vaativa lapsi.

Oletko ajatellut pojalle päiväkotipaikkaa? Vaikka puolipäiväisenä? Jos sattuisit saamaan erityispk paikan, siellä osaavat ammattilaiset pystyvät jo kuukauden päästä arvioimaan, onko jokin vialla.
Ja ei se varmaan väärin olisi muutenkaan, tuo on TODELLA rankkaa sinullekkin. Koko perheelle.

toi on tyttö mut joo, me miehen kanssa mietittiin nyt aamulla, että päiväkoti voisi olla puolipäiväisenä hyvä. Viimeksi kun tyttö jäi kotiin mun kanssa(kun jäin äitiyslomalle) niin oli päikkärissä juttua että tyttö menis tukilapseksi erityisryhmään. Mut päikkäristäkin sai kuulla että tuo on todella voimakastahtoinen, mut päikkärissä ei tuottanut tädeille ongelmaa... ilmeisesti kotona sit näyttää todellisen luonteensa täysillä

 

Esikoinen oli vauvana jo erittäin vaativa, jatkuvaa itkua aamusta iltaan, yöherätyksiä vähintään tunnin välein sinne 1,5-v asti. Siitä lähtien on herätellyt n.0-2 kertaa yössä(ikää nyt 3-v). Välillä saa öisin hulluja itku-raivokohtauksia, mistä ei tahdo tulla loppua. Vauvana tutkittiin kaikki mahdollinen: refluksi ja allergiatkin, mutta mitään syytä itkuille ei löytynyt.

Viimeyökin oli ihan kamala, koko yön valvoin ja yritin saada sitä itkua ja raivoamista loppumaan, se tuntui ikuisuudelta(todellisuudessa tuo taisi kestää 3 tuntia). Päivisin saa noita itkukohtauksia suht herkästi, kun hommat ei mene niinkuin hän haluaa, jäähylläkin istuskelee erinäisistä syistä n.8 kertaa päivässä.

Pikkuhiljaa on ruvennut tuntumaan, että tuo raivoaminen ei ole normaalia, varsinkin eilen kun tuo huusi"Mä suutun sulle!" Ja heitti meidän häälahjaksi saadun maljakon lattialle ja sehän hajosi :'(

Mistä tähän touhuun saisi apua? Neuvolasta?

Auts. Ihanku mun esikoispoika. Huh, kylmät väreet tulee vieläkin kun ajattelen noita aikoja. Poika oli 1v 8kk kun ekan kerran nukkui läpi yön (eli siis n. kuusi tuntia putkeen..) Ja kaikki, ihan kaikki oli kyllä sellasta taistelua että oksat pois. Just jäähyttämistä ja huutoa ja raivoa ja tahtojen taistoa.. Useampaan otteeseen sain kuulla "MÄ VVVIHHHAAAAAAN SUA!!" ja semmosta mieltä ylentävää.. Mutta toisaalta. Onneksi sitten osasi myös sanoa "Mä ikkastan( rakastan) sua.. " :heart: Rakas poika mutta vaatii kyllä lehmän hermot. Mä mietin myös jossain vaiheessa että ei voi olla normaalia ja rehellisesti sanottuna pelkäsin kakkosta odottaessani että miten jaksan jos kakkonen on yhtä vaativa tapaus..

Noh. Esikoinen on nyt 6. Edelleen luupää. Mutta elämä jos paljon helpompaa. Ja kovin on taitava ja itsenäinen monissa asioissa missä muut ikäisensä vielä eivät. Eli ehkä siitä vauva-ja taaperoajan vaativuudesta on jotain hyötyä.

Sanovathan ne että vaativista vauvoista kasvaa pitkälle pötkiviä aikuisia. Kyllä se siitä.

Mutta jos tuntuu että ei vaan voimat riitä niin neuvolaan soitta, ohjannevat sitten sieltä eteenpäin.

 

Meillähän asustaa yksi kappale siirtymätilanneongelmaisia ja keksittymiskyvyttömiä lapsia. On tosi impulsiivinen ja tuppaa aina sotkemaan kivatkin jutut sillä että lapsi ei vaan jotenkin kestä jännitystä, liikaa ärsykkeitä jne.

