uusperheellisyydestä: soitin miehen exälle....

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja nyxä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Patarouva:
Toivottavasti et nyt hankaloittanut tilannetta :/

tätä mieki epäilen... miehen exä nimittäin AIVAN TASAN VARMASTI soittaa exälleen ja kertoo värittävin juonenkääntein kuinka se: "sun uus ämmäs soitti tänne ja halus tavata jutellakseen X:n asioista! siis miten se lumppu kehtaa!!!"

voin hyvin kuvitella että tilanne ap:n kotona on illalla juurikin tämä... ja ap:n mies voi olla todella vittuuntunut siittä että ap on mennyt sekaantumaan tähän, varsinkin kun on oikeusprosessi meneillään... tästähän ap:n miehen exä on saanu vaan lisää vettä myllyynsä... :/

 
Ihan suotta menit sotkemaan lisää asioita. Jos haluat että joku pitäisi lapsen äitiin yhteyttä ja sopisi asioita sen pitäisi olla lapsen isä tai sitten puolueeton ihminen jonka molemmat sekä isä että äiti hyväksyvät. Ymmärrän ihan hyvin että äidin tukka nousi pystyyn soitostasi..
 
Tyhmä olet!!Keskellä huoltajuusriitaa haluat muuten vaan puhua vain ja ainoastaan lapsesta..Eli häh!Mitä puhua?Lapsen äiti ja isä ovat eronneinakin kasvatusvastuussa lapsestaan yhdessä.Mitä sä siihen sotkeudut.Nuija!Mä vetäisin hirveet pultit jos ex:n nyxä mulle alkaisi soitteleen ja tekisi ittensä kolmanneksi "vanhemmaksi"sotkujen keskellä!!!
 
Minä en ymmärtänyt/pitänyt ap.n tyylistä kirjoittaa asiasta. Tökkäsi kovin!! Sorry vaan,et kuulostanut kovin mukavalta yhteistyökumppanilta, ja pelottaisi jos minun lapseni asuisi "sinun kotonasi".
 
Alkuperäinen kirjoittaja noh:
Mun silmään ei pistänyt kuin se että "minun kotini, asuu minun kodissa" ja että sinun puolesta lapsi voisi heti muuttaa äidilleen...
No sinä voit huolehtia ruuasta ym. perustarpeista mut jätä huoltajuus asiat isän hoidettavaksi

Niin, koska tämä on MYÖS minun kotini. Ei vain miehen koti, ei vain lapsen koti.
Tämä on MYÖS minun koti ja minun / meidän yhteisten lastemme koti.

Miehen tytön kanssa on ollut kaikenlaista. Olisin halunnut niistä keskustella. Kuulla äidin näkemyksen, ja onko ollut vastaavaa tai mitä ongelmia on ollut, ja miten niistä on selvitty.
Toinen asia on kouluun liittyvä ja kolmas asia on ruokailuun liittyvä.

Että niiden "tietojen" avulla olisin jaksanut ja osannut olla ns. oikeanlainen tämän prosessin aikana.

Lapsella on oma taustansa, omat tavat olleet siellä äidin luona. Omat sääntönsä. Ne ovat erilaiset meillä, yhteentörmäyksiä on ollut, ja siitä, mitä ja millaista on ollut, mitkä tavat... nyt vaadin lapselta sellaisesta lähtökohdasta, mikä on minun asettama lähtökohta. esim. että tietyn ikäinen lapsi hallitsee tiettyjä asioita. Oletuksena, että kotona on opetettu. Nyt ilmeisesti ei ole ole, äidin kotona on kaikki ollut hyvin hvyin erilaista. esim. mikroaaltouunin käyttö. Kuuluuko 12 vuotiaan osata käyttää sitä? Noin niinkuin retorinen kysymys.

Itse prosessiin en olisi puuttunut. Että kuka on oikeassa ja kuka väärässä tai mikä olisi oikea päätös, siihen en olisi puuttunut enkä siitä keskustellut.

Ja kyllä: minun mielestä lapsi voisi asua edelleenkin äidillään. Mitä väärää siinä on että sanon tämän???!!! Mitä väärää on siinä että olen tätä mieltä asiasta!!??

