Uusi ketju

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja 35v.
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
3

35v.

Vieras
Hei,

ajattelin, että olisi mukavaa aloittaa uusi ketju, jos löytyisi muitakin n. 35 vuotiaita?

Olisi mukavaa vaihtaa kokemuksia. Itse olen vasta viime aikoina huomannut, että olen todella vauvakuumeessa. Aika ja suhteet vaan eivät aiemmin ole olleet oikein vauvamyönteisiä. Mutta nyt, huh - enpä taida muusta haaveillakaan.

Jännittää kuitenkin, koska ei vielä ole yrityksistä huolimatta plussaa tullut, että jokohan ikä alkaa painaa.

Noh, jännittäjiä tuntuu täältä löytyvän muitakin:) - eli tervetuloa tähänkin ketjuun!



 
Hei, kiva kun joku aloitti uuden ketjun, itsellä oli mielessä mutten kerinny :)
Noihin muihin ketjuihin on jotenkin vaikea liittyä mukaan kun kaikki jo tuntee toisensa.
Olen 34v. ja yhden lapsen äti, eli sitä toista tässä yritetään. Mieheni on samanikäinen ja ihan yhtäpaljon vauvakuumeessa kuin minäkin :)
Ensimmäinen yrityskierto menossa, joten vielä en ole päässyt testailemaan, mutta tuossa vkon 30 alussa vissiin vois testata. Nyt on menossa ehkä kp 18/28-30. Ehkä siksi etten ole koskaan oikein seuraillu kiertoani (olis ehkä pitäny), kyllähän noi menkat on tullu ihan säännöllisesti muutenkin :)
Meillä mennään ainakin vielä tässä vaiheessa ""tulee jos on tullakseen"" mielellä, saa sitten nähdä jos ei sitä plussaa ala tulla....

Työt taas kutsuu, mutta pidetään ketju kärjessä!!!
 
Hei,

no mutta kiva, että tuli vastaus tähän uuteen ketjuun.

Itselläni kp 24/27-29, kuukautisten pitäisi siis alkaa perjantaina. Jännät päivät meneillään. Joten huomaan roikkuvani tiuhaan näillä sivuilla:).

""Oireita"" kuulostelen, mutta pelkäänpä vaan että joku muu vatsaa vaivaa. Tämä helle ja toiveet kun voivat niin helposti tehdä tepposia mielelle. Hauskaa on ollut kuitenkin lukea Odottavien puolelta ""autetaan oireilijoita"" ketjua:).

Pidänpä toivoa yllä!





 
Taitaa kelit tehdä tepposet netissä oleilulle...
Pitäisi itsekin yrittää ajatella jotain muuta kuin tätä kuumeiluu, mutta vaikeeta on. Sitä toivoo niin kovin että nyt heti tärppis. Tyttö sai aikanaan alkunsa heti ekalla kierrolla ja saamaa toivois tietysti nytkin.
Mutta jos yrittäis syödä jotain, ei oikein ruoka maistu....kuumuudestako johtunee.
 
Heippa,

Aloittelemme siis kahden hengen ketjulla...
vaihdoin muuten nimeäni:).

- olen miettinyt, kun nyt vasta ensimmäistä toivoisin, että mitenköhän paljon stressi vaikuttaa asiaan? Olen vasta toipumasta työputken aiheuttamasta kovasta uupumus/stressikaudesta. Ja sitten sitä miettii etukäteen, jos kuuluukin siihen joukkoon joka ei voi saadakaan lapsia. Tämähän ei tietenkään selviä kuin yrittämällä.

Onneksi nyt on loma - ja oikeasti on mukavaakin vauvakuumeilla.

Ja serkkuni sai eilen pienen pojan, joten taidankin kerätä sieltäpäin vähän vauvaenergiaa.
 
