Vaadinko liikaa, parisuhde, avioliitto ja perhe / lapset..

[-ap]

[QUOTE="Jenis";28002578]Tarkennan vielä, että eniten tossa tökkii toi, ettei mies osallistu silloin kun on paikalla. Työn ja harrastuksetkin (tiettyyn rajaan asti) ymmärrän, mutta en sitä että toista ei saa "häiritä" silloin kun hän paikalla on.[/QUOTE]

Juu, itseä jo ahistaa kun ois paljon jaettavaa ja puhuttavaa ja toisella ei ole ikinä hyvä hetki
puhua ja vaihtaa kuulumisia.

 

["viima"]

Kotitöitä en häneltä osaa vaatia, ne on minun hommiani.
Miehelle sopii enemmän kuin hyvin se että olen kotona, koska hänen työnsä on sitovaa ja saa sen siis hoitaa 100% ja lisäksi tosiaan harrastaa, harrastus on nykyään ollut niin et menee suoraan töistä ma, ti, to ja pe.
Osia emme voisi vaihtaa koska minä en ole korkeasti koulutettu ja en mistään työstä voisi tienata semmoista summaa millä meidän perhe eläisi, asuntolainaa on, mutta kohtuudella, ei älytöntä summaa. Silläpä se mies tämän ratkaisun aina perusteleekin että minun palkallani ei pitkälle pötkitä.

toi nyt alkaa kuulostaan siltä et hän on hankkinut kivan pikku kulissin itselleen. on oma hyvä palkkanen työ, vaimo jolla pieni palkka niin sehän hoitaa kotia, pari nättii lasta, siistiä ja kivaa, harrastuksissa on mukavaa ja sänky lämmin ja ruokaa odottaa kun herra tulee vaativasta elämästään vähän lepäämään tähän söpöön kiiltokuvaan.

ei toi ole mikään perhe ja parisuhde et sä oot kotiorja.

 

[Peyote]

[QUOTE="vieras";28002796]No tuohan nyt kiva ajatus oli istuttaa ap:n mieleen.[/QUOTE]

No onko parempi sanoa, että älä sure, mies rakastaa sua, vaikka oikeasti mies pitää kotia jotellinaan ja on sieltä poissa mahdollisimman paljon?

 

["vieras"]

No onko parempi sanoa, että älä sure, mies rakastaa sua, vaikka oikeasti mies pitää kotia jotellinaan ja on sieltä poissa mahdollisimman paljon?

Äh, sinulla on taas tämä vaihde päällä. Kerro vielä miten hyvin sinun miehesi passaa sinut sinne askartelujesi keskelle.

 

[-ap]

[QUOTE="sini";28002609]Et vaadi liikaa. Molemmathan on kasvatus vastuullisia eikä vaan äiti. Pitää sitä miehenkin osallistua perheen arkeen jos aikoo osana sitä olla.
Mitä te ootte sitte ennen lapsia tehneet? Onko hän silloin osallistunut kotihommiin.Onhan niitä kuitenkin aina.Vai oletko alkanut vasta lasten myötä ihmettelemään miehen käytöstä...

Ei minunkaan mies mikään ihanne ole ja hänen mielestään "mun oma aika" on silloin kun hän nousee kuudelta ja mä nukun lasten kanssa puol kasiin. Eli tuo 6-7.30 mä saan silloin levätä! Muuten mun pitäisi jaksaa koko päivän yksin lapsia hoitaa, ruuat laittaa, siivoo, kuskaa lapset harrastaa. Ja täähän on vaan vapaa aikaa mulla. Harrastaa pitäis varmaan lapset kainalossa.

Mä en kaikkea ihan tälläisenä hyväksy joten meiltä kotoa löytyy aikamoinen pirttihirmu välillä [/QUOTE]

Oli meillä joskus jaettunakin esim. lasten iltapuuhien hoito niin et mies hoiti iltahommat ti ja to kun esikoinen oli pieni. Kotitöitä en hältä osaa vaatia tosiaan, sen tietty et siivois omat jäljet, mut en juuri muuta.

