Väitän, että lesta-vihaajat ovat kateellisia lestoille

Kateellisia? Itkiskö vain nauraisko tälle kadejutulle. Minä oikeastaan vihaan lestoja. Viha voi olla himpun liian voimakas sana, mutta muutakaan en keksi.

Olen ex-vl ja olin yhteisössä erittäin ahdistunut ja yksinäinen. Vihasin koko systeemiä, en halunnut kuulua siihen, enkä kokenut koskaan olevani osa sitä. Rauhanyhdistys ei tarjonnut minulle mitään positiivista, enkä minäkään varmaan tarjonnut sille mitään positiivista. Vihasin pyhäkoulua, raamattuluokkaa, seuroja, suviseuroja, ikuista anteeksipyytelyä, jumalantervettä, outoja tapoja ja rituaaleja.

Vihasin sitä, että en voinut olla minä. Yritin olla kuten piti olla kauhean paineen alla. En onnistunut, en jaksanut, enkä halunnut. Minut lahjottiin karkilla seuroihin, mutta kävelin kotiin (8km) heti, kun sain tilaisuuden. Siitä seurasi syyllistämistä, huutoa, itkemistä, äidin itsesääliä ja marttyrointia.

Yritin selittää, että olen kuin vankilassa. Aina katseen alla, aina paineen alla. Aina jonakin muuna, kuin itsenäni. Lestana. Piti tehdä, puhua, reagoida, tervehtiä, harrastaa ja toimia kuten piti. Kuten muutkin, kuten ruukataan tehä. Emmehän me edes halua kuunnella musiikkia! Halusinpas, halusin ihan kauheasti ja kuuntelinkin. Musiikista tulikin minulle voima, oma piilopaikka, oma maailma. Kuuntelin kasettini puhki ja nautin hiljaa sängyssäni musiikin maailmasta. Piilotin ne huolella, kuskasin niitä repussani, jotta niitä ei vietäis pois. Silloin minulta olisi viety ihan kaikki. Loputkin.

Taistelin vahvoja vanhempia vastaan, olin kiltti lapsi monella tapaa. Koulu sujui, minulla oli ystäviä, olin paljon ulkona, olin taitava monessa asiassa, jopa lahjakas. Mutta kun tuli puheeksi usko, seurat tai raamattuluokkaan lähteminen, minusta tuntui, kuin minua raastettais halki.

Kielsin uskoni aikuisena. Ei ollut yllätys, että vanhempani jättivät minut. Pitivät kyllä kulissia yllä (sukulaisille ja tuttaville), että hyväksyvät, mutta oikeasti eivät hyväksyneet millään tapaa. Ei kyläkutsuja, ei kyläilyä, ei soittelua, ei mitään. Ei synttärionnitteluja, ei minkään sortin kohtelua. Minua ei ollut heille. Olin vain viiva siinä liudassa lastennimiä.

Olen nyt aikuinen, äiti ja vaimo. Meillä on mukava tasapainoinen perhe, kivat ja ihanat lapset, mutta meitä ei hyväksytä.

Olenko heille kateellinen? MISTÄ?

 

En keksi mitään muuta järkevää syytä vihata lestoja kuin kateellisuus. Vihaajat ovat varmaan kateellisia lestoille heidän tiiviistä sosiaalisista suhteistaan, hyvästä ulkonäöstä ja korkeasta elintasosta. Ehkäpä nämä vihaajat itsekin haluaisivat paljon lapsia, mutta eivät varattomuuden tai muun seikan takia pysty siihen.

Tiiviit sosiaaliset suhteet? (no joo, nehän olleet kaikkien lehtien palstoilla viime päivinä) -> ei ole moisesta syytä olla kateellinen..
Hyvä ulkonäkö? -> meikitön, harmaa naama, joss jo nuorena näkyy rypyt kaikista valvotuista öistä ja aina sellainen ilme, kuin olisi keppi työnnetty sinne, missä aurinko ei paista..
Korkea elintaso -> Tällaisesta en tiennytkään, joten siitäkään tuskin olen kateellinen..
Jos suoraan sanon, miksi inhoan lestoja, on se, että he luulevat olevansa niin paljon parempia kuin kukaan muu, katsovat muita nenänvartta pitkin, eivät komenna lapsiaan vaan antavat näiden kiusata ja haukkua muiden lapsia. Vai miltä kuulostaa, kun alle viisi vuotiaat lesta penikat huutelee muille lapsille, että nämä joutuu helvettiin, kun eivät ole oikeita uskovia...

 

ois paljonkin sanottavaa tähän ketjuun, olen hyvin perillä heidän kuvioista. Mitä aion sanoa on tämä: he ajattelevat olevansa AINOITA OIKEITA USKOVAISIA. mielestäni tämä on asia, joka kolahtaa moneen. itse en välitä tästä, kuulun muuhun hengelliseen ryhmää ja olen silti tekemisissä vl:n kanssa. en ikinä väittele aiheesta tai kerjää hyväksyntää heiltä uskolleni, sitä ei tule! kuitenkin minulla on ihan läheisissäkin ystävissä vl:a.

eli siis mielestäni ihmisiin kolahtaa tuo muiden tuomitseminen. vähän sama jos sanotaan, että olet huono äiti tai et osaa työtäsi. nämä tuomitsemiset kolahtavat. mielestäni nämä ovat verrattavissa siis ajatukseen: vain me pelastumme...

