Vähävaraisten joulusta

[Molly Weasley]

mä luulen et moni kuitenkin haluais tehdä joulustaan jotenkin spesiaalin.. jos aina kituuttaa niin olisi ihanaa jos jouluna edes kaikki olisi toisin, edes hetken verran. jos kaikki asiat tehdään samoin kuin normaalisti niin minusta se ainakin olisi ikävää.

tähän yhdyn! mä luokittelen meidän perheen vähätuloiseksi, joten sen takia alankin jo hyvissä ajoin miettiin että jouluna on sit vähän just sellanen erityisempi aika!! lapsille ostan lahjat harkiten (mieleisiä, ja kiertelen eri kaupoissa hintoja vertaillen ) ja rahaa menee myöskin säästöön ympäri vuoden, että jos joskus tekee vähän tiukempaa ni kappas vain; säästötilillähän onkin jo ihan kiva summa!! ja kun muistaa että kohtuus kaikessa ni sillä pääsee jo pitkälle!! :xmas:

 

[Mahza]

ihan yleisesti vaan. mut köyhähän ei luonnollisesti saa haluta tai toivoa mitään... mä taas väitän et jos jatkuvasti elää köyhyysrajan alapuolella kituuttaen niin joulumieltä on vaikea löytää vaik miten haluaisi.

Saa haluta ja toivoa. Kai se sit on ihmisestä kiinni, koska mä kyllä tunnen joulufiilistä vaikka elää kituutettaiski, niinku aikasemmin tehtiin. Nyt tuli taloudellinen notkahdus just jouluks, mutta ei se joulumieltä poista. Ihmiset itse tekee rahattomuudesta ongelman, varsinki jouluna. Kun kaikilla muilla notkuu pöydät ja lahjoja on vaikka muille jakaa, mutta itsellään ei, saa siitä äkkiä riittämättömän olon. Jos taas ajattelee ihan muita asioita kun kinkkua ja lahjoja, niin joulumieli on helpompi saavuttaa.

 

[Mahoton mirri]

ihan yleisesti vaan. mut köyhähän ei luonnollisesti saa haluta tai toivoa mitään... mä taas väitän et jos jatkuvasti elää köyhyysrajan alapuolella kituuttaen niin joulumieltä on vaikea löytää vaik miten haluaisi.

Saa haluta ja toivoa. Kai se sit on ihmisestä kiinni, koska mä kyllä tunnen joulufiilistä vaikka elää kituutettaiski, niinku aikasemmin tehtiin. Nyt tuli taloudellinen notkahdus just jouluks, mutta ei se joulumieltä poista. Ihmiset itse tekee rahattomuudesta ongelman, varsinki jouluna. Kun kaikilla muilla notkuu pöydät ja lahjoja on vaikka muille jakaa, mutta itsellään ei, saa siitä äkkiä riittämättömän olon. Jos taas ajattelee ihan muita asioita kun kinkkua ja lahjoja, niin joulumieli on helpompi saavuttaa.

Mutta, ei se ole väärin haluta jouluna jotain mitä ei normaalisti tartte edes saada. Ja se on ihan luonnollista jos toiset tekee ja laittaa joulua ja jollain ei ole varaa edes siihen jouluruokaan, että tuntee olonsa riittämättömäksi tai apeaksi. Totta on sekin, että joulumieli pitäisi saada muista asioista kuin esim. lahjoista ja kalliista ruoista, mutta kun ne kuitenkin jouluun yleensä kuuluvat niin kyllä ne mukava lisä on sille joulumielelle.

 

[nöppönen]

ihan yleisesti vaan. mut köyhähän ei luonnollisesti saa haluta tai toivoa mitään... mä taas väitän et jos jatkuvasti elää köyhyysrajan alapuolella kituuttaen niin joulumieltä on vaikea löytää vaik miten haluaisi.

