Uusperse-elämä ottaa päähän, ei toimi ollenkaan (purnausta, rankkaa kieltä, herkät älkööt vaivautuko)

[hah]

MINÄ KIRJOITIN JO ALUSSA, ETTÄ YHTÄÄN TYPERÄÄ ELÄMÄNOHJETTA TAI KIVTYSTÄ EN HALUA KUULLA.

EIKÖ TEILLÄ HITTO OLE MUUTA SANOTTAVAA KUIN "olet valintasi tehnyt, jos ei kelpaa niin säästä lapsia ja häivy!"

"olet aikuinen ja sinun käsissäsi on kaikki ja--- " ja plaaplaa-

Ota itse kotiisi naapurin kakara, joka nauraa sulle päin naamaa ja tekee mitä huvittaa ja naapurin täti sanoo, miten suloinen heidän Marja-Heikki on ja pentu pyyhkii sulkaasormet sohvaasi ja nauraa... mutta ei Mirja-heikki sitä tahallaan tehnyt, ihan vahingossa, ei se tiennyt että se on kiellettyä jne .
tämä oli sitten pelkkä esimerkkiä.

Eihän kyseessä ole naapurin lapsi vaan miehesi lapsi on jolla on varmasti suurempi oikeus olla kotonaan kuin sinulla, joten tuo vertaus ontuu.

Miehesi ja hänen lapsensa perheessä sinä olet se ulkopuolinen ja uusi jäsen jonka pitäisi sopeutua myös.

Niinkö?
No entäs nämä meidän yhteiset lapset? Mikä heidän suhde on? Onko heillä perhettä ja onko heillä oikeutta isään? Isällähän on sinun mielestä perhe tyttärensä kanssa, ei perhettä minun ja meidän yhteisten lasten kanssa.

Se meni näin:
ensin oli ero.
lapset jäivät äidin luo.
miehestä tuli etäisä.
minä tulin miehen elämään.
lapset jatkoivat tapaamisiaan isän luona, jossa nyt olin myös minä.
(minulla on myös omia lapsia, mutta he asuvat jo omillaan)
sitten mulle ja miehelle syntyi lapsi nro 1
samaan aikaan kun yhteinen lapsi nro 2 syntyi, miehen teini muutti meille.

Miten niin tämä ei ole minun perhe?

Mutta siinä olet oikeassa, että tuo lapsi ajattelee samalla tavalla kuin sinäkin: tämä on minun isini ja minun perheeni on minä ja isi. Tuo nainen on ylimääräinen tässä, poistukoot.

 

[Gluteus maximus]

Miksi mies ei hommaa lapsiaan hoitoon jos sitä tarvitsevat tai lasten äiti? Kerrot, että äiti on ok, joten etkö voi jutella hänen kanssaan lapsista. Tarvitsevat apua.

 

[muumuu]

Uusperheellisyys on oikeesti hankala juttu :/ Ei sitä ees ymmärrä enneku ite kokee. Voimia ja jaksamista. Oottko hakenu jotaa keskustelu apua esim. perheneuvolasta?

Käytiin miehen kanssa parisuhdeterapiassa.Kolmannella käynnillä Terapeutti sanoi, ettei ota meitä enää vastaanotolleen vaan että käynnit lopetetaan.
Syy:
meidän ongelmat ovat niin isoja, että meidän pitäisi mennä tiiviimpää terapiaan ja siihen ei meidän taloudellinen tilanne salli. Tämän hän päätteli siitä, että olin käynneillä valittanut omaa rahatilannettani. todellisuudessa meillä olisi tuolloin ollut motivaatiota ja silloin myös rahaakin tiivimpään terapiaan.
Toisekseen terapeutti sanoi, että miehen edell. liiton lapset, molemmat: se joka asuu meillä ja se joka asuu äidin luona, tarvitsisvat välittömästi ja kiireesti terapiaa ja että miehen pitäisi hómmata lapsensa terapiaan!

Oho siis perheneuvolassako te kävitte? Kuulostaa aika vinkeeltä, et teillä isoja ongelmia niin että ette siks saa apua aika erikoinen sykoloki

Ei se ollut perheneuvola, vaan yksityinen parisuhdeterapeutti.

Mutta siis hänkin oli sitä mieltä, että meidän ongelmat ovat todella isoja ja monisäikeisiä.
Ainoa, mistä hän sai "otteen", oli se, että meille ei muuttanut (miehen lapsi on asunut meillä vasta vähän aika, mutta aika paljon on tuhoa saanut aikaan) tavallinen varhaisnuori, tavallinen teini-ikäinen, vaan varsin älykäs, mutta häiriintynyt lapsi.
Haluatko, saat hänet.