Samat kokemuset tuli kun asuttiin muutama vuosi Oulunsalossa.

 

Kuka olisi kateellinen niille, jotka ovat selalisen lahkon jäseniä, joss aon paljasteunut lähes sata pedofiilia ja satoja lapsiuhreja?

Lahkon johtajisto antoi tästä lehdistötiedotteen julki viikko sitten.
Seuraus: keskusrikospoliisi alkaa tutkia salattuja rikoksia. Se lesta joka on vaiennut ja jättänyt ilmoittamatta voi joutua puoleksi vuodeksi vankilaan.

Oikeusministeri Tuija Brax järkyttyi.

 

Mielenkiintoinen ketju. Ap puhuu mielestäni paljon asiaa.
En silti usko, että kaikki negalestajutut olisi kateutta. Kyllä lestoissakin on jokasortin tallaajaa ja varmasti ärsyttäviä ja hullujakin tyyppejä. Se ei kuitenkaan johdu siitä, että on lesta -vaan siitä, että on esim. hullu. Ei naapurin Repenkään alkoholismi johdu siitä, että hän on suomalainen, vaan siitä, että hän on Repe. :flower:

Itse olen kasvanut isossa vl-perheessä, enkä ole ikinä kuullut mitään tulimeri-juttuja...ne jaksavat aina ihmetyttää, kuka niitä oikeasti kertoo? Tunnen valtavasti lestoja ja lestalapsia, enkä näitä tulimeri-juttuja ole siltikään koskaan kuullut.

 

HAHAH! Vai kateellisia?? Ei todellakaan kiinnosta sellainen lapsilauma, tiedän lessuperheen jossa on 20lasta, ei hitto oikeesti.........Ja varmaan joka kerta kun seksiä tekee mieli niin pitää lapsi tehdä, vai tekeeköhän edes lessuilla mieli sekstailla, vai kokevatko he että se on vain työtä muiden joukossa tehdä lapsia, ja sitten kun on tarpeeksi mukuloita niin ollaan koko loppuelämä ilman seksiä.

 

Kyllä minä olen kateellinen. Älykkäänä ihmisenä olen kateellinen niille, jotka ovat riittävän tyhmiä voidakseen kuulua kaiken maailman seurakuntiin, joihin on pääsyvaatimuksena typeryyden hyväksyminen. Se on paljon helpompaa heille kuin minulle.

Olen kateellinen fundamentalisteille kaikesta siitä varmuudesta, jolla he sulkevat pahan ulkopuolelleen kuin paremmatkin narsistit.

Olen kateellinen laumasieluille jotka rajaavat elämäntehtävänsä yksinkertaiseen muottiin, koska heidän tarvitse tuntea ahdistusta siitä, että lepää henkisillä laakereillaan: päinvastoin, se on heille tavoiteltavaa. Minun levoton sieluni huutaa raivosta, koska minulle ryhmän asettamat seinät ovat aina liian lähellä ja epäilemättömyys olisi syntiä, ja se on raskasta.

Koska pidän lapsista ja ihmisistä, olen kateellinen siitä pässinpäisyydestä, joka sallii ihmisten tehdä tilusten täydeltä lapsia tällaisessa maailmantilanteessa:

http://commons.wikimedia.org/wiki/Fileopulation_curve.svg

Ja ennen kaikkea olen mielettömän kateellinen metatarinasta, joka sulkee tämän meidän muiden todellisuuden pois täytenä turhakkeena. Minustakin olisi kivampi miettiä taivasasioita kuin sitä, millaiset olot maapallolla on elää tulevina vuosikymmeninä.

 

heips kaikki, luin tätä ketjua pari sivua.
kiitoa ahdistuksen lisäämisestä
oon siis 17v lesta amistyttö, mua on syrjitty koulussa just siks että oon lesta. omasta mielestäni oon ihan normaali lukuunottamatta meikin puutetta, pidän kaikkia ihmisiä saman arvosina enkä ole KOSKAAN pitänyt itseäni muita ylempiarvosena jonkun uskonnon takia. mulla on 9 sisarusta ja oon saanu ihan hyvän ja rakastavan kasvatuksen ja mut on opetettu kunnioittamaan toisia, en tajua mikä on vialla.
pakko avautua jonnekkin: masentaa liikaa.. lestayhteisö ei oo tehny mulle mitään pahaa nii en haluis muiden halveksunnan takia siitä erota.
ja iha mainintana mun kaverin sisko jota haukuttiin ennen rumaksi harmaaksi lestapaskaksi, sitä haukutaan nykyään huoraks kun se eros lestoista..
jokin on varmana vialla ku ei saa elää omana ittenään.. en jaksa tämmöstä enää kauaa.