Vaan päästä minut pahasta - Ajatuksia lastensuojelusta
16.12.2013 12:53 Ninni Ylikallio 5 kommenttia ilmoita asiaton viesti
Pienet pehmeät posket, pörröinen pää, tuhiseva nenä... Kuinka täydellinen voikaan olla pieni ihmisen alku, huolia vailla, täynnä ehdotonta rakkautta ja luottamusta. Katselen nukkuvaa lastani, olen surullinen.
Kirkkonummen Masalasta löytyi noin 2-vuotias pahoinpidelty lapsi, joka oli jätetty viltin päälle pelkissä vaipoissaan, tiedottaa moni uutislähetys joulukuisena perjantaina 2013.
Äitienpäivänä 2012 8- vuotias tyttö kuoli tukehtumalla, kun hänen isänsä ja äitipuolensa olivat käärineet hänet lakanaan, nippusiteitä ja pakkausteippiä apuna käyttäen.
Lista voisi olla loputon. Vauvasurmiin en edes halua mennä. THL kertoo, että lastensuojelun asiakasmäärät ovat jatkuvasti kasvussa. Tämä voi osaltaan johtua siitä, että ilmoituksentekokynnystä on madallettu. Hallitusohjelmaan 2011 on kirjattu, että kaikki toimenpiteet huostaanottojen määrän laskuun tulee tehdä. Suurin osa huostaanotoista ovat olleet kiirreellisiä. 2010 kiirreellisten huostaaottojen osuus on ollut 86%. Huostaanottojen määrän kasvu keskittyy lähinnä teini-ikäisiin. <http://www.lskl.fi/files/1518/Miten_lastensuojelun_kustannukset_kertyvat.pdf>
Tilastot kertovat, että suurin osa huostaanotetuista ovat murrosikäisiä. Tilanne on jo niin kärjistynyt, että on turvauduttava kiirreellisiin toimenpiteisiin. Ehkäisevään ja perheitä tukevaan lastensuojelutyöhön on yritetty entistä enemmän panostaa, jotta lapset saisivat asua kodeissaan. Mikä menee vikaan, jos huostaanotto joudutaan tekemään joka tapauksessa ja niinkin myöhään, kun lapsi on jo murrosiässä, jolloin lapsi on läpikäynyt ratkaisevat kehitysvaiheet. Näiden kehitysvaiheiden kulku määrittävät lapsen persoonallisuuden ja sen myötä koko tulevaisuuden. Lastenpsykiatrian erikoislääkäri Jari Sinkkonen kirjoittaa Lapsen puolesta- kirjassaan, että vanhempien mahdollinen välinpitämättömyys, lapsen laiminlyönti ja kaltoinkohtelu aiheuttavat lapselle erilaisia mielenterveysongelmia, psyykkisiä häriöitä, asosiaalisuutta, aggressiivisuutta ja jopa keskushermoston vaurioita. Kaltoinkohtelun ja heitteillejätön seuraukset aiheuttavat samanlaisen vahingon, kuin päähän kohdistunut mekaaninen trauma. Lapsen kehitystä, tulevaisuutta ja turvallisuutta ajetellen voidaan siis päätellä, että mitä nopeammin lapsi pääsee turvalliseen ympäristöön ja mitä nopeammin hän pääsee rakentamaan normaalia kiintymyssuhdetta aikuiseen, sen parempi. Lapset ovat tulevaisuutemme ja meillä kaikilla pitäisi olla heistä vastuu. Turhaan tehty ilmoituskaan ei ole turha mielestäni, kun kysymys on lapsesta. Hyvä vain jos huoli osoittautuu vääräksi.
Mediassa on viime aikoina viljelty paljon kuvaa, että sosiaalihuolto vie lapsen suoraan äitinsä rinnoilta huonon pyykinpesu- tai ruoanlaittotaidon vuoksi. Totuus kuitenkin on, että lapsen sijoittamista kodin ulkopuolille yritetään kaikin keinon välttää ja saada perhe avohuollon piiriin ja erilaisiin tukimuotoihin, sillä kodin ulkopuolelle sijoitettu lapsi tulee erittäin kalliiksi (THL). Tästä kertovat mielestäni hyvin nämä myöhään, kiireellä huostaanotetut lapset, sekä ne lapset jotka eivät ehtineet saada apua lainkaan, vaan menettivät henkensä.