Heippa taasen,
on töissä ja kotona sen verran puuhaa ettei pajon netissä jouda surffailemaan, mikä on toisaalta ihan hyväkin ettei tule liikaa mietittyä ja pähkäiltyä.
En osaa tuosta stressistä mitään sanoa, mutta voihan se varmaan vaikuttaa, en tiedä... Sanotaanhan sitäkin että jos stressaa ja liikaa yrittää raskautumista niin ei tärppää, mutta kun unohtaa koko asian niin johan plussa pamahtaa...mutta tiedä häntä sitten.
Kp 17/28 menossa, ei minkäänlaisia oireita (paitsi välillä oksettava olo) oviksesta saati sitten raskaudesta, mutta päätin etten asiaa sen kummemmin ajattele, testaan viikolla 30 jos aihetta on.
Ja pihatyöt odottaa (jaksaakohan siellä mitään tehdä näin kuumalla).
Yiritetään pitää tämä ketju hengissä, vaikka näin kaksinkin :) ja toivotaan että uusia tulisi mukaan.
 
...marraskuusta lähtien olemme vasta aloittaneet ""naturameiningillä"" ja varmaan puolet kierroista on ovulaatioaika mennyt ""hukkaan"" erossa olojen takia. Olen ollut kauhean kiireinen, mutta nyt olen tehnyt elämänmuutoksen töiden kanssa, joten katsotaan mihin elämä vie. Ja mihin yhdessäolo vie.

Oviksista en ole viitsinyt miehelle vielä hehkuttaa tai hiostaa sen enempään. Kyllä minä uskon, että lapsi tulee sitten kun haluaa. Eikö sitä ole sanottu että ""karmalliset lapset valitsevat itse vanhempansa"" ;). Itse kyllä kovasti haluaisin - toivottavasti en nyt ala stressaamaan asian kanssa liikaa:).

Käytin aiemmassa avoliitossa kierukkaa, vaikken ole synnyttänytkään. Silloinen mieheni poti todella kovaa vauvakuumetta, niin että se alkoi jo ahdistaa. Erosimmekin varmaan eroavien vauvatoiveiden takia. Oli siinä muutakin, mutta lähinnä ""väärä mies"" siinä mielessä, etten olisi voinut kuvitellakaan meille yhteistä lasta.

Mutta niin sitä ajatukset muuttuu, kun tulee sopiva mies sydämeen <3 - ja elämä muutenkin odottaa sopivaa aikaa sopivien toiveiden toteutua.

Minkä ikäinen lapsesi muuten on? Joko osaa kysellä sisaruksia:)?

Jatketaan ketjumme pyörittämistä ja tosiaan kyllä muutkin saavat tulla mukaan.

 
Huomenta taasen täältä saunasta, siis töistä.
Lämmintä 32, joten töitä saa tehdä hikihatussa :(

Minulla on tyttö 6v. aloittaa koulun nyt syksyllä, joten meidän perheessä jännät paikat siinäkin suhteessa.
Aikanaan kun tyttö syntyi päätimme ettei enää toista yritetä vaan panostetaan kaikki tähän yhteen typykkään, mutta mutta.... nyt hän on sitten alkanut puhua että olisi kiva olla isosisko. Vuoden verran ollaan nyt harkittu ja mietitty ja tulimme tulokseen että miksikäs ei, joten nyt vauva saa tulla jos on tullakseen. Meillä siis vasta ensimmäinen yrityskierto menossa ja testaus (jos siihen tarvetta) olisi siis viikolla 30.
Tyttö sai alkunsa silloin ekalla yrittämällä, mutta on siitä aikaakin jo vuosia, ikää on tullut lisää joten en vielä vaivu epätoivoon jos ei heti tärppää.
´
Sinulla alkaa olla jännät paikat, testaus perjantaina....eikös se niin ollut? Tulet sitten heti kertomaan kuin kävi, pidän peukkuja että plussa pärähtää :)

Jahas palaveri kutsuu, joten lisää juttua myöhemmin!
 
Terveisiä töihin:),

en varmaan vielä perjantaina testaile, menkat kun voivat alkaa hyvin vasta lauantainakin. Ymmärtäisivätpä pysyä poissa! Peukutukset otetaan ilolla vastaan. Mitään menkkaoireita ei kyllä ole ilmaantunut. Vatsa ollut omituinen jo pidempään - vaikka luulenkin sen temppuilevan vielä taannoisen ulkomaanmatkan johdosta; kävin Pohjois-Afrikan puolella, ihan turistimatkalla kylläkin. Toivottavasti ei ole mikään ameeba...

