Kiitti lohdutuksen sanoista!
Tää on niin monimutkainen juttu! Ehkäisy tosiaan petti, kortsu. Tosin sitä en ole huomannut, että missä välissä näin ois käyny, koska ei ne kyllä niin rikki ole menneet, että itse ois sitä huomattu. Muuten olisin ne katumuspillerit käynyt hakemassakin...
Aborttia en haluaisi missään nimessä tehdä. Se ei ole täysin poissuljettu vaihtoehto, mutta ihan viimeinen sellainen kyllä. Luulen nimittäin, että en kyllä kestäisi sitä syyllisyyttä, joka abortista seuraa. Enkä kyllä haluaisi tästä mahdollisesta lapsestakaan luopua. Pitää vaan kysyä miehenkin mielipidettä asiasta, yhteinen kun on elämä, niin ei näitä päätöksiä voi yksin tehdä.
Olemme kyllä miehen kanssa leikillään puhuneet kolmannesta lapsesta ja joskus se herjamiellä kysyy, että "joko oot raskaana", mutta ei me tosissaan olla aiottu vielä pitkiin aikoihin kolmatta tehdä, jos koskaan. Ei meidän elämä siihen kaatuisi, jos raskaana nyt olisin, mutta pelottaa silti. Olen jo nyt ollut ihan kypsä tähän kotona olemiseen ja omiin ruokiini ja kaipaisin vähän muutakin sisältöä elämään.
Toisaalta, keksin kyllä monta hyvääkin puolta lyhyestä ikäerosta isoihin siskoihin. Oispahan kaikki suunnilleen saman ikäisiä ja samoissa kehitysvaiheissa. Ei tarvitsisi aloittaa vauva-arkea uudelleen alusta kun ne ois tässä peräjälkeen. Ja sitten ne kaikki ois yhtä aikaa niin isoja, että niiden kanssa vois jo vähän touhuilla jotakin kivaakin ja käydä jossain eikä tarvitsisi enää mennä jonkun pienen kiljuvan rääpäleen päikkäreiden ja ruoka-aikojen mukaan.
Ja sitten taas on niitä negatiivisiakin asioita lyhyessä ikäerossa. Olisin halunnut keskittyä aikanaan rauhassa uuteen vauvaan silleen, ettei siinä ole muita ihan pieniä lapsia jaloissa mankumassa. Olisin halunnut laittaa vähän kaikkea uutta uudelle vauvalle, nyt se saa kituuttaa tasan niillä vauva-tavaroilla, jotka vielä on jäänyt myymättä (kuten nukkua matkasängyssä, koska pinnasänky just myytiin pois yms). Olisin halunnut käydä vähän töissä tässä välissä ja käydä ehkä sen yliopistonkin loppuun kun sielläkin olen kirjoilla roikkunut jo monta vuotta. Olisi saanut kroppakin toipua rauhassa ja olisi saanut vähän aikaa hengähdystaukoa pienten lasten hoitamisesta ja vaippojen vaihdosta yms...
No, katsotaan nyt miten akan käy kun mies tuo töistä tullessaan sen raskaustestin...