Välillä ottaa päähän kun pitää koko ajan olla lapsia varten...

Miten sitä osaisi löytää itsensä uudelleen? Huomaan olevani tiukka ja nipottava äiti. Ärsyynnyn lapsiini kun ne ei tottele ja joskus ihan vaan siitä syystä, että ne tuntuvat koko ajan tarvitsevan minua. Voi kun saisi lapset joka toinen viikonloppu mummolaan niin saisi olla ihan vaan itseä ja miestä varten. Lomakin melkein ahdistaa kun ei pääse edes töihin "levähtää". Antakaapa fiksuja vinkkejä mitä teen.. :headwall:

 

Se on just tuota. Ovat suloisia, ja kaikkein suloisimmillaan nukkuessaan. Juuri sitä tässä odottelen, jos tuo lastenhuoneen sänky-kuoro hiljenisi vaikka.
Vaikka aikuisten suusta, sillä huomiolla kai ne lapset juuri parhaiten kasvaa. Mutta kun mikään ei riitä, aikaa lapsia varten lomalla (pitkällä sellaisella) kellon ympäri ja silti, jalassa on kiinni kersa tai kaksi... :hug:

 

Ei siis vinkkejä, vaan empatiaa samasta epätoivon alhosta. Kuitenkin jotkut tulevat neuvomaan, että menkää lemmenlomalle siipan kanssa. Vaan siippa ei lähde. Niin.

 

Hanki harrastus, käy lenkillä, ystävän luona kahvilla ilman lapsia jne..tai sitten jos kotielämä kyllästyttää niin mee töihin, saa aikuista seuraa ja mieli virkistyy =)
Noilla konsteilla mä oon jaksanu vielä olla kotona lasten kanssa vaikka välillä pinnaa kiristää

 

mullakin pää "räjähtäisi" ellen karkaisi välillä kotoa tonne lenkkipolun varteen tai kerran viikossa talleille ja jumppaan. En nyt tiedä miten fiksuja nää vinkit olivat, mutta....

voimia :hug:

 

Joo samojen ajatuksien kanssa pyörin minäkin. Ihanaa päästä aina töihin kun kukaan ei ole jaloissa kitisemässä.
Muuten en kyllä saa lapsista vapaata... :ashamed:

 

Samoja mietteitä tääläkin :ashamed: Toisaalta pelottaa viedä lapset hoitoon, kun äitiysloman loputtua nyt sitten, kolmen vuoden kotona olon jälkeen, on lähdettävä töihin. Surettaa kuopuksen puolesta, kun joutuu niin pienenä hoitoon, mutta ollaan rakennettu uusi talo ja myös mun palkkaa nyt tarvitaan ja sain toimen.

Toisaalta uskon, että työ tekee mulle hyvää, hulluksi meinaa neljän seinän sisässä tulla, omaa aikaa ei juuri ole. Aika harvoin pääsen mitään harrastaan yms. miehellä on sellainen työ, että saattaa olla aamusta iltaan pois. Kaikialla miehillä ei ole 7-15 työ. Mummo ja pappa ja sukulaiset asuvat kaukana. Kaipa hoito tkee lapsillekin hyvää, 3v poika ainakin akipaa jo toisten seuraa, tosin pian hänellä olisi seuraa veljestä, mutat hyvä sitä on oppia olemaan muidenkin kanssa, on hänellä pari kaveria, mutta silti.

Hyvä tietää, että en ole ajatusteni kanssa yksin.

 

Mulla on tosi hyvä fiilis viikon loman jälkeen.
oltiin miehen kanssa muissa maisemissa kahdestaan ja lapset olivat hoidossa.
Itsekin olen aina yksin lasten kanssa, mies on yrittäjä ja paljon pois kotoa.

Nyt on lähinnä helpottunut olo siitä ettei ollutkaan hulluksi tulossa kun kaikki harmitti .. väsynyt vain

 

"Ärsyynnyn lapsiini kun ne ei tottele ja joskus ihan vaan siitä syystä, että ne tuntuvat koko ajan tarvitsevan minua. "


Ihan kun olisi tuo ylläoleva lause ihan suullani sanottu. Olisipa jollakin tosiaan hyvää neuvoa antaa muutakuin loman ja oman ajan pitäminen arjessa ei aina kaikkea ehdi... Minä vaan yritän väliin tsempata/psyykata väliin hieman itseäni "hömppä"kirjoinkin esim The secret , jotta pitäisin pinnani paremmin kurissa... päivä kerrallaan Mutta yksi helpotus tässä on , tämä aika kun lapset on pieniä, pyörii jaloissa ja on aina äidin tarpeessa ei kestä iäisyyttä.

 

Voi miten tuttua!

Mä kerran laskin, kuinka monta kertaa päivässä tuo meidän nuorimmainen (2 v 9 kk) sanoo sanan äiti. En jaksanut pitää tukkimiehen kirjanpitoa kuin tunnin kun tuona aikana sana "äiti" tuli sata kertaa. Valehtelematta. Esikoinenkin kerkesi sanoa sanan äiti siinä ajassa 14 kertaa.

 

Kuunnelkaa nyt itseänne:
"Ärsyynnyn lapsiini kun ne ei tottele ja joskus ihan vaan siitä syystä, että ne tuntuvat koko ajan tarvitsevan minua."
"ja kaikkein suloisimmillaan nukkuessaan."
"Mä kerran laskin, kuinka monta kertaa päivässä tuo meidän nuorimmainen (2 v 9 kk) sanoo sanan äiti."
Äiti olen minäkin, vaan minkä ihmeen takia nämä ovat lapsia tehneet?!

 

Kuunnelkaa nyt itseänne:
"Ärsyynnyn lapsiini kun ne ei tottele ja joskus ihan vaan siitä syystä, että ne tuntuvat koko ajan tarvitsevan minua."
"ja kaikkein suloisimmillaan nukkuessaan."
"Mä kerran laskin, kuinka monta kertaa päivässä tuo meidän nuorimmainen (2 v 9 kk) sanoo sanan äiti."
Äiti olen minäkin, vaan minkä ihmeen takia nämä ovat lapsia tehneet?!

Kuule varmaan ihan samasta syystä kuin sinäkin?

Ja eiköhän tämä palsta ole tarkoitettu ainakin siihen, että täällä voi purkaa höyryjä?

Kyllä kai jokainen äiti joskus hermostuu lapsiinsa ja väsyy joskus. Kyllä kai sinäkin?

Anna meidän purkaa täällä kiukkua ilman arvostelujasi. Kyllä meistä jokainen kuitenkin lapsiaan rakastaa eikä varmasti kadu sitä, että "on tehnyt lapsen".

:saint: