Onpa vaikea tuo teidän tilanne. Nyt en tiedä, mitä kaikkea olette jo kokeilleet, mutta muutama juttu tuli mieleen, josta saatttaa olla apua. Minulle ei vielä selvinnyt, miksi lapsi herää, herääkö esim. vessaan vai herääkö siksi että vanhempi lapsista nukkuu niin levottomasti.
Tuo päiväunien lyhentäminen voi olla yksi keino, vaikka siinäkin on oma riski, että teillä on sitten hirmuisen kiukkuinen kolmivuotias iltapäivisin. Minun lapselle ei ainakaan onnistunut aikoinaan päiväunien lyhentäminen. Hänellä oli se ongelma, ettei iltaisin rauhoittunut nukkumaan aikaisin, vaan saattoi hypellä pystyssä melkein puoleen yhöhön asti. Olin niin raaka, että lopetin päiväunet kotona kokonaan, eikä nuku niitä ollenkaan kotona, mutta päiväkodissa kylläkin. Joskus saattaa autossa nukkua, tai jos on sairaana, mutta muuten ei nuku. Kahdeksalta viimeistään nukkumaan ja suoritan siihen aikaan itsekin iltatoimet ja menen maate. Käsittääkseni teillä ei kuitenkaan ole ongelmaa saada lapsi rauhoittumaan yöunille, vaan yöllinen herääminen.
Sitä mietin, että jos vessahoppu herättää, niin siihen voi löytyä apu, että lapselle ei anna juurikaan juotavaa, enää kuuden jälkeen. Ihan vaan sen verran, että saa iltapalan huuhdeltua alas, mutta muuten paljon nestettä aamusta ja aamupäivällä muutenkin usein, muttei illasta enää. Sekin saattaa auttaa, että käytätte yöllä vessassa, mikäli siihen on tarve.
Tuli mieleen sitten se, että jos tuo vanhempi lapsi tai isin ikävä herättää, että jos laittaa jonkin unirallin soimaan hiljaiselle, jonka soi siis kokoyön. Lapsi tottuu musiikkiin ajan kanssa, eikä välttämättä enää hätkähdä joka kolahdukseen ja toisen lapsen unissa puhumiseen ja liikehdintään. Voisin ehkä jopa koittaa kaikille omaa makuuhuonetta, jottei lapset herättele yöllä toisiaan.
Tuon ikäinen myös oppii päivän aikana todella paljon asioita ja jos on vieläpä hyvin aktiivinen liikkuja voi yöllä olla lihaskipuja tai kasvukipuja. Lapsihan kasvaa nukkuessaan. Nyt varmasti tulee paljon kakkaa niskaan, mutta voihan lääkkeistä olla hieman apua tähän "vaiheeseen". Jos on kasvukipuja tai lihaskipuja, niin pieni annos parasetamolia iltaisin ja jos auttaa, niin koittaa antaa sitä jonkin aikaa ja jättää sitten pois, kun yöt alkaa sujua. Jos lapsella on kutinaa tai atooppista ihoa, jonkinlaista selittämätöntä vaivaa, joka voi olla sisäistä kutinaa, niin antihistamiinista voi olla apua, loppuu kutina ja se on samalla myös hieman rauhoittavaa muutenkin ja sitä voi iltaisin antaa ja tosiaan, kun yöt alkaa sujua, jättää pois kokonaan ja antaa vaan tarvittaessa joskus, jos alkaa taas yöt valvoa, kuten tuota parasetamoliakin, voit antaa vaikka molempia.
Voihan olla, että tuo kolmivuotias kaipaa ja tarvitsee aikuisen ihmisen yöksi samaan huoneeseen. Voisitte hankkia myös ihan kelvollisen sängyn, missä miehesi voi kunnollisesti nukkua, tuon kolmivuotiaan huoneeseen, tai miksei nyt siihen vanhempien lastenkin huoneeseen, silloin ei hänen tarvitse yöllä herättää muita, isää hakeakseen. Ainakin tämän "vaiheen" ajaksi.
Nukkua on kuitenkin ihan pakko, ajan kanssa on hyvin vaarallista olla aina yliväsynyt ja puolitokkurainen. Vaikka nyt tuntuu siltä, etä jaksat kuitenkin arjen pyörittää, niin todellisuus saattaa olla vielä pahempi ja olette lakanneet ehkä huomaamasta, kuinka väsyneitä oikeasti olettekaan. Minulla on kokemus erään entisen työtoverini taholta, hänen nukkumisensa tai nukkumattomuutensa, ei johtunut pienistä lapsista, vaan siitä, että teki yövuoroa, mutta halusi olla super äiti jo isommille lapsilleen ja supernainen muutenkin. Ei nukkunut päivilläkään ollenkaan silloin kun oli yövuorojakso. Ei huomannut omaa väsymystään, eikä kuunnellut muita, vaikka siitä huomautettiin. Pieniä vahinoja sattui jatkuvasti, mutta lopulta sattui sellainen vahinko, joka vei hänen terveytensä kokonaan. Nykyisin on elämänsä todella vaikeaa ja kivuliasta, minkäänlaiseen työhön ei enää kykene ja on sairaseläkkeellä, nuoresta iästään huolimatta.
Siksi oikeastaan olen niin hulissani, kun itse vakuuttelet että selviät kyllä, ethän vaan ole ohittanut jo sitä vaihetta, että huomaat kuinka väsynyt oikeasti olet. Roppakaupalla hyvää tuuria, niin voihan se sinnittelemällä onnistuakin, että pitkäaikaisesti yliväsyneenä selviää lasten kanssa nämä vuodet, mutta minua hieman kummastuttaa kuitenkin, että vanhempia ei auteta, vaan annetaan olla väsyneitä, ja jos jotakin lopulta sattuu, syytetään huonoa onnea, vaikka oikeasti on vaan ajan kysymys, milloin jotain tapahtuu, pelkkää hyvää onnea, jos ei mitään pahempaa satu.
Paljon voimia sinulle ja toivottavasti saat apua, neuvojen muodossa tai kodinhoitajan ominaisuudessa. Voisin ihan mieluusti auttaa ja tulla lapseni kanssa teille joskus yöksi, tai ottaa lapsesi meille. Asun melkolailla pohjoisessa, mutta jos ei muuta keinoa ole, niin voisin lomalla ihan oikeasti auttaa.
.
- mutta siihen on meillä vielä pitkä aika... Jaksan kuitenkin vielä kaikessa unettomuudessani uskoa siihen, että niin pitkälle meidän ei tarvitse venyä.
