Väännetään nyt vielä rautalangasta (murrosikä)

["Ofeelia"]

Aloitin toisen ketjun mutta ilmeisesti aihe oli huono, koska vastauksia ei tullut.

Eli Ylen sivuilta:

- Pojat saattavat mennä hiljaisemmin murkkuiän läpi, mutta toisaalta heillä tulee rajumpia irtiottoja päihteiden käytössä ja koulunkäynnissä saattaa olla haasteellisuutta. Tytöt näyttävät olevan enemmän räiskyviä. Äidit kertovat, että nimenomaan tytöt haistattelevat ja paukuttavat ovia. Nuoret ovat kuitenkin hyvin erilaisia, joten asiaa ei voi yleistää, Peltoniemi muistuttaa.

Selittäkää minulle miten ajattelette tästä. Eikö ole ihan maailman surullisinta olla tyttö/nainen, koska siitä seuraa näin kamalaa räiskyntää ja pahaa mieltä? Miksi kukaan uskaltaa tehdä lapsia kun voi tulla tulevaisuus? Ja kun tähän yhdistää Jenni Pääskysaaren ohjelmassa Ylellä todetun, että vielä AIKUISENAKIN lapset äitiään kohtaan ovat vihaavia otuksia, kuinka kukaan täällä maailmassa jaksaa elää?

 

["Niin"]

Sanotaanko nyt niin, että tulevaisuus tulee AINA.

 

["Ofeelia"]

Jätetään nyt ketjusta vinoilut kirjoitusvirheille sikseen, ja vastataan kysymykseen. Eli siihen, miksi kukaan uskaltaa naisista olla ja elää ja lisääntyä, kun tulevaisuus on olla vihattu ja taas tyttönä tulevaisuus on olla se hankala, kauhea teini josta kukaan ei pidä.

 

["Jaa"]

Taidat olla se sama joka pelkää 5-vuotiastaan.
Mitä siinä "voi tulla tulevaisuus" -kohdassa piti lukea?

 

["vieras."]

En ole itse vastaavia murehtinut, koska omaa kokemusta ei ole. Murrosikäni meni rauhallisissa merkeissä, olimme äitini kanssa tosi läheisiä aina hänen kuolemaansa saakka.

 

[kaalimaan vartija]

Itse en ajattele noin synkästi asioista. Mulla on neljä lasta, sekä tyttöjä että poikia, kaikki omanlaisiaan persoonia. Kaksi nyt pelätyssä murkkuiässä enkä ole vielä huomannut, että elämä olisi jotenkin "menetetty" "kamalaa" lapset muuttuneet hirviöiksi... Päin vastoin, noihan on ajattelevia ja fiksuja nuoria! Älykkäitä kommentteja, niiden kanssa on kiva keskustella. Toki välillä ollaan hyvinkin erimieltä asioista. Miksi niiden pitäisikään niellä kaikki mun laatimat säännöt ja ohjeet kyseenalaistamatta niiden järkeä? Näinhän ne oppivat elämästä ja säännöistä. Ja huomaan että samalla opin minäkin.
TUlevaisuus tuo tullessaan mitä se nyt tuokaan. Ei sitä kannata alkaa pelkäämään! Silloin ei uskalla elää, tai elää vain pelossa, eikä tule kokeneeksi kaikke asitä ihanaa mitä tapahtuu.
Tietenkin lapset saattavat erehtyä huonoille poluille. Meidän vanhempien tehtävänä onkin yrittää hienovaraisesti ohjeilla heitä oikeaan suuntaan. Antaa tukea ja ymmärrystä. Olla vahvoja heidän puolestaan. Ja myös heidän takiaan.
Ja toivottavatsi lopussa se kiitos seisoo. Olisin hyvin pettynyt itseeni jos minun ja lapsieni suhde olisi huono. Ja tarkoitan nyt ja tulevaisuudessa. Toivon, että pystyn vaalimaan suhdettamme läpi kaikkien kasvunvaiheiden siten, että lapseni kokevat että olen heidän tukenaan, kuuntelen ja ainakin koitan ymmärtää, että he vielä teineinäkin ja aikuisinakin haluavat olla minun kanssani tekemisissä.

 

[kaalimaan vartija]

[QUOTE="Ofeelia";29453561]Jätetään nyt ketjusta vinoilut kirjoitusvirheille sikseen, ja vastataan kysymykseen. Eli siihen, miksi kukaan uskaltaa naisista olla ja elää ja lisääntyä, kun tulevaisuus on olla vihattu ja taas tyttönä tulevaisuus on olla se hankala, kauhea teini josta kukaan ei pidä.[/QUOTE]
Mä ainakin pidän ja olen ylpeä omasta teini-ikäisestä tyttärestäni!
Miksi tytöistä pitää tulla jotain "hirviöitä" joista kukaan ei pidä?!
Tietenkin murrosikä näkyy ja usein myös kuuluu.... mutta paljon myös riippuu kasvatuksesta.. Kenen täytyy hyväksyä kodissaan ovien paikomista? Tai älytöntä tukka taakse-karjuntaa? Nimittelyä?!?!? Ei kenenkään.

 

["ilo"]

Teini-ikä on pientä verrattuna vaihdevuosiin ja saattohotojaksoon. Jokainen tänään syntyvä tyttö tulee kokemaan suuria murheita, kauheuksia, sairauksia, syöpää ja kuolemaa.

 

["vieras."]

Monilla äideillä on myös omaa elämää ja järkeä päässä, jolloin suhde voi murrosikäiseen tyttäreen olla terveen aikuinen.Ja maailman selkeintähän on inhota vanhempiaan. Eikös tavoite lapsella ole aloittaa oma elämä jossakin vaiheessa? Huolestuttavampaa olisi, jos lapsi tykkäisi jäädä asumaan vanhemmilleen vanhempien lopuksi ikää ja roikkuisi heissä.