 

[Peyote]

[QUOTE="vieras";28002821]Äh, sinulla on taas tämä vaihde päällä. Kerro vielä miten hyvin sinun miehesi passaa sinut sinne askartelujesi keskelle.[/QUOTE]

Ei tämä liity passaamiseen. Ap:n mies ei kiinnitä ap:hen mitään huomiota, ei puhu mitään, makaa vain sen pienen ajan jonka on kotona. Ap ei edes ole pyytänyt miestä tekemään kotihommia. Ainoastaan olemaan kiinnostunut hänestä ja lapsista.

 

[-ap]

[QUOTE="vieras";28002612]Et vaadi liikaa. Käytännössä perhe olette sinä + lapset, ei mies osallistu elämäänne vaan on lähinnä satunnainen vierailija. Muutosta pitäisi tulla, koska olet selkeäsit onneton tuossa tilanteessa (kukapa ei olisi?) ja ansaitset parempaa, samoin lapset ansaitsevat isän, joka on a) läsnäoleva b) näyttää oikeaa esimerkkiä siitä, miten toisten ihmisten kanssa eletään. (Mitä tuumisit, jos lapsesi kasvaisivat käyttäymään omissa tulevissa perheissään samalla tavalla kuin isänsä nyt?)

Ja hei, kyllä sen kuuluu osallistua kotitöihinkin, vaikka käy töissä ja sä et. Saman verran työtä ja vapaa-aikaa molemmille.[/QUOTE]

Kyllä hän väliin yrittää olla lasten kanssa ja esim lapset saavat hänen levätessään olla hänen lähellä ja väliin saattaa heille esim junarata leikin tehdä, mut ei hän kauhean paljon itse sitä kerkeä leikkiä. Mut siis minun mielestäni laadukas aika siis touhuilut lasten kanssa jäävät kyllä ihan liian vähäksi. Ja kaikki muu tuntuu veivän kaiken ajan. Isi kyllä rakastaa lapsiaa, mut jotenkin ei itse tajua mihin tilanne on mennyt. Luulen että hänen kaikki voimansa menevät töissä ja harrastuksissa niin hän ei vaan jaksa. Ja juuri sen vuoksi hänen pitäisi vähentää harrastamistaan, koska mielestäni perhe ja lapset tulevat ensin.

 

[-ap]

[QUOTE="lähettäjä";28002652]Itse olen 80% samassa tilanteessa ja ei, et vaadi liikaa. Minulla tosin mies myös viettää aikaa lapsen kanssa, mutta silti tuntuu, että suuri osa vapaa-ajasta menee harrastuksissa ja puhelimessa. En halua rajoittaa harrastamista, mutta kun tämä harrastaminen on sitä, että meidän muiden aikataulut pitää järjestää tämän miehen harrastusten mukaan, ja sitä en voi sietää. Olen asiasta puhunut ja viesti on mennytkin osittain perille, paljon on tapahtunut hyvää suhteessamme kun uskalsin nostaa kissan pöydälle ja suoraan sanoin, että en tule tämmöistä elämää kauaa jaksamaan.
Ja kuten sanoit, että miehelle ei voi puhua kun hän tekee tiettyjä juttuja, tiedän tunteen! Mutta rohkeasti vain tuppaat sanasi johonkin väliin ja sanot, että nyt on oikeasti tärkeää että puhutte. Nyt sitä jalkaa polkemaan![/QUOTE]

Puhuminen menee aina tappeluksi ( ja tappelulla tarkoitan inttämistä, koska molemmat pitävät niin kiinni omasta kannastaa), varmaan itsekkin olen liian hyökkäävä ja patoan kaikkea niin kauan ja sit räjähtää...

 

[-ap]

Mieshän on niin paljon poissa, että sillä olis aikaa käydä vaikka salaperheensä luona joka päivä.

hah, no en edes viitti vastata. mut ihan kiva ehdotus...hoh hoijaa..

 

[-ap]

Silloin kun olin vuoden verran töissä, tilanne ei ollut ollenkaan toinen, minä suurimmaksi osaksi lapsista, vaikka silloin vielä opiskelin työni ohella. Hänen työnsä lohkaisi todella ison palan mieheni ajasta. Harrastuksia hällä ei silloin ollut noin paljon, vain kaksi kertaa viikossa, käytännössä se ei kuitenkaan näkynyt missään.