Neuvolasta ja perheneuvolasta kannatta kysellä. Sieltä saa ainakin tukea

Me ei oikeastaan olla saatu yhtäkään "uutta keinoa", mitä nyt niin paljon noissa hehkutetaan, mutta ollaan saatu tukea ja sitä vakuuttelua siitä että me toimimme ihan oikein lasten kanssa ja ollaan hyviä vanhempia. Olen monesti sanonut että jos oltaisiin ehditty tutustumaan esikoiseen ennen kuin seuraava lapsi oli jo tulossa niin seuraavaa lasta olisi tuskin tullutkaan. Ennen kuopusta syytin myös itseäni tosi paljon lapsen käytöksestä... Vauvana esim. auttoi ihan hirveästi nämä "Mitä sä sitä koko ajan kanniskelet? Kai se nyt huutaa kun sä aina sitä suostut kantamaan", "Joo anna vaan huutaa siellä, oppiipahan olemaan... Äh... Ja taas sä juokset sitä paapomaan.. ei vittu... No ei ihme että..", "ai taasko se pulautti? No kai se nyt pulauttelee kun sä annat sille niin paljon ruokaa".. jne jne.

Mä olen myös kuullut lukuisia kertoja tämän "se on vaan nyt tämä vaihe..." No meillä on sitten ollut se saman helvetin "vaihe" tässä neljä vuotta! Tuntuu kuitenkin hyvältä tavallaan tajuta että se ei ole mikään vaihe, vaan lapsen persoona, vahva temperamentti ym.

Mitähän mun nyt pitikään alunperin sanoa? ... Nojoo... Ei oikein aivot toimi kun ollaan herätty niin aikaisin

Kuulostaa kyllä tosi tutulta

 

sääliksi käy vaan naapureita :ashamed:

joku joskus kysyi, että nukkuiko vauva huonosti- no ei nukkunut, kun se oli toi 3-vuotias kun huutli yöllä...

 

toi on tyttö mut joo, me miehen kanssa mietittiin nyt aamulla, että päiväkoti voisi olla puolipäiväisenä hyvä. Viimeksi kun tyttö jäi kotiin mun kanssa(kun jäin äitiyslomalle) niin oli päikkärissä juttua että tyttö menis tukilapseksi erityisryhmään. Mut päikkäristäkin sai kuulla että tuo on todella voimakastahtoinen, mut päikkärissä ei tuottanut tädeille ongelmaa... ilmeisesti kotona sit näyttää todellisen luonteensa täysillä

Sori

Mutta kyllä suosittelisin sitä pk, se saattaa tuoda ihan uuden mutkan elämään Parempaan.

 

Meillä noi muksut on nyt itseasiassa alottamassa päiväkodin ja varottelin puhelimessa jo valmiiksi että mm. tuon neljävuotiaan nukuttaminen päiväunille saattaa käydä ihan tosiaan työstä.. Lisäsin siihen sitten vaan että "Niin mäkin sain kolmevuotiaana tarhan tädit itkemään kun en halunnut nukkua ja keksin kaikenlaista", onneksi tuolla näyttäisi olevan nyt se asenne ettei väkisin yritetäkkään nukuttaa (eniten siinä piinaa se että mä tiedän että toi poika yksinään ajaisi ne hoitsut jo päiväuniaikaan loppuun... Se keksii kyllä....). Aiemmin kun olivat pk:ssa kun poika oli sen 2,5 vuotta niin oli pistänyt hoitsut välillä niin koville että kun menin hakemaan lapsia niin siinä luovuttaneen näköisenä joku heistä istui ja sanoi vaan yrittäen hymyillä samalla että "On taas ollut vähän rankka päivä noiden poikien kanssa..", hoitsujen "onneksi" samassa ryhmässä oli toinen samanlainen kuin meidän poika... Niitä olikin siellä elto jossain vaiheessa kattelemassa..

 

sääliksi käy vaan naapureita :ashamed:

joku joskus kysyi, että nukkuiko vauva huonosti- no ei nukkunut, kun se oli toi 3-vuotias kun huutli yöllä...

