vahingossa raskaaksi?

Onko täällä kukaan tullut vahingossa raskaaksi siten, että ois vielä pieniä lapsia ennenstään?

Miten reagoitte uuteen raskauteen?

Miten kestää kroppa ja miten kestää hermot monen pienen kanssa?

Meillä näyttäis tilanne ikävästi siltä, että oisin raskaana (menkat myöhässä ja kaikki raskausoireet, mutta testiä en ole vielä ehtinyt tekemään). Hirvittää ja pelottaa. Olen jo myynyt kaikki vauvatarvikkeet pois kun ei ollut tarkoitus enää kolmatta lasta tehdä tai tehdä sitä ainakaan vielä useampaan vuoteen. Hitsi, ehdin jo haaveilla töihin pääsemisestäkin ja nyt ois ehkä taas 3 vuotta "kotiarestia" edessä...
 
Meidän kuopus oli ns. yllätysvauva, muttei lainkaan vahinko. En vaan olettanut tulevani raskaaksi, kun imetin, kuukautiskierto oli vielä hakusessa eikä seksielämäkään tuolloin kovin hurjaa. Toki tiedostimme "riskin". Meillä on kolme pirpanaa 6v, 3,5v ja 2,5v.

Onko teillä ehkäisy pettänyt vai mistä moinen "vahinko"? Minulle kävi tässä vähän aikaa sitten niin, että tulin raskaaksi kondomista ja jälkiehkäisystä huolimatta, mutta hormoonisatsista johtuen raskaus oli kohdun ulkoinen. Sitä raskautta voisin sanoa vahingoksi, vaikka aina kun on kyse raskaudesta VAHINKO tuntuu jotenkin väärältä ilmaisulta. Olen aina ollut äärimmäisen onnellinen raskauksista.

Kyllä kolmen pienen kanssa pärjää hyvin, jos itse on vahva persoona. Vaatii asennetta molemmilta vanhemmilta. Jos tilanteenne on todella epäsuotuisa perheenlisäykselle, kannattaa jutella vaikka gynekologin kanssa. Olisitko valmis aborttiin? Tuntuisiko se luopumiselta? Mikäli näin on - olet varmasti valmis uuteen raskauteen. Tarvitset toki paljon tukea mieheltäsi ja toivottavasti parisuhteenne on kaikinpuolin kunnossa.

Ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön... eikös? ;) Tsemppiä jokatapauksessa, jos olet raskaana. Ja tee se testi!!
 
Kiitti lohdutuksen sanoista!

Tää on niin monimutkainen juttu! Ehkäisy tosiaan petti, kortsu. Tosin sitä en ole huomannut, että missä välissä näin ois käyny, koska ei ne kyllä niin rikki ole menneet, että itse ois sitä huomattu. Muuten olisin ne katumuspillerit käynyt hakemassakin...

Aborttia en haluaisi missään nimessä tehdä. Se ei ole täysin poissuljettu vaihtoehto, mutta ihan viimeinen sellainen kyllä. Luulen nimittäin, että en kyllä kestäisi sitä syyllisyyttä, joka abortista seuraa. Enkä kyllä haluaisi tästä mahdollisesta lapsestakaan luopua. Pitää vaan kysyä miehenkin mielipidettä asiasta, yhteinen kun on elämä, niin ei näitä päätöksiä voi yksin tehdä.

Olemme kyllä miehen kanssa leikillään puhuneet kolmannesta lapsesta ja joskus se herjamiellä kysyy, että "joko oot raskaana", mutta ei me tosissaan olla aiottu vielä pitkiin aikoihin kolmatta tehdä, jos koskaan. Ei meidän elämä siihen kaatuisi, jos raskaana nyt olisin, mutta pelottaa silti. Olen jo nyt ollut ihan kypsä tähän kotona olemiseen ja omiin ruokiini ja kaipaisin vähän muutakin sisältöä elämään.

Toisaalta, keksin kyllä monta hyvääkin puolta lyhyestä ikäerosta isoihin siskoihin. Oispahan kaikki suunnilleen saman ikäisiä ja samoissa kehitysvaiheissa. Ei tarvitsisi aloittaa vauva-arkea uudelleen alusta kun ne ois tässä peräjälkeen. Ja sitten ne kaikki ois yhtä aikaa niin isoja, että niiden kanssa vois jo vähän touhuilla jotakin kivaakin ja käydä jossain eikä tarvitsisi enää mennä jonkun pienen kiljuvan rääpäleen päikkäreiden ja ruoka-aikojen mukaan.