 

[-ap]

Silloin kun olin vuoden verran töissä, tilanne ei ollut ollenkaan toinen, minä suurimmaksi osaksi lapsista, vaikka silloin vielä opiskelin työni ohella. Hänen työnsä lohkaisi todella ison palan mieheni ajasta. Harrastuksia hällä ei silloin ollut noin paljon, vain kaksi kertaa viikossa, käytännössä se ei kuitenkaan näkynyt missään.

siis minä suurimmaksi osaksi huolehdin lapsista ( piti lukea, ajatus kulkee nopeammin kuin kirjoitan : ) )

 

["Vieras"]

Et vaadi liikaa. Mielestäni tilanteen voi kääntää jo nyt tulevaisuuteen. Eli kun lapset kasvaa ja itse menet työelämään, muuttuuko miehen käytös? Oletteko molemmat sitten työpäivän jälkeen harrastuksissanne, teettekö tasapuolisesti kotityöt, lähteekö kuulokkeet päästä ja hän alkaa keskustella päivällispöydässä?
Oletan että ei.

 

[-ap]

[QUOTE="Vieras";28003026]Et vaadi liikaa. Mielestäni tilanteen voi kääntää jo nyt tulevaisuuteen. Eli kun lapset kasvaa ja itse menet työelämään, muuttuuko miehen käytös? Oletteko molemmat sitten työpäivän jälkeen harrastuksissanne, teettekö tasapuolisesti kotityöt, lähteekö kuulokkeet päästä ja hän alkaa keskustella päivällispöydässä?
Oletan että ei.[/QUOTE]

Niin en tiiä, hän kyllä keskustelee päivällispöydässä, mutta hyvin harvoin hän kerkeää siihen meidän kanssa, joten silloin lukee ja yleensä haluaa lukea "rauhassa"--- miten sais niin et toinen näkis itsensä "ulkopuolisen" silmin.. et ymmärtäis mitä menettää..paha mieheni ei ole luonteeltaan ja on hyvä isi silloinkun on läsnä.
Luulen että mieheni on väsynyt eikä itsekkään sitä ymmärrä..

 

["Vieras"]

Niin en tiiä, hän kyllä keskustelee päivällispöydässä, mutta hyvin harvoin hän kerkeää siihen meidän kanssa, joten silloin lukee ja yleensä haluaa lukea "rauhassa"--- miten sais niin et toinen näkis itsensä "ulkopuolisen" silmin.. et ymmärtäis mitä menettää..paha mieheni ei ole luonteeltaan ja on hyvä isi silloinkun on läsnä.
Luulen että mieheni on väsynyt eikä itsekkään sitä ymmärrä..

No mitä luulet että käy jos sanoisit hänelle suoraan nuo asiat, eli aivan kuten aloituksessa kirjoitit? Ei hyökkäävästi vaan rakentavasti

 

["vieras"]

Ehdotan kahdenkeskistä viikonloppulomaa. Jospa mies huomaisi teillä voi olla kivaakin yhdessä ja lopettaisi pakenemisen harrastuksiin. Mies ei näytä viihtyvän kotona ja siksi hän on varmaan kehittänytkin itselleen joka illaksi harrastamista, jotta voi pysytella muualla. Jotenkin homma pitäisi saada korjattua.

 

[-ap]

Kävimme juurikin elokuvissa ja syömässä pari viikkoa sitten.. En usko että tuo auttaisi. Siis mies ei ilmeisesti ymmärrä että hänen toimintansa on väärin.. en tiedä. Siis hän näkee itsensä vain rehtinä miehenä joka paiskii paljon töitä ja elättää perheensä- siis ei ymärrä, että antaa liian vähän meille.

 

["heluna"]

[QUOTE="iitu";28002461]Tämäkin kysymys kai turhaa koska itsestäni tuntuu etten vaadi liikaa, mutta nyt on niin paha olla jo sisällä että tartten vähän nyt muiden näkökulmaa asioihin.

Tilanne se että olemme olleet yhdessä jo kauan reilusti yli 10v. Naimisissakin jo yli6v. Meillä on kaksi leikki-ikäistä lasta joita molemman halusimme ja ehdimme aika tovin jo odotellakin.

