Minäkin ilmoittelen taas pitkästä aikaa kuulumisia. Olen päivittäin seuraillut, mutta ei ole ollut tavallisessa arjessa oikein jutun tynkää. Olen kokonaisuudessaan ollut niin luottavainen koko raskauden, etten ole paljoa hötkyillyt. Näin jälkeenpäin ajateltuna seitsemän viikkoa kestäneen päänsäryn vuoksi olisi ehkö jo voinut käydä lääkärissä, tai edes kertoa asiasta neuvolassa. Mutta eihän päänsäryn vuoksi mennä tyhjää lääkäriin?? eihän?
No nyt alkaa päänsärky kaikkien yritysten jälkeen viimein helpottamaan.
Muuta tässä tapahtunutta on hirvikolari. Auto sai uuden lookin, mutta minä, koira ja rimpula (meidän nimitys tuolle maha asukille) olleen ihan kunnossa. Kolarinkaan jälkeen en käynyt lääkärissä, kun mitään ei sattunut ja rimpula jatkoi potkistkeluaa niin reippaasti.
Potkut ovat siis oleet arkipäivää tuolta viidenneltä toista viikolta asti. Aika pian muuttuivat ihan jokapäiväisiksi. Monata kertaa päivässä potkut tuntee, sanoisinko jopa , että varmaan joka toinen tunti. Potkut ovat ihan selviä ja pariin otteeseen olen joutunu rauhoittelemaan, kun potkut aiheuttavat ihan refleksinomaisia nytkähdyksiä äöidille kesken työpäivän, niin napakasti mahassa muljuu. Neuvolan täti kertoi aikaisten kovien potkujen olevan monesti ihan yleisiä, niitä ei vain tarvitse huolestuneena odotella vielä ennen myöhempiä aikoja. Mulla syynä on neuvolan mukaan hoikkuus ja mitäön rasvapeite mahassa.
Mitäs muuta...
No nyt uutena vaivana (vaikka siis todellakin olen saanut olla niin oireeton ja vaivaton koko raskauden) on outo kuumentava tunne mahalaukusta ylös nieluun asti. Mitään ei ylös tule, mutta korventaa. Tämä alkaa yleensä iltapäivästä ja pahenee kumartuessa. Olen veikannut närästykseksi, vaikken tiedä mitä se on ja ajattelinkin koittaa närästyslääkettä. Apteekissa varmaan osaavat neuvoa. Onko muilla kokemuksia tai hyviä neuvoja tähän vaivaan liittyen?
Matkaa synnyttämään on onneksi tällähetkellä vain alle kymmenen kilometria. Ihan kävellen ei mene, kun Lapin keskus sairaala sijaitsee näppärästi vaaran päällä, mutta autolla ajelee varmaan vartissa.
Niin ja tärkeimpänä, tänään on rakenneultra iltasella. Mies ei kyllä pääse, mutta muutoin odotan jännityksellä. NP iltrassahan en käynyt, vaikka meillä sitä olisi tarjottukin.
Tänne on alkanut tulla parin viimepäivän aikana talvi. Renkaat vaihdettiin viimeviikonloppuna. Ja viimein vaihtuu tämä epätodellinen leuto sää kunnon puristukseen ja saadaan lunta!!
Ajattelin rynnätä vielä heti hiihtämään, kun ladut saadaan auki. Helmikuun hiihdot voi nimittäin jäädä vähälle, niin on pakko ottaa talvesta irti kaiken mitä vielä voi!
Oikeasti hyviä vointeja ja turvallista oloa kaikille!
Kannattaa vain nautiskella ja olla. Eteen tulee mitä tulee, ei kannata ennalta murehtia, mitä voisi tulla. Eikö vain?
. Mites sulla? Joko näkyy enemmän?