Kärsin jossain vaiheessa itse suunntattomasti lapsen tolkuttomasta tahto huutamisesta, jota saattoi kestää jopa tunnin verran. Lapsi huusi hikipäässä ja naama punaisena. Saattoi hakata jopa päätään lattiaankin. Pelkäsin, että lapsi traumatisoituu jotenkin, kun en saanut huutoa lakkaamasta ilman, että olisin antanut itse periksi.
Huutamisasiasta kasvatuspsykologi sanoi, ettei lapsi mene huutamisesta rikki eikä piloille, mutta aikuinen ei saa antaa periksi. Ja kehoitti sanomaan naapureille, että on nyt tällainen kasvuvaihe menossa. No se on jäänyt sanomatta!

 

Mulle on myös alkanut valkenemaan että mä oon tainnut olla myös vahvatahtoinen lapsi..

Mut saatiin kuriin sitten lyömällä ja alentamalla.

Tuli vaan mieleen kun joku tossa kertoi että on itse ollut sellainen.. Voin kertoa että vaikka mulla on kokemus siitä miten mut on väkisin pyöreänä palikkana hakattu siihen neliskulmaiseen reikään. Niin arjen pienissä konflikteissa sillä mun kokemuksella ei ole mitään merkitystä kun mun suusta lipsahtaa "Etkö sä ikinä opi?", "Aina sä vaan...". Mä tosin pyydän anteeksi, enkä lyö mun lasta, mutta se tässä huolettaa ehkä eniten, jos mulla (ja myös isällään) palaa niin pahasti käpy että sanotaan lapselle välillä tosi pahasti, niin entäs ulkomaailmassa? Ympäristössä jossa kukaan ei rakasta ja ajattele lapsen tunteita yhtä paljon kuin me..? Toiset pienet lapset eivät etenkään osaa ajatella että miksi poika käyttäytyy välillä hullusti, he vain näkevät ehkä jopa itseensä kohdistuvan inhottavan teon, vaikka jonkun "mä tulen ja miekkaan sut", näkevät miten poika huutaa ja heiluu kuin heikkopäinen mutta eivät ymmärrä mistä se johtuu..

Mulla ei ole koskaan ollut paljon kavereita, lapsena ja nuorena mä en vaan osannut olla sellainen kuin muut olisivat halunneet.. Joskus siinä teininä tajusin että "hitto eihän mun tartte ketään miellyttää, mä olen mikä olen" ja sitten oli kavereita mutta mä en enää osannut oikein kiintyä kehenkään hirveän kovasti.. Sitten kaikki muut ihmiset olivatkin mulle suurimmaksi osaksi "ihan sama".. Nykyään mulla on kyllä ihana ja rakastava perhe, mutta koen taas että en oo tarpeeksi hyvä.. En niin millään haluaisi tätä samaa tolle kovapäiselle ja vähän omassa todellisuudessaan elävälle pojalle. Mä en ikimaailmassa haluaisi että se kokee itsensä huonommaksi kuin muut..

 

Mun keksimmäinen lapsi huusi ekaluokkalaiseksi asti öisin. Tosin häntä valvotti allergiat. Voi olla, että teilläkin saattaa siellä jotain sellaista olla takana. Vaikkei siltä vaikuttaisi. Meillä esimerkiksi ei näkynyt testit mitään mutta oli kuitenkin aivan tolkuttoman allerginen, massu oli kipeä öisin kun rentoutui.
Lääkäriltä voisi pyytää unitutkimuksiinkin. Meillä myös valvottu päänsäryn vuoksi ja estohoito oli oiva apu ja yöt parani...

Voi olla ettei liity siihen mitenkään. Tavallaan on hyvä, että purkaa tuon kaiken kotona kun aika ongelmiin voisi joutua jos tekee sitä muualla. Joskus tempperamenttiset lapset näkevät niin voimakkaita unia. Voimia :hug:

 

Itse en tod. jaksais herätä 3v kanssa, saisi käydä vessassa, muuten olisi omassa huoneessa aamun saakka. Muutama yö ilman hössötystä ja yleisöä niin unikin rupee maistumaan. Jos riehuu/heittää tavaroita jäähylle ja ei muuta ku takas sänkyyn...