Minusta on jotenkin omitusta, ettei tämä huoltajuuskiista kuulu minulle mitenkään, ja silti olen keskellä tätä kaikkea.
Miten siitä voisi päästä irti? Kertokaa?



 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Minusta on jotenkin omitusta, ettei tämä huoltajuuskiista kuulu minulle mitenkään, ja silti olen keskellä tätä kaikkea.
Miten siitä voisi päästä irti? Kertokaa?

Kyllähän se toki kuuluu sinulle, muttei sinun ehkä kannattaisi ylittää sitä rajaa, mikä sinulle kuuluu. =) Tai vastaanotto ei ole mieleisesi.
 
noh minun mielestäni ex:n vaimo saa osallistua kotonaan niin paljon kuin haluaa, mutta se mitä me ex:n kaa sovitaan on meidän välistä eikä se kuulu nyxälleen. he voivat omassa päässään tehdä kuten parhaaksi näkevät ja keskustella lapsista ja heidän tarpeistaan jos näkevät sen tarpeelliseksi, mutta päätökset tehdään minä ja ex ja me hoidetaan lasten asiat.
 
Päästät irti niin,että luotat miehesi kykyyn hoitaa asiaa eteenpäin.Mutta jos lapsen äiti haluaa lapsen luokseen asumaan ja sä haluat niin mieskö on ainut joka haluaa pitää lapsen teillä?Tietääkö mitä mieltä sä oot?
 
sillähän tuosta tilanteesta irti pääset. sun tehtäväs ei ole kysellä äidiltä mitä teet tytön kanssa,mikset kysy mieheltäsi joka on tytön isä???TEIDÄN talohan se on,TE määräätte säännöt ja tavat.
tietääkö miehesi ettet halua lasta asumaan teille?kannattais varmaan tehdä se asia erittäin selväksi miehellesi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja fanta:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Minusta on jotenkin omitusta, ettei tämä huoltajuuskiista kuulu minulle mitenkään, ja silti olen keskellä tätä kaikkea.
Miten siitä voisi päästä irti? Kertokaa?

Kyllähän se toki kuuluu sinulle, muttei sinun ehkä kannattaisi ylittää sitä rajaa, mikä sinulle kuuluu. =) Tai vastaanotto ei ole mieleisesi.

Mua aikanaan vitutti suunnattomasti se että mä jouduin hoitaman miehen lapsen silloinkin kun siitä ei sovittu ja mun omat lapset oli isällään.Se on ihan perseestä että vieras lapsi pitä'ä hoitaa kuin omansa mutta mihinkään ei ole mitään sananvaltaa.Kyllä mä ymmärrän mitä ap ajaa takaa.
Mulla loppui yksityisyys sen jälkeen ja tuli velvollisuuksia,oikeuksia ei tullut.
Kieltää ei saanut mistään,lapsi sai temppuilla miten halusi ja halusihan se kun oli täysin häiriintynyt.Eipä ihme ettei homma toiminut kolmea vuotta enempää.
 
Lisäisin vielä,että oliko tarkoituksesi kuitenkin syyllistää exää:"kunet ole opettanut lastasi, ei osaa, on ongelmainen, en jaksa, pidä hyvänäs." Täältä se minun silin luettuna vaikutti.

Onko teillä miehesi kanssa avoimet välit? Pystytkö hänen kanssaan puhumaan näistä mieltä painavista asioista? Syyllistäminen ei auta ketään tässä tilanteessa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Lapsella on oma taustansa, omat tavat olleet siellä äidin luona. Omat sääntönsä. Ne ovat erilaiset meillä, yhteentörmäyksiä on ollut, ja siitä, mitä ja millaista on ollut, mitkä tavat... nyt vaadin lapselta sellaisesta lähtökohdasta, mikä on minun asettama lähtökohta. esim. että tietyn ikäinen lapsi hallitsee tiettyjä asioita. Oletuksena, että kotona on opetettu. Nyt ilmeisesti ei ole ole, äidin kotona on kaikki ollut hyvin hvyin erilaista. esim. mikroaaltouunin käyttö. Kuuluuko 12 vuotiaan osata käyttää sitä? Noin niinkuin retorinen kysymys.