Saa haluta ja toivoa. Kai se sit on ihmisestä kiinni, koska mä kyllä tunnen joulufiilistä vaikka elää kituutettaiski, niinku aikasemmin tehtiin. Nyt tuli taloudellinen notkahdus just jouluks, mutta ei se joulumieltä poista. Ihmiset itse tekee rahattomuudesta ongelman, varsinki jouluna. Kun kaikilla muilla notkuu pöydät ja lahjoja on vaikka muille jakaa, mutta itsellään ei, saa siitä äkkiä riittämättömän olon. Jos taas ajattelee ihan muita asioita kun kinkkua ja lahjoja, niin joulumieli on helpompi saavuttaa.

Mutta, ei se ole väärin haluta jouluna jotain mitä ei normaalisti tartte edes saada. Ja se on ihan luonnollista jos toiset tekee ja laittaa joulua ja jollain ei ole varaa edes siihen jouluruokaan, että tuntee olonsa riittämättömäksi tai apeaksi. Totta on sekin, että joulumieli pitäisi saada muista asioista kuin esim. lahjoista ja kalliista ruoista, mutta kun ne kuitenkin jouluun yleensä kuuluvat niin kyllä ne mukava lisä on sille joulumielelle.

niimpä..

 

[tasamaan tallaaja]

ihan yleisesti vaan. mut köyhähän ei luonnollisesti saa haluta tai toivoa mitään... mä taas väitän et jos jatkuvasti elää köyhyysrajan alapuolella kituuttaen niin joulumieltä on vaikea löytää vaik miten haluaisi.

No ei kai kukaan niin ole väittänyt ettei saisi haluta ja toivoa mitään.

Kyllä se oma asenne asioihin vaan vaikuttaa paljon. Siitä lähtee kaikki se miten me tähän elämään suhtaudutaan, myös jouluun.

Jokaisen joulufiilis lähtee omasta itsestään. Jokaisella meillä on niitä omia juttuja jotka tuo sen joulutunnelman. Me myös luomme niitä joulutunnelman tuojia itse. Minä tiedän köyhiä, todella köyhiä ihmisiä, jotka viettävät onnellisen ja antoisan joulun vuodesta toiseen. Olen itsekin kokenut joskus sen. Kyllä se siis lähtee itsestään se tunnelma.

Totta on sekin, että minun on helppo sanoa, kun minulla on rahaa se kinkku ostaa. Toisaalta olen senverran tässä elämässä kokenut, että tiedän ihan omakohtaisesti miten paljon sillä omalla asenteellaan voi elämäänsä ja sen laatuun vaikuttaa.

Tämä virtuaalimaailma on siitä huono, että täällä tiedämme toisistamme vain sen mitä kirjoitetaan. Voi hyvin käydä niin, ettei nähdä sitä miten paljon joku ehkä yrittää juuri positiivisella asenteella sitä elämänlaatuaan nostaa, vaan nähdä vaan se miten kurjaa jollain on.

Ihan oikeasti jo perhe on köyhä, ollut aina, niin tuskin sellaisen perheen lapset oikeasti odottaa mitään kalliita paketteja!?!? Toki he haaveleivat ja toivovat, mutta varmasti heille joulumieli tulee jos vanhemmat sitä yrittää luoda.

Mitä tulee jouluun sinänsä, niin köyhille perheille löytyy siihen juhlaan apujakin tässä yhteiskunnassa. On rahaa jaossa (joka tosin vaatii sen, että se pitää hakea), seurakunnat auttavat (juuri siinä ruuassa) ja eikös tuo pelastusarmeijakin kerää niitä paketteja?