Mies tällä hetkellä töissä joka vie suhteellisen ison osan ajasta ja on vastuullista. Minä kotona lasten kanssa, yhteisestä päätöksestä ja toisaalta myös taloudellisesta tlanteesta. Väliin kävin kyllä jo vuoden verran työelämässä lasten aikana, mutta nyt siis kotona.

Tunnen suunnatonta pahaa olo sen vuoksi että mies asettaa mielestäni kaiken muun perheen ja lasten edelle. Hän lähtee aamulla ennen 7 töihin ja tekee töitä ainakin sinne 16 saakka, eli kohtalaisen pitkää päivää. Sen ymmärrän, töitä täytyy tehdä ja hän on todella motivoitunut ja tunnollinen siinä.

Työn lisäksi hänen harrastuksensa vie aikaa niin että arkena hän kerkeää käytännössä joka päivä kotiin vasta 18-19 aikoihin, joskus vielä myöhemmin yleensä kuitenkin lähempänä 19. Kotona ollessa hänen aikansa menee koneella joko omalla pelaten/surfaten tai työkoneella, syöden, katsoen televisiota, yleensä kuulokkeet päässä, tai nukkuen, leväten sohvalla.
Hän ei jaksa kotona tehdä mitään, siis ei edes vaihtaa pattereita kaukosäätimiin, lasten leluihin, ei olla lasten kanssa saati "harrastaa" heidän kanssa- siis käyttää luistelemassa tai hiihtämässä, ulkoilla. Hänen käsitys laatuajasta perheen kanssa on lähinnä sängyllä loikoilua tai esim. tietokone/konsolipelin pelaamista.

Korostan nyt etten odota hänen tekevän ns. kotitöitä koska olen kotona, eli ne on minun heiniäni, mut siis aina kun esim ois joku pikkuhomma, esim just pattereiden vaihto niin odotan että hän sen voisi tehdä. Kuvitelkaa olen odottanut eteisen naulakon laittoa yli 3 vuotta!

Tämän lisäksi en voi hälle puhua ikinä, silloin kun hän syö, niin hälle ei saa puhua kun lukee, silloin kun katsoo telkkaa, niin ei saa puhua (yleensä vielä kuulokkeet päässä) silloin kun levähtää niin ei saa puhua. MÄ TUUN HULLUKSI PIAN- ymmärtääkö kukaan minua, tai että miksi tuun hulluksi. Vaadinko muka liikaa?

Viikonloput eivät eroa tästä muuten, yleensä silloin hän nukkuu ja makaa sängyssä puolille päivin ainakin ja sit syö aamupalan ja taas vähän levähtää tai kattoo telkkaa tai pelaa..

Hän siis on todella vähän läsnä kotona, ja silloinkin kun on niin ei oikeasti ole läsnä vaan siis on vaan fyysisesti..

Töissä hän antaa kuiten 100% panoksen ja toisessa luottamustoimessa, sekä tietty harrastuksessa.

Nyt olen hälle sanonut että jos työ vie ison osan elämästä ja aikaa, niin harrastuksista pitää karsia. Surettaa kun hän näkee lapsia niin vähän, eikä tee heidän kanssaan mitään. Hänen mielestä haluan hallita, rajoittaa häntä ja määrätä, kun vaadin että harrastuksia pitää vähentää, niin että pääpaino pitää olla kotona..

Miltä tämä kuulostaa...?[/QUOTE]

säälin sinua! miehesi on itsekäs,eikä taida välittää teistä kenestäkään,tekisi mieli sanoa rumasti mokomasta turhakkeesta.

Mun mies kävi töissä ja oli 99.99%vapaa ajasta perheensä kanssa aktiivisesti, tuo pieni aika mitä ei ollut kanssamme meni siihen jos kävi kaupassa/pankissa tai postissa,muuten työpäivän jälkeen oli aina kotona,tai sitten oltiin yhdessä jossain!

Mulla on kuulkaas ollut hyvä mies! harmi että mä pilasine meidän juttumme...