just.... eli mie käsitän tämän niin että sie oisit halunnu arvostella miehes exää hänen säännöistään ja vähän "luetella" että miten pitää oikein opettaa ja kasvattaa.... :whistle:

ihan selevästi siun kirjotuksesta paistaa läpi se, että oot vittuuntunut siihen ettei miehes exä mielestäs ole osannu kasvattaa lastaan koska säännöt ei oo ollu samat ko siulla... :headwall:

 
Just tuo.Sulla ei ole oikeutta sanella miten äitin luona toimitaan.Ja ne yhteiset säännöt tekee lapsen äiti ja isä keskenään ja isä selventää ne sulle.Eli sä oot rasittava jos meet yksinäs siihen keskelle!
 
Mulla oli joskus henk.koht.sellainen olo miehen lapsen asioista (hän on meillä joka toinen vkl) että minä kävin kyllä lapsen hoitajaksi mutta mulle ei puhuttu järjestelyistä eikä muista lasta koskevista jutuista mitään..tää oli siis alussa.Nykyään miehen ex melkein soittaa useammin mulle ***** asioista,mikä tuntuu musta tosi kivalta koska tunnen että olen heidän lapsen olon aina pitänyt meillä hyvänä,että on tervetullut jne.ja melkein itse enemmän olen tämän lapsen kanssa kun hän meillä on kuin isänsä (on usein töitä ja harrastuksia kun poika tulee meille)

onhan se herranjumala uuden vaimonkin asia mitä sille lapselle kuuluu jne.tärkeet jutut kuuluu mulle ja miehelle kun puhutaan heidän lapsesta,niin se vaan mun mielestä menee.
 
Kiitän kaikkia mielipiteistään.

Muistakaa, kun ensi kerralla joku uusperheellinen, äitipuoli, parkuu, ettei jaksa miehen lapsia: muistakaa vastata, ettei sen äitipuolen kuulukaan jaksaa, vaan hän voi jättää ne lapset sikseen ja jättää heidän hoidon kokonaan heidän biologisille vanhemmilleen.
Muistakaa kertoa, ettei äitipuolelle millään tavalla kuulu miehen lapsen asiat ja olemiset. ne kuuluu isälle ja omalle äidille.

Ja mikään, mikä liittyy lapsipuoliin; äitipuoli antaa asian olla. vaikka sitten missä rääsyissä tapaamiselle tulisi, vaikka mitä tekisivät, vaikka varastelisi mukaansa perheen pöytähopeat, äitipuoli vaan toteaa, että no, olkoot.

Ja on vähän ristitiitaista: minä en saa ottaa mitään vastuuta miehen lapsesta, asia ei minulle kuulu koska en lapsen äiti ole, mutta kun sanon, että haluaisin lapsen asuvan äitinsä luona, olenkin ilkeä ja haluan sysätä lapsen pois nurkistani.
olette hyvin ristiriitaisia. Pitäisi kyllä sitä, ja tätäkin, mutta toisaalta ei sitten yhtään mitään.

Minulla on myös lapsia ex-liitosta ja olen ollut tekemisissä heidän "äitipuolensa" kanssa. Esimerkkinä perunkirjoitus, jonka kävin yhdessä lasteni isän avovaimon kanssa. Minä olin lasten edustajana siis. Ja toinen osapuoli oli avovaimo. tilaisuus oli ihan asiallinen. Ei vihamielisyyttä tms. virallisen tilaisuuden jälkeen juttelin pitkään tämän avokin kanssa lasteni isästä, elämästä hänen kanssaan. kysyin ihan suoraan, ja ihan vilpittömästi ihmetellen... muutamia asioita, joihin hän ihan rehellisesti vastasi. Eikä ottanut hernettä nessuun niistä että "mitä se utelee".

Sanoin hänelle, että hän on tärkeä ihminen lasteni elämässä ja olisi hienoa, jos hän ottaisi ja pitäisi yhteyttä lapsiini.
No, ei ole pitänyt, minkä toisaalta ymmärrän hyvin, mutta ei hätää: lapseni hätyyttelevät avokkia. "olen tulossa sinne, oletko paikalla".

