Väheksytkö yksinhuoltajia?

en väheksy, säälin. sekä äitiä (harvemmin isä kyseessä), että lasta/lapsia.

Miksi säälit?

vanhempaa säälin sen takia, että joutuu vastaamaan niin paljosta yksin ja tekemään niin paljon työtä: tuplasti sen, mitä tasapainoisessa parisuhteessa elävä.
myös siksi, ettei ole mahdollista jakaa lapsen aiheuttamaa iloa ja onnea välittömästi toisen kanssa.

lasta säälin siksi, että hän ei saa elää sekä isän että äidin kanssa jokapäiväistä arkea.

sekin riippuu miten sen asian ottaa....molemmissa olen elänyt ja helpompaa on ollut yhoona.
ja mitä noiden lasten kanssa on jutellut aiheesta ovat he sitä mieltä, että heille myös helppoa kun on vain toinen vanhempi mutta tämä on vain minun lapsien mielipide.

 

Mielummin mä yh:n otan kuin muun. Nimittäin ei yh:n kanssa tartte mulkkua sotkea lapsentekoon.

Erittäin hyvin sanottu!!!

Ja Sinä kanssa majurin...sorry...HERRA Majurin kanssa suupesulle ja saippualla...MOLEMMAT...KUULUUKO SE SANA VAI EIKÖ SE TEHOO |O :xmas: B)

Ei mun tarvii kuunnella alokkaiden kitinöitä

JA HÖPÖ HÖPÖ...Mää oon vanhempi kun sä |O :xmas: ...YKSI ...KAKSI...YKSI...KAKSI....HOPI HOPI.-...VASEN OIKEA....

 

Mielummin mä yh:n otan kuin muun. Nimittäin ei yh:n kanssa tartte mulkkua sotkea lapsentekoon.

HERRA Majuri....asento...ja mene pesemään suusi |O ..yksi säälittävä yh...täällä vain :'(

 

Sen verran on tullut "yh-arkea" kokeiltua (vaik oon naimisissa koko ajan ollutkin), että hattua täytyy kaikille (tai ainakin suurimmalle osalle, jotka jaksaa pyörittää arkea yksin) yksinhuoltajille nostaa. Uskomattomia kommentteja tässäkin ketjussa muutama :headwall:

 

Sen verran on tullut "yh-arkea" kokeiltua (vaik oon naimisissa koko ajan ollutkin), että hattua täytyy kaikille (tai ainakin suurimmalle osalle, jotka jaksaa pyörittää arkea yksin) yksinhuoltajille nostaa. Uskomattomia kommentteja tässäkin ketjussa muutama :headwall:

Kommentit ovat palstan tason mukaisia

 

Äitini jäi yh:ksi ollessani 15-vuotias.. Isämme ei ole sen jälkeen ku heille ero tuli, halunnut nähdä meitä lapsiaan.. Ei maksanut edes itse elatusapujaan. Väkivaltainen oli meitä kaikkia kohtaan. Eli en todellakaan väheksy yh-äitejä! Jokaisesta meistä lapsista on tullut kovia työmyyriä ja kunnioitamme äitiämme todella paljon. Hän on opettanut elämän perusarvot ja näyttänyt kuinka elämästä selvitään vaikeinakin aikoina.

 

Riippuu yh:sta.

 

Riippuu yh:sta.

Niin tissitkö?

 

Riippuu yh:sta.

Niin tissitkö?

peppu?

 

Riippuu yh:sta.

Niin tissitkö?

Hyvinpä näkyy Majurikin palstan tason omaksuneen kommenteissaan

 

Riippuu yh:sta.

Niin tissitkö?

Hyvinpä näkyy Majurikin palstan tason omaksuneen kommenteissaan

Seura tekee kaltaisekseen, eikös se jotenkin niin mennyt?

 

En väheksi. Mua kiinnostaa vaan omat huoltamiset

 

Riippuu yh:sta.

Niin tissitkö?

Hyvinpä näkyy Majurikin palstan tason omaksuneen kommenteissaan

Seura tekee kaltaisekseen, eikös se jotenkin niin mennyt?

valitettavasti noin se meni .....

 

en väheksy, tekevät kyllä täyttä työtä pyörittäessään arkea. tunnen kyllä monta jotka käytännössä hoitavat lapset yksin vaikka ovatkin naimisissa/avoliitossa.
monesti ihmisille tulee eron jälkeen valtava menemisen vimma ja sit kokeillaan ehkä irtosuhteita ym, siksi ehkä ihmiset haukkuu ja väheksyy heitä. mutta jos oot ollut pitkään sidottuna huonoon liittoon niin varmasti iskee "uhma" päälle, kun siitä pääsee irtoamaan. silti olen onnellinen, etten itse ole yh, en tiedä kuinka jaksaisin.
hatun nosto kaikille jotka pyörittävät arkea 24/7 yksinään :flower:

 

Tunnen joskus mielettömän suurta ihailua yksinhuoltajia kohtaan, sitä miten he jaksavat hoitaa lapset ja kodin ja kaikki juoksevat asiat ja olla kaiken tuon lisäksi vielä ihan ihmisiä, eikä mitään hermoromahduksen partaalla äriseviä hirviöitä. Joudun olemaan kesäkuussa viikot yksin lapseni kanssa ja jo nyt mietin, kuinka erilaista se on sitten, kun mies ei ole kotona. Tulee kyllä viikonlopuiksi. Yksinoloa lasten kanssa jatkuvasti en kyllä jaksaisi, mutta toisaalta elämä opettaa sopeutumaan mitä ihmeellisimpiin tilanteisiin. Mutta joo, jo tässä tilanteessa, kun mies on suht aktiivinen tekemään osansa, työssäkäynti kyllä verottaa kotihommien määrää ja siirtää niitä minulle, tulee välillä mieleen, kuinka hienosti yksinhuoltajat jaksavat.

