vali vali, mutta kuitenkin..
Anoppi hössöttää aina kun ollaan siellä ja miehen aikaisemman liiton lapset on siellä kanssa, että "ihanaa, nyt on taas perhe koossa" ja otetaan valokuvia ja voi kun on onnellista.
Nooh kyllä mä koen että meidän perhe kasassa myös silloin kun ollaan nelistää ilman miehen lapsia, vielä kun miehen lapset käy vaan lomilla täällä johtuen pitkästä välimatkasta ja äitinsä priorisoinnista.
Tuntuu vaan et jos jatkaa hössötystä tuohon malliin niin kohta meidän lapset kokee et me ei olla perhe ilman noita lapsia joita kuitenkin näkee kerran kaksi vuodessa, tai sitten ei, mistä sitä tietää.
Mutta koskaan kun ollaan siellä nelistää ei oteta kuvia ei hössötetä ja lähetellä sitten niitä perään kehyksissä että perhe koossa (kuten nyt viime vierailulla) Jotenkin vaan tuntuu omituiselta kun ylikorostetaan (joo jos olisitte näkemässä, niin tietäisitte että ylikorostetaan puhein monella eri tapaa) sitä tilannetta kun miehen lapset on meillä. Mun mieskin ja hänen isänsä on aina ihan vaivaantuneita tilanteesta ja lapset kattelee silmät suurina. Ja sitten miehen lapset on ihan, että nytkö pitää lähteä kotiin, ja isi älä jätä meitä, vaikka aiemmin olivat ihan normaali innoissaan, että näkevät taas äidin. Nooh kai se täytyy vaan kestää. Ehkä mä oon vaan jotenkin herkkis..
Anoppi hössöttää aina kun ollaan siellä ja miehen aikaisemman liiton lapset on siellä kanssa, että "ihanaa, nyt on taas perhe koossa" ja otetaan valokuvia ja voi kun on onnellista.
Nooh kyllä mä koen että meidän perhe kasassa myös silloin kun ollaan nelistää ilman miehen lapsia, vielä kun miehen lapset käy vaan lomilla täällä johtuen pitkästä välimatkasta ja äitinsä priorisoinnista.
Tuntuu vaan et jos jatkaa hössötystä tuohon malliin niin kohta meidän lapset kokee et me ei olla perhe ilman noita lapsia joita kuitenkin näkee kerran kaksi vuodessa, tai sitten ei, mistä sitä tietää.
Mutta koskaan kun ollaan siellä nelistää ei oteta kuvia ei hössötetä ja lähetellä sitten niitä perään kehyksissä että perhe koossa (kuten nyt viime vierailulla) Jotenkin vaan tuntuu omituiselta kun ylikorostetaan (joo jos olisitte näkemässä, niin tietäisitte että ylikorostetaan puhein monella eri tapaa) sitä tilannetta kun miehen lapset on meillä. Mun mieskin ja hänen isänsä on aina ihan vaivaantuneita tilanteesta ja lapset kattelee silmät suurina. Ja sitten miehen lapset on ihan, että nytkö pitää lähteä kotiin, ja isi älä jätä meitä, vaikka aiemmin olivat ihan normaali innoissaan, että näkevät taas äidin. Nooh kai se täytyy vaan kestää. Ehkä mä oon vaan jotenkin herkkis..