Tästä lähtökohdasta, omasta avoimuudestani vastaavassa tilanteessa, kuvittelin, että jokainen äiti haluaa puhua lapsensa asioista niiden ihmisten kanssa, jotka käytännön arjen asioista vastaa.
vastaavassa tilanteessa minua kiinnoistaisi, minkälainen nainen huolehtii minun lapsestani, huolehtiihan hyvin tai jos on ollut ongelmia, millaisia ja mitä.

ja tilanteita on tullut tässä vuoden aikana niin paljon esille, että olisi paikallaan puhua.

JA EI, se exä ei soita miehelleni ja ala haukkua minua. Olisi soittanut jo, jos soittaisi.

JA EI, en usko että mies kokee, että kävelen hänen yli enkä pidä häntä minään, että hän olisi kyvytön huolehtimaan tms. Minä tunnen tämän miehen, te ette.

te tunnette kuitenkin meiheni exän, olette hän. Teitä ei pätkääkään kiinnosta,missä ja kenen kanssa lapsenne on tai millaisia ongelmia hänellä voisi olla, saatika sitten että olisitte valmiit ratkomaan niitä..


PS: en voi puhua lapsen asioista kouluterkan tai minkjään muun viranomaisen kanssa, koska en ole huoltaja, vaitiolovelvollisuus!
 
Jos ap oli yhtä kiinnostunut tuumimaan mitä hänelle täällä sanottiin, niin enpä ihmettele ettei se miehen exäkään kovin vastaanottavainen ollut... Keskustelu on vuoropuhelua.
 
ala tee itsestäs martyyria. sun miehesi velvollisuus on pitää sut ajan tasalla siitä mitä ovat sopineet lapsen äidin kanssa. sinä ja miehesi päätätte säännöistä mitkä vallitsee teidän kotona.that's it.muihin päätöksiin sulla ei ole valtaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Nyynä:
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Lapsella on oma taustansa, omat tavat olleet siellä äidin luona. Omat sääntönsä. Ne ovat erilaiset meillä, yhteentörmäyksiä on ollut, ja siitä, mitä ja millaista on ollut, mitkä tavat... nyt vaadin lapselta sellaisesta lähtökohdasta, mikä on minun asettama lähtökohta. esim. että tietyn ikäinen lapsi hallitsee tiettyjä asioita. Oletuksena, että kotona on opetettu. Nyt ilmeisesti ei ole ole, äidin kotona on kaikki ollut hyvin hvyin erilaista. esim. mikroaaltouunin käyttö. Kuuluuko 12 vuotiaan osata käyttää sitä? Noin niinkuin retorinen kysymys.

just.... eli mie käsitän tämän niin että sie oisit halunnu arvostella miehes exää hänen säännöistään ja vähän "luetella" että miten pitää oikein opettaa ja kasvattaa.... :whistle:

ihan selevästi siun kirjotuksesta paistaa läpi se, että oot vittuuntunut siihen ettei miehes exä mielestäs ole osannu kasvattaa lastaan koska säännöt ei oo ollu samat ko siulla... :headwall:

oletko mieheni exä. Miten sen näin luet?

En olisi halunnut arvostella. mutta kun en päässyt puhumaan niin ei sitten.

Mutta perheet ovat kovin eriolaisia ja vaatimukset perheissä kovin erilaisia. Näistä eroista voisi kyllä ihan puhuakin, ilman että se koetaan arvosteluna. Minä olen ylpeä meidän tavoista, en selittele niitä muille. Mutta törmäyskurssialla ollaan kyllä oltu erilaisten tapojen viidakossa. Ne vaan tulee eteen yllätyksenä.

