Uusin kaksplus ja juttu tuplamammoista

[Lapset ovat rikkaus]

Ei se työmäärä kaksosten kanssa vähene vaikka kuinka ruikuttaa tai valittaa maailman turuilla. Itse pyrin olemaan positiivinen ja näkemään asian enemmänkin rikkautena kuin rasitteena. Negatiivista huomiota ja kommentteja olen tarpeeksi kuullut tietämättömiltä raskausajasta lähtien ja haluan ennemminkin osoittaa, että joku voi tosiaan olla ihan vain onnellinen tuplistaan. Ja kyllä minulla on kaksosten lisäksi muitakin lapsia, joten helpolla en minäkään ole päässyt. Harmittaa kaksoslasten puolesta, että heidät leimataan automaattisesti työläiksi ja vaativiksi lapsiksi vain siksi, että ovat sattuneet syntymään samaan aikaan jonkun muun kanssa. Eivät he ole itse saaneet päättää omasta kaksosuudestaan, joten ei heitä pitäisi sen mukaan myös automaattisesti tuomita. Asenne kaksosuuteen lähtee monikkojen omista perheistä, joissa kannattaisi muistaa, että nämä lapset ovat rikkaus, eikä misään nimessä rangaistus jostain pahasta teosta, kuten joku edellä mainitsi.

 

[Fantastic4]

Niin, jottei jäisi epäselväksi..
Kuten edellinenkin, positiivisuudella pääsee pitkälle..

Ja todella tavallisina päivinä on ihanaa kun on kaksi iloista nauravaa jokeltajaa.. tuplaten saa jännätä koska ekat horjuvat konttaukset ja muut tulee..
Päivääkään en vaihtaisi, vaikka tiedän että helpompaakin voisi olla..

 

[minttu]

Ihan varmasti uskallan väittää että jos on yksönen jolla on koliikki, ei nuku yöitä, syö huonosti, on korvatulehduskierteet, allergiat, ihottumat, kakkaa sata kertaa päivässä jne. on PALJON rankempaa kuin että olis kiltit ja helpot kaksoset jotka esim. nukkuu alusta asti yöt heräämättä, syö hyvin, ei mitään allergioita, sairauksia jne.
Mulla ei siis omakohtaista kokemusta tollasista mutta aivan varmasti on totta toi mitä kirjotin.

Ärsyttää tollaset äidit.

Ja minä olen aina haaveillut kaksosista, miksi minä en saa kaksosia, vaikka olisikin rankkaa haluaisin silti.
Se äiti joka noin kirjotti siihen lehteen niin sillä on varmasti jotenkin muuten paha olla tai muuta koska ei kukaan voi ajatella/sanoa noin.

 

[ninaTT]

Kaksosia ei voi yksi äiti hoitaa luonnonmukaisesti. Sen takia monessa heimokulttuurissa kaksosia on pidetty pahana ja joko toinen tai molemmat ovat tapettu tai hylätty... Kahta ei voi kantaa, imettää, pissattaa... Päivittäin joutuisi valitsemaan kumman tarpeisiin vastaan nyt.

Vaikka olis yksi todella vaativa lapsi, niin ainakin voi keskittyä siihen yhteen. Ei tarvitse kuunnella itkua toisaalta ja kokea sellaista jatkuvaa hylkäämisen ja riittämättömyyden tunnetta...

Minulla ei ole ollut siis kaksosia, mutta jos hoidan omani lisäksi välillä toista ns tissi-ikäistä, niin kyllä se on sydäntäraastavaa joutua kokoajan valitsemaan. Kun taas jos on yksi vauva ja yksi isompi lapsi, heillä on jo niin erilaiset tarpeet, että molempiin pystyy useimmiten reagoida samanaikaisesti. Vanhempi lapsi kykenee jo odottamaan hetken...

 

[M]

Kaksosia ei voi yksi äiti hoitaa luonnonmukaisesti. Sen takia monessa heimokulttuurissa kaksosia on pidetty pahana ja joko toinen tai molemmat ovat tapettu tai hylätty... Kahta ei voi kantaa, imettää, pissattaa... Päivittäin joutuisi valitsemaan kumman tarpeisiin vastaan nyt.

Vaikka olis yksi todella vaativa lapsi, niin ainakin voi keskittyä siihen yhteen. Ei tarvitse kuunnella itkua toisaalta ja kokea sellaista jatkuvaa hylkäämisen ja riittämättömyyden tunnetta...