Kaltoinkohtelusta puhuttaessa täytyy kuitenkin muistaa, ettei kukaan tee niin lapselle vain ajanpuutteen vuoksi. Taustalla on erinäisiä tunne-elämän häiriöitä, mielenterveyshäiriöitä ja päihdeongelmia, joihin tulisi saada apua. Avunpiiriin tulisi päästä jo raskausaikana, tai tietysti jo mielellään paljon ennen raskauksia, jotta kierre saataisiin katkaistuksi. Vanhemmat pelkäävät vaikeassa tilanteessa hakea apua lapsen menetyksen pelossa. Voisi ajatella, että rakastava ja epäitsekäs vanhempi haluaisi kaikesta huolimatta lapselle turvallisen kasvun ja tulevaisuuden, sekä itselleen apua. Avun hakeminen vaatisi tietysti vanhemmalta paljon voimavaroja, ja vastuunkantoa, sekä mahdollisesti omista oikeuksista luopumista.
Seuraavaksi suoria lainauksia aiemmin mainitsemastani Lapsen puolesta-kirjasta. Lainauksessa on psykiatri Sinkkosen käsittelemiä tapauksia Suomesta. En suosittele herkimmille lukijoille.
Tapaus 1. Kaksivuotias poika tuli sijaisperheeseen. Hän oli viettänyt siihenastisen elämänsä pääasiassa sidottuna valjailla makuuasentoon lastenvaunuihin. Kävely oli jäykkää ja haparoivaa. Pojalla ei ollut kokemusta mistään tavallisen lapsiperheen arkeen liittyvistä asioista.
2. Kolmen kuukauden ikäinen vauva oli sairaalatutkimuksissa pahoinpitelyepäilyn vuoksi. Hänellä oli useita eri-ikäisiä luunmurtumia, sekä pyöreitä tarkkarajaisia palovamma-arpia. Vanhemmat kertoivat niiden olevan auringon polttamia. Vuorovaikutusta videoitaessa vauva pyrki poispäin vanhemmistaan kaikella sillä motoriikalla, mitä sen ikäisellä on käytössään.
3. Seitsemän ja yhdeksän vuoden ikäiset sisarukset sijoitettiin perhekotiin, koska äidin ja isäpuolen elämä oli yhtä kaaosta. Siihen sisältyi tappeluja, sekä alkoholin ja huumeiden käyttöä. Käynnistettiin tutkinta, jossa paljastui toistuva ja graavi hyväksikäyttö. Äidin tehtävä oli pidellä aktin aikana lasta hartioista, ettei häneen sattuisi niin paljoa.
4. Neuvolalääkäri totesi nelivuotiaan pojan peräaukon epätavallisen väljäksi. Huomiota herätti myös, että poika kävi nopeasti, vapaaehtoisesti konttausasentoon, kun häntä alettiin tutkia. Isäpuolta epäiltiin pojan seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Lapsi sijoitettiin sukulaisperheeseen, jossa isäpuoli vieraili ilman mitään rajoituksia ja jatkoi lapsen hyväksikäyttöä.
5. Alkoholistiäidille syntyi tyttövauva kahden promillen humalassa; siis sekä äidin, että vauvan veressä oli kaksi promillea alkoholia. Tytöllä oli luonnollisesti FAS (sikiökautisesta alkoholille altistumisesta johtuva oireyhtymä. Perhettä tuettiin avohuollon tukitoimin. Vanhempien ryyppykausien aikana tyttö oli huostassa. Huostaanottoja oli toistakymmentä tytön mennessä kouluun.
6. Yksitoistavuotias poika toimitettiin lastenpsykiatrian yksikköön kriisiluontoisesti. Hän oli pinnannut viikkoja koulusta ja tehnyt monenlaisia rötöksiä. Alkoholisoitunut isä oli toistuvasti hakannut häntä solkivyöllä, niin että eripuolilla vartaloa oli ruhjeita ja mustelmia. Poika oli kyhännyt kerrostalon kellariin itselleen pesän, jossa vietti yönsä isää paossa.
Nämä ovat tarinoita, joita ei ole julkaistu, eikä käsitelty iltapäivälehdissä. Lapset eivät ole valittaneet oikeusasteisiin kokemastaan kohtelusta, eivätkä siitä, ettei tilanteeseen puututtu aikaisemmin. Sitä ei tehnyt kukaan aikuinenkaan. Paljon useammin mediassa ovat esillä mielivaltaisina pidetyt huostaanotot, joissa poljetaan aikuisten tai "perheiden" oikeuksia. Median kautta suurelle yleisölle välittyy kuva, jonka mukaan kasvoton ja tunteeton sosiaalitoimi riistää lapsia perusteetta kodeistaan ja pyrkii erottamaan heidät pysyvästi vanhemmistaan. (Sinkkonen 2012, Lapsen puolesta, s.152-155)
16.12.2013 12:53 Ninni Ylikallio 5 kommenttia ilmoita asiaton viesti
Pienet pehmeät posket, pörröinen pää, tuhiseva nenä... Kuinka täydellinen voikaan olla pieni ihmisen alku, huolia vailla, täynnä ehdotonta rakkautta ja luottamusta. Katselen nukkuvaa lastani, olen surullinen.