Miehen exä ehkä ajatteli myös näin, arvosteluna, (minusta se on huono itsetuntoa, jos kokee, että toinen arvostelee ja paheksuu oman perheen sääntöjä ja kulttuuria) sanoin hänelle monta kertaa, ettei minulla ole mitään häntä vastaan jne,. puhelu oli aika jankkaavaa, ja hän olisi halunnut puhua ne asiat puhelimessa. ei mullamitään tirkistelyn haluja ole, että miltä se nainen näyttää, tunnen hänet ulkonäöltä, siitäkään ei ole kyse.



 
hei, ite teit alotuksen ja pyysit mielipiteitä ja niitä saitkin. elä veä hernettä nenuun jos kaikki mielipiteet ei tyydytä sinua!

ja semmonen pointti tähän nytten että mie en sen takia lähtis tuossa tilanteessa kyselemään exältä mitään koska näyttäis olevan aika tulenarka tilanne jos kerta on OIKEUSPROSESSIKIN vireillä!!! silloin ei ole kaikki kunnossa! ja SEN TAKIA en menis soittelemaan!

jos haluat keskustella miehes exän kanssa niin keskustele ENSIN miehes kanssa että mitä mieltä tämä on asioista. ja sitte yhdessätuumin keskustelette miehes exän kanssa.

ja tämä te tunnette kuitenkin meiheni exän, olette hän. Teitä ei pätkääkään kiinnosta,missä ja kenen kanssa lapsenne on tai millaisia ongelmia hänellä voisi olla, saatika sitten että olisitte valmiit ratkomaan niitä.. oli vitun törkeesti sanottu! :headwall:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Henrietta:
Mulla oli joskus henk.koht.sellainen olo miehen lapsen asioista (hän on meillä joka toinen vkl) että minä kävin kyllä lapsen hoitajaksi mutta mulle ei puhuttu järjestelyistä eikä muista lasta koskevista jutuista mitään..tää oli siis alussa.Nykyään miehen ex melkein soittaa useammin mulle ***** asioista,mikä tuntuu musta tosi kivalta koska tunnen että olen heidän lapsen olon aina pitänyt meillä hyvänä,että on tervetullut jne.ja melkein itse enemmän olen tämän lapsen kanssa kun hän meillä on kuin isänsä (on usein töitä ja harrastuksia kun poika tulee meille)

onhan se herranjumala uuden vaimonkin asia mitä sille lapselle kuuluu jne.tärkeet jutut kuuluu mulle ja miehelle kun puhutaan heidän lapsesta,niin se vaan mun mielestä menee.


näin itsekin ajattelin. näin toivoisin asioiden olevan.

tuolle yhdelle kommentoijalle: selittelen ajatuksiani täällä teille, siis taustaa että miksi ja mikä oli minun ajatus, koska vedätte aivan vääriä johtopäätöksiä.
puhelimessa en tätä kaikkea puhunut, enkä selittänyut, en varsinkaan näin vuolaasti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
tuolle yhdelle kommentoijalle: selittelen ajatuksiani täällä teille, siis taustaa että miksi ja mikä oli minun ajatus, koska vedätte aivan vääriä johtopäätöksiä.
puhelimessa en tätä kaikkea puhunut, enkä selittänyut, en varsinkaan näin vuolaasti.

No hyvä sentään :) Minulla on ollut näitä samoja kuvioita ja tunnistin omia muistoja sieltä hyvinkin. Nyt kun miehen lapsi on jo aikuinen, moni asia on minulle vasta valjennut. Monen asian olisin voinut tehdä paljon paremmin ja monta jättää tekemättä. =)
 
No pitäähän ap:n tietysti olla kiinnostunu lapsen asioista. Mutta minkä ihmeen takia niitä täytyy alkaa selvittelemään äidin kanssa? Kyllä varmaan terveydenhoitajat ymv vastaavat kertovat äidille jos on jotain häikkää jossain. Ja jos ap:ltä vaaditaanjotain toimenpiteitä niin eiköhän niistä sulle infota. Mikset kysele siltä isältä, joka asuu saman katon alla ja tuntee myös tyttärensä (ja vielä exänsä). Ja mustakin kyllä kuulosti vähän siltä että olet vaan lähinnä arvostellu äidin kasvatusta ja tapoja. Ja vielä huoltajuuskiistan keskellä?!? Ajoitus tollasille keskusteluille oli varmasti pahin mahdollinen...
 

Yhteistyössä