Olen keksinyt loppuviikoksi kamalasti tekemistä, etten kokoajan jännittäisi, mutta minkäs mielelleen mahtaa. Kiva, että on tällainen paikka missä näitä jännäilyjä jakaa. Ystävättärilleni en oikein viitsi edes kertoa vauvapuuhistamme. Yksikin ystäväni tokaisi ikävästi ""miten sä et tule raskaaksi"". Muutenkin parempi ettei kaikki seuraa tätä spekuloitia - tulisi liikaa paineita.

Peukutukset sinnekinpäin, että saisitte tytöllenne siskon tai veikan. Itse olen ainut lapsi ja toisinaan kyllä kaipaisi sisarusta. Jää ikuiseksi arvoitukseksi millainen tunneside oikea sisaruussuhde voisi olla.
Koulun alku on kyllä iso askel pienelle tytölle - joko siellä kuljetaan kotona koulureppu selässä? ;)

Jatketaan jännäilyä - mukavaa työpäivää.

Oletko muuten
 
Ei meillä vielä reppu selässä mennä mutta melkein kuitenkin:)
Taitaa tämä koulun aloitus olla vaikeempi paikka äidille kuin tyttärelle, hän kun ei paljon sitä stressaa...

Minulla itselläni on yksi sisko ja hänen tärkeyden huomasin siinä vaiheessa kun isämme kuoli (äiti on kuollut jo aiemmin) ja jäimme yksin, tuimme toinen toistamme. Silloin ajattelin myös ensimmäisiä kertoja toista lasta. Ajattelin tilannetta jossa minun tyttäreni jäisi ihan yksin, silloin hän tarvitsisi sisaruksen tukea... no nyt meni synkäksi, mutta ajatus oli että myöhemmässä vaiheessa olisi kivempi kuin olisi se veli tai sisko. Toisaalta taas jos ei ole niin osaako sitä kaivata....

Huh hellettä mutta en valita :) on näitä kesäisiä päiviä kuitenkin niin vähän.
 
:) nostan tämän, ettei pudota kakkossivulle ja jos vaikka muitakin keskustelijoita liittyisi joukkoon...

Tänään on sellainen olo, että taidanpa sittenkin poiketa apteekkiin, voihan se testi jäädä odottamaan seuraavaakin kiertoa.

Jäi edellisen viestin lopusta kysymys kesken: oletko muuten käyttänyt pillereitä aiemmin? Itse olen ollut ilman hormooniehkäisyä jo useamman vuoden, mutta enpä tiedä tunnenko kehoani kovinkaan hyvin mitä esim. ovulaatioon tulee. Oikeastaan en ole tarkkaillut aiemmin kehoani pahemmin - kuukautiset ovat tulleet ja menneet ilman sen kummempaa oiretta tai särkyjä. Kummasti sitä vaan herkistyy oireiden tarkkailijaksi...

Jäin miettimään sitä sisaruusasiaa ja samalla vanhempiani. Vanhemmuutta olen miettinyt enemmänkin ja varsinkin ajatusta, että ""äidiksi ei tulla vain synnyttämällä vaan synnytään"". Jääköön päivän mietelauseeksi;)
 
Juu pidetään meidät näkyvillä :)

Lopetin pillereiden syönnin n. puoli vuotta ennenkuin tyttö sai alkunsa eli siitä on aikaa kun viimeksi niitä olen popsinut...

Minäkään en ole koskaan oikein seurannut kehoani esim. mitä oireita ovis saa aikaan, menkat on aina tulleet ajallaan ja tyttökin sai aikanaan alkunsa kertalaakista, ei silloinkaan tarvinnut mitenkään kehoa tutkailla.

Nyt olen sitten senkin edestä tutkaillut ja mitä kummallisimpia oireita löytyy :) Vielä vaan pitäis jaksaa odottaa se reilu viikko ennekuin voi tastata jos se ylipäätään on tarpeellista.
On hyvä että on tälläinen paikka missä voi välillä käydä purkamassa tuntojaan kun ei aina viittis tuota miestäkään vaivata, kun ei se jaksa tätä koko ajan, pyytää vaan odottamaan testiä ennenkuin kannattaa stressata.
Eikä kavereille vielä viitti kertoa vauva-aikeista kun ei tästä vielä tiedä mitä tulee.