 

Itse en tod. jaksais herätä 3v kanssa, saisi käydä vessassa, muuten olisi omassa huoneessa aamun saakka. Muutama yö ilman hössötystä ja yleisöä niin unikin rupee maistumaan. Jos riehuu/heittää tavaroita jäähylle ja ei muuta ku takas sänkyyn...

Ei taida olla kokemusta oikeasti vaikeista lapsista? Kokeileppa.

 

Minustakin 8 jäähyä päivässä on liikaa. Muistatko myös kehua hyvistä asioista? 3v on haastava ikä, ja kun teillä on vauvakin ja mustasukkaisus siihen päälle.

Älä ainakaan ala ajatella esikoista hankalana ja kuopusta helppona. Se leimaa lasta. Mulla myös esikoinen on räväkämpi persoona kuin kuopus, ja myös valvomisen määrästä sen huomasi. Oli tosin myös allergiaa. Silti heissä on molemmissa etunsa ja hankaluutensa.

Annan itse jäähyä kolmevuotiaalleni toisen satuttamisesta tai kiellon jatkuvasta uhmaamisesta. Minulla on kolmiportainen systeemi: ensin kiellän, tiukasti mutta ystävällisesti. Sitten jos kielletty asia toistetaan kiellän tiukemmin ja uhkaan jäähyllä. Jos vielä toistetaan, laitan jäähylle. Näin on rajat, muttei lapsi ihan koko ajan joudu istumaan jäähyllä: kolmevuotias ei vain aina osaa hillitä impulssejaan.

Jaksamista!

miksi ei saisi ajatella esikoista haastavana ja kuopusta helppona jos asia on niin? se on eriasia mitä ajattelee ja mitä suustaan päästää/käyttäytyy lapsia kohtaan.


meillä on 8vuotias joka ei osaa hallita impulssejaan. aikoinaan kun hälle otettiin jäähy käyttöön(siis joutu jäähylle vain jos satutti) saattoi jäähyjä olla 10päivässä ja usein meni vähintään 30minuuttia siihen että hän edes rauhottu tappelulta ja riehumiseltaan siihen jäähylle. ei siis toiminut ollenkaan. pahin kerta oli kun tunnin joutui pitää kiinni. silloin totesin ettei tästä ole mitään hyötyä,ihan järjetöntä.

siirsin jäähyt makkarissa istuttaviksi(siis lapsi oli yksin makkarissa,ei tarttenut istuu, mutta hiljaa piti olla eikä tavaroita saanut viskoa.. alkuun makkari oli hyrskyn myrskyn, mutta nykyään menee sinne ja alkaa rauhassa tohuu). johan helpottu elämä.

Mutta meillä lapsi oli jo huomattavasti isompi kuin ap:n lapsi kun alettiin jäähyt.

 

mua nykyään jo naurattaa, kun kaikki hoki että se helpottaa silloin ja silloin- No ei oo helpottanu! ja nyt olen asennoitunut, että tätä tämä nyt sit tulee olemaan siihen asti, että tuo muuttaa pois kotoa.

Mä voin sanoa suoraan, että ei helpota. Mullekin alettiin sitä hokemaan melkein lapsen syntymästä asti. Nyt lapsi kohta 7v ja joo ei ole paljoo helpottanut. Mikään kun ei uppoa päähän. Toki jotkut asiat ovat helpottaneet, esim. nukkumaanmenossa ei tarvitse apuja, samoin suihkussa osaa käydä. Mutta puhetta ei jotenkin jaksa kuunnella yhtään.

 

..:hug:...rankaa on varmasti. Väsyttävää. Turhauttavaa.

Perheneuvolaa suosittelisin. Jos vaikka ette suoranaisesti saisikaan mitään uusia kikkoja, niin kuitenkin teillä on siellä paikka, missä avoimesti oikeilla sanoilla puhua lapsesta ja tilanteesta, ja missä saatte vahvistusta vanhemmuuteenne ja entisestään vahvistaisitte sitä yhteistä rintamaanne. Päiväkoti myös vaikka osa- aikaisena toimintana voisi olla lapsellenne hyväksi - ryhmäpaine toimii oivallisena tilanteiden opettajana, osaavasta henkilökunnasta puhumattakaan .

