Hei!
Olen koko päivän viettänyt aikaani täällä palstoilla lueskellen vastauksia etsiskellen... Vastaan on tullut iloa ja surua, itketty on ja välillä myös hymyilty. On ollut mahtavaa lukea ihmisten tarinoita ja kokemuksia.
En ole koskaan osallistunut tällaisiin keskustelu palstoihin, mutta nyt näen tarvetta osallistua, ihan omankin mielenterveyden kannalta =)
Elikkä, olen 23 vuotias neitonen ja odotan ensimmäistä pienokaistani. Yhteistä taivalta meillä on pienokaisen kanssa takana nyt 11+6.
Kävimme tänään avopuolisoni kanssa ensimmäisessä ultrassa ja näimme viimeinkin pienokaisemme ensimmäistä kertaa. Siellä se pikkuinen huitoi käsillään aivan mielettömästi ja sydän tykytti älytöntä vauhtia, tunnelma oli katossa, kunnes täti rupesi mittailemaan kumallista mustaa aukkoa joka sijaitsi niskassa jatkuen päähän ja selkään. Kysyin välittömästi mikä se on, pahinta tietysti peläten. Lääkäri kertoi sen olevan niskaturvotusta joka on kuulema ihan jokaisella sikiöllä ja on ihan normaali. Hän mittasi turvotuksen jonka sanoi olevan 1,5 mutta äitiyskortissani lukee 1,6.
Miten hurjaa tuo turvotus on? Onko oikeasti syytä huoleen? Olen koko päivän tosissani miettinyt ja etsinyt vastauksia. Täälläkin on ollut puhetta yli kolmestakin millistä ja saatu ihan terveitä lapsosia, mutta mikä on oikeasti sellainen normaali raja, kun jossain sanotaan että 1,4 on vielä ok, mutta sen jälkeen kannattaa, miettiä lisätutkimuksia. Lääkäriltä kun en mitään tarkkaa tietoa saanut, sanoi vaan soittavansa verikokeiden tuloksista mutaman viikon kuluttua JOS siellä jotain on. Hitsi jos nyt näin kovin häiritsee, miten jaksan sen pari viikkoa ja mitä jos ei ne soitakkaan, se vasta häiritsisikin, ajattelisin varmasti ensimmäiseksi, että minut on unohdettu. Olen todella rauhaton.
Toinen asia joka on häirinnyt minua koko sen ajan mitä olen raskaana ollut. Alusta saakka olen kärsinyt kovasta vastakivusta, lääkärissä epäiltiin virtsaputken tulehdusta, mutta sellaista ei löytynyt, eikä minkäänlaista tulehdustakaan. Onko kenelläkään ollut samanlaista?
Kipu on mieltein kokoaikaista, nyt sitä jo välillä unohtaa että sattuu, mutta kipu kuitenkin on siellä. Joskus se kyllä hellittääkin, mutta todella harvoin.
Mistäköhän moinen johtuu?
Purkaudun tänne teille, kun huomasin että olette kuin perhettä toisillenne täällä ja me ei olla vielä uskallettu kertoa kenellekkään pienokaisesta.
Meillä on niin kova pelko näistä kivuista ja nyt tuosta turvotuksesta, että tämä päättyy kesken, emmekä halua tuottaa lähimmäisillemme kuitenkaan minkäänlaista surua.
Olen koko päivän viettänyt aikaani täällä palstoilla lueskellen vastauksia etsiskellen... Vastaan on tullut iloa ja surua, itketty on ja välillä myös hymyilty. On ollut mahtavaa lukea ihmisten tarinoita ja kokemuksia.
En ole koskaan osallistunut tällaisiin keskustelu palstoihin, mutta nyt näen tarvetta osallistua, ihan omankin mielenterveyden kannalta =)
Elikkä, olen 23 vuotias neitonen ja odotan ensimmäistä pienokaistani. Yhteistä taivalta meillä on pienokaisen kanssa takana nyt 11+6.
Kävimme tänään avopuolisoni kanssa ensimmäisessä ultrassa ja näimme viimeinkin pienokaisemme ensimmäistä kertaa. Siellä se pikkuinen huitoi käsillään aivan mielettömästi ja sydän tykytti älytöntä vauhtia, tunnelma oli katossa, kunnes täti rupesi mittailemaan kumallista mustaa aukkoa joka sijaitsi niskassa jatkuen päähän ja selkään. Kysyin välittömästi mikä se on, pahinta tietysti peläten. Lääkäri kertoi sen olevan niskaturvotusta joka on kuulema ihan jokaisella sikiöllä ja on ihan normaali. Hän mittasi turvotuksen jonka sanoi olevan 1,5 mutta äitiyskortissani lukee 1,6.
Miten hurjaa tuo turvotus on? Onko oikeasti syytä huoleen? Olen koko päivän tosissani miettinyt ja etsinyt vastauksia. Täälläkin on ollut puhetta yli kolmestakin millistä ja saatu ihan terveitä lapsosia, mutta mikä on oikeasti sellainen normaali raja, kun jossain sanotaan että 1,4 on vielä ok, mutta sen jälkeen kannattaa, miettiä lisätutkimuksia. Lääkäriltä kun en mitään tarkkaa tietoa saanut, sanoi vaan soittavansa verikokeiden tuloksista mutaman viikon kuluttua JOS siellä jotain on. Hitsi jos nyt näin kovin häiritsee, miten jaksan sen pari viikkoa ja mitä jos ei ne soitakkaan, se vasta häiritsisikin, ajattelisin varmasti ensimmäiseksi, että minut on unohdettu. Olen todella rauhaton.
Toinen asia joka on häirinnyt minua koko sen ajan mitä olen raskaana ollut. Alusta saakka olen kärsinyt kovasta vastakivusta, lääkärissä epäiltiin virtsaputken tulehdusta, mutta sellaista ei löytynyt, eikä minkäänlaista tulehdustakaan. Onko kenelläkään ollut samanlaista?
Kipu on mieltein kokoaikaista, nyt sitä jo välillä unohtaa että sattuu, mutta kipu kuitenkin on siellä. Joskus se kyllä hellittääkin, mutta todella harvoin.
Mistäköhän moinen johtuu?
Purkaudun tänne teille, kun huomasin että olette kuin perhettä toisillenne täällä ja me ei olla vielä uskallettu kertoa kenellekkään pienokaisesta.
Meillä on niin kova pelko näistä kivuista ja nyt tuosta turvotuksesta, että tämä päättyy kesken, emmekä halua tuottaa lähimmäisillemme kuitenkaan minkäänlaista surua.
Ja onnea odotukseen...