Uupuvatko vanhemmat jos lapsilla hyvin pieni ikäero?

[mikä sopii yhdelle...]

Me alettiin yrittää toista, kun esikoinen oli vuoden vanha. En tullut heti raskaaksi, vaan vuosi siihen meni ja lapsilla siis liki kolme vuotta ikäeroa. Olin tosi tyytyväinen jälkikäteen, että näin oli ja ettei heti tärpännyt. Meillä esikoinen alkoi siinä vuoden iässä nukkua yöt tosi hyvin ja sain siis ensin nauttia normaaliolotilassa siitä vuoden ja sitten raskausaikana sain levätä tarpeeksi myös. Kun toinen syntyi olin todella hyvin taas voimissani ja jaksoin molempia.

Juttelin yhden asiantuntijan kanssa kesällä ja hän sanoi, että liian usein tuntuu että pikkuruisesta ikäerosta haaveilevat haaveilevat siitä pääosin itsekkäistä syistä: että vauvarumba olisi kerralla nopeasti ohi ja pääsisi jotenkin taas jatkamaan normaalielämää ja olisi silti ne monta lasta ja toisaalta aina tuo hehkutus, että on niin kiva kun lapset viihdyttävät toisiaan. Hänen mukaansa kolmisen vuotta on lapsen minuuden kehitykselle parempi vaihtoehto. Ei tästä nyt tarvi loukkaantua, mutta yksi erilainen näkökulma asiaan. Minä sanoisin, että ei kannata hötkyillä vaan miettiä hyvinkin sitä omaa jaksamista.

 

[Marianilta]

sellaista ettei saisi olla rauhassa edes vauva. Sen täytyy olla kovaa pienelle vauvalle kun se jo alle parin vuoden iässä syrjäytetään. Ei aiheesta paljon puhuta, mutta olen seurannut pitkään ihmisiä, jotka ovat joutuneet siirtymään ainokaisen roolista sivuun liian pienenä. Seuratkaapa tekin ja tehkää havainbtonne. Se vaikuttaa syvästi ihmiseen enkä todella suosittele. Emme me elämiä ole.

Ihmisen tärkein ja heikoin lenkki on kaksi ensimmäistä elinvuotta, varsinkin se ensimmäinen.

 

[Minttu-Maaria]

Meillä 1v8kk lapsilla ikäeroa ja ihan loistavasti on mennyt. Ei se toisen lapsen maailmaantulo tarkoita sitä että siihen vauvaan pitäisi jotenkin uppoutua eikä aikaa enää riitä muuhun.

Mä ainakin ehdin ihan hyvin huomioimaan esikoista joka on nyt 2v eikä ole mustasukkainen vauvasta yhtään. Luettiin kirjaa kun vauva oli rinnalla, imetys loppui aika pian ihan muista syistä kuin esikoisesta, joka istui kiltisti imetyksien ajan sohvalla tai leikki lattialla.

Kun vauva alkoi viihtyä lattialla, se pötkötteli siellä leluja katselemassa ja me istuttiin esikoisen kanssa lähellä leikkimässä/lukemassa kirjaa tms.

Meillä tosin mieskin tykkää viettää paljon aikaa perheensä kanssa. Ja auttaa kotitöissä ja lasten hoidossa tarpeen mukaan.

Kaikki ei tarvi omaa aikaa niin paljon kuin toiset, me käytämme sitä aikaa lapsiimme. Toki joskus käymme omiakin menoja, yleensä esikoisen mennessä nukkumaan.

Enpä usko että ne perheen ainoatkaan lapset saavat huomiota ihan kokoaikaa. Ja monet varmasti vähemmän kuin esim. kahden lapsen perheissä joissa aikaa annetaan lapsille, omat menot jää silloin toiselle sijalle.

Ja kyllähän lapsi osaa ja täytyykin edes hetkiä silloin tällöin leikkiä yksinäänkin, eihän sitä huomiota voi antaa joka minuutti lapsen ollessa hereillä ja meillä ainakin esikoinen leikkii ja touhuaa yksinkin välillä vaikka seurallinen onkin.

Oon aivan liian ylihuolehtiva yhdelle lapselle, musta on tosi hyvä että saan jakaa sitä tarvetta kahdelle lapselle, muuten lapsi ja mä itsekin stressaantuisi jos huolehtisin ihan kokoajan.

Aikaa kyllä riittää molemmille mainiosti meillä, se on vaan järjestely kysymys. Meillä on jopa kolmaskin lapsi haaveena n1,5v ikäerolla. Vauvakuumeesta se ei johdu (sitä ei ole koskaan vielä ollut) mutta kun 4kk ikäinenkin nukkuu jo 9-10h yöunia kuten esikoinenkin alkoi aikoinaan niin miksipäs ei kun ikää tulee kokoajan lisää, ainakin yksi lapsi vielä haaveissa ja jaksaminen on hyvä.

 

[LIllukka]

Meillä 1v8kk lapsilla ikäeroa ja ihan loistavasti on mennyt. Ei se toisen lapsen maailmaantulo tarkoita sitä että siihen vauvaan pitäisi jotenkin uppoutua eikä aikaa enää riitä muuhun.

Mä ainakin ehdin ihan hyvin huomioimaan esikoista joka on nyt 2v eikä ole mustasukkainen vauvasta yhtään. Luettiin kirjaa kun vauva oli rinnalla, imetys loppui aika pian ihan muista syistä kuin esikoisesta, joka istui kiltisti imetyksien ajan sohvalla tai leikki lattialla.