Sen sijaan mä en ehkä lähtisi hakemaan apuja asiassa erityisopettaja- äidiltä, joka on samalla lapsen isovanhempi - siihen tulee pienoinen mutta oleellinen ristiriitatilanne. Hän on aivan liian lähellä - enkä suinkaan lähde kyseenalaistamaan hänen ammattitaitoaan, mutta on aivan eri asia lähteä kartoittamaan jonkun muun lapsen erityiskasvatuksellisia asioita kuin oman lapsenlapsensa. Anna mummon olla mummon roolissa.
Sen sijaan niitä mummon havaintoja ja kertomia asioita voisin laittaa korvan taakse...

Meillä on kolme voimakastahtoista lasta. Ja se konsti mikä puree yhteen, ei pure toiseen eikä todellakaan kolmanteen. Jäähyt eivät ole meillä ikinä tuottaneet tulosta. Sen sijaan erilaiset palkitsemiskeinot kylläkin, ja nimenomaan sillä tekemisellä, yhteisellä jutulla palkitsemisella. Ja tunteiden sanoittamiseen olemme kiinnittäneet huomiota sekä niiden tiedostamiseen.

Voimia. :hug:

 

Minustakin 8 jäähyä päivässä on liikaa. Muistatko myös kehua hyvistä asioista? 3v on haastava ikä, ja kun teillä on vauvakin ja mustasukkaisus siihen päälle.

Älä ainakaan ala ajatella esikoista hankalana ja kuopusta helppona. Se leimaa lasta. Mulla myös esikoinen on räväkämpi persoona kuin kuopus, ja myös valvomisen määrästä sen huomasi. Oli tosin myös allergiaa. Silti heissä on molemmissa etunsa ja hankaluutensa.

Annan itse jäähyä kolmevuotiaalleni toisen satuttamisesta tai kiellon jatkuvasta uhmaamisesta. Minulla on kolmiportainen systeemi: ensin kiellän, tiukasti mutta ystävällisesti. Sitten jos kielletty asia toistetaan kiellän tiukemmin ja uhkaan jäähyllä. Jos vielä toistetaan, laitan jäähylle. Näin on rajat, muttei lapsi ihan koko ajan joudu istumaan jäähyllä: kolmevuotias ei vain aina osaa hillitä impulssejaan.

Jaksamista!

Vitsit, Virvaliekki, uskotko että juuri noin mäkin toimin mun HANKALAN ja VAATIVAN esikoiseni kanssa. (ja toimin kyllä näiden helpompienkin versioiden kanssa..) Rajat oli (on), säännöt oli (on) ja niitä noudattettiin (noudatetaan). Vähän niinku poliisikin; ensin neuvon, sitten kehoitan ja sitten käsken. Ja silti istuttiin jäähyllä kerran jos toisenkin. Ja kyllä todella kaikkia kolmea muistetaan kehua kun siihen aihetta on, tiedossa on hyvinkin positiivisen palautteen merkitys. Ja tiedossa myös se että lapsi käyttää myös keinonsa saadakseen edes negatiivista huomiota. Mutta kun se yksi ON ihan oikeasti vähän eri tasoa kuin nuo muut.
MUTTA räväkkä ja haasteellinen on hieman eri asioita. Mun kolmonen esim. on räväkkä kyllä mutta ihan eri tasoa kun esikoinen. Ja kyllä, pakostikin vertaan kun kerran asia oli niin että esikoinen oli vaativa ja kolmonen helppo ku mikä. En mä sitä tosin niille sano, mielessäni vaan ajattelen. Ei mun ajatukset leimaa lapsia millään lailla, osaan kyllä käyttäytyä kuitenkin tasapuolisesti. Ja kyllä, kaikissa noissa kolmessa on ihanat puolensa kuin myös hankalat puolensa. SILTI esikoinen oli ja on vaativa lapsi.