Minulla ei ole ollut siis kaksosia, mutta jos hoidan omani lisäksi välillä toista ns tissi-ikäistä, niin kyllä se on sydäntäraastavaa joutua kokoajan valitsemaan. Kun taas jos on yksi vauva ja yksi isompi lapsi, heillä on jo niin erilaiset tarpeet, että molempiin pystyy useimmiten reagoida samanaikaisesti. Vanhempi lapsi kykenee jo odottamaan hetken...

Amen,joku ymmärtää asian!
Minä yritin parhaani mukaan imettää molempia ison tyynyn avulla. Opin jopa nostamaan yhdellä kädellä ei syövän lapsen sitteristä syliin,toista häirimättä. Mutta helppoa se ei ollut. Kaksosten vauva-ajasta muistan sen että he söivät..

 

[vieras]

Mun tuntemat kaksoset on nimenomaan oppineet odottamisen taidon jo pienenä. Ei yhtään paha asia.

Kuka sitä voi arvioida, miten rankkaa on kelläkin. Suomalainen äitiys tuntuu olevan joku rankkuus-skaba muutenkin.

Muistan hyvin samanlaisen ajatuksen kun oma vauva oli sairas. Hitto ettei sitä jaksanut kuunnella yhtään, miten jollain oli niin rankkaa kun lapsi teki hampaita ja oli nukkunut viikon vähän katkonaisesti.

 

[fantasitc4 joka jo lähti "sairastuvalle" takaisin.]

Kaksosia ei voi yksi äiti hoitaa luonnonmukaisesti. ...

Olen erimieltä.. Siis ihan "oppikirjamasta" ei voi olla, mutta kyllä meillä ainakin ihan lapsentahtisesti on menty alusta lähtien ja tosiaan vain nyt kipeänä joutuu huutaa..

Imettää voi samaan aikaan jne...
Liinaankin saisi molemmat, en ole vain edes jaksanut yrittää.. (muistaakseni ihan kantoliinakanavalla ohjeet tähän..)

Eikä se ole sanottu että kaksosten täytyy huutaa tai että vanhemman valita..

Ainakaan minä en ole kertaakaan "kokea sellaista jatkuvaa hylkäämisen ja riittämättömyyden tunnetta... " kuten kirjoitit... =)

 

[Fantastic4]

Ihania kirjoitus virheitä tulee muuten kun pieni situu sylissä.. Siis ed. Fantastic4.. =)

 

[haista paska]

Asenne kaksosuuteen lähtee monikkojen omista perheistä, joissa kannattaisi muistaa, että nämä lapset ovat rikkaus, eikä misään nimessä rangaistus jostain pahasta teosta, kuten joku edellä mainitsi.

Nämä nettipalstat on sitä varten että saa tuulettaa sisimpiä tuntojaan, että jaksaa taas halata lapsiaan ja kertoa kuinka rikkaita ja rakkaita he ovat. Tänne osuu vaan aina sitten joku besserwisseri ylireagoimaan rajuja sanoja. Mä en kaunistele vaan sanon asiat miten itse ne koen ja olen edelleen sitä mieltä että lapset kuuluu saada yksi kerrallaan.

"Kaksosia suodaan vain sellaisille, jotka siitä selviää." Tämän minulle sanoi toinen kaksosten äiti, kun olin itku kurkussa kuunnellut kommentteja ja viisaita neuvoja ihmisiltä, joilla ei ollut kaksosten kanssa elämisestä tietoakaan. Yritän aina muistaa tuon lauseen, kun tuntuu että nyt napsahtaa...

 

[Nimimerkki kertoo asenteesta]

Suosittelisin lämpimästi menemään monikkopalstoille tuulettamaan niitä sisempiä tuntojasi. Siellä on varmasti enemmän myötätuntoisia ja ymmärtäväisiä ihmisiä kuin täällä. Täällä ruokit vain muiden mielikuvia kaksosarjen kauheudesta ja mahdottomuudesta ja kommentit tulevat sen mukaisesti, vaikka vastaajalla ei olisikaan omaa kokemusta asiasta. Kaksosuushan on paljon muutakin kuin pelkkää vallitsevaa negatiivisuutta, tuuletathan siis sitäkin myös täällä?

 

[haista paska]

Suosittelisin lämpimästi menemään monikkopalstoille tuulettamaan niitä sisempiä tuntojasi. Siellä on varmasti enemmän myötätuntoisia ja ymmärtäväisiä ihmisiä kuin täällä. Täällä ruokit vain muiden mielikuvia kaksosarjen kauheudesta ja mahdottomuudesta ja kommentit tulevat sen mukaisesti, vaikka vastaajalla ei olisikaan omaa kokemusta asiasta. Kaksosuushan on paljon muutakin kuin pelkkää vallitsevaa negatiivisuutta, tuuletathan siis sitäkin myös täällä?

