Kuulkaapas nyt mies ja arto ja muut arvon herrat; ottamatta sen enempää kantaa suomalaisten miesten rakkaudesta solmimiin avioliittoihin ulkomaalaisten naisten kanssa, haluaisin muistuttaa yhdestä asiasta. Teillä nämä naiset usein ovat heikolla kielitaidolla varustettuja, ilman omaa ammattia ja toimeentuloa olevia kotirouvia, joiden on hyvin vaikea päästä täällä työelämään. Olen saanut sen käsityksen, että se siinä juuri niin kiehtookin - ovat miehistään riippuvaisia.
Mitä sitten tapahtuu, jos mies perheen ainoana elättäjänä ja tukipilarina syystä tai toisesta menettää työnsä, työkykynsä, työhalunsa, ammattinsa, omaisuutensa tai tulee muuta vastoinkäymistä? Vähän vaatimattomamman näköinenkin suomityttö pystyy, osaa, voi ja haluaa ottaa ohjat käsiinsä huushollissa ja yhdessä selvitään vaikeimman yli. Me juurakonhuldat ei olla ehkä niitä maailman viehkeimpiä, mutta meidän kanssa miehen ei tarvitse tiukan paikan tullen sortua.
Semmoisen olen pannut mediasta merkille, että näillä suomalaisilla isojen firmojen menestyneillä johtomiehillä harvoin on mitään thai-vaimoja tai itänaapurin siippoja puolisoina, vaikka paljon matkustelevat ja tapaavat upeita ihmisiä ympäri maailman. Suomalainen, korkeasti koulutettu, työssäkäyvä, omaa ikäluokkaa oleva tavallisennäköinen puoliso näyttää kelpaavan mainiosti.
