vahditko rannalla muiden lapsia omiesi lisäksi? tai oletatko muiden katsovan omiesi perään?

Mulla ei ole aikaa vahtia muiden lapsia. Omat on 2 ja 1 vuotiaat, joten mun silmä pysyy tasan niiden touhuissa ihan koko ajan. Mä en antais ikinä itselleni anteeksi, jos oman huolimattomuuteni vuoksi lapselleni tapahtuisi jotain. Siksipä mä en myöskään ole ihan järjettömän armollinen niitä vanhempia kohtaan, jotka jättää taaperonsa vedenrajaan yksin, kun ottavat itse aurinkoa. Mä en oleta, että muut vahtii mun lapsia, joten mäkään en aio vahtimalla vahtia niiden lapsia. Toki autan, jos lähellä huomaan jonkun menevän uppeluksiin.

 

Vahdin kyllä jos joku pyytää vahtimaan hetkeksi vaikka uimakopissa käynnin ajaksi. Muuten en kyllä tajua alkaa vahtimaan, meidän lähiranta on aika kansoitettu eikä tosiaan riitä yhdet silmt vahtimaan siellä kaikkia.

 

En vahdi. Täys työ vahtia omat. Toki pelastan, jos joku meinaa lähellä hukkua. Sehän on suorastaan minun velvollisuus.

 

Omaani tietysti ensisijaisesti, mutta tuleehan sitä muidenkin vahittua. Ehkä ammattitauti, kun oon päiväkodissa töissä Omiani vahdin kuin haukka, ettei todellakaan muiden tartte. Siis seison siellä vieressä vedessä ja pidän kiinnikkin usein.

Ärsyttävää, mutta ei se ole lapsen vika jos vanhemmat on daijuja. En voisi koskaan ajatella esim. 1-vuotiaasta lapsesta noin miten aloittaja kuvailit, ei minun sydän salli olla välinpitämätön vaikka ärsyttäis. Mieluummin sitten huutaisin että voisitko vahtia penskaas prkl, vai aattelitko hukuttaa sen tänne??!!1

 

En vahdi. Täys työ vahtia omat. Toki pelastan, jos joku meinaa lähellä hukkua. Sehän on suorastaan minun velvollisuus.

Pakko kommentoida tähän. Kyse on todellakin ihan lakiin kirjatusta velvollisuudesta. Mikäli jättää helposti pelastettavissa olleen ihmisen pelastamatta (oli se sitten aikuinen tai lapsi), saa tuomion kuolemantuottamuksesta.

 

Ensisijaisesti olen vahtinut omat lapset, mutta toki siinä vieressä leikkiviäkin on tullut pidettyä silmällä vaikka heilläkin omat vahtijansa on paikalla ollut. Useampi silmäpari on kuitenkin aina parempi kuin se hetkessä tapahtuva vahinko, jota seuraa suuri suru. Nykyään omat jo ovat uimataitoisia ja itse käyn yleensä uimassa kauempana "väljemmissä vesissä" kuin aivan rannan tuntumassa. Silti tuli viimeksikin seurailtua ponttoonilautalta veteen hyppivää nuorisoa, että tulevatko kaikki pintaan.

 

[QUOTE="vieras";28576885]Pakko kommentoida tähän. Kyse on todellakin ihan lakiin kirjatusta velvollisuudesta. Mikäli jättää helposti pelastettavissa olleen ihmisen pelastamatta (oli se sitten aikuinen tai lapsi), saa tuomion kuolemantuottamuksesta.[/QUOTE]

Toisin sanoen pitäisi jättää omat vahtimatta kun pelastaa toista kun omat vanhemmat ei voi hoitaa tehtäväänsä. Onneksi ei ole koskaan tullut tuollaista vastaan ja varmaan se tulisi ko selkärangasta nostaa toinen pinnalle, mutta näin kuivalla maalla ajateltuna jokainen hoitakoot omansa kuin parhaakseen katsoo.

 

Olen se äiti joka istuu tai makaa muutaman metrin päässä rantaviivasta puolitoistavuotiaan ja viisivuotiaan läträtessä ja kahlatessa. Selkääni en käännä, mutta saatan kyllä lukaista esim. Hesarin kännykästä ohimennen. Näen siis lapseni koko ajan, mutta en seiso vieressä vaan etäisyydellä että lapset kuulevat puheeni normaaliäänellä. Ärsyttävimpiä ovat ne vanhemmat jotka kiljuvat rantaviivasta pitäen taaperona koko ajan kädestä, ettei hän vahingossakaan pääse muksahtamaan ja kokeilemaan vettä itse. Liika hyysääminenkään ei ole hyvästä.toisten lapsiin en kiinnitä huomiota, jolleivat he leiki omieni kanssa.

 

Tottakai vahdin sivusilmällä!

 

Ensisijaisesti vahdin omiani, tottakai. Jos huomaan ettei joku vahdi omaa lastaan, uskallan kyllä käydä sanomassa asiasta.