Joo kiitos tulee tuuletettuakin . En ole vissiin kertakaan ruokkinut kaksosuuden kauheutta? Muistaakseni sanoin että omani olivat helppoja. Haluan vaan kertoa totuuksia niille, jotka eivät kaksosuudesta mitään ymmärrä ja sanovat tuplamammoja itseään jalustalle nostaviksi ym. mitä tuossa ap:n kirjoituksessa luki . Olen täällä joskus hehkuttanut tuplaonneakin, paskaa tuli silloinkin niskaan .

 

[Timppa]

Eihän se kaksi vauvaa tarkoita automaattisesti sitä, että on tottakai rankempaa kuin yhden lapsen äidillä.

Nyt ei ap tiedä mitä puhuu...

 

[Madicken04]

Eiköhän tuokin ole yksilöllistä miten asiat kokee, millaiset lapset on, miten paljon saa apua ja millaisia yksösten äitejä tapaa. :xmas: Jos on kaksosten kanssa yksin ja kovilla niin ymmärrän hyvin että joskus ottaa päähän kuunnella yksösten äitejä jotka valittavat paljon pienemmistä murheitsta... Sitä ei välttämättä jaksa olla siinä tukemassa ja lohduttelemassa oista kun huomaa itse olevansa omien lasten kanssa huomattavasti kovemmilla.

Ehkä samantyylistä mitä erityislapsen äiti saattaa rankimpina aikoina kokea kun kuulee tavislasten äitien valitusta siitä kuinka rankkaa heillä on?

Mutta onneksi nuo ovat yleensä(?) hetkittäisi tunteita eikä kaikki yksösten vanhemmat varmaan ole jatkuvasti kaksosten äidille valittamassa kuinka hankalaa heillä on kun lapsi haluaisi olla jatkuvasti sylissä. Vaikka tavallaan elelään eri maailmoissa niin silti paljon yhteistäkin löytyy ja varmasti ihan mukavasti tullaan juttuun kunhan joskus annetaan sille toisellekin vähän tilaa ja ymmärrystä.

 

[vieras]

up

 

[Töttöttö]

Eiköhän tuokin ole yksilöllistä miten asiat kokee, millaiset lapset on, miten paljon saa apua ja millaisia yksösten äitejä tapaa. :xmas: Jos on kaksosten kanssa yksin ja kovilla niin ymmärrän hyvin että joskus ottaa päähän kuunnella yksösten äitejä jotka valittavat paljon pienemmistä murheitsta... Sitä ei välttämättä jaksa olla siinä tukemassa ja lohduttelemassa oista kun huomaa itse olevansa omien lasten kanssa huomattavasti kovemmilla.

Ehkä samantyylistä mitä erityislapsen äiti saattaa rankimpina aikoina kokea kun kuulee tavislasten äitien valitusta siitä kuinka rankkaa heillä on?

Mutta onneksi nuo ovat yleensä(?) hetkittäisi tunteita eikä kaikki yksösten vanhemmat varmaan ole jatkuvasti kaksosten äidille valittamassa kuinka hankalaa heillä on kun lapsi haluaisi olla jatkuvasti sylissä. Vaikka tavallaan elelään eri maailmoissa niin silti paljon yhteistäkin löytyy ja varmasti ihan mukavasti tullaan juttuun kunhan joskus annetaan sille toisellekin vähän tilaa ja ymmärrystä.

Juuri näin!

 

[Moi]

Mulla on kaksi lasta, mutta ei kaksosia. Ymmärrän kyllä, että kaksosten kans on varmaan ihan kauheaa välillä. Esim mun esikoinen oli huono nukkuja, koliikki jne niin se x2 olis ollu LIIKAA.

Mutta vaikka oliski rankkaa kaksosten kans, niin ei se poista sitä että mulla on välillä vaikeaa kahden yksösen kans. Ei kukaan voi vähätellä mun vaikeutta sillä, että itsellä on vaikeampaa.

Vaikka välillä tulee kyllä lohduttauduttua sillä, että mulla ei sentään ole aina kahta kappaletta kunkin ikäisiä vikivinkunoita!