Kirkkonummen Masalasta löytyi noin 2-vuotias pahoinpidelty lapsi, joka oli jätetty viltin päälle pelkissä vaipoissaan, tiedottaa moni uutislähetys joulukuisena perjantaina 2013.
Äitienpäivänä 2012 8- vuotias tyttö kuoli tukehtumalla, kun hänen isänsä ja äitipuolensa olivat käärineet hänet lakanaan, nippusiteitä ja pakkausteippiä apuna käyttäen.
Lista voisi olla loputon. Vauvasurmiin en edes halua mennä. THL kertoo, että lastensuojelun asiakasmäärät ovat jatkuvasti kasvussa. Tämä voi osaltaan johtua siitä, että ilmoituksentekokynnystä on madallettu. Hallitusohjelmaan 2011 on kirjattu, että kaikki toimenpiteet huostaanottojen määrän laskuun tulee tehdä. Suurin osa huostaanotoista ovat olleet kiirreellisiä. 2010 kiirreellisten huostaaottojen osuus on ollut 86%. Huostaanottojen määrän kasvu keskittyy lähinnä teini-ikäisiin. <http://www.lskl.fi/files/1518/Miten_lastensuojelun_kustannukset_kertyvat.pdf>
Tilastot kertovat, että suurin osa huostaanotetuista ovat murrosikäisiä. Tilanne on jo niin kärjistynyt, että on turvauduttava kiirreellisiin toimenpiteisiin. Ehkäisevään ja perheitä tukevaan lastensuojelutyöhön on yritetty entistä enemmän panostaa, jotta lapset saisivat asua kodeissaan. Mikä menee vikaan, jos huostaanotto joudutaan tekemään joka tapauksessa ja niinkin myöhään, kun lapsi on jo murrosiässä, jolloin lapsi on läpikäynyt ratkaisevat kehitysvaiheet. Näiden kehitysvaiheiden kulku määrittävät lapsen persoonallisuuden ja sen myötä koko tulevaisuuden. Lastenpsykiatrian erikoislääkäri Jari Sinkkonen kirjoittaa Lapsen puolesta- kirjassaan, että vanhempien mahdollinen välinpitämättömyys, lapsen laiminlyönti ja kaltoinkohtelu aiheuttavat lapselle erilaisia mielenterveysongelmia, psyykkisiä häriöitä, asosiaalisuutta, aggressiivisuutta ja jopa keskushermoston vaurioita. Kaltoinkohtelun ja heitteillejätön seuraukset aiheuttavat samanlaisen vahingon, kuin päähän kohdistunut mekaaninen trauma. Lapsen kehitystä, tulevaisuutta ja turvallisuutta ajetellen voidaan siis päätellä, että mitä nopeammin lapsi pääsee turvalliseen ympäristöön ja mitä nopeammin hän pääsee rakentamaan normaalia kiintymyssuhdetta aikuiseen, sen parempi. Lapset ovat tulevaisuutemme ja meillä kaikilla pitäisi olla heistä vastuu. Turhaan tehty ilmoituskaan ei ole turha mielestäni, kun kysymys on lapsesta. Hyvä vain jos huoli osoittautuu vääräksi.
Mediassa on viime aikoina viljelty paljon kuvaa, että sosiaalihuolto vie lapsen suoraan äitinsä rinnoilta huonon pyykinpesu- tai ruoanlaittotaidon vuoksi. Totuus kuitenkin on, että lapsen sijoittamista kodin ulkopuolille yritetään kaikin keinon välttää ja saada perhe avohuollon piiriin ja erilaisiin tukimuotoihin, sillä kodin ulkopuolelle sijoitettu lapsi tulee erittäin kalliiksi (THL). Tästä kertovat mielestäni hyvin nämä myöhään, kiireellä huostaanotetut lapset, sekä ne lapset jotka eivät ehtineet saada apua lainkaan, vaan menettivät henkensä.