Kun vauva alkoi viihtyä lattialla, se pötkötteli siellä leluja katselemassa ja me istuttiin esikoisen kanssa lähellä leikkimässä/lukemassa kirjaa tms.

Meillä tosin mieskin tykkää viettää paljon aikaa perheensä kanssa. Ja auttaa kotitöissä ja lasten hoidossa tarpeen mukaan.

Kaikki ei tarvi omaa aikaa niin paljon kuin toiset, me käytämme sitä aikaa lapsiimme. Toki joskus käymme omiakin menoja, yleensä esikoisen mennessä nukkumaan.

Enpä usko että ne perheen ainoatkaan lapset saavat huomiota ihan kokoaikaa. Ja monet varmasti vähemmän kuin esim. kahden lapsen perheissä joissa aikaa annetaan lapsille, omat menot jää silloin toiselle sijalle.

Ja kyllähän lapsi osaa ja täytyykin edes hetkiä silloin tällöin leikkiä yksinäänkin, eihän sitä huomiota voi antaa joka minuutti lapsen ollessa hereillä ja meillä ainakin esikoinen leikkii ja touhuaa yksinkin välillä vaikka seurallinen onkin.

Oon aivan liian ylihuolehtiva yhdelle lapselle, musta on tosi hyvä että saan jakaa sitä tarvetta kahdelle lapselle, muuten lapsi ja mä itsekin stressaantuisi jos huolehtisin ihan kokoajan.

Aikaa kyllä riittää molemmille mainiosti meillä, se on vaan järjestely kysymys. Meillä on jopa kolmaskin lapsi haaveena n1,5v ikäerolla. Vauvakuumeesta se ei johdu (sitä ei ole koskaan vielä ollut) mutta kun 4kk ikäinenkin nukkuu jo 9-10h yöunia kuten esikoinenkin alkoi aikoinaan niin miksipäs ei kun ikää tulee kokoajan lisää, ainakin yksi lapsi vielä haaveissa ja jaksaminen on hyvä.

ettei vuoden ikäinen vauva trjua, että siinä on toinen äidin rinnalla hellittävänä.? En ikinä usko, että vauvaan suhtaudutaan samalla tavoin kuin vähän vanhempaan.

 

[Minttu-Maaria]

Hmmm missähän kohtaa mä puhuin 1vuotiaasta..? Sulla ei nähtävästi ole lapsia, kyllä 1v ja 1v6kk on eroa aika paljon, ei 1,5vuotias ole enää vauva vaikka pieni onkin.

Eihän lapset tarvi huomiota 24h vaan kyllä täytyy vähitellen opetella edes vähän aikaa olla niin ettei tarvi pitää kokoaikaa kädestä kiinni, kun muuten kuitenkin ollaan kokoajan läsnä ja vastataan tarpeisiin sekä muutenkin leikitään ja touhutaan yhdessä paljon.

Meillä saa lapset samanverran huomiota kuin vaikka yksilapsisissakin perheissä (ellei enemmänkin), me kun ei käytetä aikaa paljonkaan itseemme vaan nimenomaan lapsien kanssa olemiseen. Tämä ei sovi kaikille eikä varsinkaan niille jotka tarvii paljon omaa aikaa

Joissakin perheissä on jopa 1v ikäerolla vauva, 1v, 2v ja 3v enkä ole kuullut koskaan kenenkään siitä traumasoituvan, tosin ihan noin putkeen en mäkään kyllä haluais.

Mutta en halua selitellä, me ollaan perheihmisiä ja tehdään näin koska jaksaminen on hyvä ja nämä 2 lasta olleet helppoja ja tyytyväisiä ja ovat tärkeitä toisilleenkin. Eiköhän siinä kolmaskin vauva mene, vaikka sattuis olemaan haastavampi tapaus.(sitäkin vaihtoehtoa mietitty )

Tämä pienellä ikäerolla kolme ratkaisee myös sen että saan pitää kaikki lapset pitkään kotona kun haluan heidän kanssaan touhuta ja viedä hoitoon vasta 3v aikaisintaan, töihinkin kun täytyy joskus lähteä ja ikää alkaa tulla.

 

[Minttu-Maaria]

Niin ja sitäpaitsi kyllä 1v8kk on lähempänä 2vuotta kuin 1vuotta vaikka pieni on 2 ja 3vuotiaskin. Ja voi että, kaksosetkaan ei saa nauttia ainokaisena olemisesta, ovat varmaan todella kärsiviä ihmisiä

 

[Heraldia]

jos yhtä aikaa. KYllä se on vaan ihanaa kun voi rauhassa pitää vauva aikaa ja keskittyä siihen yhteen ja ainoaan.
Tunnen muutamia ainokaisia jotka ovat työtovereita eikä parempia ihmisiä voi ollakaan. Näkee että ovat saaneet lapsena rakkautta. Eivät kukaan kärsi yksin olostaan. Saavat yksin periä vanhempansa, ei tarvitse murehtia tulevaisuutta, eikä äitikään ole venyttänyt liikaa nahkaparkaansa.
Jos mies lähtee, yhden lapsen vie vaikka takin käänteessä kuten Työläjärven äiti aikoinaan sanoi.