Ja sitten taas on niitä negatiivisiakin asioita lyhyessä ikäerossa. Olisin halunnut keskittyä aikanaan rauhassa uuteen vauvaan silleen, ettei siinä ole muita ihan pieniä lapsia jaloissa mankumassa. Olisin halunnut laittaa vähän kaikkea uutta uudelle vauvalle, nyt se saa kituuttaa tasan niillä vauva-tavaroilla, jotka vielä on jäänyt myymättä (kuten nukkua matkasängyssä, koska pinnasänky just myytiin pois yms). Olisin halunnut käydä vähän töissä tässä välissä ja käydä ehkä sen yliopistonkin loppuun kun sielläkin olen kirjoilla roikkunut jo monta vuotta. Olisi saanut kroppakin toipua rauhassa ja olisi saanut vähän aikaa hengähdystaukoa pienten lasten hoitamisesta ja vaippojen vaihdosta yms...

No, katsotaan nyt miten akan käy kun mies tuo töistä tullessaan sen raskaustestin...
 
Rosamamma
Kortsu petti, kun esikoinen oli 11kk- juuri, kun oli tarkoitus lopettaa imetys ja aloittaa e-pillerit. Toista lasta ei olisi uskaltanut suunnitellakaan siihen elämäntilanteeseen, kun rakensimme taloa ja olin juuri aloittanut uudessa työpaikassa. Mutta kun tämä pikkukakkonen päätti siihen saumaan tulla, olimme alkukauhistuksen jälkeen tosi onnellisia raskaudesta. Ikäero lasten välillä jäi sopivan pieneksi, he ovat nyt aivan erottamattomat :)
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 24.03.2006 klo 14:26 vieras kirjoitti:
Onko täällä kukaan tullut vahingossa raskaaksi siten, että ois vielä pieniä lapsia ennenstään?

Miten reagoitte uuteen raskauteen?

Miten kestää kroppa ja miten kestää hermot monen pienen kanssa?

Meillä näyttäis tilanne ikävästi siltä, että oisin raskaana (menkat myöhässä ja kaikki raskausoireet, mutta testiä en ole vielä ehtinyt tekemään). Hirvittää ja pelottaa. Olen jo myynyt kaikki vauvatarvikkeet pois kun ei ollut tarkoitus enää kolmatta lasta tehdä tai tehdä sitä ainakaan vielä useampaan vuoteen. Hitsi, ehdin jo haaveilla töihin pääsemisestäkin ja nyt ois ehkä taas 3 vuotta "kotiarestia" edessä...
Ei kai kenenkään ole pakko jäädä kotiin. Työelämään paluu on ihan varteenotettava vaihtoehto. Voi tehdä vaikka lyhennettyä viikkoa tms. jos tuntuu että on liian rajua kokopäivätyöhön paluu. Itse palasin virallisen vanh.vapaan loppumisen jälkeen ja ollut ihan hyvä juttu.
 
Meidän kuopuksemme sai alkunsa kuparikierukasta huolimatta. Alkujärkytys kesti parisen viikkoa, ei sen jälkeen ollut muuta vaihtoehtoa kuin sopeutua ajatukseen ja toivottaa lapsi tervetulleeksi -hän todella halusi syntyä tähän maailmaan...

Pienempien lasten ikäeroksi tuli tasan 2v ja ehdin olla 1/2 vuotta "tuulettumassa " töissä ennen kuopuksen syntymää. Minäkin ehdin juuri ennen raskauden tajuamista myydä vauvan turvakaukalon, jumppalelun jne...

Luulen, että sopeudutte ajatukseen uudesta vauvasta ajan kanssa varsinkin, kun lapsi on ollut suunnitteilla -vaikkakin vasta sitten joskus. Onhan se niinkin, että kun teette lapset pienellä aikaerolla, ei sitten myöhemmin enää tarvitse jaksaa uutta vauva-aikaa, sehän se usein on melkein raskainta.

TEITKÖ JO TESTIN?