 

[Fleur de la Cour]

Mietin samaista asiaa kun ostin lanttuja ja punajuuria, iso pussillinen punajuuriakin alle eurolla irtos kaupasta.. Mulla tosin ei ole nyt köyhää eikä vähävaraista joulua, oikeen kun mietin niin köyhää joulua meillä ei ole ollut koskaan, vaikka opiskeluaikoina rahat saattoi olla hyvinkin tiukalla. Yhtenäkin vuonna opiskelijana mokasin marraskuussa itseni sairaalaan, saldona se, että sain laskun ambulanssista ja sairaalahoidosta ja joku ryösti rahani joita sattui olemaan taskussa 400 markkaa mikä oli iso raha. Mutta sinäkin jouluna tuli silti joulu. Mietin myös asiaa kun kävin ostamassa uudet jääpuikkovalot kun ostin epähuomiossa viimeksi liian lyhyet, että aikoinaan tosi tarkkaan harkittiin oliko varaa jouluvaloihin ja niitä jaksettiin istua korjaamassa iltakaudet, ne muutamat jouluvalot oli meillä niin kauan, että niistä värimaali jo irtos vallan pois, ja meidän ensimmäinen joulukuusi oli sellainen johon oli varaa ostaa kynttilät ja tähti vaan kun melkein viimeiset rahat meni jo kuusenjalkaan. No se sama kuusenjalka meillä on vieläkin, ja ne kuusenkynttilät ja nykyään on kertynyt koristeitakin niin ettei kaikki mahdu edes kuuseen. Valintoja tekemällä ja säästämällä ja pikkuisen miettimällä saa jo aikaan vaikka mitä. Ihan ekaksi kannattaa heittää joululehdet roskiin sillä harvan joulu on eikä kuulukaan olla sellainen mitä niissä on..

 

[JuiceFani]

Nostanpas vielä

 

[JuiceFani]

JA taaspa nostan, kun tänään on tää aihe esillä ollu.

 

[evita]

Mä oon varmaan vaikeeselkoinen ihminen. En mä sitä tarkottanukaan ettei olis jouluna mitää spesiaalia. Mut joilleki voi olla spesiaalia se että kaikki tekee yhessä jotain jne. Äh en mä osaa selittää... Ja pitääkö se spesiaali olla aina hirmumäärä koristeita ja valoja ja lahjoja ja ruokaa jne. Ja voihan sen tehdä vähälläki rahalla jos ei ole enempää. En mä sitäkää tässä tarkottanu että just jouluna pitäs pihistää ja säästää, mut jos ei oo sitä rahaa ja tahtoo silti jotain spesiaalia. En mä osaa kyl kirjottaa mitä mä ajan takaa. Mulla on suullinen ulosanti huomattavasti parempi ku tää kirjallinen..... :ashamed:

Kyllä minä luulen tajuavani mitä haet takaa. Minusta lapsuuden jouluissa oli ihanaa se tunnelma. Se tuli kuusesta ja kynttilöistä ja tutuista joulukoristeista, joulumusiikista ja siitä, että oltiin ihan rauhassa kotona. Joulun tuoksu oli myös olennainen. Totta kai oli pienempänä etenkin kiva saada lahjoja, mutta uskaltaisin sanoa, että joskus toisella kymmenellä jo niiden merkitys pieneni merkittävästi ja varmaan niin käy ihan kaikille.

Minä inhoan käydä ostoksilla ja tänään kun hain tytölle kaksi hänen toivomaansa lahjaa meluavasta lelukaupasta, voin ihan huonosti. Minä haluaisin välttää sitä, että lapset vain odottavat järjettömiä lahjavuoria ja mitä oudoimpia vempaimia ja häkkyröitä lahjoiksi. Toisaalta mikään ei ole niin kivaa kuin voida antaa jotakin kivaa lahjaksi, ja kai lapsetkin voivat oppia ja opetella joulusta myös antamisen riemua.

Kuten tässä on laskelmiakin nähty, ihanat jouluruoat saa tosi vähälläkin rahalla, käytännössä arkiruoan hinnalla. Jos muutoin rahattomana osaa olla oikein myönteinen, voi tehdä vaikka siitä jouluaterian laittamisesta sen joulun tekemällä ruokaa yhdessä ja syömällä ihan rauhassa yhdessä.

