tuleeko vaativasta vauvasta vaativa taapero?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja tätäkö tämä on?
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

tätäkö tämä on?

Vieras
itkevätkö,kitisevätkö vielä paljon? Miten nukkuvat? Montako kertaa vuorokaudessa syövät? Miten jamitä touhuilevat?

Meillä vauva vuosi meni huutavaa refluksi- vauvaa kanniskellessa ja vieläkin 1vuotiaana lapsi kitisee ja kiukkuaa päivät pitkät ja saa sylissä kanniskella että viihtyy joten oikein mitään ei saa tehtyä sinä aikana kun lapsi on hereillä, kaikki aika menee lapsen viihdytykseen. Repii ja rikkoo tavaroita ja syö aivan kaiken. Heittelee tavaroita(kaukosäätimet ja puhelimet viskoo monta kertaa päivässä sohvan taakse kun ei ehdi ottaa pois). yöt nukkuu huonosti ja pitäisi koko ajan olla vieressä. Syö ruuan 5kertaa päivässä mutta lisäksi roikkuu tissillä vähän väliä ympäri vuorokauden. Rattaissa ei viihdy hetkeäkään vaan huutaa koko ajan joten minnekkään ei oikein voi mennä eikä mitään asioita saa hoidettua kun lapsi kirkuu koko ajan vieressä vaikka olisi mitä evästä ja viihdykettä tarjolla. Esikoinen oli taaperona vilkas ja kiipeli ja ehti joka paikkaan mutta tämä kakkonen on kyllä aivan täystuho ensimmäiseen verrattuna. Toki on hyviä ja ihaniakin hetkiä kun lapsi keksii hassuja juttuja ja matkii muita ihmisiä, mutta olen kyllä ajoittain aivan poikki tästä arjen pyörityksestä. Syksyllä alkaisi päivähoito ja minua hirvittää viedä tälläinen huonosti nukkuva, tissitakiainen ja jatkuva kitisijä sinne 13 lapsen lapsiryhmään kun itsellä on aivan kädet täynnä tämän yhden kanssa...

Millaisia teidän muiden pienet taaperot on? Milloin elämä etenkin teillä joilla vauva on ollut ehkä tavanomaista vaativampi on alkanut elämä helpottamaan?
 
Meillä koliikkivauva, ryömi vikkelästi, käveli 10kk, todella nopea liikkeissään. Nykyään 3,5v vilkas lapsi, ei nuku omassa sängyssään vaan tulee viereen joka yö. Tarvitsee paljon liikuntaa ja touhuamista ettei tekisi tuhmuuksia ja kiusaisi pikkusiskoa ja vanhempiaan.
 
Meidän todella vaativa vauva, jota kannettiin vuoden ikään asti ja huusi päivät yöt läpeensä aloitti vuoden ikäisenä päiväkodin ja kaikki alkoi helpottamaan kun sai olla päiväkodissa touhuamassa. Nyt poika 4 vuotta ja todella reipas ja "helppo". Ei ollut pahemmin edes kunnon uhmaa.
 
Minun vaativasta vauvastani (myös refluksi) kasvoi vaativa taapero, joka heräsi jatkuvasti öisin, kiljui päivät asiasta kuin asiasta vaikka oppikin aikaisin puhumaan. Sitten seurasi helvetillinen uhmaikä, jossa tavarat lensivät, sylki roiskui ja huuto raikui. Kehitti mm. Taipumuksen huutaa niin kauan että tuli oksennus, josta seurasi lisää hysteeristä huutoa. Ja lopuksi ei-lohduttava tieto: kaikki tämä jatkuu edelleen, vaikka lapsi on 4vuotias. Päivähoidossa on muutamaa tempausta lukuunottamatta selvinnyt hyvin, vaikka tietenkään ei itse sinne haluaisi, tästä väännetään joka aamu. Mutta kyllä sinä selviät, minäkin olen vielä elossa:0)
 
Meillä oli hyvin suuritarpeinen vauva, ekat puoli vuotta oli sanoinkuvaamattoman intensiivistä, seuraavat puoli vuotta vain erittäin intensiivistä ja seuraavat puoli vuotta jo melkein normaalin rajoissa. Nyt meillä on hyvin "helppo" himpun alle 2-vuotias, ja elämä on ihanaa! Tuo lapsi on aina ollut herttainen ja aurinkoinen kun tarpeet on tyydytetty, mutta pikkuvauvana se tarve vaan oli jatkuva sylikontakti ja lähes jatkuva imetys :D Yöimetykset alle tunnin välein alkoivat jossain vaiheessa naurattaa vähemmän, ekat päiväunet nukkui muualla kuin sylissä tai kantoliinassa vasta yli 8kk iässä, ja eka automatka ilman hervotonta kirkumista oli 5kk->. Kulma- ja poskihampaat tuo on kasvattanut ikenet mustelmilla ja suu verta valuen itkien, ehkä kyse ollut päivistä vaan viikoista per hammas.

Nyt nukkuu yöt hyvin, päiväunet pääsääntöisesti ongelmitta, syö normaalin ruokailurytmin mukaan ja on hyvin joustava, sopeutuvainen ja iloisen uteliaasti ympäristöönsä suhtautuva lapsi.
 
Meillä ainakin noin, että vaativasta vauvasta kasvoi vaativa 4v. Onhan tässä jaksamista, mutta hyvä että luonnetta on. Eikös ne hiljaiset ja kiltit ole aina niitä pahimpia lopulta....
 
No, jos johtuu temperamentista niin jatkoa seuraa. Jos johtuu ohimenevistä ruoansulatusvaikeuksista tms., liittyy suoliston kasvuun tai lapsen normaalin kehityksen kaareen, todennäköisesti helpottaa kun ikää tulee lisää.

Teidän kohdalla ehkäpä kuulostaa enemmän temperamentilta. Toki kun oppii puhumaan ja liikkumaan enemmän, niin tietty turhautuminen voi karista ja sieltä paljastuakin ihan eri lapsi :)

Voimia joka tapauksessa :)
 
Kiitos vastauksista. Lopullisen temperamentinhan näkee vasta vuosien päästä. Kiva kuulla että kohtalotovereita löytyy ja ajan kanssa elämä kyllä helpottaa tai ainakin muuttaa muotoaan kun alkaa pärjäämään sanoilla.. Siihen asti ei auta muu kun vetää aina henkeä ja laskea kymmeneen ja jaksaa vielä ne yhdet itkupotku-raivarit kun ei niissä tilanteissa oikein vielä tuollaisen pienen kanssa muutakaan voi...
 
Meillä esikoinen oli "vaativa" vauva. Ei viihtynyt hetkeäkään lattialla tai sitterissä yksinään, piti hypyttää sylissä ja muutenkin aika helpolla kitisevä. Kiihtyi nollasta sataan alle sekunissa, niin hyvässä kuin pahassa.
Samanlainen on vieläkin. Äkkipikainen ja lyhytjänteinen.

Kuopus oli tyytyväisempi vauva, jos ei nälkä tai väsy niin ei juurikaan kitissyt. Tosin vaati rinnalla oloa PALJON! Nyt 2- vuotiaana, on hyvin temperamenttinen ja vilkas. Sellainen koheltaja ja "tottelematon", esikoinen kun aina ollut kuitenkin kohtuu kiltti. Vieläkään ei kyllä turhista itke, ainoastaan nälkäisenä kitisee.
 

Yhteistyössä