 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 24.03.2006 klo 14:26 vieras kirjoitti:
. Olen jo myynyt kaikki vauvatarvikkeet pois kun ei ollut tarkoitus enää kolmatta lasta tehdä tai tehdä sitä ainakaan vielä useampaan vuoteen. Hitsi, ehdin jo haaveilla töihin pääsemisestäkin ja nyt ois ehkä taas 3 vuotta "kotiarestia" edessä...
No ekana tekis mieli onnitella huolimatta siitä ettei raskaus ole suunniteltu!!! :flower:
Se että on myynyt tarvikkeet pois ei kai ole suureellista merkitystä. Itsekin annoin vauvanvaatteita pois vaikka tiesin haluavani lisää lapsia mutta oli vaan kiva auttaa niitä joille se oli ajankohtaisempaa.
Tulin raskaaksi kun esikko oli 6 kk mutta ihan suunniteltua se oli. Ikäeroa tuli 1 v 3 kk, kaikesta selviää. Kun mietit kaikkia lapsiasi niin olen varmasti kaikista heistä yhtä onnellinen ja luulen että niin käy tulevankin kanssa jos päätät hänet pitää. Onhan joillakin kaksosia ja kolmisia ja hengissä hekin ovat selvinneet.
Itse menin töihin kun molemmat oliva 7 kk ikäisiä ja olen edelleen työelämässä, nykyisin kai aika mpni äiti tekee töitä kodin ulkopuolella.
Kun meille tulee kolmonen lasten ikä ero on 3 v, 2 v ja 0v. 3 ja 2 vuotiaat ovat toistensa parhaat kaverit, heitä kysyisi he ehdottomasti olisivat pienten ikäerojen puolesta.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 24.03.2006 klo 17:02 vieras kirjoitti:
Kiitti lohdutuksen sanoista!

Tää on niin monimutkainen juttu! Ehkäisy tosiaan petti, kortsu. Tosin sitä en ole huomannut, että missä välissä näin ois käyny, koska ei ne kyllä niin rikki ole menneet, että itse ois sitä huomattu. Muuten olisin ne katumuspillerit käynyt hakemassakin...

Aborttia en haluaisi missään nimessä tehdä. Se ei ole täysin poissuljettu vaihtoehto, mutta ihan viimeinen sellainen kyllä. Luulen nimittäin, että en kyllä kestäisi sitä syyllisyyttä, joka abortista seuraa. Enkä kyllä haluaisi tästä mahdollisesta lapsestakaan luopua. Pitää vaan kysyä miehenkin mielipidettä asiasta, yhteinen kun on elämä, niin ei näitä päätöksiä voi yksin tehdä.

Olemme kyllä miehen kanssa leikillään puhuneet kolmannesta lapsesta ja joskus se herjamiellä kysyy, että "joko oot raskaana", mutta ei me tosissaan olla aiottu vielä pitkiin aikoihin kolmatta tehdä, jos koskaan. Ei meidän elämä siihen kaatuisi, jos raskaana nyt olisin, mutta pelottaa silti. Olen jo nyt ollut ihan kypsä tähän kotona olemiseen ja omiin ruokiini ja kaipaisin vähän muutakin sisältöä elämään.

Toisaalta, keksin kyllä monta hyvääkin puolta lyhyestä ikäerosta isoihin siskoihin. Oispahan kaikki suunnilleen saman ikäisiä ja samoissa kehitysvaiheissa. Ei tarvitsisi aloittaa vauva-arkea uudelleen alusta kun ne ois tässä peräjälkeen. Ja sitten ne kaikki ois yhtä aikaa niin isoja, että niiden kanssa vois jo vähän touhuilla jotakin kivaakin ja käydä jossain eikä tarvitsisi enää mennä jonkun pienen kiljuvan rääpäleen päikkäreiden ja ruoka-aikojen mukaan.

Ja sitten taas on niitä negatiivisiakin asioita lyhyessä ikäerossa. Olisin halunnut keskittyä aikanaan rauhassa uuteen vauvaan silleen, ettei siinä ole muita ihan pieniä lapsia jaloissa mankumassa. Olisin halunnut laittaa vähän kaikkea uutta uudelle vauvalle, nyt se saa kituuttaa tasan niillä vauva-tavaroilla, jotka vielä on jäänyt myymättä (kuten nukkua matkasängyssä, koska pinnasänky just myytiin pois yms). Olisin halunnut käydä vähän töissä tässä välissä ja käydä ehkä sen yliopistonkin loppuun kun sielläkin olen kirjoilla roikkunut jo monta vuotta. Olisi saanut kroppakin toipua rauhassa ja olisi saanut vähän aikaa hengähdystaukoa pienten lasten hoitamisesta ja vaippojen vaihdosta yms...