Juu ei kiitti mulla on omasta takaa ihan riittämiin Mut oikeesti perheneuvolasta vois olla sillätavalla apua, että ette kävis ihan hirveen syviä juttuja siellä tonkimassa vaan juttelemassa arjen sujumisesta teidän perheessä. Siinä kun olis mukana se teini ja ulkopuolinen ihminen tai kaksi (niinku perheneuvolassa yleensä on) niin saisi koko porukka varmaan hyviä neuvoja ja ulkopuolista näkökulmaa asioihin. Ei siellä välttämättä tarvikkaan pohtia koko historiaa ja kaikkee syntymästä vaan saa apua pienempiin osioihin. Meillä oli kovasti apua tästä, vaikka lopulta muihin syihin liitto karahti.

 

[vieras2]

UUsperheet on oikeasti niin toimimattomia, että niitä ei sais ollakkaan. Harvoin toimivat ja sillonkin ainoastaan kovalla työllä; ja sillä et kumpiki hyväksyy toisen lapset jo alunperin

 

[jensku]

ITSE OTIT LAPSELLISEN MIEHEN ALUNPERINKI!!ÄLÄ NYT ITKE MIKS MUN TÄYTYY JA MIKS MUN TÄYTYY. Voi lapsi parka!!!

Hei, missä sanotaan että elämä ois ollut etukäteen tiedossa että se ois just tollaista. Vai oletko itse tiennyt aina miten elämäsi tulee menemään?

 

[jensku]

MINÄ KIRJOITIN JO ALUSSA, ETTÄ YHTÄÄN TYPERÄÄ ELÄMÄNOHJETTA TAI KIVTYSTÄ EN HALUA KUULLA.

EIKÖ TEILLÄ HITTO OLE MUUTA SANOTTAVAA KUIN "olet valintasi tehnyt, jos ei kelpaa niin säästä lapsia ja häivy!"

"olet aikuinen ja sinun käsissäsi on kaikki ja--- " ja plaaplaa-

Ota itse kotiisi naapurin kakara, joka nauraa sulle päin naamaa ja tekee mitä huvittaa ja naapurin täti sanoo, miten suloinen heidän Marja-Heikki on ja pentu pyyhkii sulkaasormet sohvaasi ja nauraa... mutta ei Mirja-heikki sitä tahallaan tehnyt, ihan vahingossa, ei se tiennyt että se on kiellettyä jne .
tämä oli sitten pelkkä esimerkkiä.

Eihän kyseessä ole naapurin lapsi vaan miehesi lapsi on jolla on varmasti suurempi oikeus olla kotonaan kuin sinulla, joten tuo vertaus ontuu.

Miehesi ja hänen lapsensa perheessä sinä olet se ulkopuolinen ja uusi jäsen jonka pitäisi sopeutua myös.

Niinkö?
No entäs nämä meidän yhteiset lapset? Mikä heidän suhde on? Onko heillä perhettä ja onko heillä oikeutta isään? Isällähän on sinun mielestä perhe tyttärensä kanssa, ei perhettä minun ja meidän yhteisten lasten kanssa.

Se meni näin:
ensin oli ero.
lapset jäivät äidin luo.
miehestä tuli etäisä.
minä tulin miehen elämään.
lapset jatkoivat tapaamisiaan isän luona, jossa nyt olin myös minä.
(minulla on myös omia lapsia, mutta he asuvat jo omillaan)
sitten mulle ja miehelle syntyi lapsi nro 1
samaan aikaan kun yhteinen lapsi nro 2 syntyi, miehen teini muutti meille.

Miten niin tämä ei ole minun perhe?

Mutta siinä olet oikeassa, että tuo lapsi ajattelee samalla tavalla kuin sinäkin: tämä on minun isini ja minun perheeni on minä ja isi. Tuo nainen on ylimääräinen tässä, poistukoot.

Tuolle teinitytölle tulee rankkaa jos ja kun joskus tajuaa kuinka hankala hän on ollut. Ja vaikka tuo tuntuu olevan aika rankkaa mustasukkaisuutta niin tilanteeseen pitäisi silti saada joku ratkaisu.
Ja mistä sitä tietää kuinka pienestä ajatuksesta tuo käytös on lähtenyt...esim sinä olet esteenä saada vanhemmat takaisin yhteen jne

 

[taas ap]

Tätä kun tässä lueskelee niin näyttää, että sun suurin ongelmasi on mies joka ei halua asettaa tälle aiemman parisuhteensa hedelmälle rajoja.
Ja siinä kohden on aikalailla sama että yritätkö hyvällä vai pahalla niin saat osaksesi vain kuraa niskaan.
Nyt täällä on tullut esille monta kertaa, että teinit ovat tuollaisia. Niin varmaan ovat, mutta rajoja pitää olla silti eikä kaikkea voi katsoa siltä kantilta että kyseessä on teini.

