Uusille asioille arka lapsi ei halua lähteä leirikouluun

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
ja tää leirikouluun lähtö tekis hänelle nimenomaan hyvää. Aluksi pelottaa, mut sit huomaa ettei se nyt niin paha ollutkaan.

Miten mun pitäis toimia? Oon yrittänyt selittää, mutta aina keksii tekosyitä
 
Miksi luulet, että lapsesi mielestä se ei kuitenkaan olisi niin paha? Minä muistan omasta nuoruudestani, että jos en halunnut vastaavaan mennä, niin kyllä minä myös tarkoitin sitä. Minä en todellakaan alkanutkaan viihtymään siellä, vaan halusin vaan kotiin. Todella inhottavia ja ikäviä muistoja. Muistan myös sellaisia kertoja, että halusin lähteä kokeilemaan jotain tuollaista uutta, mutta leiripaikssa en siitä huolimatta viihtynytkään... vaikka olinkin lähtenyt avoimin mielin, niin siltikin se oli pettymys. Kaikki ei halua mennä tuollaisiin, eikä siellä viihdy. Minun kokemukseni on se, että älä tuputa lapsellesi tuollaista.
 
Onko lapsi käynyt siellä paikassa missä leirikoulu pidetään? Tai katsokaa netistä paikasta kuvia jos löytyy. Osaisi vähän tehdä mielikuvaharjoituksia mihin on menossa.

Joskus kokeilimme sitä että kirjoitimme paperille ongelman tai mieltä painavan asian ja poltimme paperin. Tällainen rituaali saattaa auttaa joitain puhdistamaan mielensä ja katsomaan asiaa uudella tavalla.

Auttaako jos suunnittelee mitä ottaa mukaansa? Tekee valmiiksi listan.

Et saisi kuunnella niitä tekosyitä mutta et myöskään olla täysin välinpitämätön lapsesi tuntemuksia kohtaan. Auttaisiko ongelman ulkoistaminen eli lapsi juttelisi leirikoulun vetäjän kanssa mitä on luvassa?
 
Tää sama homma on kaikkien uusien asioiden kanssa, tykkää rutiineista ja jos ne vähänkään rikkoontuvat niin hän häkeltyy.
Tiedän että jos vain uskaltaa lähteä, niin viihtyy kyllä. Se on vain se lähteminen mikä tässä nyt rassaa.

Ei ole mitään tiettyä syytä miksi ei halua lähteä, selittää kaikenmaailman ulkonanukkumis tekosyyt jne, vaikka selitin että siellä nukutaan kyllä sisällä.

Kyseessä jo 12v ja ollut tällainen koko ikänsä, pienempänä ei uskaltanut edes esim kaverisynttäreille mennä, taikka yksin kauppaan. Mutta kerran kun teki nämä jutut, niin seuraavalla kerralla jo uskalsi ilman mitään. Itse oon vähän samanlainen, en voi mennä esim punttisalille yksinäni, jos joku tulis ekalla kerralla mun mukaani, niin seuraavalla kerralla voisin jo mennäkkin.

Lapsi nyt vain on tuollainen ja nyt pitäisi saada hänet rohkaistua, että uskaltaa lähteä, reissuun on vielä aikaa, mutta heti kun kuuli asiasta, sanoi miettimättä ettei ole lähdössä. Kouluaikaa, joten joutuisi sitten ainoana jäämään johonkin toiseen luokkaan moneksi päiväksi tekemään monisteita tms. En halua lapselle tätäkään, että ainoana jäisi pois reissusta.
 
Mulla auttoi pienenä, että äiti lupasi että tulee hakemaan pois jos en sitten ekan leiripäivän jälkeen haluakaan siellä olla. Kertaakaan en kesken lähtenyt pois.
 
Mulla auttoi pienenä, että äiti lupasi että tulee hakemaan pois jos en sitten ekan leiripäivän jälkeen haluakaan siellä olla. Kertaakaan en kesken lähtenyt pois.

ei auta tässä tapauksessa, kun se itse lähteminen on se ongelma.
Lapsella oli pienenä sama juttu uusien vaatteiden kanssa, sekä parturissa käyntikin oli työn ja tuskan takana (ulkonäkö muuttuu), ei millään halunnut luopua vanhoista tutuista ja turvallisista vaatteista ja ottaa jotain uutta tilalle. Nykyään ei onneksi oo tätä ongelmaa enää. Uuden piponkin osto oli aika kauheeta, kun itkevän lapsen päästä sai ottaa sen vanhan rikkinäisen pipon
 
Pahinta vahinkoa lapselle ei suinkaan aiheudu pelosta, nirsoudesta ja ujoudesta, vaan siitä, että saa pienestä asti tuntea olevansa viallinen tapaus. Uskomatonta miten sokeita niin monet vanhemmat ovat omalle käytökselle, kun kuvittelevat voivansa muokata toisten persoonaa ja temperamenttia.
 
Miksi luulet, että lapsesi mielestä se ei kuitenkaan olisi niin paha? Minä muistan omasta nuoruudestani, että jos en halunnut vastaavaan mennä, niin kyllä minä myös tarkoitin sitä. Minä en todellakaan alkanutkaan viihtymään siellä, vaan halusin vaan kotiin. Todella inhottavia ja ikäviä muistoja. Muistan myös sellaisia kertoja, että halusin lähteä kokeilemaan jotain tuollaista uutta, mutta leiripaikssa en siitä huolimatta viihtynytkään... vaikka olinkin lähtenyt avoimin mielin, niin siltikin se oli pettymys. Kaikki ei halua mennä tuollaisiin, eikä siellä viihdy. Minun kokemukseni on se, että älä tuputa lapsellesi tuollaista.
Allekirjoitan sataprosenttisesti.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Täydellisen epätäydellinen;28946743:
Et saisi kuunnella niitä tekosyitä mutta et myöskään olla täysin välinpitämätön lapsesi tuntemuksia kohtaan.
Mikä ihmeen tekosyy?!! Ei kai lapsen pakko ole mennä leirikouluun, jos ei millään halua. Eivät omat tunteet ole tekosyitä. Jos pitää keksiä tekosyitä, niin silloin suhteessa on jotakin pahasti pielessä.
 
Jos mä en mihinkään juttuun patistais tuota lasta, niin se ei vieläkään olis käynyt yksin kaupassa jne.
Jos ei millään halua ni ei ole pakko? No siinä tapauksessa tuo ei haluais mitään
 
Patistaminen on eri asia kuin pakko ja pakko ei voi koskaan koskea asioita, jotka eivät millään ole kenellekään lapselle välttämättömiä. Ei sinun lapsesi ole siinä mikään poikkeus.
 
[QUOTE="a p";28946914]Jos mä en mihinkään juttuun patistais tuota lasta, niin se ei vieläkään olis käynyt yksin kaupassa jne.
Jos ei millään halua ni ei ole pakko? No siinä tapauksessa tuo ei haluais mitään[/QUOTE]
Kauhean kauniisti kirjoitat lapsestasi.
 

Yhteistyössä