Pirullista on se, että ihmisillä on kova tarve vertailla itseään muihin, ja totta kai köyhän perhe saattaa kokea osattomuutta katsoessaan mainoksia ja seuratessaan miten jotkut käyttävät valtavia summia pelkkiin lahjoihin. Jotenkin sen vertailun yläpuolelle olisi noustava ja löydettävä oman ainutkertaisen elämänsä arvokkuus, en minä tiedä miten, ehkä joku tietää?

 

[Keittiönoita]

Mä luulen, että vähävaraisissa perheissä suurin syy joulumielen katoamiseen on se ikävä tosiasia, että nykyisin juuri jouluna lasten eriarvoistuminen korostuu. Ei auta, vaikka lapsi olisi ollut miten kiltti tahansa, joulupukki nimittäin vie hyvin todennäköisesti eniten ja hienoimpia joululahjoja päiväkodin tai koulun ilkeimmälle kiusaajalle. Olen ollut itse aikoinaan vähävarainen ja vaikka mun lapseni eivät pieninä mihinkään hienouksiin tottuneetkaan, kyllä mä vielä muistan ne joulut, kun likka silmät suurina katsoi joulupukkia, joka toi samanikäiselle lähes aina vanhempiaan tottelematta olevalle serkkupojalle 10 kertaa enemmän ja 10 kertaa hienompia lahjoja kuin joulupukki sieltä säkistään kaivoi likalle (skskonpoika toivoi 3 veenä joululahjaksi aitoa kultaharkkoa ja SAI sen). Pakko sanoa, että kyllä se äidin sydäntä raastoi, kun toinen oli oikein kovasti koittanut olla tavallista kiltimpi ja silti pukki suosi serkkupoikaa.

Tänä päivänä on hyvin vähän niitä lapsia, jotka eivät ole tekemisissä muiden kuin omien sisarustensa kanssa. Hyvin vähän niitä, jotka eivät ikinä käy marketeissa, hyvin vähän niitä, jotka eivät katso lastenohjelmia telkkarista ja hyvin vähän niitä, joiden postilaatikosta ei lelumainoksia joulun alla tipahda. Lapset näkevät, mitä kaikkea ihanaa maailmassa on ja puhuvat joululahjatoivomuksistaan kavereidensa kanssa. Joulun jälkeen sitten kerrotaan, mitä itse kukin sai.

Kun mä olin 1960-luvulla lapsi, ei ollut tällaista elintasoa kuin nykyisin. Kaupassa, mistä äiti osti ruuat, ei myyty yhtään lelua. Tavarataloissa, joissa leluosastoja oli, käytiin ehkä kerran vuodessa. Lelukaupat oli ihan erikseen ja niissä käytiin ehkä pari kertaa koko lapsuuden aikana. Ukin tekemä kelkka, äidin ompelema molla-maija, mummin kutomat villasukat, kummitädiltä saatu kynttilä ja isän ostamat sukset olivat sen ajan lapsille joulun suurinta täyttymystä.

Tänä päiväni sukset ja pulkat kuuluu normaalivarustuksiin, molla-maijoista kukaan ei ole kiinnostunut, kun pitää olla uusin kävelevä, jodlaava, voltin tekevä, Idols-brätsi. Sukkiakin on kaapit väärällään.

Kun mä olin lapsi, silloin vuonna kuokka ja kirves, myös Helsingissä asuma-alueet olivat tulotasoltaan varsin homogeenisia. Munkkivuoressa asui duunariperheitä, Munkkiniemessä asui johtoporras ja wanhan rahan omistavat. Me Munkkivuoren lapset käytiin koulua Munkkivuoressa ja Munkkiniemen lapset kävi koulua Munkkiniemessä. Vaikka välimatkaa oli vain alle 2 kilometriä, niin eihän me toisiamme koskaan tavattu. Eli kaverit sai samantapaisia lahjoja kuin itsekin saatiin. Jos joku sai puhuvan Barbien, niin sillä oli silloin "Ameriikan-täti", joka sellaisen ihmeen oli lähettänyt. 99,999%:lla lapsista ei ollut "Ameriikan-tätiä", joten vaikka sitä puhuvaa Barbia ihasteltiin, kukaan ei olettanutkaan saavansa itse sellaista.

