Uutta vai käytettyä lapselle?

[häh]

Yhdyn mamin viimeiseen lauseeseen: Mitä rikkaampi ihminen oikeasti on, sitä vähemmän hän tuo sitä esille... (tuttavapiiriin kuuluu pari oikeasti varakasta perhettä)

Meillä myös pari varakkaampaa perhetuttua ja pitää nyt kertoa yksi esimerkki siitä että ei se nyt haittais vaikka sitä rahaa käyttäis vähän niihin vaatteisiinkin. Tämän perheen lapset käyttivät mummonsa 70-vuotispäivillä kumisaappaita sisällä ja päällä oli jotkut iän ikuisen vanhat vaatteet. Mun mielestä se on ainakin ihan toisten ihmisten kunnioittamista että pukeutuu siististi ja asianmukaisesti. Mutta nää meijän varakkaammat kaverit ei ainakaan sitä tee. Ja lapset eivät tosiaankaan olleet menossa ulos. Käytetytkin vaatteet ovat mielestäni tosi hyviä tilanteeseen kuin tilanteeseen, mutta kyllä niiden pitää olla puhtaita...

Ja toinen mikä risoo on lasten likaiset naamat. Eikö vanhemmat huomaa, että nenä vuotaa ja viikon vanhat ruoat on pitkin poskia.

 

[Elina1]

Ja toinen mikä risoo on lasten likaiset naamat. Eikö vanhemmat huomaa, että nenä vuotaa ja viikon vanhat ruoat on pitkin poskia.

Reissussa rähjääntyy, isommat liat tietysti pyyhitään matkan varrella paperilla tai mitä nyt sattuu olemaan käsillä, mutta kotona sitten kylvyssä puhdistuu viimeistään, ei sitä likaantumista nyt niin kamalasti tarvitse varoa mun mielestä, hauskuus menee elämästä jos pitää aina olla puhdas, jopa leikkipuistossa... Pieni lika ei ole vaaraksi lapsille (en silti tarkoita, että olisivat viikon pesemättä). Mutta tämä on vaan mun mielipide.

 

[Leea]

Minua suututtaa NIIN joskus joidenkin äitien merkkivaatevimma. Mies tekee toimistolla pitkää päivää ja mamma sitten vinguttaa visaa putiikissa, vaikka kolmivuotias mieluummin silläkin hetkellä riehuisi ulkona kuin istuisi rattaissa katselemassa äitin shoppausta. Sitten vauvaharrastuksissa vertaillaan ja kysellään onko tuo minkä vuoden mallia tuokin takki jolle pikku Enzo-Maario kuolaa. ÄÄÄÄH.

Mä ostan sekä uutta että käytettyä, mutta ennen kaikkea kivan näköistä (= lapsille sopivaa eikä liian aikuismaista) ja käytännöllistä. Vaikka ollaan "koulutettuja" ja "hyväpalkkaisia" niin kyllä tämä Helsingin asumiskustannustaso todellakin pistää meidät nöyrästi miettimään mistä ostaa ja mitä. Yleensä alesta, usein käytettyä.

Aion muutenkin ottaa kasvatuksessa erittäin merkkivastaisen linjan. Inhoan sitä, että joidenkin elämä voi niin pyöriä turhan pöyhistelyn ympärillä ja samalla sivistys ja tavat ovat ihan mitä sattuu. En tietenkään pakota lapsia mihinkään ryysyihin ja noudattanen toiveita järkevään rajaan saakka, mutta saavat luvan oppia että meillä mutsi ei turhasta merkistä maksa ja minkään pikkubimbon näköisenä ei tasan liikuskella. Ja tämä mutsi tietää merkeistä ihan riittävästi enemmän kuin joku hikinen burberryn- ja benettoninkuluttaja

Kirotkoon sitten teinit että mutsi on p*ska kun ei osta. Ymmärtävät joskus, jos järkeä niin paljon siunaantuu, miksei mutsi ostanut. Minä ainakin arvostan omaa äitiäni ja hänen järkeään tällaisissa asioissa yhä enemmän, mitä vanhemmaksi tulen...

