Vaativa taapero tekee hulluks!

[taustalla]

Poika 1v4kk ja aina ollut kova kitisijä ja seuraa vaativa, mutta nyt on mennyt ihan överiks koko arki. Koitan itse pysyä rauhallisena ja pirteänä, mutta hermo meinaa mennä joka toinen sekuntti ja sen kyllä taaperokin on jo alkanut huomata...poika vaatii koko ajan seuraa, sekuntiakaan en saa tehdä omia hommia (esim. olla tietokoneella, lukea) vaan häntä pitää viihdyttää jatkuvasti. Poika on osallisena kotihommissa ja tykkää siitä, mutta eihän niitä nyt koko päivää sentään tehdä! En enää keksi mitään mikä olisi sille mielenkiintoista, lelut on käyty läpi miljoonaan kertaan ja kaikki kirjat luettu ainakin tuhanteen kertaan. Luen päivässä about 20 kirjaa ja sekään ei pojalle riitä. Ei voi hetkeäkään leikkiä yksin. Tänäänkin kun heräsi 2.5 tunnin päiväunilta, alkoi heti marista ja vinkua. Mikään ei ole hyvin. On ihan terve eikä hampaita ole tulossa, en käsitä mikä on hätänä! Saa kyllä huomiota, mutta palan loppuun jos en saa hetken rauhaa. Onko muilla samanlaista?

 

[Pirpiz]

On muillahi samanlaista. Aivan samanlaista. Välillä ainaki.

 

[Piitu]

meillä vastaava marisija oppi vähitellen leikkimään vähän itse kun aloin sanoa sille että odota äiti tulee kohta, aluksi pistin pojan odottamaan 10 sekuntia sitten vähitellen 15 sekuntia. Oppii kyllä kun vain pidät lupauksesi ja annat huomiota hetken päästä.

 

[hanne]

Onko lapsi kuinka paljon ikäistensä seurassa, meillä hoidossa leikkii yms, niin ei illalla vaadi niin valtavasti huomiota ja tekee kyllä omia juttujaan tosi hyvin, on tämä seuran kaipuu huomattavasti vähentynyt. Huomaa kun on ollut kipeenä tai lomalla niin narina alkaa sillon. Tyttö on kyllä vasta 1,2, ei varmaan niin paljon kaipaa ohjelmaa kuin vanhempi lapsi.

 

[vaativaa täälläkin]

Ei meilläkään vajaa puoltoista vee ole hetkeäkään yksin. Vaativa lapsi, eikä isompaa seuraa ole, eipä sille mitään mahda...
Illalla kun on nukkumassa, niin voi vasta koneen avata tms. omaa aikaa. Sellaista se vaan on...
Oletko koko ajan lapsen kanssa? Saisitko hoitoon joskus tunniksi tai pariksi johonkin? Ja lähtekää ihmeessä tapaamaan muita äitejä johonkin. Jos vaan pystytte.
Jaksamisia!
:hug:

 

[Champion harmaana]

Jepjep ihan samaa meilläkin oli, mutta usko pois se helpotaa! Nyt poika 1v10kk ja osaa touhuta itseksee! Anna lapsen kitistä vaan, kyllä se lapsi oppii itekseen touhuaan, älä aina yritä keksiä tekemistä! Oman mielikuvituksen käyttö on lapselle hyväks! Ja kuten joku jo kirjottikin niin jos vaan on jotain kerhoja/avoin päiväkoti siellä päin niin ihmeessä sinne saamaan esimerkiä miten leikitään itsekseen ja saa muiden lasten seuraa ja äidille aikuista seuraa

 

[Hay-D]

meillä myös samanlaista sisällä, mutta ulkona poika touhuaa omiaan vaikka kuinka monta tuntia!!

 

[taustalla]

Kyllä me käydäänkin perhekerhossa, puistoissa jne. eli lähes joka päivä nähdään muita lapsia ja aikuisia. Ulkona sujuukin vähän paremmin, mutta ei tuo poika kyllä paljoa muista lapsista vielä välitä, jos meillä on vaikka lapsivieraita niin poika istuu äitin sylissä eikä kauheasti edes tykkää muista lapsista. Eli ei yhtään helpompaa vaikka tapaakin muita lapsia...

-aloittaja

 

[jossu]

Meillä aika samanlaista kotona ollessa, tyttö 1 v 1 kk. Teen kotihommat tytön ollessa hereillä, niin sittenhän sitä omaa aikaa on silloin kun hän nukkuu. En enää ees yritä pitää tätä tietokonetta auki, jos tyttö on hereillä. Ulkoilu ja kerhot on meillä suureksi avuksi, kun silloin ei yleensä niin kitise.