Mies on täysin puusilmä ja aivan sokea oman lapsensa suhteen.

meidän yhteisellä Ykköselle on tiukat rajat ja jos hän hölmöilee, peli puhalletaan heti ja kerrasta poikki.
Menee taatusti perille, että juttu ei ollut sallittu.

Näille ed. liiton kultahippusille ei koskaan, EI KOSKAAN, tehdä näin. Ja nyt kun tämä teini asuu meillä, ei hänellekään koskaan karjasta peliä poikki. Siis mies, isä, ei sitä tee. Minun komennuksella ei ole mitään merkitystä, Kunb minä olen karjassut ja mies menee perästä sanomaan jotain, lapsi kokee sen niin, että isi ei oikeasti ole sitä mieltä vaan tulee sanomaan koska "äitipuoli niin käskee" eli mies on minun selän takana sanomassa että joo, oli se oikeessa, mäkin oon samaa mieltä.. ymmärsitkö? Vaikka mies oikeasti olisikin samaa mieltä, lapsi ei sitä niin tulkitse.

Tästä on puhuttu, mutta mies ei näe sitä näin.

Olen varma, että 10 vuoden kuluttua tyttö tulee kertomaan vähän kaikenlaista, ja mies tulee minulle sanomaan, että olisi pitänyt uskoa.

 

[Tallu -]

Hienoja pohdintoja, ihan oikeasti.
Kuvio ei mene vaan noin.
Se on paljon sairaampi, monimutkaisempi, hienojakoisempi. Mies ei usko. Mies ei puutu. Se on yksi ongelma.
Esim.
Sisarusten välinen kateus ja mustasukkaisuus on ihan normaalia ja olemassa oleva asia.
Meidän esikko kohdistaa sitä tottakai pienempään.

Mutta miehen lapsi ei - kumpaankaan näistä ! Ne jutut, mitä on tapahtunut, johtuu siitä että tämä teini ikäinen ei tiennyut, ei hoksannut, ei ymmärtänyt, ei tarkoittanut, ei nähnyt, yritti kyllä mutta... ajatteli kyllä mutta....,

mies uskoo. Ihan oikeasti. Ja kun isi uskoo, lapsi jatkaa.

Teini-ikäisen kanssa kyllä tapahtuu, tiedän sen omasta kokemuksesta. Meidän esikoinen on kohta 13v, ja välillä niin vitipää, etten voisi omaksi pojakseni sitä uskoa. Mutta sitten kohta taas aivan upea ja fiksu poika, joka ymmärtää asian puolesta sanasta. Se kuuluu teini-ikään. Ja tuo puolustelu (ei tiennyut, ei hoksannut, ei ymmärtänyt, ei tarkoittanut, ei nähnyt, yritti kyllä mutta... ) on varmasti normaalia minkä ikäisen kanssa vaan. Jos hän oikeasti yrittää parhaansa, jos sä et vain näe metsää puilta? No ok, ei se niin mene, mutta kunhan pohdin. Tietysti miehesi teini-ikäinen on ihan itse piru

Eli ongelma on siis miehessä. Hän ei tee lapsensa hyväksi pakollisia juttuja. Vaikea sitä on sinun lähteä muuttamaan, mutta itse voisin olla yhteydessä ammattilaisiin. Osaisiko sossu (lastenvalvoja) auttaa, mä en näitä kuvioita tiedä, että voiko henkilö, joka ei ole huoltaja, mutta vetovastuussa arjesta kuitenkin, käsitellä ko. lapsen asioita heidän kanssaan millään tavalla.

 

[....]

MINÄ KIRJOITIN JO ALUSSA, ETTÄ YHTÄÄN TYPERÄÄ ELÄMÄNOHJETTA TAI KIVTYSTÄ EN HALUA KUULLA.

EIKÖ TEILLÄ HITTO OLE MUUTA SANOTTAVAA KUIN "olet valintasi tehnyt, jos ei kelpaa niin säästä lapsia ja häivy!"