Mutta ei auta, työt kutsuu vielä tämän ja huomisen päivän ja sitten kauan odotettu kesäloma:))
 
Tervehdys teille Nadia ja JoJo! Täälläkin yksi vauvasta haaveileva 35-vee. Meillä on 10- ja 7-vuotiaat tytöt ja nyt on sitten se polttava halu saada se legendaarinen iltatähti. Vuosi sitten huhtikuussa jätin pillerit pois raskautumismielessä ja vielä tässä mennään haaveilijoiden puolella. Nuo tytöt on saatu todella helposti aikaiseksi, toinen ekasta ja toinen tokasta kierrosta. Joten luulin ettei se nytkään sen vaikeampaa voisi olla. Mutta toisin kävi. Kierto oli pillereiden jälkeen 53-93vrk eikä oviksesta tietoakaan. 9kk tuota riitti ja sitten sain sairaalan polilla lääkäriltä clomit ja terot (ultrassa näkyi kp 15 ettei munasolua ole kehittymässä). Tulin sitten heti ekasta clomi+terokierrosta raskaaksi, helmikuun lopulla plussasin. Mulla on verenpainelääkitys ja diabetes joten eka ultra oli jo maaliskuussa rv 7+2. Sielläpä sitten löytyikin iloksemme kaksi sikiötä sydänäänineen. Kaikki tuntui menevän hyvin, oli klassisia raskausoireita kuten pahoinvointia, rintojen kasvua+kipuilua jne. Kunnes sitten niskapoimu-ultrassa huhtikuun lopulla rv 12+2 maailma romahti kun lääkäri totesi molempien sikiöiden menehtyneen. Näki koosta ultrassa että menehtyminen oli molemmilla tapahtunut jo rv 8-9. Niin sitä vaan keho huijasi useamman viikon meikäläistä. Vielä 2 pv ennen tuota ultraa kävin aamulla oksentamassakin. Olin just ehtinyt huokaista helpotuksesta että ekat 3kk täynnä ja kaikki ok kun ei vuotoa, vatsakipua tai muutakaan hälyttävää. Kyllä sitä sellaisen shokin sai että aluksi tuntui ettei siitä koskaan selviä. Mutta nyt ollaan taas jo uudessa yrityksessä innolla. Tietenkään en tule koskaan unohtamaan näitä kaksosiani enkä tuota keskenmenon jälkeistä aikaa, mutta olen nyt yrittänyt katsoa eteenpäin rohkein mielin. Ekasta keskenmenon jälkeisestä yrityskierrosta en plussannut ja nyt sitten menossa toisen yrityskierron kp 18. Mulla ei ole nyt kuin terot käytössä, sillä ""sovittiin"" lääkärini kanssa että pudotan painoa kesän aikana ja jos en tule kesän aikana raskaaksi niin sitten elokuussa menen vastaanotolle ja katsotaan sitten mitä tehdään. Nyt olen sitten pudottanut tuon keskenmenon jälkeen painoa 14kg ja olen päässyt tavoitteeseen jonka lääkäri asetti elokuulle. Nyt sitten odottelen mielenkiinnolla onko painonpudotus auttanut ovulaatiohäiriöihin ja sokeriarvoihin (keskenmenoni todennäköisesti aiheutui diabeteksestä). Sunnuntaina 24. pv on sitten se jännäyspäivä.

Tulipas pitkä taustailu... En ole keskenmenon jälkeen kirjoitellut oikeastaan muuhun kuin tuohon kermitteihin (=keskenmenon kokeneet), mutta nyt ajattelin että voisin vaikka tähänkin liittyä jos vielä mukaan mahtuu:) Aurinkoista loppuviikkoa teille molemmille! :)
 
Hei Gekko!

Tämä mukava kahdella hengellä aloitettu ketju ottaa sinut mieluusti mukaan juttukaveriksi:).

Oli koskettavaa lukea kaksosraskautesi keskenmenosta. Olen tämän kevään aikana tukenut läheistä ystävääni, joka myös joutui synnyttämään kohtuun kuolleen lapsen. Muistan kuinka iloinen olin kun kuulin ensin hänen raskaudesta ja kuinka surullinen olin hänen mukanaan sen päättymisestä.