 

[Miili harmaana]

Onhan sulla omaa aikaa, jos kotihommat teette yhdessä ja laps nukkuu yli kaks tuntia! Minkä verran ootte päivisin ulkona? Mä luulen että ulkona peuhaaminen rauhottaa sitä sisälläolo aikaa. Kyllähän kaikki lapset vaatii vanhempiensa huomiota, sitävartenhan me ollaan =) .

 

[Hemuli]

Meillä oli samanlaista, mutta hoitoon meno muutti asian. Poju on reipastunut huomattavasti eikä ole niin riippuvainen äidin sylistä. Leikkii itsekseen ja peuhaa puistossa lapsien kanssa... Ihan eri poika

 

[say]

Yhdyn Hemuliin, meillä myos tarhaan meno muutti pikumiehen. On nykyään todella tyytyväinen kun menee tarhaan ja pikkuharmi tulee kun pitää lähteä kavereiden luota pois. Pistä tarhaan lapsi niin saat itsekin lepoa. Voi kuulostaa tylyltä mutta en ottaisi omaa 1,4kk enää tarhasta pois ja meinaan sen siellä pitää vaikka pikkuveli syntyykin loppukesästä ja jään kotiin.

 

[Highlanderiina]

Anna vaan olla omissa oloissaan ja sano, että äiti ei nyt ehdi. Olet kuitenkin saatavilla.
Ei ole varmaan lapsen kehityksellekään hyväksi koko ajan olla järjestettyä tekemistä.

Meillä nuorin (1v4kk) osaa leikkiä itsekseen ja yleensä niin tekeekin. Tietysti leikkii myös muiden perheenjäsenten kanssa ja on mun mielestä tyytyväinen lapsi.

 

[omaa tahtoa]

Just luin jostain vauvauutiskirjeestä, että sitä se on 1v4kk iässä, omaa tahtoa Ja sit kun vielä sanavarasto ei riitä kertomaan kaikkea mitä haluais niin siinä sitä ollaan. Osa tosta kuulostaa kyllä vaan äidinkaipuulta, mutta selvästi jos vaan tuo uutta ja uutta kirjaa peräkkäin niin osoittaa jo omaa tahtoa miten asiat pitäis tehdä.

 

[Äiti316]

Meillä saman ikäinen osoittaa oiken kämmenellä taputtamalla paikan missä äidin tulee istua kun hänen haluamansa yhteisleikki alkaa (matolla, lattialla jne. )
Väliin hän viittelöi että haluaa syliin, väliin istuu vieressä.
Aika vähän siis leikkii yksikseen. Isäkään ei aina kelpaa leikkikaveriksi. Tulee heti hakemaan äidin leikkimään jos äiti menee muihin hommiin, tai tuo äidille heti jonkin lelun, jota tyrkyttää, eikä anna hevillä periksi.

Palikoilla tosin rakentaa hetken tai "lukee" jonkun kirjan itse.<br><br>

 

[Eleonoora]

MInä uskon että kyse on osittain seurallisuudesta, vaikka se pienellä näyttäytyykin vaativana. JOtkut aikuisetkin ovat sellaisia etteivät mielellään ole yksin, tai eivät ainkaaan mielellään tee asioita yksin (eli yksin ollessaan lähännä vegetoivat sohvalla). Ja pieni kun ei vielä osaa järjestää leikkiään yksin, niin hän tarvitsee siinä seuraa ja tukea- valitettavasti vain koko ajan...

 

[heiviö]

Lähes samanlaista oli, mutta puolitoistavuotiaana tapahtui selvä muutos, eli alkoi leikkiä itsekseen. Menee varmaan kohta ainakin jossain määrin ohi teilläkin. :hug:

 

[kitinää]

Lapsissa tuntuu olevan tässäkin suhteessa paljon eroja. Oma poikamme, nyt 1v. 3 kk. on ollut alusta asti hyvin seuraa kaipaava. Jo jumppamattovaiheessa hän ei viihtynyt lattialla lainkaan yksin, koko ajan vaati "viihdyttäjää" lähelleen. Tilanne on kuitenkin hieman helpottunut pojan kasvaessa. Jotkut lähipiirin lapsista ovat taas vauvasta saakka oleilleet yksin tyytyväisinä pitempiäkin aikoja.

Meillä on ollut eniten apua siitä, että ohjelmaa kodin ulkopuolella on joka päivä. Käymme muskarissa ja perhekerhossa ja muina arkipäivinä joko ulkoilemassa tai kaupoissa katselemassa ihmisiä ja tekemässä pieniä ostoksia. Näiden reissujen jälkeen lapsi on yleensä tyytyväisempi.