Nykyisin asuinalueet ovat heterogeenisempia, samoissa pihapiireissä, samoissa kerhoissa ja samoissa koululuokissa on niin vähävaraisten kuin hyvätuloistenkin lapsia.

Vielä 1980-luvun lopulla kunnallisen päivähoitopaikan saamiseen oli oltavat sosiaaliset perusteet. Hyvätuloisten vanhemmilla ei ollut mitään mahdollisuutta saada lastaan kunnalliseen päivähoitoon vaan heidän lapsensa hoidettiin yksityisellä. Nykyisin kaikilla lapsilla on subjektiivinen päivähoito-oikeus ja samassa tarharyhmässä voi olla "Kimmo Kirkonrotan" ja "Riku Rikkaan" lapsia.

Eri tuloluokissa elävien ihmisten hajauttaminen asumaan sekaisin toistensa kanssa on ihan hyvä asia, mutta sen varjopuolena on, että lapset joutuvat yhä nuorempina huomaamaan, että elämä - ja näin joulun alla joulupukki - on epäoikeudenmukainen.

Joulu syntyy pienistä, perheen yhdessä tehdyistä asioista, mutta kodin seinien ulkopuolella kuitenkin on se todellisuus, jossa lapsemme yhä nuorempina joutuvat elämään.

 

[Mimoska]

Olipas, Keittis, loistavan tyhjentävä kirjoitus. Riipaisevan totta joka sana. :flower:

 

[nöppönen]

ihan älyttömän hyvä kirjoitus keittiönoita. jälleen kerran :flower:

 

[JuiceFani]

Tuo on kyllä totta mitä keittiönoita kirjottelit. Mutta aina on niitä jotka ei niitä hienompia lahjoja saa vaikka kuin kilttejä olisivat. Ja miten sen sitten niille lapsille selität että oot ollu kiltti mut et saanukaan sitä mitä toivoit. Mut elämä on julmaa.

Menee vähä asian viereen mut tosta lasten erilaisuudesta ja eriarvoisuudesta ja miten kukaki lapsi sen ilmasee. Mulla nuo kaks vanhinta on ku yö ja päivä. Poikaa ei juuri tarvi komentaa ja jos jostain huomautan niin se yks sanominen riittää. Ja tyttö sit on ääripää. Samasta asiasta saa sanoo tuhat kertaa ja sittenki on vastaus vaan joo ihan kohta. Ja sit tyttö aina valittaa ku poikaa en komentele ikinä ja se saa aina kaiken jne. Vaikka siis koetan kyllä olla tasapuolinen sen suhteen mitä niille ostan ja hankin. Ja oon koettanu selittää että en mä ala poikaa turhaan komentelee kun ei se ikinä ättäröi vastaan. Tuntuu vaan että pidän eri arvoisina lapsia, mut kai se tuo tytön luonne saa sen siltä tuntumaan.

Ehkä se tuo luonnekin sitten vaikuttaa miten lapset yleensäki suhtautuu siihen mitä kukakin pukilta saa. Ja miten se kotona selitetään. Tässäkään ei varmaan mitään yhtä selkeää ratkaisua ole eikä tule.

 

[DevilishDream]

Mä en tähän viitti oikein mitään sanoa koska en ole kokenut köyhää joulua. Jos kokisin niin tuskin olisi samanlainen joulutunnelma mitä muutoin. Lahjoilla, kuusella, ruuilla yms. on paljon merkitystä. En jaksa olla tekopyhä nyt ja sanoa ettei olisi. Kavereille tulossa köyhä joulu. Rahaa on silti polttaa tupakkaa aski päivässä ja juoda kaljaa usein. Silti ei ole rahaa kunnolla lasten lahjoihin. Priorisointia tarvittaisiin monessa perheessä.