"olet aikuinen ja sinun käsissäsi on kaikki ja--- " ja plaaplaa-

Ota itse kotiisi naapurin kakara, joka nauraa sulle päin naamaa ja tekee mitä huvittaa ja naapurin täti sanoo, miten suloinen heidän Marja-Heikki on ja pentu pyyhkii sulkaasormet sohvaasi ja nauraa... mutta ei Mirja-heikki sitä tahallaan tehnyt, ihan vahingossa, ei se tiennyt että se on kiellettyä jne .
tämä oli sitten pelkkä esimerkkiä.

Eihän kyseessä ole naapurin lapsi vaan miehesi lapsi on jolla on varmasti suurempi oikeus olla kotonaan kuin sinulla, joten tuo vertaus ontuu.

Miehesi ja hänen lapsensa perheessä sinä olet se ulkopuolinen ja uusi jäsen jonka pitäisi sopeutua myös.

Niinkö?
No entäs nämä meidän yhteiset lapset? Mikä heidän suhde on? Onko heillä perhettä ja onko heillä oikeutta isään? Isällähän on sinun mielestä perhe tyttärensä kanssa, ei perhettä minun ja meidän yhteisten lasten kanssa.

Se meni näin:
ensin oli ero.
lapset jäivät äidin luo.
miehestä tuli etäisä.
minä tulin miehen elämään.
lapset jatkoivat tapaamisiaan isän luona, jossa nyt olin myös minä.
(minulla on myös omia lapsia, mutta he asuvat jo omillaan)
sitten mulle ja miehelle syntyi lapsi nro 1
samaan aikaan kun yhteinen lapsi nro 2 syntyi, miehen teini muutti meille.

Miten niin tämä ei ole minun perhe?

Mutta siinä olet oikeassa, että tuo lapsi ajattelee samalla tavalla kuin sinäkin: tämä on minun isini ja minun perheeni on minä ja isi. Tuo nainen on ylimääräinen tässä, poistukoot.

Enimmäkseen tarkoitin, että suhtautui miehesi lapsi miten tahansa sinuun, sinun kuuluu olla aikuinen ja suhtautua aikuisen tavoin häneen ja muistaa, että hän oikeasti oli ennen sinua ja yhteisiä lapsianne. Kunnioita häntä miehesi lapsena ja osana miestäsi.

 

[joo]

UUsperheet on oikeasti niin toimimattomia, että niitä ei sais ollakkaan. Harvoin toimivat ja sillonkin ainoastaan kovalla työllä; ja sillä et kumpiki hyväksyy toisen lapset jo alunperin

Ja sillä tavalla, että molemmat vanhemmat hyväksyy eron ja sen, että exä saa jatkaa elämäänsä. Ja lapset hyväksyy sen uuden kumppanin.

Olen hyväksynyt nämä lapset ja tämän teininkin. Nyt on vaan paljastunut, että todellisuudessa hän ei ihan oikeasti hyväksy minua.

 

[Gluteus maximus]

Miksi mies ei hommaa lapsiaan hoitoon jos sitä tarvitsevat tai lasten äiti? Kerrot, että äiti on ok, joten etkö voi jutella hänen kanssaan lapsista. Tarvitsevat apua.

Huom! Huom!

 

[muumuu]

Tätä kun tässä lueskelee niin näyttää, että sun suurin ongelmasi on mies joka ei halua asettaa tälle aiemman parisuhteensa hedelmälle rajoja.
Ja siinä kohden on aikalailla sama että yritätkö hyvällä vai pahalla niin saat osaksesi vain kuraa niskaan.
Nyt täällä on tullut esille monta kertaa, että teinit ovat tuollaisia. Niin varmaan ovat, mutta rajoja pitää olla silti eikä kaikkea voi katsoa siltä kantilta että kyseessä on teini.

Mies on täysin puusilmä ja aivan sokea oman lapsensa suhteen.

meidän yhteisellä Ykköselle on tiukat rajat ja jos hän hölmöilee, peli puhalletaan heti ja kerrasta poikki.
Menee taatusti perille, että juttu ei ollut sallittu.

Näille ed. liiton kultahippusille ei koskaan, EI KOSKAAN, tehdä näin. Ja nyt kun tämä teini asuu meillä, ei hänellekään koskaan karjasta peliä poikki. Siis mies, isä, ei sitä tee. Minun komennuksella ei ole mitään merkitystä, Kunb minä olen karjassut ja mies menee perästä sanomaan jotain, lapsi kokee sen niin, että isi ei oikeasti ole sitä mieltä vaan tulee sanomaan koska "äitipuoli niin käskee" eli mies on minun selän takana sanomassa että joo, oli se oikeessa, mäkin oon samaa mieltä.. ymmärsitkö? Vaikka mies oikeasti olisikin samaa mieltä, lapsi ei sitä niin tulkitse.