 

[Mamma kans]

Tuplien äitinä pakko kommentoida...Joskus hieman ottaa päähän jos esikoisyksösen äiti peruu jonkun tapaamisen sen vuoksi kun "vauva nukahti vaunuihin 10 minuutiksi aamulla kaupassa käydessä ja nyt meidän loppupäivän rytmit ihan sekaisin". Heikamoon, rytmit on meidänkin perheessä sekaisin lähes joka päivä kun esim. toinen tuplista nukkuu vain tunnin päiväunet ja toinen nukkuu 3.5 tuntia. Yritä siinä sitten ottaa osaa yksösäidin "rankkaan" arkeen, kun itse vuoron perään hoidat joko heräävää tai nukkumaan menevää vauvaa.

Ehkä jutussa olleet äidit tarkoittivat jotain tällaista?!?!?! Mä itse ymmärrän ihan hyvin sen lehden jutun kommentin. Sama juttu jos olisi esim. vakavasti sairas lapsi ja joku terveen lapsen äiti valittelisi korvatulehduskierrettä. Kaikki on aina NIIN suhteellista.

Antaa kaikkien kukkien kukkia ja hyvä että lehteen oli laitettu jotain hieman provosoivaakin eikä pelkkää ihanuutta ja autuutta kuten usein tapana on.

 

[Viblsp-]

Meillä on 5v poika, 3v tyttö ja tässä kuussa 2v täyttävät kaksoset.

Muistan kyllä esikoisen ekan vuoden, miten rankalta kaikki tuntui. Kaksosten synnyttyä on tietenkin helppoa nyt miettiä, että turhaan pidin sitä aikaa rankkana. Toki jos silloin esikoisen vauva-aikana olisin voinut matkata tulevaisuuteen, kaksosten vauva-aikaan vaikkapa, olisin pitänyt esikoisen vauva-aikaa helppona. Sepä siinä onkin, kun yhden lapsen äidillä ei ole realistista kuvaa kaksosten hoidosta, ei voi verrata tuolla tavalla.

Toisaalta luen yhden lapsen äidin valituksia ajatellen "helpolla pääset, vaikket sitä tiedäkään" ja toisaalta taas muistan sen esikoisen vauva-ajan kyllä.

Ja kyllä, olen itsekin sitä mieltä, että se EI ole niin yksinkertaista. Kuten joku sanoi, yksi koliikkilapsi voi olla vaikeampi kuin perusterveet kaksoset.

Meillä kaksoset ovat nyt aika ihanassa iässä. Poika puhuu lyhyitä lauseita, on huumorintajuinen ilopilleri, mutta on myös temperamentiltaan tulisempi. Tyttö taas on hiljainen ja vaatimattomampi verrattuna kaksosveljeensä. Tappelevat, tanssivat, leikkivät, halaavat yhdessä usein. Nyt kun nukkuvat katkotta yöt omassa huoneessa, osaavat kommunikoida sanoin jne, ei ole mitenkään hirveän rankkaa enää. Eri asia oli silloin, kun heräilivät öisin tiheästi.

Nyt rankinta on fyysinen homma: kun vaihdat yhden vaatteet/vaipan, peset yhden hampaat, puet ulkovaatteet jne, se ei jää siihen, vaan homma jatkuu. Mutta samanlaistahan se on niilläkin, joilla on pienellä ikäerolla lapset. Vaikkei täysin sama asia olekaan.

 

[Viblsp-]

Kaksosia ei voi yksi äiti hoitaa luonnonmukaisesti. Sen takia monessa heimokulttuurissa kaksosia on pidetty pahana ja joko toinen tai molemmat ovat tapettu tai hylätty... Kahta ei voi kantaa, imettää, pissattaa... Päivittäin joutuisi valitsemaan kumman tarpeisiin vastaan nyt.

Vaikka olis yksi todella vaativa lapsi, niin ainakin voi keskittyä siihen yhteen. Ei tarvitse kuunnella itkua toisaalta ja kokea sellaista jatkuvaa hylkäämisen ja riittämättömyyden tunnetta...

Minulla ei ole ollut siis kaksosia, mutta jos hoidan omani lisäksi välillä toista ns tissi-ikäistä, niin kyllä se on sydäntäraastavaa joutua kokoajan valitsemaan. Kun taas jos on yksi vauva ja yksi isompi lapsi, heillä on jo niin erilaiset tarpeet, että molempiin pystyy useimmiten reagoida samanaikaisesti. Vanhempi lapsi kykenee jo odottamaan hetken...