 

[Leea]

Leea suosittelee Etelä-Helsingin kirpputoreja. Eiralaistaaperoiden vähänkäytetyt Armanit, Cardinit, GAPit ja Ralph Laurenit saa sieltä parilla eurolla jos vaan kiinnostaa

 

[Leuka pystyyn]

Olen asunut käytänössä koko ikäni Hietsun kirppiksen kulmilla ja tehnyt sieltä todella hyviä löytöjä. Siellä vaatteitaan myyvät monet hyvin trendikkäät ihmiset. Viime kesänä bongasin ainakin Heidi Sholbergin, ai niin ja Jasper Pääkkösen. Ei se, että käy kirppiksellä, tarkoita sitä, että täytyisi ostaa jotain kulahtanutta tavaraa. (Sama koskee perittyjä/saatuja tavaroita) Itse ainakin valikoin hyvinkin tarkkaa... Viimeksi eilen tarttui mukaan (Waltterista) käyttämättömän näköinen suomalainen 70cm merkkicollege yhdellä eurolla. "Halpisketjujen" puolesta muuten puhui taannoin jossain naistenlehdessä Niina Herala, jonka mukaan on täysin turhaa touhua ostaa pikkulapselle muotivaatteita. Olemme mieheni kanssa yhtä mieltä siitä, että voimme sitten joskus teini-ikäiselle ostaa ne 200 euron farkut tms. Itse kun vieläkin muistelemme lämmöllä niitä muutamia merkkituotteita, joilla ihan tavalliset keskituloiset äitimme meitä joskus hemmottelivat. Olisi valheellista väittää, ettei se vaikuttanut yläasteikäisen itsetuntoon kohottavasti... Ei meistä kuitenkaan mitään merkkipellejä kehkeytynyt. Ihan tavallisia asuntovelan maksajia ollaan!!!

 

[Räkä poskella]

Ja toinen mikä risoo on lasten likaiset naamat. Eikö vanhemmat huomaa, että nenä vuotaa ja viikon vanhat ruoat on pitkin poskia.

Heh, tähän on pakko kommentoida... Sulla "häh" ei taida olla omia lapsia? Nimittäin noin just minäkin ennen ajattelin ja päätin, et jos/kun mulla on joskus omia lapsia niin niillä ei tosiaankaan ole räkä poskella eikä yököttäviä ruokatahroja naamassa. Tahmaiset ja kuolasta nihkeät vauvankädet oli toinen inhokki.

Nyt on kaksoset ja ikäväkseni aina välillä havahdun siihen että räkä vaan valuu ja peittää alleen lounaalta poskiin/suupieliin/otsaan kuivuneet sosetahrat. Sitten yritän pitää vauvaa sen aikaa paikallaan, että sais pahimmat pyyhittyä. Menee vartti ja taas valuu räkä... Ja nyt ollaan jo siinä pisteessä, etten törkyjä enää yleensä edes huomaa. Tää räkäasia vaan on näitä elämän realiteetteja...

 

[häh]

on täällä pari lasta joista nuorempi vasta vajaa vuoden eikä meillä ainakaan valu räkä. Siis taidan olla jotenkin hysteerinen sen naaman puhtauden kanssa, mutta en voi katsella kun räkä valuu nenästä suoraan suuhun. Ja en itsekään käyttäisi ruokatahroilla päällystettyjä vaatteita ja niin ollen vaihdan lastenikin vaatteet ihan just silloin kun tarvitsee. Ja suun olen pyyhkinyt tai pessyt joka kerta ruoan jälkeen ja näin ollen ei sitä ruokaakaan ole posket ulkoapäin täynnä. Meillä yksi isovanhemmista ihan rakastaa sutata tämän meidän nuorimmaisen naamaa syöttäessään. Lapsi on kuulemma niin suloinen näköinen kun on ruokaa pitkin naamaa... Meillä ei muuten edes käytetä ruokalappua ja vaikka vaatteet usein likaantuvatkin tällä touhulla niin sitten vaihdetaan puhdasta päälle. Nyt varsinkin kun nuorimmainen opettelee itse syömään niin ruokaa on lähes joka puolella, mutta ei suussa. En silti lähtisi suoraan ruokapöydästä likaisen lapsen kanssa muiden ihmisten ilmoille.

Onko se sitten niin että syökää räkää...?

 

[joanna3]

Leeaa lainaten; Vaikka ollaan "koulutettuja" ja "hyväpalkkaisia" niin kyllä tämä pk-seudun asumiskustannustaso todellakin pistää meidät nöyrästi miettimään mistä ostaa ja mitä. Yleensä alesta, usein käytettyä.