Tästä on puhuttu, mutta mies ei näe sitä näin.

Olen varma, että 10 vuoden kuluttua tyttö tulee kertomaan vähän kaikenlaista, ja mies tulee minulle sanomaan, että olisi pitänyt uskoa.

Meillä oli just ihan tollasta samaa. Mies kyllä jollaki tasolla sen tiedosti, mut sano et ei niille voi sanoo lujasti mistään ettei tuu pahamieli kun ne on jo erosta joutunu kärsimää :headwall: sitte siitä piti kärsiä koko muun porukan :/

 

[nöppönen]

Lapsellisen miehen kera tulee koko paketti, näin se vaan on

Kenelläkään ei ole oikeutta tuhota toisen perhettä. Ei sillä exällä, eikä niillä edellisen liiton lapsilla.

Paketti tulee mukana joo. Tottakai minä sen ymmärsin. Mutta meille tuli troijan hevonen.

Ja olen tässä paskassa kaahlannut monta monta vuotta eikä muutosta parempaa ole näkyvissä. Pahenee vain. Ja nyt välikätenä ei ole lasten äiti, miehen exä, vaan lapsi itse.

eikai lapsi mitään tarkoituksella yritä tuhota? ilmeisesti erosta on aikaa koska teilläkin on jo kaksi lasta. oletteko yhdessä yrittäneet selvittää missä nuorella hiertää, miksi lapsi ei hyväksy sinua?

 

[ap]

MINÄ KIRJOITIN JO ALUSSA, ETTÄ YHTÄÄN TYPERÄÄ ELÄMÄNOHJETTA TAI KIVTYSTÄ EN HALUA KUULLA.

EIKÖ TEILLÄ HITTO OLE MUUTA SANOTTAVAA KUIN "olet valintasi tehnyt, jos ei kelpaa niin säästä lapsia ja häivy!"

"olet aikuinen ja sinun käsissäsi on kaikki ja--- " ja plaaplaa-

Ota itse kotiisi naapurin kakara, joka nauraa sulle päin naamaa ja tekee mitä huvittaa ja naapurin täti sanoo, miten suloinen heidän Marja-Heikki on ja pentu pyyhkii sulkaasormet sohvaasi ja nauraa... mutta ei Mirja-heikki sitä tahallaan tehnyt, ihan vahingossa, ei se tiennyt että se on kiellettyä jne .
tämä oli sitten pelkkä esimerkkiä.

Eihän kyseessä ole naapurin lapsi vaan miehesi lapsi on jolla on varmasti suurempi oikeus olla kotonaan kuin sinulla, joten tuo vertaus ontuu.

Miehesi ja hänen lapsensa perheessä sinä olet se ulkopuolinen ja uusi jäsen jonka pitäisi sopeutua myös.

Niinkö?
No entäs nämä meidän yhteiset lapset? Mikä heidän suhde on? Onko heillä perhettä ja onko heillä oikeutta isään? Isällähän on sinun mielestä perhe tyttärensä kanssa, ei perhettä minun ja meidän yhteisten lasten kanssa.

Se meni näin:
ensin oli ero.
lapset jäivät äidin luo.
miehestä tuli etäisä.
minä tulin miehen elämään.
lapset jatkoivat tapaamisiaan isän luona, jossa nyt olin myös minä.
(minulla on myös omia lapsia, mutta he asuvat jo omillaan)
sitten mulle ja miehelle syntyi lapsi nro 1
samaan aikaan kun yhteinen lapsi nro 2 syntyi, miehen teini muutti meille.

Miten niin tämä ei ole minun perhe?

Mutta siinä olet oikeassa, että tuo lapsi ajattelee samalla tavalla kuin sinäkin: tämä on minun isini ja minun perheeni on minä ja isi. Tuo nainen on ylimääräinen tässä, poistukoot.

Enimmäkseen tarkoitin, että suhtautui miehesi lapsi miten tahansa sinuun, sinun kuuluu olla aikuinen ja suhtautua aikuisen tavoin häneen ja muistaa, että hän oikeasti oli ennen sinua ja yhteisiä lapsianne. Kunnioita häntä miehesi lapsena ja osana miestäsi.

Minullakin on lapsia edellistä liitosta. he ovat vanhempia kuin miehen lapset; he olivat täällä ennen miehen lapsia.