Hienoa - että pystyt katsomaan eteenpäin. Mukavaa päästä jännäämään tulevaa!

Olen yrittänyt hillitä jännittämistä, minulla siis kp 27/27-29. Tänään olen tuntenut jomotusta alavatsalla, mutta yhtä hyvin voi olla, että kuukautiset tekevät tuloaan. En kyllä muista koska olisin ENNEN kuukautisia tuntenut painetta ja jomotusta vatsalla. Ajattelinkin tuossa äsken autoillessani, että miksen olisi raskaana. Pessimisti minussa yritti rohkaistua vallan positiiviseksi. Mutta yhtälailla kysymys miksi on hyvä, jos en ole raskaana;).

Eipä auta kuin odottaa huomiseen ja kenties vielä lauantai, mikä on meneillään. Hain sen raskaustestin kyllä jo kaappiin kaiken varalta...

Mukavia öitä ja JoJo - koita jaksaa vielä se huominen työpäivä ennen lomaa.
 
Huomenta :)
tervetuloa joukkoon pieneen Gekko :))

Minulla on nyt hirvee kiirus, ei kerkii paljon löpistä. Pitää saada vielä paljon tehtyä ennen sitä kauan kaivattua LOMAA!!

Nadja, plussatuulia täältä puhaltelen sinne päin, että tulisi se oikea tulos :)
 
Kiitos tervetulotoivotuksista. Katsellaan nyt sitten yhdessä mitä elämä tuo meille lähitulevaisuudessa tullessaan. Toivottavasti niitä plussatuulia. Nadia, pidän täällä peukkuja että plussatuulet pyyhkäisisivät ylitsesi! Samoin tietty sulle JoJo!
 
Hei tytöt,

Täällä kp 29/27-29, ei vieläkään kuukautisia. Olin hätäinen, vaikka olinkin päättänyt etten testaa, ainakaan ennen sunnuntaita. Kärsimätön luonteeni voitti ja tein testin aamulla. :( Negatiivinen.

No kai ajoitus vaan meni pieleen, kuukautiset myöhässä ja niin varmaan sitten ollut myös oviskin myöhemmin. Ehkäpä se Afrikan matka sekoitti kehollista kelloani.

Ja kp 13 rakastelun jälkeen olimme taasen erossa, kun olisi ollut otollisempi aika. Järkeilyä...

Yritän karkoittaa kaikki muut lapsettomuus pelot pois mielestä.

Tunteilua... Vahvistui vain miten tosissani olen tämän miehen ja lapsitoiveen kanssa. :)

Pidetään yhdessä plussatuulet mielessä! Tulkaahan sitten kertomaan JoJo ja Gekko mitä on tulossa. <3
 
Väsy meinaa yllättää, joten taidan painua pehkuihin. Täällä mennään kp 21 ja piinaviikko täälläkin alkamassa. Menkat ensi sunnuntaiksi, vaikka sais kyllä jättää tulematta. Mulla mielikuvitus taitaa tehdä taas tosissaan tepposia kun tarkastelen taas näitä raskautumistoiveoireita: ärtyisyyttä, vatsakipua, jne. No, taitaa mieli ja kroppa taas kerran tehdä kunnon jekut. :) Palailen taas paremmalla ajalla!
 
Hei vaan kaikille! Oli se vaan niin ihanaa herätä ensimmäiseen loma aamuun :) Olis vaan tuo mieskin lomalla niin päästäis reissuun, mutta ens viikkoon on odoteltava. Tänä kesänä ajalteltiin tyytyä ihan tähän kotimaanmatkailuun, ajellaan johonki (ei vielä tiedetä minne) ja sitten loppuviikoksi suunnataan anoppilaan :/

Nyt on menossa kp23, menkkojen pitäisi alkaa viikonloppuna, toivottavasti ei! Testailla ajattelin viikon 30 alussa jos on tarvetta ja jos maltan odottaa :) Oireita on jos jonkinmoisia, etovaa oloa, päänsärkyä, väsymystä, hajut voimakkaita, nipistelyä vatsassa. Mies on ihan varma että kyllä siellä joku on :) no mutta vielä on maltettava ja voihan noi olla menkkaoireitakin tai sitten ihan vaan kuviteltuja ;o) On se tämä ihmismieli kummallinen, kun jotain oikein kovasti toivoo niin kehokin alkaa toimia sen mukaan...

