uusi suhde, eka kerta edessä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja mistähän rohkeutta
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

mistähän rohkeutta

Vieras
Ei vitja miten voi 25v useaan kertaan seurustellut yhtäkkiä panikoida hulluna ns. "ekaa kertaa" uuden miesystävänsä kanssa! Miten tästä hermoilusta pääsee eroon prkl :D

Ei pitäisi olla edes mitään syytä, hän on UPEA, tyrmäävän komea (okei ehkä juuri siksi jännitän), huomaavainen ja hellä, menee minun ehdoillani... Mulla taas on aina ollut aikamoinen kompleksi alapääni ulkonäöstä, joskus aiemmin ei ehkä edes ollut, mutta nyt se on iskenyt... Tiedän että on täysin turhaa valittaa isoista sisemmistä häpyhuulista tai lievästä sellusta persiissä, mutta kun niitä asioita vaan nolostelee. Muuten olen kyllä nätti, pienirintainen ja simpsakka tyttö.

Ollaan tapailtu vajaa kuukausi, eilen oli jo niin kiusaavaa kiehnäämistä tuo meidän oleminen että helvetisti teki mieli seksiä mutta sanoin silti miehelle että ei vielä.. :/ Hän sanoi varsin suoraan että haluaa minua hirveästi mutta malttaa kyllä odottaa kunhan olen valmis. Tulee ihan sellanen fiilis että mitä pidempään tätä "pitkittää" tätä odotusta niin sitä suurempi pettymys olen. Todella kummallista, koska muuten itsetuntoni on joka asiassa kohdillaan :/
 
Oletpas melkoinen enkeli, kun olet kuukauden jaksanut odottaa. Mulla ei kyllä olisi onnistunut - max. viikon pari. Jos ei sängyssä soi sama sävel > kiertoon.

Ottakaa samppanjaa pari lasia, se kuplituttaa ihanasti, ei humalluta, mutta tekee iloisen humoristisen olon. Antakaa mennä. Kerro mistä pidät ja pyydä avoimesti miestäkin kertomaan. Ei voi muuten tietää.
 
Oletpas melkoinen enkeli, kun olet kuukauden jaksanut odottaa. Mulla ei kyllä olisi onnistunut - max. viikon pari. Jos ei sängyssä soi sama sävel > kiertoon.

Ottakaa samppanjaa pari lasia, se kuplituttaa ihanasti, ei humalluta, mutta tekee iloisen humoristisen olon. Antakaa mennä. Kerro mistä pidät ja pyydä avoimesti miestäkin kertomaan. Ei voi muuten tietää.

Kyllä minäkin jo toisen tapaamisen jälkeen haluaisin maistaa tietenkin toista kunnioittaen mutta en kuukautta jaksaisi odottaa kun olen aktiivinen seksin ja koskettelun saralla. Toisaalta kihelmöivä odotus on joskus parempi kuin sitten itse touhu, jos ei toimi kuin sanat eikä sävel :).
 
Viimeksi muokattu:
Tuon takia en itse viitsi odottaa. Mun kokemus on, että mitä pidempään odottaa, se joko jää kokonaan tai sitten se hermostuttaa jo liikaa mikä pilaa kaiken.

Ihmisten pitäisi, jos toisesta oikeasti näyttäisi tykkäävän, uskaltaa elää hetkessä ja antaa tilanteen viedä eteenpäin, silloin turhat ajatukset selluliiteista jne kyllä jää samantien unholaan!!

Nyt kun katson taaksepäin, on kaksi aiempaa suhdettani alkanut seksiä tokalla ja kolmannella kerralla. Yksi drinkki alle, ja antaa hurman viedä mennessään! Se vain lujittaa suhdetta jos sitä kemiaa siis on oikeasti olemassa!
 

Yhteistyössä