 

Kerran olin oman 1v ja 3v kanssa rannalla ja siinä kaukana meistä kahlas yksinään 1v,korkeintaa 1½v ja katsoin kauhuissani sitä pikkuista,ku äiti otti mahallaan aurinkoa selkä siihen lapseen päin!!

Katsoin jatkuvasti sitä pientä ja mietin siinä itekseni,että mitä jos se vajoaa veteen,mitä teen kun en voi jättää omia siihen yksin ja lähteä toista auttamaan.hivuttauduttii sitten tän lapsen viereen itse ja huomasin äitin vilkaisevan lasta vain välillä.Jälkeen päin tullut näitä mietteitä,että olisko pitäny soittaa poliisit.

 

[QUOTE="niinpä";28577396]Kerran olin oman 1v ja 3v kanssa rannalla ja siinä kaukana meistä kahlas yksinään 1v,korkeintaa 1½v ja katsoin kauhuissani sitä pikkuista,ku äiti otti mahallaan aurinkoa selkä siihen lapseen päin!!

Katsoin jatkuvasti sitä pientä ja mietin siinä itekseni,että mitä jos se vajoaa veteen,mitä teen kun en voi jättää omia siihen yksin ja lähteä toista auttamaan.hivuttauduttii sitten tän lapsen viereen itse ja huomasin äitin vilkaisevan lasta vain välillä.Jälkeen päin tullut näitä mietteitä,että olisko pitäny soittaa poliisit.[/QUOTE]

Poliisit Siis mitä ?!

Alkuperäiseen vastaan että sivusilmällä tottakai seuraan muitakin lapsia !

 

[QUOTE="Vieras";28577332]Olen se äiti joka istuu tai makaa muutaman metrin päässä rantaviivasta puolitoistavuotiaan ja viisivuotiaan läträtessä ja kahlatessa. Selkääni en käännä, mutta saatan kyllä lukaista esim. Hesarin kännykästä ohimennen. Näen siis lapseni koko ajan, mutta en seiso vieressä vaan etäisyydellä että lapset kuulevat puheeni normaaliäänellä. Ärsyttävimpiä ovat ne vanhemmat jotka kiljuvat rantaviivasta pitäen taaperona koko ajan kädestä, ettei hän vahingossakaan pääse muksahtamaan ja kokeilemaan vettä itse. Liika hyysääminenkään ei ole hyvästä.toisten lapsiin en kiinnitä huomiota, jolleivat he leiki omieni kanssa.[/QUOTE]

Totta! Sama juttu täällä.
Omani ovat uineet vauvauinnista lähtien (nyt 1v, 5v ja 7v.) ja osaavat veteen muksahtaessaan pidättää hengitystä (refleksi, joka opittu jo vauvasta) ja pääsevät kyllä omin jaloin pystyyn, ilman että hyysään itse kokoajan vieressä. Isommat osaavat tosin jo uida ja sukeltaa pitkiäkin matkoja.

Rasittavimpia ovat juuri nämä vanhemmat jotka eivät anna pienten lasten itse tutustua pienestä pitäen veteen vaan pidetään koko ajan kiinni, etteivät vain kaatuisi.

 

Vaihtoehto kiinnipitämiselle olisi seistä vieressä ja kenties jopa osallistua lapsen leikkiin...

 

Eipä oikein riitä silmät muiden lasten vahtimiseen, en edes kahden oman lapseni kanssa (2- ja 4-vuotiaat) pysty menemään rannalle ilman että saan toisen aikuisen mukaan. Eli siis uimaan mennään aina koko perheen voimin. Toki jos sattuisin huomaamaan, että joku on vaaratilanteessa tai joku pieni lapsi yksin, niin tilanteen mukaan toimisin.

Niin, ja olen ehkä sellainen rasittava vanhempi joka pitää koko ajan lasta kädestä rannalla. Ihan sen takia, että omillani ei paljon järki päätä pakota: he eivät ole paljoa rannalla olleet, eivätkä esim. ymmärrä, että vesi syvenee. Tai sitä, että eivät osaa uida, vaan 2-vuotias hyvin itsevarmasti heittäytyy veteen "uimaan", vaikka ei pysy hetkeäkään pinnalla ja vetää vettä henkeen. Eivät ole sellaista tyyppiä joka vain istuskelisi rantahietikossa leikkimässä tai kävelisi vesirajassa.

 

Ihan älytöntä mielestäni luottaa siihen, että 1,5 -vuotias osaisi olla menemättä liian syvälle tai pääsisi varmasti pystyyn jos kaatuu veteen... En vaan ymmärrä miten joku voi olla niin varomaton, että antaa taaperon touhuta omin päin rannalla

Kyllä lapseni saa tutustua veteen, rannalla käydään aika harvoin kun enemmän ollaan mökillä, missä rannassa on kaislaa ja liukkaita kiviä ym. Altaassa saa leikkiä ja toki rannallekin viedään välillä, mutta todellakin olen sitten vieressä siltä varalta että tarvitaan apua.