Se peruste, että "puolisosi lapsi oli täällä ensin, ennen sinua ja teidän parisuhdetta, hän oli täällä ennen teidän yhteisiä lapsianne" on surkea. Minun lapsillani on ihan yhtälainen oikeus olla täällä; heillä on myös oikeus perheeseen ja isään.
Niin toimitaan ydinperheessäkin. Ei siellä etulyöntiasemaan laiteta niitä lapsia, jotka syntyi ensin.

 

[vieraanajakovasti]

MÄ ymmärrän sua ap niin täysillä!
Mutta... meillä on aivan ihanaa kun , joko lapsi on pidempään tapaamatta äitiään, tai, on pidempään äidillään...
lapsi asuu meillä, ja on äärettömän vaikeaa jos ne äiti-tapaamiset on liian lyhyitä.
Äiti itse sanoi erotessaan mun miehestä, ettei halua olla yh ja tuuppas lapsen isälleen. Ja juu, äiti oli se joka petti.
Vasta kun mä tulin kuvioihin, alkoi äiti kiinnostua lapsestaan.
Tyttö 8v. saa välillä ihan ihme raivokohtauksia, varsinkin silloin kun tulee äidiltään. Sen jälkeen on aivan normaalia, kaikki sujuu ok.
Lapsi on tyttö, mulla on poikia. Ei yhteisiä eikä tule...

 

[ap]

Miksi mies ei hommaa lapsiaan hoitoon jos sitä tarvitsevat tai lasten äiti? Kerrot, että äiti on ok, joten etkö voi jutella hänen kanssaan lapsista. Tarvitsevat apua.

Huom! Huom!

Öh. äiti on sillä tavalla normaali, että käy töissä ja maksaa laskunsa ja niin edelleen. mutta muuten.. en oikein tiedä mikä tapaus hän on.

Yritin. Otin yhteyttä äitiin, olisin halunnut jutella hänen kanssaan tytöstä. Siis vain ja ainoastaan hänen lapsestaan. Hän kieltäytyi ja koki jo sen puhlunkin hyvin hyökkäävänä ja kuulusteluna. Kuulustelu siksi, että hän itse tivasi, millaisia asioita minulla olisi ollut, ja minä sitten sanoin yhden asian, esitin kysymyksen. Hän hermostui: mikä poliisikuulustelu tämä on! Olin kuulemma hyökkäävä.

Eli ei onnistu.

 

[....]

MINÄ KIRJOITIN JO ALUSSA, ETTÄ YHTÄÄN TYPERÄÄ ELÄMÄNOHJETTA TAI KIVTYSTÄ EN HALUA KUULLA.

EIKÖ TEILLÄ HITTO OLE MUUTA SANOTTAVAA KUIN "olet valintasi tehnyt, jos ei kelpaa niin säästä lapsia ja häivy!"

"olet aikuinen ja sinun käsissäsi on kaikki ja--- " ja plaaplaa-

Ota itse kotiisi naapurin kakara, joka nauraa sulle päin naamaa ja tekee mitä huvittaa ja naapurin täti sanoo, miten suloinen heidän Marja-Heikki on ja pentu pyyhkii sulkaasormet sohvaasi ja nauraa... mutta ei Mirja-heikki sitä tahallaan tehnyt, ihan vahingossa, ei se tiennyt että se on kiellettyä jne .
tämä oli sitten pelkkä esimerkkiä.

Eihän kyseessä ole naapurin lapsi vaan miehesi lapsi on jolla on varmasti suurempi oikeus olla kotonaan kuin sinulla, joten tuo vertaus ontuu.

Miehesi ja hänen lapsensa perheessä sinä olet se ulkopuolinen ja uusi jäsen jonka pitäisi sopeutua myös.

Niinkö?
No entäs nämä meidän yhteiset lapset? Mikä heidän suhde on? Onko heillä perhettä ja onko heillä oikeutta isään? Isällähän on sinun mielestä perhe tyttärensä kanssa, ei perhettä minun ja meidän yhteisten lasten kanssa.

Se meni näin:
ensin oli ero.
lapset jäivät äidin luo.
miehestä tuli etäisä.
minä tulin miehen elämään.
lapset jatkoivat tapaamisiaan isän luona, jossa nyt olin myös minä.
(minulla on myös omia lapsia, mutta he asuvat jo omillaan)
sitten mulle ja miehelle syntyi lapsi nro 1
samaan aikaan kun yhteinen lapsi nro 2 syntyi, miehen teini muutti meille.

Miten niin tämä ei ole minun perhe?

Mutta siinä olet oikeassa, että tuo lapsi ajattelee samalla tavalla kuin sinäkin: tämä on minun isini ja minun perheeni on minä ja isi. Tuo nainen on ylimääräinen tässä, poistukoot.