Tyttö leikki eilen omalla vauvanukellaan ja isänsä sitten möläytti että ens kesänä saat sitten auttaa pikku siskon tai veikan hoitamisessa.....sai minulta ehkä suuttuneen mulkaisun! Tietysti tyttö rupesi kyselee (ei tietenkään olla kerrottu näistä vauvahaaveista hänelle vielä), no mies siinä sitten yritti selitellä ja alkoi kertoa yhdestä meidän tuttavaperheestä jonne on vauva tulossa, että takoitti sitä. En tiedä menikö läpi kun lähti sitten kaverin kanssa ulos eikä kyselly enää mitään....mutta tuon ikäinen (6v)varmasti pohtii mielessään... Monta kertaa on sanonut haluavansa pikkusiskon tai veljen, että ei varmaan hirveä järkytys olisi jos näin ihanasti kävisi, mutta kerrotaan sitten kun masu kasvaa ja alkaa ehkä kysellä... (huomasitteko miten varma olen että masu alkaa kasvaa)
Kääk minä se tulen varmasti alas täältä pilvilinnoista ja rymisten!

Eipä sitten muuta tällä erää kuin heips ja kirjotellaan ahkerasti että sivulla pysytään!
 
Hei taasen,

Mukavaa JoJo että olet sinäkin päässyt kesälomalle:). Tulin juuri kahvilta ja mansikkaviineriltä.

Muutoin oloni on kyllä kummallinen - ei vieläkään mitään vuotoa ja on jo sentään kp31! Teinköhän sittenkin sen testin liian varhaisessa vaiheessa? Oli muuten apteekista ostettu Biocard raskaustesti...
Meinasin jo tänään varata lääkäriajan kun huolestuttaa tuo vatsakipuilu. Inhottavaa vihlontaa molemmin puolin vatsaa. Ollut jo pitkään enemmän ja vähemmän, matkan jälkeen. Mutta odottelen tässä nyt pari päivää jos ne kuukautiset tulevat tai sitten menen lääkäriin ja lakkaan leikkimästä itse lääkäriä arvuutteluillani.
Mitäs kommentoitte?
 
moi! olen lukenut tätä teidän ketjua ja nyt alkoi Nadian puolesta jännittämään!! Tikutitko oviksen?? Vai onko toi 29 sun vakio kierto? joskushan ne heittelee ja venyvät kun oikeen odottelee/tai siis ei odottele=) ja tunnostelee kroppansa ääniä.. Mutta mä itse menisin samantien tossa sun tapauksessa apteekista hakemaan uuden testin!!!
Tsemppiä!! pidän sulle peukut pystyssä!!!
Itse olen kanssa 35v. ja melkein 3v yritystä jo.
Kirjottelin jo kanssa enempi taustaa tuonne vko30 jännääjiin, mutta voisin alkaa myös teidän kanssa vaihtamaan kuulumisia, kun saman ikäisiäkin ollaan suunnilleen.

Mukavaa päivän jatkoa ! t. maggi =)
 
Hei Maggi,

Kiitos myötäjännäyksestä. En ole tikutellut oviksia, ainakaan vielä:).
Kiertoni on ollut todella säännöllinen tänä vuonna, useimmiten 27 päiväinen. Viime vuonna oli kierto paljon enemmän sekaisin, silloin lyhyitä 23 pvänkin kiertoja. Kaksi kertaa vain ollut viime vuonna 30 ja 32 pvän kierto. Söin silloin ayurveda kuureja, jotka laittoivat hormonit vähän eri mallille.

En kuitenkaan sulje pois mahdollisuutta, että voi omalla mielen ""voimallaan"" myöhästyttää kiertoaan. Jos ei vuotoa pariin päivään ilmesty, niin uusin testin. Tai jos vatsa kipeytyy enemmän niin sitten lääkäriin...

Tervetuloa mukaan Maggi ketjuumme. Pitäneepä kurkata vko 30 ketjua.
 

Yhteistyössä