ei vaan enää jaksa...........

["vieras"]

Mun miehen vanhemmat on niin negatiivisia elämän suhteen mikään ei ole hyvä asia, miehen äiti valittaa kun ei ole rahaa ja voi kun jostain saisi edes 2000e, se käy silloin kun saa rahaa niin ainakin 3kert kaupassa ja tekee tekosyitä et maitoa pitää hakea sit sillä on kassi pullollaan tyhmiä ostoksia...mieheni isä mollas mua kun teen itse joululaatikot....
mieheni siskolla on upea talo just valmistunu mutta istuu äitillään joka päivä ja he asuu kerrostalossa ja sen poika riutuu kun ei syö mitään kun tämä on opettanu et kaikki ruoka on paskaa...jauhelihakin on paskaa jänteistä ja silläkään ei olisi rahaa valita...
lääkäri määräsi pojalle vitamiineja mut ei tää äiti anna niit pojalleen nyt äittilläkin anemia...

mieheni isä huutaa kaiken aikaa meille joka asiasta pitäis syytä rahaa aina niille ja sen miehensiskolle kun ei ne rahat riitä ees aina meille kahelle..

sanoin eilen miehelleni et mie en enää tule teidän vanhemmille ne on niin negatiivisia ja mulla on aina paha mieli kun ei mitään iloa ole missään..

tämän miehen siskon poka on aina hankaluuksissa ja kukas muukaan kun poliist on tuttuja hänelle ja eihän koskaan vika ole miehen siskon pojassa.

mieheni kanssa meillä on hyvä olla toistemme kanssa..

niin että hyvää joulua vaan...

 

["vieras"]

Kannattaa pysyä siitä seurasta pois, koska se on tarttuvaa. Itsellä on aina sellainen olo, kun on joutunut pakosta olemaan kyseisenlaisten ihmisten kanssa tekemisissä, että pitäisi mennä tunniksi hankaamaan ihoa saippualla ja harjalla suihkuun .

 

["vieras"]

kiitos, tein eilen selväksi etten halua mennä siihen kotiin enää kun ne pilaa mun iloisen ja elämänmyöteisen asenteen ja mun motto on et "turhaan ei kannata stressata, jos ei ole ota luovuus käyttöön, iloitse kuitenkin jokaisesta päivästä sillä elämä on liian lyhyt murehtimiseen" ja vielä kun mulla itsellä on kymmenien vuosien kestänyt masennus takana ja olen 1,5 vuotta sitten parantunut siitä eli ei enää minkäänlaista lääkehoitoa ole tarvinnut, joten nuo äliöt pilaa sitä iloa mikä minulla on muta en välitä enää...