Siis miten niin ei voi luonnonmukaisesti hoitaa? Kummasti on mun syliin kaksi mahtunut ja imettänyt olen suht lapsentahtisesti ja etenkin kaksosten vauva-aikana kahta kerrallaan, kun rytmi vielä oli samanlainen kummallakin. Ja yhä imetän 1v 11kk vanhoja kaksosia, en enää samaan aikaan, muttei sille enää tarvettakaan.

 

[johanna]

Meidän kaksoset on nyt 8 kk ja mulle ei ole tullut kertaakaan mieleen valittaa, että yksösten äidit pääsee helpommalla. Meillä on ennen kaksosia neljä lasta ja olen sitä mieltä, että kukaan ulkopuolinen ei voi sanoa sulle, että voiko sulla olla esim. helpompaa, jos vaan on yksi lapsi. Mä olen ainakin huomannut, että rankkaa voi olla yhdenkin vauvan kanssa elämäntilanteesta riippuen, eikä nyt tulisi mieleenkään ystävilleni sanoa, että pääset kumminkin yhden kanssa helpommalla kuin minä. Selviytyminen on mun mielestä monta kertaa kiinni asenteesta, eikä lasten määrästä. Meille on voivoteltu useasti, että kuinka rankkaa voi olla kuuden kanssa ja tekisi mieli jo sanoa, että toi on kuultu niin monta kertaa. Muutama ihana ystävä onnitteli ihan vilpittömästi meitä, kun kuuli että odotan kaksosia, toiset voivotteli, että jo neljä ennestään.....Meillä jokainen raskaus on ollut iloinen asia lapsien määrästä riippumatta.

 

[ninaTT]

Kaksosia ei voi yksi äiti hoitaa luonnonmukaisesti. Sen takia monessa heimokulttuurissa kaksosia on pidetty pahana ja joko toinen tai molemmat ovat tapettu tai hylätty... Kahta ei voi kantaa, imettää, pissattaa... Päivittäin joutuisi valitsemaan kumman tarpeisiin vastaan nyt.

Vaikka olis yksi todella vaativa lapsi, niin ainakin voi keskittyä siihen yhteen. Ei tarvitse kuunnella itkua toisaalta ja kokea sellaista jatkuvaa hylkäämisen ja riittämättömyyden tunnetta...

Minulla ei ole ollut siis kaksosia, mutta jos hoidan omani lisäksi välillä toista ns tissi-ikäistä, niin kyllä se on sydäntäraastavaa joutua kokoajan valitsemaan. Kun taas jos on yksi vauva ja yksi isompi lapsi, heillä on jo niin erilaiset tarpeet, että molempiin pystyy useimmiten reagoida samanaikaisesti. Vanhempi lapsi kykenee jo odottamaan hetken...

Siis miten niin ei voi luonnonmukaisesti hoitaa? Kummasti on mun syliin kaksi mahtunut ja imettänyt olen suht lapsentahtisesti ja etenkin kaksosten vauva-aikana kahta kerrallaan, kun rytmi vielä oli samanlainen kummallakin. Ja yhä imetän 1v 11kk vanhoja kaksosia, en enää samaan aikaan, muttei sille enää tarvettakaan.

En mä usko, että ystyisin pissattamaan, imettämään ja kantamaan kaksosia... =/ Osan niistä jutuista voi tietty tehdä, mutta varmasti tulis eteen paljon sellasia tilanteita, että yksi itkee ja en voi vastata koska olen kiinni toisessa.

Kiva kuulla noin onnistuneesta kaksosten imetyksestä =)

 

[ei ihan tuplien äiti]

Hohhoijaa. Tällasestako te jaksatte vetää herneet nenuun? Totta kai kaksosten äideillä on oikeus tollaseen mielipiteeseen. Kahden hoitaminen ei mene ihan siinä kuin yhden, ja ymmärrän hyvin, että väsynyttä kaksosten äitiä saattaa ärsyttää narina siitä miten yksi vauva valvottaa.

Vertaistukea kaipaa jokainen ja sitä kaksosten äiti saa vain toiselta kaksosten äidiltä!

Mulla taas on päin vastoin. Mä en ainakaan vielä kestä tavata kaksosperheitä, eikä niitä hirveesti ole tullutkaan vastaan. Meille oli kaksoset tulossa, mutta ihan loppumetreillä iloinen odotus muuttui suruksi ja vain yhdeksi vauvaksi.