 

["vieras"]

No en minä ainakaan haluaisi tuollaisen miehen kanssa elää. Vakavan keskustelun paikka, mitä asioille tehdään. Mielestäni sinun ei pidä hyväksyä tuollaista menoa enää, itsesi ja lastesi takia. Ero ei kumminkaan ole ainoa vaihtoehto, vaan asioista pitää sopia uudella tavalla. Voihan sen eronkin tosin yhtenä vaihtoehtona nostaa keskustelupöytään, koska yhtään pidemmällä aikavälillä, jos sama meno jatkuu, niin tuskin teillä muita vaihtoehtoja on?

 

["vieras78"]

Jos keskustelut menee inttämiseksi tai riidaksi niin kirjoita vaikka kirje hänelle, siihen voit laittaa asiat ilman tunnekuohuja ja piikittelyjä. Josko ymärtäisi edes siitä että hänenkin pitäisi alkaa keskustelemaan suhteessa.

 

["vieras"]

Juu liikunta tietenkin on hyvästä, mutta johonkin raja on vedettävä jos lasten kanssa vietetty aika (jonka siis olevat hereillä saman katon alla) on tunti, niin niitä harrastuksia täytyy vähentää, minun mielestäni.

Kyllä mua häiritsis harrastusten sijaan paljon enemmän se, että mies ei osallistu kotona ollessaan. Siis ihan tosissaanko sä et saa puhua sun miehelle kun se syö tai katsoo televisiota, mutta sä jaksat valittaa siitä, että sillä on harrastuksia?

 

[-ap]

[QUOTE="vieras";28003691]Kyllä mua häiritsis harrastusten sijaan paljon enemmän se, että mies ei osallistu kotona ollessaan. Siis ihan tosissaanko sä et saa puhua sun miehelle kun se syö tai katsoo televisiota, mutta sä jaksat valittaa siitä, että sillä on harrastuksia?[/QUOTE]

No kyllähän sitä tavallaan saa, vaikka kuurot ne korvat monesti silloin on ja kyllä hän saattaa monesti sanoa että saako lukea rauhassa tai saako katsoa televisiota rauhassa ja monasti tosiaan kuulokkeet päässä..

 

[-ap]

Nostan...

 

[-ap]

Nostanpas nyt vielä, Kirjoitin eilen miehelle, ainakaan toistaiseksi kirjoitus ei ole poikinut keskustelua.. Odotan nyt miehenkin puolelta jonninlaista aloitetta keskustelulle, mut pelkään että saan sitä odottaa aika pitkään. Mainitsi hän kuitenkin muutamalla sanalla saaneensa postia, mutta lasten kuullen joten en kommentoinut asiaa mitenkään...

 

[-ap]

Nostanpas tätä ja mainitsen että tilanne on jokseenkin viikonlopun aikana mennyt parempaan suuntaan.
Olen antanut miehen rauhassa sulatella kaikkea kirjoittamaani ja itsekkin ollut avoimempi häntä kohtaan, ja huomaan että hän on ollut enemmän läsnä nyt. Ehkä miehelläni on jotenkin hankala myöntää omia virheitään, mutta selkeesti on nyt erilainen ollut, sekä minulle että lapsille.. Voi toivon niin että tää tästä paranee...

 

[Reija]

Ymmärrän ja tiedän tunteesi. Meillä hyvin pitkälti sama tilanne. Mies saa työstään loistavaa palautetta, on pidetty ja luotettu työntekijä. Mutta kotona onkin sitten "lomalla" koska on niin rasittunut työstään (toimistotyötä, hah). Ja lasten pitäisi olla hiljaa keskenään leikkimässä huoneessaan. Nukkuu pitkään, torkkuu päiväunia, jättää likaisia astioita ja vaatteita ympäri kämppää ja pelaa pleikkarilla kuulokkeet päässään. Usein ei edes kuule, vaikka lapset hänelle jotain yrittäisivät kertoa. Ei vaan huomaa, eikä kuule. Eikä puhettakaan mistään että lähtisi lasten kanssa johonkin, veisi ulos, pulkkamäkeen, luistelemaan, hiihtämään. Päinvastoin on sitä mieltä että lasten pitää itse keksiä omat tekemisensä.
Ollaan eron partaalla ja mies ei edelleenkään tunnu edes tajuavan miksi. Olen totaalisen kyllästynyt. Ja minä käyn yhtä lailla töissä kun mieskin.