Enimmäkseen tarkoitin, että suhtautui miehesi lapsi miten tahansa sinuun, sinun kuuluu olla aikuinen ja suhtautua aikuisen tavoin häneen ja muistaa, että hän oikeasti oli ennen sinua ja yhteisiä lapsianne. Kunnioita häntä miehesi lapsena ja osana miestäsi.

Minullakin on lapsia edellistä liitosta. he ovat vanhempia kuin miehen lapset; he olivat täällä ennen miehen lapsia.

Se peruste, että "puolisosi lapsi oli täällä ensin, ennen sinua ja teidän parisuhdetta, hän oli täällä ennen teidän yhteisiä lapsianne" on surkea. Minun lapsillani on ihan yhtälainen oikeus olla täällä; heillä on myös oikeus perheeseen ja isään.
Niin toimitaan ydinperheessäkin. Ei siellä etulyöntiasemaan laiteta niitä lapsia, jotka syntyi ensin.

Väännän rautalangasta: Olet sinkku (tai et) tapaat uuden miehen, opit tietämään hänen taustansa, päätätte perustaa perheen (muuttaa yhteen?) niin ennen sitä sinun on hyväksyttävä hänen menneisyytensä: lapset nimenomaan, jos et siihen pysty niin silloin ei tuota perhettä pidä perustaa, jos aikuistenlailla ajatellaan, eikö???

Silloin jää tämä loppu muodostumatta (yhteiset lapset yms.).

Miksi perustat perheen miehen kanssa, jonka lapsia et pysty hyväksymään sellaisina kuin he ovat??

 

[vieras]

Lieneekö syynä muuttoon se että lapsen äiti asetti rajat, totesi että isän luona ei asetakaan että saa elää niinkuin tykkää?

 

[vieraanajakovasti]

MÄ ymmärrän sua ap niin täysillä!
Mutta... meillä on aivan ihanaa kun , joko lapsi on pidempään tapaamatta äitiään, tai, on pidempään äidillään...
lapsi asuu meillä, ja on äärettömän vaikeaa jos ne äiti-tapaamiset on liian lyhyitä.
Äiti itse sanoi erotessaan mun miehestä, ettei halua olla yh ja tuuppas lapsen isälleen. Ja juu, äiti oli se joka petti.
Vasta kun mä tulin kuvioihin, alkoi äiti kiinnostua lapsestaan.
Tyttö 8v. saa välillä ihan ihme raivokohtauksia, varsinkin silloin kun tulee äidiltään. Sen jälkeen on aivan normaalia, kaikki sujuu ok.
Lapsi on tyttö, mulla on poikia. Ei yhteisiä eikä tule...

ai niin, meillä mies käyttäytyy myös noin, pitää biologista lastaan tärkeämpänä kuin mun.
Esim aina kun lapsi on äidillään, mies voi mennä menojaan ihan kuin yh:na ollessaan... ihankuin mua ja mun lapsia ei olis olemassa.
Mutta mä kuitenkin hoidan hänen lastaan siinä missä omiakin, ja joskus mies jopa peräänkuulutti mun vastuuta hänenkin lapsestaan, kun "uhkasin" erolla.
Kuitenkin hän itse on se, joka ei ole läsnä ja paikalla kun tarvitaan...
kyllä se sattuu.

 

[Keittiönoita]

Minusta uusperheille pitäisi olla samanlainen virallinen syyni kuin adoptioperheillekin. Teinien kohdalla on aika sama, onko se vanhempi bio-, uusio- vai kierrätysvanhempi. Meidän naiasten, kjotka olemme uusiopatiutuneet, pitäisi myös muistaa, että teini-ikä on teini-ikä. Vaikka ne omat biopennut olisivatkin vasta tarhaikäisiä.

Onko aivan mahdotonta, että lapsi muuttaisi äitinsä luokse asumaan? Tyttö ei vissiin siedä sinua etkä sinä tyttöä, joten onko edes jäärkevää yrittää asua saman katon alla?

 

[jensku]

Väännän rautalangasta: Olet sinkku (tai et) tapaat uuden miehen, opit tietämään hänen taustansa, päätätte perustaa perheen (muuttaa yhteen?) niin ennen sitä sinun on hyväksyttävä hänen menneisyytensä: lapset nimenomaan, jos et siihen pysty niin silloin ei tuota perhettä pidä perustaa, jos aikuistenlailla ajatellaan, eikö???

Silloin jää tämä loppu muodostumatta (yhteiset lapset yms.).

Miksi perustat perheen miehen kanssa, jonka lapsia et pysty hyväksymään sellaisina kuin he ovat??

