N
nyxä
Vieras
... meillä on meneillään huoltajuuskiista ja selvittelyt kesken, tilannetta ollut liki vuoden. Miehen lapsi asuu meillä ja äiti tietenkin haluaa lapsensa takaisin, oikeusprosessi kesken
En mene yksityiskohtiin, mutta raskashan tämä tilanne on kaikille, kun kaikki on auki.
Nyt sitten päätin olla omatoiminen, mieheltä mitään kysymättä soitin miehen exälle, tämän lapsen äidille. Miksi? olisin halunnut keskustella hänen lapsestaan, joka asuu meillä, minun kotonani.
Nainen ei halunnut tavata. Hänen mielestään tämä on asia, josta voi puhua puhelimessa, ja minulla kun olisi ollut ihan kysyttävää - olisin kysynyt äidiltä hänen tyttärestään, koska en ymmärrä tätä lasta.
Hän tivasi, ja kysyin sitten yhden kysymyksen, ja hän piti koko puhelua poliisikuuluteluna, ja oli sitä mieltä että olen puolueellinen - hän siis näkee että on kaksi leiriä, jotka taistelee toisiaan vastaan ja minä olen ns. vihollisleirissä. Ja kun tulen valkoista lippua kädessä heilutellen, että hei äiti, puhutaan sinun lapsestasi, jooko? olen puolueellinen? Kenen puolella ja ketä vastaan? En tiedä, en kysynyt.
Hän sanoi ettei tunne minua jos vastaan tulisin. No, minä tiedän hänet ulkonäön perusteella, joten minulla ei ollut tirkistelyn tarvetta että miltä hän näyttää, mutta en sanonut sitä hänelle, koska hänen asenteensa oli sellainen - outo. Hänen mielestään minä olen hyökkäävä. ??? Olen siis "vastapuolella" ja valmis keskustelemaan hänen lapsestaan, joka asuu meillä, minun kodissani, eikä hän halua. Paitsi puhelimessa ja minä en halua puhua puhelimessa. Hänhän kokee sen kuulusteluna. ???!!
tiedän että tein hölmösti kun soitin. Soiton ajatus oli lapsellisen typerä, että voisin jutella äidin kanssa, puhua hänen lapsestaan. Olisin sanonut mm. että minun puolesta lapsi saisi muuttaa vaikka heti äidilleen. Mutta vasta kasvotusten.
Äiti sanoi, että jos olen fiksu ja järkevä ihminen, tuon sen lapsen hänen luo.En voi sitä tehdä, se ei ole minun vallassani, jos olisi, se olisi tapahtunut jo. Hän ei suostu tapaamaan äitiään paitsi julkisella paikalla. Kyseessä on kuitrenkin teini-ikäinen, ei mikään pikkulapsi.
Minkin olisin tavannut äidin julkisella paikalla. äiti nimittäin sanoi, ettei halua minua kotiinsa. Sanoin, etten minäkään sinun kotiisi halua tulla, ón kahviloita ja muita julkisia paikkoja.
Sitten hän hermostui ja sanoi, että minne hän tulee toisen lapsensa kanssa. Toinen lapsi on kouluikäinen ja kohta teini-iässä hänkin, eikä hän yleensäkään lastaan raahaa kauppaostoksille mukaan !!! Jättää kotiin. Mutta nyt tähän hän ottaisi sen lapsen mukaan !! turvaksi?? Sanoin, etten tänään pääse mihinkään (asumme eri paikkakunnalla, äiti tietää sen kyllä).
No, tämmönen puhelu.
Olen kuullut "juttuja" tästä äidistä ja kuitenkin ajatellut hyvää hänestä, mutta nyt meni muijalta pisteet kokonaan. On ihan juorujensa arvoinen, veroinen akka.
En mene yksityiskohtiin, mutta raskashan tämä tilanne on kaikille, kun kaikki on auki.
Nyt sitten päätin olla omatoiminen, mieheltä mitään kysymättä soitin miehen exälle, tämän lapsen äidille. Miksi? olisin halunnut keskustella hänen lapsestaan, joka asuu meillä, minun kotonani.
Nainen ei halunnut tavata. Hänen mielestään tämä on asia, josta voi puhua puhelimessa, ja minulla kun olisi ollut ihan kysyttävää - olisin kysynyt äidiltä hänen tyttärestään, koska en ymmärrä tätä lasta.
Hän tivasi, ja kysyin sitten yhden kysymyksen, ja hän piti koko puhelua poliisikuuluteluna, ja oli sitä mieltä että olen puolueellinen - hän siis näkee että on kaksi leiriä, jotka taistelee toisiaan vastaan ja minä olen ns. vihollisleirissä. Ja kun tulen valkoista lippua kädessä heilutellen, että hei äiti, puhutaan sinun lapsestasi, jooko? olen puolueellinen? Kenen puolella ja ketä vastaan? En tiedä, en kysynyt.
Hän sanoi ettei tunne minua jos vastaan tulisin. No, minä tiedän hänet ulkonäön perusteella, joten minulla ei ollut tirkistelyn tarvetta että miltä hän näyttää, mutta en sanonut sitä hänelle, koska hänen asenteensa oli sellainen - outo. Hänen mielestään minä olen hyökkäävä. ??? Olen siis "vastapuolella" ja valmis keskustelemaan hänen lapsestaan, joka asuu meillä, minun kodissani, eikä hän halua. Paitsi puhelimessa ja minä en halua puhua puhelimessa. Hänhän kokee sen kuulusteluna. ???!!
tiedän että tein hölmösti kun soitin. Soiton ajatus oli lapsellisen typerä, että voisin jutella äidin kanssa, puhua hänen lapsestaan. Olisin sanonut mm. että minun puolesta lapsi saisi muuttaa vaikka heti äidilleen. Mutta vasta kasvotusten.
Äiti sanoi, että jos olen fiksu ja järkevä ihminen, tuon sen lapsen hänen luo.En voi sitä tehdä, se ei ole minun vallassani, jos olisi, se olisi tapahtunut jo. Hän ei suostu tapaamaan äitiään paitsi julkisella paikalla. Kyseessä on kuitrenkin teini-ikäinen, ei mikään pikkulapsi.
Minkin olisin tavannut äidin julkisella paikalla. äiti nimittäin sanoi, ettei halua minua kotiinsa. Sanoin, etten minäkään sinun kotiisi halua tulla, ón kahviloita ja muita julkisia paikkoja.
Sitten hän hermostui ja sanoi, että minne hän tulee toisen lapsensa kanssa. Toinen lapsi on kouluikäinen ja kohta teini-iässä hänkin, eikä hän yleensäkään lastaan raahaa kauppaostoksille mukaan !!! Jättää kotiin. Mutta nyt tähän hän ottaisi sen lapsen mukaan !! turvaksi?? Sanoin, etten tänään pääse mihinkään (asumme eri paikkakunnalla, äiti tietää sen kyllä).
No, tämmönen puhelu.
Olen kuullut "juttuja" tästä äidistä ja kuitenkin ajatellut hyvää hänestä, mutta nyt meni muijalta pisteet kokonaan. On ihan juorujensa arvoinen, veroinen akka.