 

[Madicken04]

Kaksosia ei voi yksi äiti hoitaa luonnonmukaisesti. Sen takia monessa heimokulttuurissa kaksosia on pidetty pahana ja joko toinen tai molemmat ovat tapettu tai hylätty... Kahta ei voi kantaa, imettää, pissattaa... Päivittäin joutuisi valitsemaan kumman tarpeisiin vastaan nyt.

Vaikka olis yksi todella vaativa lapsi, niin ainakin voi keskittyä siihen yhteen. Ei tarvitse kuunnella itkua toisaalta ja kokea sellaista jatkuvaa hylkäämisen ja riittämättömyyden tunnetta...

Minulla ei ole ollut siis kaksosia, mutta jos hoidan omani lisäksi välillä toista ns tissi-ikäistä, niin kyllä se on sydäntäraastavaa joutua kokoajan valitsemaan. Kun taas jos on yksi vauva ja yksi isompi lapsi, heillä on jo niin erilaiset tarpeet, että molempiin pystyy useimmiten reagoida samanaikaisesti. Vanhempi lapsi kykenee jo odottamaan hetken...

Siis miten niin ei voi luonnonmukaisesti hoitaa? Kummasti on mun syliin kaksi mahtunut ja imettänyt olen suht lapsentahtisesti ja etenkin kaksosten vauva-aikana kahta kerrallaan, kun rytmi vielä oli samanlainen kummallakin. Ja yhä imetän 1v 11kk vanhoja kaksosia, en enää samaan aikaan, muttei sille enää tarvettakaan.

En mä usko, että ystyisin pissattamaan, imettämään ja kantamaan kaksosia... =/ Osan niistä jutuista voi tietty tehdä, mutta varmasti tulis eteen paljon sellasia tilanteita, että yksi itkee ja en voi vastata koska olen kiinni toisessa.

Kiva kuulla noin onnistuneesta kaksosten imetyksestä =)

Samaa juttua mietin kuin vispilä, ihminen on kuitenkin aika sopeutuvainen eläin. Meillä ei kaksosia ole mutta kaksi reilun vuoden ikäerolla syntynyttä jotka esikoisen kehitysvamman vuoksi vastasivat kehitykseltään, hoidettavuudeltaan ja fyysiseltä kooltaan aika pitkään kaksosia, osin varmasti yhäkin.

Tottakai kaksi lasta teettää enemmän töitä jne, mutta kyllä sinne syliin kaksikin mahtuu sen mitä tarve ja aikas hyvin sitä pystyy molempien tarpeisiin vastaamaan. Tietty sitten tilanteen mukaan voi alkaa itse miettiä voisiko joistain omista "tavoitteistaan" vähän joustaa, jo ihan lasten takia. Mutta sitähän tapahtuu ihan yksösperheissäkin.

Mutta tuosta heimoelämästä ja kaksosten tappamisesta ym tuli mieleen että ilmeisesti siinä oli taustalla jotain uskomuksia tai vastaavia eikä niinkään kaksosten äidille aiheuttama kaksinkertainen työ? Kun eihän silloin kai kukaan äiti jäänyt yksin lasten aknssa vaan koko kylä hoiti niitä yhdessä, imetettiin ja kanniskeltiin tositen lapsia. Eli miksei tuossa yhteistyö-periaatteessa olisi yhtähyvin mennyt jonkun kaksosetkin?

 

[haista paska]

Sori tuo nikki, pisti eilen vaan tää ap:n aloitus niin vihaks . Mitäs sitten kun lapset ei mahdu enää samaan syliin? Toinen huutaa, että haluaa olla yksin sylissä ja toinen itkee kun haluaa syliin myös, yksin. Se on joskus aika raastavaa tehdä kompromisseja...

 

[Aleksandra83]

Sori tuo nikki, pisti eilen vaan tää ap:n aloitus niin vihaks . Mitäs sitten kun lapset ei mahdu enää samaan syliin? Toinen huutaa, että haluaa olla yksin sylissä ja toinen itkee kun haluaa syliin myös, yksin. Se on joskus aika raastavaa tehdä kompromisseja...

Meillä ainakin kaksoset tappelee huomiosta, osaavat toki hetken aikaa leikkiäkin keskenää mutta yleensä tappelevat leluista tai just mun sylistä.. Jos otan molemmat ni tuuppivat toista pois..
1,5-vuotiaita nyt ja toi vauva-aika oli omalla tavalla raskasta, mutta sillo nukkuivat useammin ja oli aikaa myös esikoiselle. Nyt yhdet päikkärit ja valveilla ollessa harrastavat kiipeilyä ja laatikoiden tyhjentelyä..