vierailija
Haluaisin vertaistukea ja kuulla muiden "selviytymistarinoita" uusperhe-elämästä.
Meidän uusperheeseemme kuuluu minun kaksi lastani, 9v tyttö ja 12v poika, miehen 7v tyttö sekä meidän yhteinen 10kk ikäinen lapsi.
Arki sinällään sujuu melko hyvin mutta ongelmia aiheuttaa miehen 7v tytön ja minun 9v tytön "sisaruussuhde", sekä miehen ex-puoliso, eli tytön äiti. Miehen tyttö vierailee meillä muutamia kertoja viikossa ja minun lapseni ovat vapaasti joko minulla tai isällään, koska asumme lähekkäin.
Tytöt puuhailevat keskenään melko hyvin vaikka yhteenottojakin tulee ja niitä tietysti kuuluukin tulla, tuleehan niitä normaalissakin sisarussuhteessa. Tiedän myös että oma tyttöni osaa pomottaa ja miehen tyttö taas helposti suostuu kaikkeen mukaan eikä sano todellista mielipidettään aina. Mutta äidilleen mennessään tyttö alkaa kertomaan äidilleen, että meillä on kamala olla ja että oma tyttöni kiusaa häntä kokoajan eikä hänen oma isänsä tee hänen kanssaan mitään. Hänen äitinsä lähettää vähän väliä viestejä mitä kaikkea meillä on täällä pielessä. Meillä ollessaan tyttö ei ilmaise pahaa oloaan muutenkuin sanomalla että haluaa mennä äidilleen. Ja jos sanotaan että nyt pitää olla meillä koska niin on sovittu niin alkaa kunnon huuto/poru show. Tätä seuraa tytön soitto omalle äidilleen, joka sitten puhelimessa antaa aina luvan palata hänelle, vaikka aikaisemmin oltaisiin sovittu muuta. Ollaan kyllä äidille sanottu, että itku loppuu heti kun puhelukin loppuu, mutta hän ei näytä siihen uskovan, eikä hän suostu pitämään sovituista yökyläilyistä kiinni.
Oma mielipiteeni on, että tyttö käyttää itkua ja näitä kiusaamistarinoita hyväkseen, jotta saa äidiltään huomiota. Heillä myös se tilanne että äiti on uudessa suhteessa ja heillä on pieni vauva. Ja äärimmäisen raskasta on seurata sitä, kun äiti ei tätä tilannetta nää samoin vaan hän uskoo kaiken mitä lapsi sanoo.
Tiedän myös, että äiti on mustamaalannut isää lapselle, ja sanonut hänelle mm. että isä pitää meidän yhteisestä lapsesta enemmän kuin hänestä. Tämäkin siis varmaan vaikuttaa siihen, että menee mielummin äidilleen.
Vaikka tässä on kyse toisaalta aika pienestä asiasta, niin tämä tytön ja tytön äidin kanssa tahiminen vie minun ja mieheni voimavaroja ja joskus tekisi mieli olla ottamatta tyttöä tänne laisinkaan, kun sen jo melkein tietää mitä on taas edessä, varsinkin jos on sovittu yökyläily. Joskus tuntuu siltä, että onko tämä uusperhearki kaiken vaivan arvoista. Vaikka hyviäkin hetkiä on valtavasti, niin välillä tuntuu, että huonot hetket imaisevat mukanaan. Mielelläni kuulisin muiden uusperheiden kokemuksia vertaistuen vuoksi.
Meidän uusperheeseemme kuuluu minun kaksi lastani, 9v tyttö ja 12v poika, miehen 7v tyttö sekä meidän yhteinen 10kk ikäinen lapsi.
Arki sinällään sujuu melko hyvin mutta ongelmia aiheuttaa miehen 7v tytön ja minun 9v tytön "sisaruussuhde", sekä miehen ex-puoliso, eli tytön äiti. Miehen tyttö vierailee meillä muutamia kertoja viikossa ja minun lapseni ovat vapaasti joko minulla tai isällään, koska asumme lähekkäin.
Tytöt puuhailevat keskenään melko hyvin vaikka yhteenottojakin tulee ja niitä tietysti kuuluukin tulla, tuleehan niitä normaalissakin sisarussuhteessa. Tiedän myös että oma tyttöni osaa pomottaa ja miehen tyttö taas helposti suostuu kaikkeen mukaan eikä sano todellista mielipidettään aina. Mutta äidilleen mennessään tyttö alkaa kertomaan äidilleen, että meillä on kamala olla ja että oma tyttöni kiusaa häntä kokoajan eikä hänen oma isänsä tee hänen kanssaan mitään. Hänen äitinsä lähettää vähän väliä viestejä mitä kaikkea meillä on täällä pielessä. Meillä ollessaan tyttö ei ilmaise pahaa oloaan muutenkuin sanomalla että haluaa mennä äidilleen. Ja jos sanotaan että nyt pitää olla meillä koska niin on sovittu niin alkaa kunnon huuto/poru show. Tätä seuraa tytön soitto omalle äidilleen, joka sitten puhelimessa antaa aina luvan palata hänelle, vaikka aikaisemmin oltaisiin sovittu muuta. Ollaan kyllä äidille sanottu, että itku loppuu heti kun puhelukin loppuu, mutta hän ei näytä siihen uskovan, eikä hän suostu pitämään sovituista yökyläilyistä kiinni.
Oma mielipiteeni on, että tyttö käyttää itkua ja näitä kiusaamistarinoita hyväkseen, jotta saa äidiltään huomiota. Heillä myös se tilanne että äiti on uudessa suhteessa ja heillä on pieni vauva. Ja äärimmäisen raskasta on seurata sitä, kun äiti ei tätä tilannetta nää samoin vaan hän uskoo kaiken mitä lapsi sanoo.
Tiedän myös, että äiti on mustamaalannut isää lapselle, ja sanonut hänelle mm. että isä pitää meidän yhteisestä lapsesta enemmän kuin hänestä. Tämäkin siis varmaan vaikuttaa siihen, että menee mielummin äidilleen.
Vaikka tässä on kyse toisaalta aika pienestä asiasta, niin tämä tytön ja tytön äidin kanssa tahiminen vie minun ja mieheni voimavaroja ja joskus tekisi mieli olla ottamatta tyttöä tänne laisinkaan, kun sen jo melkein tietää mitä on taas edessä, varsinkin jos on sovittu yökyläily. Joskus tuntuu siltä, että onko tämä uusperhearki kaiken vaivan arvoista. Vaikka hyviäkin hetkiä on valtavasti, niin välillä tuntuu, että huonot hetket imaisevat mukanaan. Mielelläni kuulisin muiden uusperheiden kokemuksia vertaistuen vuoksi.