No, katsotaan nyt miten akan käy kun mies tuo töistä tullessaan sen raskaustestin...
Oot oikeassa että molemmissa on hyvät ja huonot puolet.

On aika rankkaa, kun isompi lapsi haluaisi tehdä sitä ja tätä, hiihtää, luistella, y m. ja se on tosi työlästä sen vauvan kanssa kuljetella isompaa lasta joka paikkaan. Ja sitten että sitä omaa aikaa ei jää, kun illalla sitä isompaa pitää kuljetella kun ei päivällä vauvan kanssa onnistu luistelut tuulisella ilmalla ym, ja toinen on vauvan kanssa.

Monesti tullut toivottua, että ois tehnyt ne lapset vuoden kahden ikäerolla, niin nyt ois jo paljon helpompaa, ja ois enemmän kaveria toisistaan. Sais jo tehdä yhdessä lasten kanssa hiihtolenkkejä ja muuta.

Tai sitten ois tehnyt tosi isolla ikäerolla, jolloin isompi ois ollut jo koulussa, ja ois voinut yksinkin liikkua. (Meillä siis ikäero 3½)

Mutta se vauvoista nauttiminen ois ehkä sitten jäänyt vähemmälle, kun ois ollut kaksi pientä samaa aikaa. Ja toisaalta se vauvan hoito on ainakin mulle ollut ihaninta elämässä, pienen vauvan kanssa juttelu ja hymyt ym. =) Ja ehkä ois ollut fyysisesti raskasta tosiaan kahden pienen nostelut ja muu... (ainakin pienikokoiselle).

Kaikkea ei voi saada...
 
Testi on nyt tehty ja negatiivista näytti! Tosin, menkat on edelleen alkamatta ja kaikki raskausoireet ilmassa. Mulla on aika pitkä ja epäsäännöllinen kierto, joten voihan se olla, että kuitenkin tein sen testin liian aikaisin.

Kumma juttu tämä, nyt kun testi näytti miinusta, niin yhtäkkiä minä olenkin jotenkin pettynyt. Olen koko päivän yrittänyt selittää itselleni, että näin on parempi ja tätähän minä just toivoin. Mutta silti jossain mielen perukoilla toivon, ettei ne menkat tulisikaan ja olisinkin raskaana.

Yritä nyt sitten tästäkin ottaa selvää. Toisaalta, tällainen "tasausvaihe" on ehkä hyväksi, riippumatta siitä olenko raskaana vai en. Jos olen raskaana, niin nythän ainakin näin, että salaa mielessäni sitä halusin. Jos taas en ole raskaana, niin tiedänpähän ainakin, että jossain vaiheessa todella haluan sen kolmannen vauvan ja ehkä jopa nopeammin kuin sen suunnitellun "vuosien päästä"...

Kiitos teille kaikille rohkaisevista sanoista!
 
usko vaan mut kolmen kanssa on helpompaa kuin kahden. meillä ja monella muulla kaverillani on käynnyt niin kolmannen syntymän jälkeen et kaksi vanhinta "liittoutui" hyvässä mielessä eli alkoivat leikkiä paljon enemmän yhdessä (ehkä vanhin huomasi ettei se toinen olekaan niin pieni kun vauva tuli taloon), niin minulle jäi paljon enemmän aikaa olla vauvan kanssa kuin silloin kun kakkonen oli vauva. nyt meillä on lapsia neljä ja helpommaksi on vaan käynnyt. lasten ikäerot ovat siis 3 v 2kk, 1v 7 kk ja 1v 6kk... tietysti ulos lähtemiseen menee hivenen enemmän aikaa.. ;)
 
Niinhän siinä kävi, että menkat alkoivat tänä aamuna!

Toisaalta on helpottunut olo (ei tarvinnut käydä läpi tätä vaikeaa asiaa vielä tällä kierrolla), mutta toisaalta täytyy sanoa, että olen myös hivenen pettynyt, että näin kävi.

No, ehkäpä tämä kokemus kypsyttää minua ihmisenä. Joko alan olla hysteerisempi ehkäisyn suhteen tai sitten nakkaan koko kortsut hiiteen ja alan pehmitellä isäntää kolmanteen vauvaan. Tässähän tätä on kokonaiset seitsemän veristä päivää taas tiedossa, jotka ovat ihan soveliaita kuluttaa tällaisille mietteille...
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 26.03.2006 klo 22:09 vieras kirjoitti:
Niinhän siinä kävi, että menkat alkoivat tänä aamuna!