 

Hmm... Kyllä on ennakkoluuloja yh -vanhempia kohtaan. Se kuitenkin saattaa joissain tapauksissa kertoa ihmisestä omaa kieltään, että ei ole pystynyt

a) valitsemaan tarpeeksi huolella parisuhdetta, johon alkaa tekemään lapsia

b) elämään sovussa mahdollisen hyvinvalitun lapsensa vanhemman kanssa.

Kuitenkaan kaikissa tapauksissa asiat eivät todellakaan ole niin mustavalkoisia. Voivathan puolisot seota/ muuttua 100 % yhtäkkiä ennakoimatta. Ja lesket ovat täysin oma lukunsa. Yh -äideissä on suurin osa ihan kunnollista porukkaa + hyviä vanhempia. Mutta sitten on se tietty ryhmä, jota karsastan. Mutta kyllähän näitä tiettyyn sakkiin kuuluvia on ihan samalla tavalla myös ei -eronneissa!

 

en väheksy omaa äitiäni.

 

Hmm... Kyllä on ennakkoluuloja yh -vanhempia kohtaan. Se kuitenkin saattaa joissain tapauksissa kertoa ihmisestä omaa kieltään, että ei ole pystynyt

a) valitsemaan tarpeeksi huolella parisuhdetta, johon alkaa tekemään lapsia

b) elämään sovussa mahdollisen hyvinvalitun lapsensa vanhemman kanssa.

Kuitenkaan kaikissa tapauksissa asiat eivät todellakaan ole niin mustavalkoisia. Voivathan puolisot seota/ muuttua 100 % yhtäkkiä ennakoimatta. Ja lesket ovat täysin oma lukunsa. Yh -äideissä on suurin osa ihan kunnollista porukkaa + hyviä vanhempia. Mutta sitten on se tietty ryhmä, jota karsastan. Mutta kyllähän näitä tiettyyn sakkiin kuuluvia on ihan samalla tavalla myös ei -eronneissa!

ei se aina ole edes se että valitsee huonosti tai ei osaa elää sovussa.. joskus vaan elämä erottaa.. kasvetaan erilleen, lapsen myötä prioriteetit muuttuu, tai ainakin pitäisi muuttua.. ja jos ne muuttuu vain toisella niin ennemmin tai myöhemmin siinä tulee ero.. suhteessa voi myös olla yksinäinen, valtavan väsynyt ja jos ei toiselta mitään tuke saa niin se on helpompi olla yksin.. silloin se on ainakin oma valinta.. ja joskus se rakkasu vaan sammuu, ei löydä enää toisesta yhtään niistä ominaisuuksista mihin on aikoinaan rakastunut, ja vaikka avioliitossa pitää tiettyä lojaalisuutta olla niin ei se kuitenkaan pitemmän päälle pelkältään kanna..

 

En väheksy ketään mutta ymmärrän yksinhuoltajuuden vain jos puoliso on kuollut, tehnyt aviorikoksen tai ollut vaaraksi lapsille.

Entäs jos isimiestä ei ole jälkeläinen kiinnostanut?

Jos on avioliitossa niin miksi ei kiinnostaisi?

 

En väheksy ketään mutta ymmärrän yksinhuoltajuuden vain jos puoliso on kuollut, tehnyt aviorikoksen tai ollut vaaraksi lapsille.

Entäs jos isimiestä ei ole jälkeläinen kiinnostanut?

Jos on avioliitossa niin miksi ei kiinnostaisi?

:hug:

 

En tietenkään väheksy.

 

En väheksy ketään mutta ymmärrän yksinhuoltajuuden vain jos puoliso on kuollut, tehnyt aviorikoksen tai ollut vaaraksi lapsille.

Entäs jos isimiestä ei ole jälkeläinen kiinnostanut?

Jos on avioliitossa niin miksi ei kiinnostaisi?

tunnen monta isää jotka ovat avioliitossa mutta lapset ei kiinnosta yhtään....

 

Todellakaan en! Pikemminkin päinvastoin! Mulla oli joskus parikymppisenä pari saman ikäistä ystävää jotka alkoi perhettä perustaa ja käytännössä koko odotusajan ja alusta saakka lapsen kanssa olleet yksin ja silloin todella läheltä tilannetta seuranneena jo ajattelin, että musta ei ikinä olisi yksinhuoltajaksi. Ja noin 2 vuotta ehdin sitäkin "autuutta" kokeilla ja kyllä näkemykseni vain vahvistui! Ei todellakaan ole helppoa yyhoona oleminen ja en todellakaan väheksy, hattua nostan ja korkealle!!

 

En väheksy ketään mutta ymmärrän yksinhuoltajuuden vain jos puoliso on kuollut, tehnyt aviorikoksen tai ollut vaaraksi lapsille.

Entäs jos isimiestä ei ole jälkeläinen kiinnostanut?

Jos on avioliitossa niin miksi ei kiinnostaisi?

tunnen monta isää jotka ovat avioliitossa mutta lapset ei kiinnosta yhtään....

Sitten on kai mennyt parinvalinta hieman pieleen

 

Juu, en kyllä väheksy itteäni.