 

En mä epäile, etteikö niin voi olla. Lapset on yksilöitä. Mutta en voi olla varma onko kyseessä vain liian tiukat säännöt, joihin lapsi ei ikänsä puolesta vain kykene sopeutumaan. Uskon kyllä jos sanotte, se ei vain alkuteksteistä ilmennyt.

Oma 3v kyllä hyvinkin huutaa tunnin, karjuu äiti on tyhmä, tönii ja potkii pikkuveljeä ja tekee vaikka mitä viheliäistä pitkin päivää. Ehkä teillä on vielä tiukempaa, mene ja tiedä, mutta itse koen lapseni olevan normaali ikäisensä.

Tarkoitin myös, että pitää varoa leimaamasta lasta, sillä siitä tulee helposti itseään tukeva ennuste. Pitää yrittää hankalinakin aikoina keskittyä lapsen hyviin piirteisiin. Uhma on vaihe, joka jokaisen lapsen täytyy käydä läpi. Toisilla se on rankempaa, mutta silti ihan normaalia.

Jaksamista toivon yhä.

 

Mun keksimmäinen lapsi huusi ekaluokkalaiseksi asti öisin. Tosin häntä valvotti allergiat. Voi olla, että teilläkin saattaa siellä jotain sellaista olla takana. Vaikkei siltä vaikuttaisi. Meillä esimerkiksi ei näkynyt testit mitään mutta oli kuitenkin aivan tolkuttoman allerginen, massu oli kipeä öisin kun rentoutui.
Lääkäriltä voisi pyytää unitutkimuksiinkin. Meillä myös valvottu päänsäryn vuoksi ja estohoito oli oiva apu ja yöt parani...

Voi olla ettei liity siihen mitenkään. Tavallaan on hyvä, että purkaa tuon kaiken kotona kun aika ongelmiin voisi joutua jos tekee sitä muualla. Joskus tempperamenttiset lapset näkevät niin voimakkaita unia. Voimia :hug:

Tätä vähän minäkin, mutta en "kehdannut sanoa, kun allergioista puhutaan nykyään niin paljon.
Meillä vuoden nuorempi lapsi, jolla ei näy missään testeissä mitään, eikä iholla. Mutta jos saa väärää ruokaa, niin on ihan hirveää! Joistain aineista tulee "vaan" hirveää kiukkua. Lisäaineet ym pahoja.

Kun syö oikein, niin on kiltti kun mikä

 

Tätä vähän minäkin, mutta en "kehdannut sanoa, kun allergioista puhutaan nykyään niin paljon.
Meillä vuoden nuorempi lapsi, jolla ei näy missään testeissä mitään, eikä iholla. Mutta jos saa väärää ruokaa, niin on ihan hirveää! Joistain aineista tulee "vaan" hirveää kiukkua. Lisäaineet ym pahoja.

Kun syö oikein, niin on kiltti kun mikä

Meillä kesti aikaa tajuta mille esikoinen oli allerginen, kun ei se testeissä näkynyt. Välttämis-altistuskokeessa näkyi sitten. Olimme pistäneet huudot juuri hänen persoonansa piikkiin, mikä tuntui kurjalta jälkikäteen.

On hänellä kyllä räväkkä persoonakin, paljon tahtoa ja suuria tunteita. Mutta iso osa huudoistaan johtui vauva-taaperoaikana allergiasta.

Nyt 3v iässä on kyllä ihan luonnostaan riiviö. Yhtä kieltämistä, ohjaamista, tukemista, komentamista koko elämä.

 

Meillä on kans alusta asti ollut vaativa lapsi, nyt 4 vuotias. Enkä edes oleta että tämä joskus helpottaisi. Välilä voi olla että päivä sujuu jopa ihan jouhevasti mutta hyvin usein väännetään joka asiasta. Mut oon kans kyllä sitä mieltä että tyttö on hyvinkin fiksu tapaus ja osaa varmastikin pitää puolensa aikuisenakin Mutta rankkaa on välillä joo ja lehmän hermot ois tarpeen tuon Pikku Myyn kanssa.