 

[JuiceFani]

Pitää vielä lisätä. Olikohan tuo keittiönoidan mainitsema serkkupoika sellanen joka sai aina kaiken mitä keksi pyytää, kun sai kultaharkonki. Onhan se tietty hyvä sijotus, kai... Mut miten sen ikänen on keksiny edes pyytää tollasta.

 

[evita]

Toi mitä Keittis sanoi oli vähän sitä samaa mitä yritin sillä lasten itsenäisyyspäivän Jukka Rintala -puvulla sanoa. Siinäkin, lasten juhlassa, näkyy ja kuuluu se, kellä on rahaa.

Ja voi olla, että tänäänkin sen jutun jälkeen jonkun äidin tai isän sydäntä on riipaissut tietoisuus siitä, että omalla lapsella ei ole uusia hienoja mekkoja ja kenkiä, vaan ne samat vanhat... Ja niiden samojen vanhempien sydäntä voi yhtä lailla riipaista jouluna, kun aletaan vertailla kuka sai mitäkin lahjoja...

 

[Keittiönoita]

Pitää vielä lisätä. Olikohan tuo keittiönoidan mainitsema serkkupoika sellanen joka sai aina kaiken mitä keksi pyytää, kun sai kultaharkonki. Onhan se tietty hyvä sijotus, kai... Mut miten sen ikänen on keksiny edes pyytää tollasta.

Kyllä, siskonpoika sai aina kaiken, mitä vaan keksi pyytää. Yleensä heti eikä huomenna. Toisaalta omien lasteni kannalta on ollut hyvä juttu, että kun vaikka joku Disneyn uusi videokasetti ilmestyi, siskoni lapset sai sen heti ilmestymispäivänä ja mun lapseni joutuivat aina odottamaan vähintäänkin seuraavaa syntymäpäivää tai joulua. Se on ollut hyvä näin jälkikäteen ajateltuna, mutta kyllähän se paljon surua lapsilleni silloin aikoinaan aiheutti ja vaati multa äitinä ja kasvattajana aika paljon ohjata lapsiani siten, että eivät tulisi katkeriksi.

 

[nöppönen]

Mä en tähän viitti oikein mitään sanoa koska en ole kokenut köyhää joulua. Jos kokisin niin tuskin olisi samanlainen joulutunnelma mitä muutoin. Lahjoilla, kuusella, ruuilla yms. on paljon merkitystä. En jaksa olla tekopyhä nyt ja sanoa ettei olisi. Kavereille tulossa köyhä joulu. Rahaa on silti polttaa tupakkaa aski päivässä ja juoda kaljaa usein. Silti ei ole rahaa kunnolla lasten lahjoihin. Priorisointia tarvittaisiin monessa perheessä.

en minäkään enkä toivon mukaan koe. minä ajattelen ihan samoin et sanoi kuka mitä hyvänsä niin kuusella, ruuilla ja lahjoilla on merkitystä.

 

[JuiceFani]

Mutta on se kyllä toisaalta väärin että lapsi saa ihan kaiken mitä tahtoo. Ei se opi sit arvostamaan mitään eikä ketään. Liianki lähellä on yks tällanen tapaus joka yli kolmekymppisenä ei osaa ottaa toisia huomioon yhtään. Joo no enpä nyt jatka aiheesta ku en haluu nyt ärsyyntyä... Alkaa keittämään jos alan ajatella tota ihmistä.

 

[harmaa ilta]

Oli vähävarainen tai ei sitä haluaisi kuitenkin nähdä omien lasten ilostuvan kun saavat jotain ihanaa lahjaksi.. On se joillekkin vanhemmille riipaisevaa kun oma neli vuotias innoissaan tutkii lelulehteä ja on tieto itselä että mitään ei ole varaa ostaa, vaikka toki se ei joulun tarkoitus olekkaan että lahjoja ylenpalttisesti. Itse pystyn lapsilleni paljon antamaan, mutta vain tärkeimmät annan. Ja kiitokset keittiönoidalle hyvä sydän kerhosta, sen avulla voin muillekkin antaa joulua.

