Meillähän asustaa yksi kappale siirtymätilanneongelmaisia ja keksittymiskyvyttömiä lapsia. On tosi impulsiivinen ja tuppaa aina sotkemaan kivatkin jutut sillä että lapsi ei vaan jotenkin kestä jännitystä, liikaa ärsykkeitä jne.
Neuvolasta ja perheneuvolasta kannatta kysellä. Sieltä saa ainakin tukea
Me ei oikeastaan olla saatu yhtäkään "uutta keinoa", mitä nyt niin paljon noissa hehkutetaan, mutta ollaan saatu tukea ja sitä vakuuttelua siitä että me toimimme ihan oikein lasten kanssa ja ollaan hyviä vanhempia. Olen monesti sanonut että jos oltaisiin ehditty tutustumaan esikoiseen ennen kuin seuraava lapsi oli jo tulossa niin seuraavaa lasta olisi tuskin tullutkaan. Ennen kuopusta syytin myös itseäni tosi paljon lapsen käytöksestä... Vauvana esim. auttoi ihan hirveästi nämä "Mitä sä sitä koko ajan kanniskelet? Kai se nyt huutaa kun sä aina sitä suostut kantamaan", "Joo anna vaan huutaa siellä, oppiipahan olemaan... Äh... Ja taas sä juokset sitä paapomaan.. ei vittu... No ei ihme että..", "ai taasko se pulautti? No kai se nyt pulauttelee kun sä annat sille niin paljon ruokaa".. jne jne.
Mä olen myös kuullut lukuisia kertoja tämän "se on vaan nyt tämä vaihe..." No meillä on sitten ollut se saman helvetin "vaihe" tässä neljä vuotta! Tuntuu kuitenkin hyvältä tavallaan tajuta että se ei ole mikään vaihe, vaan lapsen persoona, vahva temperamentti ym.
Mitähän mun nyt pitikään alunperin sanoa? ... Nojoo... Ei oikein aivot toimi kun ollaan herätty niin aikaisin