Tänään aloin miettiä miksi uhraisin sekuntiakaan lapsilleni varatusta huomiosta muiden jälkikasvulle. Minun lapseni ei ole se joka hukkuu siksi että joku toinen tupsahtaa kumoon ja minä lähtisin perään.
Tämä oli se karkea ajatus mikä syntyi kun vasta kävelemään oppineesta viisi vuotiaaseen jotka tuli meidän luo leikkimään ja heidän valvontansa oli tasan sitä mistä lehdet huutelee joka kesä "älä tee näin!" selvästi ne kauas nurmelle juoruamaan jääneet oletti että minä yksin vahdin koko kersalauman rannalla ihan ku joku himputin leikkitäti. Että jos täällä on joku joka luottaa että ne vedessä seisovat aikuiset vahtii kaikkia niin turha luulo.
Tämä oli se karkea ajatus mikä syntyi kun vasta kävelemään oppineesta viisi vuotiaaseen jotka tuli meidän luo leikkimään ja heidän valvontansa oli tasan sitä mistä lehdet huutelee joka kesä "älä tee näin!" selvästi ne kauas nurmelle juoruamaan jääneet oletti että minä yksin vahdin koko kersalauman rannalla ihan ku joku himputin leikkitäti. Että jos täällä on joku joka luottaa että ne vedessä seisovat aikuiset vahtii kaikkia niin turha luulo.