 

[nöppönen]

Oli vähävarainen tai ei sitä haluaisi kuitenkin nähdä omien lasten ilostuvan kun saavat jotain ihanaa lahjaksi.. On se joillekkin vanhemmille riipaisevaa kun oma neli vuotias innoissaan tutkii lelulehteä ja on tieto itselä että mitään ei ole varaa ostaa, vaikka toki se ei joulun tarkoitus olekkaan että lahjoja ylenpalttisesti. Itse pystyn lapsilleni paljon antamaan, mutta vain tärkeimmät annan. Ja kiitokset keittiönoidalle hyvä sydän kerhosta, sen avulla voin muillekkin antaa joulua.

tätä peesaten, sillä erotuksella että en voi antaa paljon, mutta nytkin on lapsille yhteiseksi lahja jonka tiedän olevan tosi mieleinen =)

 

[tuttu]

Sori nyt mutta pakko kysyä kun täällä vouhkataan ettei ole varaa ostaa koristeita.. Nakkaatteko te sitten koristeenne roskiin joulun jälkeen? Kun mulla on ainaki vanhat koristeet tallessa, ei mun tarvi ostaa joka joulu uusia?

 

[Keittiönoita]

Sori nyt mutta pakko kysyä kun täällä vouhkataan ettei ole varaa ostaa koristeita.. Nakkaatteko te sitten koristeenne roskiin joulun jälkeen? Kun mulla on ainaki vanhat koristeet tallessa, ei mun tarvi ostaa joka joulu uusia?

Ei varmaan kukaan nakkaa joka joulu, mutta kyllä meillä ainakin joulukoristeet vuosien varrella hajoaa.

 

[tuttu]

joo mutta ei kai kaikkia tarvi uusia, ei ne voi kaikki kerralla rikki mennä. Kai yhden joulun pärjää, ostaa sitte alesta vaikka joulun jälkeen? Tällä ajan takaa sitä em. asennekysymystä, että saa siitä joulusta kurjankin jos niin asennoituu, tai sitte tunnelmallisen, ei se oo siitä materiasta kiinni.

 

[Sagwa]

Mun mielestä nää keskustelut rahasta tai minkä tahansa juhlan vietosta vedetään aina äärimmäisyyksiin, mikä kai on keskustelupalstoilla tapanakin. Mitoittamalla oman juhlansa jonkun toisen juhlan mukaan vie kyllä mun mielestä väärille raiteille.

Mun mielestä me olemme ihan hyvin toimeentuleva perhe. Tosin parinkymmenen viime vuoden sisään on osunut tosi niukkojakin aikoja. Silti joulu on joka vuosi tullut ja joka vuosi vietetty, vaihtelevin tyylein. Enkä kaivelemallakaan muistaa huonoa joulua. Lasten suhteen pyrkii välillä mopo karkaamaan käsistä kun on ihana antaa lapselle lahjoja. Tänäkin jouluna pyrimme taas rajoittamaan asiaa. Eräänä jouluna rajoittaminen oli pakko, rahaa ei todella ollut. Tiesimme sen etukäteen ja hankimme vuoden kuluessa toivoituimmat asiat etukäteen (ja onneksi lapset olivat pieniä). Emme ostele jatkuvasti lapsille tavaraa, vaan jouluna on sitten vähän spesiaalia.

Mutta jos lähden miettimään, että joku toinen vaimo saa tänä jouluna lahjaksi timanttikoruja, matkoja ynnä muuta luksusta, tuntuu oma jouluni aika ankealta. Jos lähden miettimään, mitä ehkä jonkun toisen lapset saavat jouluna, tuntuu ehkä omieni joululahjat "alimitoitetuilta". Lapset toki juttelevat lahjoistaan joulun jälkeen ja varmasti tulee kateuden pistoksiakin. Mutta sehän se haaste onkin, miten löytää se onni ja tyytyväisyys omasta elämästä, ei toiseen vertaamalla. Miten välittää se sama viesti lapsilleen.

Eihän kenenkään joulu oikeasti ole koristeista kiinni?