo tuo rajoitteita, vaikka muistan että oli sitä väsynyt kun tytötkin olivat vauvoja, väsyy sitä nuorempikin.
Jään odottamaan viestiäsi !
Alkuperäinen kirjoittaja 19.06.2005 klo 23:54 Nikitön kirjoitti:\voi mitä jeesustelua, prkl. Sinäkin olet varmaan joku uskovainen muttet kuitenkaan hyväksy kehitysvammaisia. Kannattaa varmaan vähän vaikka perehtyä asiaan, niin hime juttua kirjoitit. Jos niitä lapsia pitää niin paljon tehdä pitäisi olla valmis ottamaan vastaan mitä tulee.Alkuperäinen kirjoittaja 19.06.2005 klo 21:28 Jonas kirjoitti:Löysin tällaisen vanhan viestin ja silmiini pisti tuo parissa kohdassa esille tuleva asia, että punktiossa saisi varmuuden lapsen terveydestä! Sehän ei tietenkään pidä paikkaansa. Vain joitakin kromosomivikoja löydetään punktioissa. Suurin osa kromosomivioista ei näy. Ja lisäksi on olemassa suuri määrä muita vamman aiheuttajia. Downin syndromaahan noissa tutkimuksissa lähinnä etsitään. Sekään ei ole sairaus, vaan kromosomimuutos, joka aiheuttaa kehitysvammaisuuden. Luulisi nykyaikana jokaisen ymmärtävän, että millään tutkimuksella ei voi varmistua lapsen "terveydestä". Ap:lle onnea ja toivottavasti olet sinut ratkaisusi kanssa, olipa se mikä tahansa.
Jos otetaan kromosominäyte istukkabiopsialla tai lapsivesipunktiolla, siinä katsotaan kaikki kromosomit, ei ainoastaan 21 eli down.
Rakenteellisia vikoja sieltä ei näy, ennen kuin rakenneultrassa, jos niitä vikoja on.
Paitsi, jos menee vapaaehtoisesti (esim. riski-iän perusteella) lapsivesipunktioon, silloin siitä katsotaan tietääkseni vain 21 kromosomi poikkeavuus. Eli down-seulonta.
Itse olisin iän perusteella päässyt down-kromosomi seulontaan, jos sitä olisi tarjottu. Minusta otettiiin ainoastaan omasta verestä seulonta, kannanko down-kromosomi poikkeavuutta piilevänä. Koe oli hyvä, en kantanut. En myöskään mennyt punktioonkaan. Mutta muitakaan seulontoja ei edes tarjottu.
Kunnes selvisi raskauden loppukolmanneksen aikana, että otettiin lapsivesipunktio, omasta halustani, että meille oli tulossa kromosomivirheinen lapsi, pahenpi kuin down "trisomia-21".
Miksi menin vasta silloin punktioon, joku ajattelee. Meille löytyi rakenneultrasta rakennevikoja ihan sattumalta rv33. Lääkäri suostutteli heti löydöksen tehtyään lapsivesipunktiota. Jos kromosomisto olisi ollut hyvä, olisin normaalisti synnyttänyt ja sen jälkeen lapsi olisi leikattu löydetyn rakennevian takia. Mutta kun tehtiin lapsivesipunktio ja sieltä löytyi "pelätty" vika, jota en itse osannut edes kuvitellakaan, niin näillä lapsilla on erittäin huono ennuste edes jäädä eloon. Kuten meillä kävi, vauva kuoli kohtuun rv40.
Vaikka sitä on nähnyt katukuvassa vammaisia, niin ei sitä osaa edes kuvitella, että eivät kaikki ole down-lapsia. Siellä on erittäin huonostikin vammautuneita. Sitä ei vaan usko tai halua uskoa, että näinkin voisi käydä minulle.
Itsekin muistan sanoneeni äidilleni, kun ensimmäisen vika löytyi; itkin ja sanoin "toivottavasti ei ole vammainen".
Äitini lohdutti, että ; "täytyy muistaa että jokaisella on oikeus elää ja elämään."
Mutta en tässä halua ketään loukata tai tuomita, jokaisella on oma näkemys asiaan; seulonta.
Toivottavasti en loukannut ketään vanhempaa, jolla on vammainen tai down-lapsi. Me kaikki olemme Jumalan lapsia, meillä kaikilla on oikeus elää täällä. Toiset jaksavat kantaa raskaimman taakan, hoitaa näitä. Kukaan meistä ei ole täydellinen, täydellistä ihmistä ei olekaan, jokaisessa meistä on "vikoja" isoja tai pienempiä.
Se täytyy muistaa. :flower:
Sinulle ap, onnea tavattomasti, ihanasta vauva-uutisesta :flower: