prinsessa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja väsynyt
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

väsynyt

Vieras
Heips! Olemme uusperhe, miehellä kaksi, mulla yksi ja yks yhteinen lapsi. Miehen tytär 16-v. tekee mitä lystää, hän lintsaa koulusta, liikkuu missä tykkää, on öitä missä on (isänsä luvalla) hälle on tehty just abortti (isä ei paljoa kommentoinut)...häneltä ei vaadita samoja käyttäytymissääntöjä kuin muilta perheessä ja jos puutun asiaan, tulee hirveä riita, mies suuttuu minulle, haukkuu ja syyttää, että käyn tytön päälle(henkisesti siis), pimu suuttuu minulle ja isälleen jos tämä sanoo yhdenkin poikkipuolisen sanan. Tyttö uhkaa muuttaa äidilleen jos hommat ei mene niinkuin hän sanoo.Ja hänen isänsä ei tee mitään, ei yhtikäs mitään. Muita lapsia kommenetaankin aiheesta jne. mutta tätä yhtä ei. Olen totaalisen kyllästynyt tähän ja miettinyt monesti eroakin, saan aina syyt niskoilleni, vaikka alunperin tyttö tekee jotain väärin, jotenkin isä ja tyttö kieroilevat jutun niin, että asiat on minun syytäni. Isän kanssa ei tästä voi puhua, hän on täysin sokea tytön tekemisille, tytön kanssa meillä täysin välit poikki, sanaakaan ei vaihdeta, enkä enää haluakkaan yrittää koska olen monet monituiset kerrat asioista yrittänyt puhua, mikään ei auta.
 
Joskus murrosikäisen kanssa on annettava enemmän periksi mitä haluisi. Laiha sovinto on parempi kuin lihava riita ja jonkunlaisissa väleissä olis nuoren kanssa pysyteltävä, muuten koko homma karkaa käsistä.

On varmaan ihan viisasta, että et puutu tytön asioihin. Silloin et joudu syntipukiksi ja saat siltä osin elää rauhassa.

Järjestä sinulle ja miehellesi kahdenkeskistä aikaa ja rentoutumista kodin ulkopuolella. Murrosikäisestä on pakko saada lomaa, muuten ei jaksa.

Kaverit kyllä sanovat, etten tiedä murrosikäisistä mitään kun olen kokenut vain oman ja poikieni murrosiät. Sitten vasta voisin jotain sanoa kun tytöt ovat murrosiässä.

Jaksamista!

 
Kiitti neuvoista, mulla on myös ittellä reilu kakskymppinen poika, joka ei asu enää kotona..hänellä oli aika raju murkkuikä ja kyllä uskalsin häntä komentaa ja vaatia rajoja, välimme on silti ihan hyvät vieläkin.Tässä tilanteessa minun ja mieheni välit ovat pahasti menneet päin peetä ja kotona tilanne on aika ahdistava, siitä kärsivät kaikki, täs on kysymys muustakin kuin murrosiästä, työllä on ollut sama valta isäänsä niinkauan ainakin kuin olen ollut kuivioissa (6 vuotta) Tämä juttu käy kyllä psyykkeen päälle ja luulen, et kumpikin tavallaan haluais erota, mut molemmat haluais tän yhteisen lapsen itselleen!!!!!
 
Ei kukaan saa terrorisoida perheessä tuolla tavalla, niin kauan kuin asuu teillä, niin toisia perheenjäseniä on huomioitava ja kunnioitettava js yhteiset säännöt on oltava. Jos ei ymmärrä, niin antaa mennä sinne äidilleen sitten vaan.
 
Meillä on aiemmin ollut melko sama tilanne,paitsi että kyseessä on poika.
Millasseet välit sulla on tytön äitiin,pystyisittekö te keskustelemaan asioista??Ja mitä mieltä äiti on tyttärensä toilailuista??
 
On todella ikävä tilanne että huushollissa on yksi, joka elää ja on miten itseä huvittaa, toisia huomioimatta. Perheessä kuitenkin kaikkien tulisi ottaa kaikki toisetkin huomioon, yhden ehdoilla ei voi elää. Ja ennenkaikkea: vanhemmat / aikuiset päättävät niistä kodin säännöistä ja tavoista ja lapsen niitä kuuluu noudattaa. Elämä on täynnä sääntöjä ja määräyksiä, velvotteita ja sanktioita, jos toimii määräysten (lain) vastaisesti. Miksi sitten kotona pitäisi saada tehdä mitä huvittaa, muista piittaamatta!

En tiedo pystyykö itsensä laittamaan tavallaan oman perheensä ulkopuolelle. Ainakin tyttöön liittyvien asioiden ulkopuolelle voit itsesi laittaa. Kaikki luvat - saako mennä, mihin aikaan kotiin jne - samoin kuin niiden valvominen, jätät isän huoleksi. Samoin koulu ja läksyt. Ei kuulu sinulle, ei ole sinun lapsesi.


Miksi tyttö ei voisi muuttaa äidilleen? Vetoaminen: muutan sitten äidille, jätän teidät; on näköjään se, mikä saa ainakin isän lopulta antamaan periksi kaikessa. Kun lapselle annetaan lupa muuttaa sinne äidille, niin tuo uhkaus menettää ponnensa.

Onko sinulla minkäänlaista keskusteluyhteyttä miehesi kanssa silloin, kun asia liittyy hänen tyttäreensä? Entäs jos et enää syytäkään miestä hänen lepsusta kasvatustyylistä, vaan ilmoitat, ettet enää puutu tytön kasvatukseen millään tavalla. Vastuu ja siten myös seuraukset ovat isällä - ja tytöllä itsellään.

Jossain vaiheessa asian voi viedä niin pitkälle, että isä huolehtii lapsensa pyykistäkin. Tai mieliruokien hankkimisesta. Esim. jos tyttären herrkua on meetwursti, eikä teillä kukaan muu sitä syö, jätät sen ostamatta, sen osto kuuluu tytön isälle. Kun tyttö valittaa, vastaat: keskustele siitä isäsi kanssa. Minä en saa puuttua sinun asioihisi muutenkaan, en siis puutu tähänkään.

Hyvä on tietysti puhua täältä, kun ei itse siinä elä.

Toisaalta, kun eron esteenä on teidän yhteinen lapsi, josta kumpikaan ei halua luopua: kuinka voisit jättää lapsesi miehelle, joka ei saa murrosikäistä tytärtään kuriin! Isälle, joka on noin välinpitämätön lapsestaan?
Voittehan muuttaa erilleen vähäksi aikaa, eli ette eroa, muutatte vain erilleen, kunnes tytön murrosikä on ohi. Näin tiedän ainakin yhden pariskunnan - uusperheen - tehneen. Toisen lapsi oli niin rasittava, ettei tämä uushuoltaja jaksanut. Hän muutti omien lastensa kanssa erilleen, mutta pariskunta on muuten edelleen yhdessä ja kunhan lapsen kasvuun ja kehituykseen liittyvä jutut ovat asettuneet, muuttanevat takaisin yhteen. Erilleen muutosta on kulunut jo monta vuotta ja edelleen pariskunta seurustelee ja viettää aikaa yhdessä eikä heillä ole muita suhteita tms.
 
Kiitos kaikille kommenteista ja neuvoista! Tän kyseisen tytön äidin kanssa ei isä eikä minä olla missään tekemisissä, mut mitä hiukan olen kuullut ja tunnen tapausta on tämä äiti aika erikoinen, kas kummaa. Tyttö ei muuta äidilleen siks kun siellä on ehkä kovempi kuri...että, ollaan näin, mä en puhu tytölle, se ei mulle, miehen kanssa ei pysty tytöstä puhumaan...järkyttävä tilanne...mutta kait se elämä opettaa tätäkin pimua, iskä ei oole aina pelastamassa ja puolustamassa. Saatan kuulostaa katkeralta ja ehkä olenkin, olen myös erittäin pettynyt mieheeni ja hänen käytökseensä tässä asiassa. Yritän olla vaan ja iloita muista lapsista ja olla niinkuin tätä pimua ei olisikaan, silmille en sen kuitenkaan anna hyppiä, sitten saan sanasen arkkuni auki, vaikka lentäsin kämpästä kaaressa ulos. Suurempia murheitakin tietty on, mut tällä hetkellä tämä juttu va ikuttaa meidän perheen elämänlaatuun tosi paljon ja negatiivisesti!!! Väliaikainen Muuttohomma olis liian raju juttu taas mun koulua käyvälle lapselle, koulun muutot ym. Jos muutan, se on lopullinen ero, mennään päivä kerrallaan ajattelematta oikeestaan mitään, näitä tyhjiä päiviä joista ei jälkeenpäin muista mitään! Mutta tämäkin helpottaa kun joku ymmärtää ja on minunkin puolella, eikä vaan kehoiteta ymmärtämään tätä tyttöä, hän kun tekee muutenkin aikuisten juttuja, niin kait hälläkin joku vastuu on, ei hän enään ihan pikku tyttö ole. Tällänen purkaus...kiitti vastanneille vielä kerran ja eiköhän tämä tästä ratkea.
 

Yhteistyössä