[QUOTE="iitu";28002461]Tämäkin kysymys kai turhaa koska itsestäni tuntuu etten vaadi liikaa, mutta nyt on niin paha olla jo sisällä että tartten vähän nyt muiden näkökulmaa asioihin.
Tilanne se että olemme olleet yhdessä jo kauan reilusti yli 10v. Naimisissakin jo yli6v. Meillä on kaksi leikki-ikäistä lasta joita molemman halusimme ja ehdimme aika tovin jo odotellakin.
Mies tällä hetkellä töissä joka vie suhteellisen ison osan ajasta ja on vastuullista. Minä kotona lasten kanssa, yhteisestä päätöksestä ja toisaalta myös taloudellisesta tlanteesta. Väliin kävin kyllä jo vuoden verran työelämässä lasten aikana, mutta nyt siis kotona.
Tunnen suunnatonta pahaa olo sen vuoksi että mies asettaa mielestäni kaiken muun perheen ja lasten edelle. Hän lähtee aamulla ennen 7 töihin ja tekee töitä ainakin sinne 16 saakka, eli kohtalaisen pitkää päivää. Sen ymmärrän, töitä täytyy tehdä ja hän on todella motivoitunut ja tunnollinen siinä.
Työn lisäksi hänen harrastuksensa vie aikaa niin että arkena hän kerkeää käytännössä joka päivä kotiin vasta 18-19 aikoihin, joskus vielä myöhemmin yleensä kuitenkin lähempänä 19. Kotona ollessa hänen aikansa menee koneella joko omalla pelaten/surfaten tai työkoneella, syöden, katsoen televisiota, yleensä kuulokkeet päässä, tai nukkuen, leväten sohvalla.
Hän ei jaksa kotona tehdä mitään, siis ei edes vaihtaa pattereita kaukosäätimiin, lasten leluihin, ei olla lasten kanssa saati "harrastaa" heidän kanssa- siis käyttää luistelemassa tai hiihtämässä, ulkoilla. Hänen käsitys laatuajasta perheen kanssa on lähinnä sängyllä loikoilua tai esim. tietokone/konsolipelin pelaamista.
Korostan nyt etten odota hänen tekevän ns. kotitöitä koska olen kotona, eli ne on minun heiniäni, mut siis aina kun esim ois joku pikkuhomma, esim just pattereiden vaihto niin odotan että hän sen voisi tehdä. Kuvitelkaa olen odottanut eteisen naulakon laittoa yli 3 vuotta!
Tämän lisäksi en voi hälle puhua ikinä, silloin kun hän syö, niin hälle ei saa puhua kun lukee, silloin kun katsoo telkkaa, niin ei saa puhua (yleensä vielä kuulokkeet päässä) silloin kun levähtää niin ei saa puhua. MÄ TUUN HULLUKSI PIAN- ymmärtääkö kukaan minua, tai että miksi tuun hulluksi. Vaadinko muka liikaa?
Viikonloput eivät eroa tästä muuten, yleensä silloin hän nukkuu ja makaa sängyssä puolille päivin ainakin ja sit syö aamupalan ja taas vähän levähtää tai kattoo telkkaa tai pelaa..
Hän siis on todella vähän läsnä kotona, ja silloinkin kun on niin ei oikeasti ole läsnä vaan siis on vaan fyysisesti..
Töissä hän antaa kuiten 100% panoksen ja toisessa luottamustoimessa, sekä tietty harrastuksessa.
Nyt olen hälle sanonut että jos työ vie ison osan elämästä ja aikaa, niin harrastuksista pitää karsia. Surettaa kun hän näkee lapsia niin vähän, eikä tee heidän kanssaan mitään. Hänen mielestä haluan hallita, rajoittaa häntä ja määrätä, kun vaadin että harrastuksia pitää vähentää, niin että pääpaino pitää olla kotona..
Miltä tämä kuulostaa...?[/QUOTE]
säälin sinua! miehesi on itsekäs,eikä taida välittää teistä kenestäkään,tekisi mieli sanoa rumasti mokomasta turhakkeesta.
Mun mies kävi töissä ja oli 99.99%vapaa ajasta perheensä kanssa aktiivisesti, tuo pieni aika mitä ei ollut kanssamme meni siihen jos kävi kaupassa/pankissa tai postissa,muuten työpäivän jälkeen oli aina kotona,tai sitten oltiin yhdessä jossain!
Mulla on kuulkaas ollut hyvä mies! harmi että mä pilasine meidän juttumme...