No vaikket vääntänytkään rautalankaa minulle niin vastaan tähän silti...
siinä ei paljoa auta vaikka kuin olisi hyväksynyt sen faktan että meillä jokaisella on menneisyytemme ja joillakin on siinä kuviossa jo lapsiakin niin jos siellä on lapsi tai ex joka ei pysty hyväksymään että vanhempi ottaa elämäänsä jonkun toisen.
Siinä kohti tuo lapsi aloittaa usein kapinan tätä uutta perheenjäsentä vastaan joko ihan omatoimisesti tai sitten sen exän ohjaamana.

Ja tuskinpa ne ap:n miehen lapset tai tämä tyttö niin on ollut tuollainen ensinäkemästä

 

[vieras]

Minusta uusperheille pitäisi olla samanlainen virallinen syyni kuin adoptioperheillekin. Teinien kohdalla on aika sama, onko se vanhempi bio-, uusio- vai kierrätysvanhempi. Meidän naiasten, kjotka olemme uusiopatiutuneet, pitäisi myös muistaa, että teini-ikä on teini-ikä. Vaikka ne omat biopennut olisivatkin vasta tarhaikäisiä.

Onko aivan mahdotonta, että lapsi muuttaisi äitinsä luokse asumaan? Tyttö ei vissiin siedä sinua etkä sinä tyttöä, joten onko edes jäärkevää yrittää asua saman katon alla?

typerästi sanottu, muuten...kyllä ne bio-teinitkin voi noin käyttäytyä t. itse sen kokenut

 

[jensku]

Minusta uusperheille pitäisi olla samanlainen virallinen syyni kuin adoptioperheillekin. Teinien kohdalla on aika sama, onko se vanhempi bio-, uusio- vai kierrätysvanhempi. Meidän naiasten, kjotka olemme uusiopatiutuneet, pitäisi myös muistaa, että teini-ikä on teini-ikä. Vaikka ne omat biopennut olisivatkin vasta tarhaikäisiä.

Onko aivan mahdotonta, että lapsi muuttaisi äitinsä luokse asumaan? Tyttö ei vissiin siedä sinua etkä sinä tyttöä, joten onko edes jäärkevää yrittää asua saman katon alla?

Ois muuten aika hankalaa sitten tuo perheiden perustaminen tai saati yleensä parisuhteiden aloittaminen...

 

[clivia]

Minusta uusperheille pitäisi olla samanlainen virallinen syyni kuin adoptioperheillekin. Teinien kohdalla on aika sama, onko se vanhempi bio-, uusio- vai kierrätysvanhempi. Meidän naiasten, kjotka olemme uusiopatiutuneet, pitäisi myös muistaa, että teini-ikä on teini-ikä. Vaikka ne omat biopennut olisivatkin vasta tarhaikäisiä.

Onko aivan mahdotonta, että lapsi muuttaisi äitinsä luokse asumaan? Tyttö ei vissiin siedä sinua etkä sinä tyttöä, joten onko edes jäärkevää yrittää asua saman katon alla?

typerästi sanottu, muuten...kyllä ne bio-teinitkin voi noin käyttäytyä t. itse sen kokenut

Mun oma ainut tyttäreni on aivan mahdoton,sulkeutunut ja vaikea.Muuttaa isälleen nyt koska siellä saa tehdä mitä haluaa.

 

[jensku]

Minusta uusperheille pitäisi olla samanlainen virallinen syyni kuin adoptioperheillekin. Teinien kohdalla on aika sama, onko se vanhempi bio-, uusio- vai kierrätysvanhempi. Meidän naiasten, kjotka olemme uusiopatiutuneet, pitäisi myös muistaa, että teini-ikä on teini-ikä. Vaikka ne omat biopennut olisivatkin vasta tarhaikäisiä.

Onko aivan mahdotonta, että lapsi muuttaisi äitinsä luokse asumaan? Tyttö ei vissiin siedä sinua etkä sinä tyttöä, joten onko edes jäärkevää yrittää asua saman katon alla?

typerästi sanottu, muuten...kyllä ne bio-teinitkin voi noin käyttäytyä t. itse sen kokenut

Mun oma ainut tyttäreni on aivan mahdoton,sulkeutunut ja vaikea.Muuttaa isälleen nyt koska siellä saa tehdä mitä haluaa.

Haluaako lapsi sitä itse ?
Tuntuu vaan aika rankalta jos työnnät ns ongelman pois...
Toki en tiedä millaista teidän elämänne on, mutta tsemppiä kuitenkin.