Toisaalta on helpottunut olo (ei tarvinnut käydä läpi tätä vaikeaa asiaa vielä tällä kierrolla), mutta toisaalta täytyy sanoa, että olen myös hivenen pettynyt, että näin kävi.

No, ehkäpä tämä kokemus kypsyttää minua ihmisenä. Joko alan olla hysteerisempi ehkäisyn suhteen tai sitten nakkaan koko kortsut hiiteen ja alan pehmitellä isäntää kolmanteen vauvaan. Tässähän tätä on kokonaiset seitsemän veristä päivää taas tiedossa, jotka ovat ihan soveliaita kuluttaa tällaisille mietteille...
Et ole mitään menettänyt - saanut vain ehkä vahvemman käsityksen siitä, mitä haluat. Tsemppiä jatkoon! :hug:
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 26.03.2006 klo 17:57 sprjjn kirjoitti:
usko vaan mut kolmen kanssa on helpompaa kuin kahden. meillä ja monella muulla kaverillani on käynnyt niin kolmannen syntymän jälkeen et kaksi vanhinta "liittoutui" hyvässä mielessä eli alkoivat leikkiä paljon enemmän yhdessä (ehkä vanhin huomasi ettei se toinen olekaan niin pieni kun vauva tuli taloon), niin minulle jäi paljon enemmän aikaa olla vauvan kanssa kuin silloin kun kakkonen oli vauva. nyt meillä on lapsia neljä ja helpommaksi on vaan käynnyt. lasten ikäerot ovat siis 3 v 2kk, 1v 7 kk ja 1v 6kk... tietysti ulos lähtemiseen menee hivenen enemmän aikaa.. ;)
Juuri näin! Meillä lapset 6v,5v ja 10kk ;).Kolmen kanssa on ihanaa,en olisi ikinä uskonut (ja helppoa).Nyt vasta osaan nauttia äitiydestä...!
 
herhi
Meillä 8kk yllätys. Tuli menkat ja muutama päivä sen jälkeen oksensin. Aluksi oltiin järkyttyneitä, mutta ihanaa se elämä on neljän lapsen kanssa. En olisi koskaan kuvitellut, että minulla olisi neljä alla kuusivuotiasta. Loistavasti olen jaksanut. Viime viikolla laitettiin hormonikierukka ja olin ajatellut myydä kaksostenrattaat, mutta mieheni ilmoittikin, että niitä tarvitaan vielä. Samaan syssyyn ilmoitti vielä suostuvansa minun haluamaani tuvanlaajennukseen. Olisi sitten kuusi makuuhuonetta, eli lisää mahtuu väkeä. Naapurustossamme asuu runsaasti perheitä, joissa on yli 10 lasta, joten tuntuu luonnolliselta haluta iso perhe. Minä ainakin jaksan hyvin kotiäitinä, vaikka tietysti välillä kaipaa omaa työyhteisöään, mutta ehtiihän sitä ennen eläkeikää siellä olla.
toivottavast joskus suurperheellinen
 
Meillä kummallakin ikää 26 ja ehkäisynä toiminut 1,5 vuotta vahvat E-pillerit, joiden ei olisi pitänyt mahdollistaa raskautta, vaikka yksi olisikin matkan varrella unohtunut ottaa. Eilen kävimme varhais-ultrassa ja siellähän se pikkuinen yllätys oli kuin oli :)

Suunnitelmissa oli omistusasunnon hankkiminen ja liipasimella oli jo 40m2 kaksio Munkkiniemestä. Se vaihtui nopeasti kolmion etsiskelyyn lapsiystävälliseltä pientaloalueelta. Häät oli tarkoitus järjestää noin parin vuoden päästä ja lapset aikaisintaan 2-3 vuoden päästä, mutta nyt mennään lapsen ehdoilla.

Meidän tapauksessa kyse on suunnittelemattomasta raskaudesta, mutta lapsi jonka toivottavasti saamme ei ole missään nimessä vahinko, eikä lapsi ole koskaan suunnittelematon vaikka raskaus sitä olisikin, suunnitelman vain teki puolestamme joku muu ;)
 

Yhteistyössä