Kaltoinkohtelusta puhuttaessa täytyy kuitenkin muistaa, ettei kukaan tee niin lapselle vain ajanpuutteen vuoksi. Taustalla on erinäisiä tunne-elämän häiriöitä, mielenterveyshäiriöitä ja päihdeongelmia, joihin tulisi saada apua. Avunpiiriin tulisi päästä jo raskausaikana, tai tietysti jo mielellään paljon ennen raskauksia, jotta kierre saataisiin katkaistuksi. Vanhemmat pelkäävät vaikeassa tilanteessa hakea apua lapsen menetyksen pelossa. Voisi ajatella, että rakastava ja epäitsekäs vanhempi haluaisi kaikesta huolimatta lapselle turvallisen kasvun ja tulevaisuuden, sekä itselleen apua. Avun hakeminen vaatisi tietysti vanhemmalta paljon voimavaroja, ja vastuunkantoa, sekä mahdollisesti omista oikeuksista luopumista.
Seuraavaksi suoria lainauksia aiemmin mainitsemastani Lapsen puolesta-kirjasta. Lainauksessa on psykiatri Sinkkosen käsittelemiä tapauksia Suomesta. En suosittele herkimmille lukijoille.
Tapaus 1. Kaksivuotias poika tuli sijaisperheeseen. Hän oli viettänyt siihenastisen elämänsä pääasiassa sidottuna valjailla makuuasentoon lastenvaunuihin. Kävely oli jäykkää ja haparoivaa. Pojalla ei ollut kokemusta mistään tavallisen lapsiperheen arkeen liittyvistä asioista.
2. Kolmen kuukauden ikäinen vauva oli sairaalatutkimuksissa pahoinpitelyepäilyn vuoksi. Hänellä oli useita eri-ikäisiä luunmurtumia, sekä pyöreitä tarkkarajaisia palovamma-arpia. Vanhemmat kertoivat niiden olevan auringon polttamia. Vuorovaikutusta videoitaessa vauva pyrki poispäin vanhemmistaan kaikella sillä motoriikalla, mitä sen ikäisellä on käytössään.
3. Seitsemän ja yhdeksän vuoden ikäiset sisarukset sijoitettiin perhekotiin, koska äidin ja isäpuolen elämä oli yhtä kaaosta. Siihen sisältyi tappeluja, sekä alkoholin ja huumeiden käyttöä. Käynnistettiin tutkinta, jossa paljastui toistuva ja graavi hyväksikäyttö. Äidin tehtävä oli pidellä aktin aikana lasta hartioista, ettei häneen sattuisi niin paljoa.
4. Neuvolalääkäri totesi nelivuotiaan pojan peräaukon epätavallisen väljäksi. Huomiota herätti myös, että poika kävi nopeasti, vapaaehtoisesti konttausasentoon, kun häntä alettiin tutkia. Isäpuolta epäiltiin pojan seksuaalisesta hyväksikäytöstä. Lapsi sijoitettiin sukulaisperheeseen, jossa isäpuoli vieraili ilman mitään rajoituksia ja jatkoi lapsen hyväksikäyttöä.
5. Alkoholistiäidille syntyi tyttövauva kahden promillen humalassa; siis sekä äidin, että vauvan veressä oli kaksi promillea alkoholia. Tytöllä oli luonnollisesti FAS (sikiökautisesta alkoholille altistumisesta johtuva oireyhtymä. Perhettä tuettiin avohuollon tukitoimin. Vanhempien ryyppykausien aikana tyttö oli huostassa. Huostaanottoja oli toistakymmentä tytön mennessä kouluun.
6. Yksitoistavuotias poika toimitettiin lastenpsykiatrian yksikköön kriisiluontoisesti. Hän oli pinnannut viikkoja koulusta ja tehnyt monenlaisia rötöksiä. Alkoholisoitunut isä oli toistuvasti hakannut häntä solkivyöllä, niin että eripuolilla vartaloa oli ruhjeita ja mustelmia. Poika oli kyhännyt kerrostalon kellariin itselleen pesän, jossa vietti yönsä isää paossa.
Nämä ovat tarinoita, joita ei ole julkaistu, eikä käsitelty iltapäivälehdissä. Lapset eivät ole valittaneet oikeusasteisiin kokemastaan kohtelusta, eivätkä siitä, ettei tilanteeseen puututtu aikaisemmin. Sitä ei tehnyt kukaan aikuinenkaan. Paljon useammin mediassa ovat esillä mielivaltaisina pidetyt huostaanotot, joissa poljetaan aikuisten tai "perheiden" oikeuksia. Median kautta suurelle yleisölle välittyy kuva, jonka mukaan kasvoton ja tunteeton sosiaalitoimi riistää lapsia perusteetta kodeistaan ja pyrkii erottamaan heidät pysyvästi vanhemmistaan. (Sinkkonen 2012, Lapsen puolesta, s.152-155)