Kertokaas hyviä puolia kun lapsilla pieni ikäero?

[Cassyput]

Mulish, no näinpä. Mutta jos ne on vaikka 4v. ikäerolla niin pienempi jää aika pahasti jalkoihin.

Poikienäiti, sulla on toki varmaan rankkaa kun lapsia on jo 4. Mä mietin nyt kuitenkin vasta sitä kakkosta.

 

[poikienäiti]

Mulish, no näinpä. Mutta jos ne on vaikka 4v. ikäerolla niin pienempi jää aika pahasti jalkoihin.

Poikienäiti, sulla on toki varmaan rankkaa kun lapsia on jo 4. Mä mietin nyt kuitenkin vasta sitä kakkosta.

no välil on kyl aikas rankkaa,henkisesti siis. mut itse olen ratkaisuni tehny(tosin nelonen oli aivan ylläri,odottelin sterilisaatiota).

mut sillee tyytyväinen olen että suht nuori kuiteski viel ku muksut kouluikäsii.. =)

 

[Cassyput]

Ja varmasti pojista on toisilleen kuule vielä elämässä paljon iloa.

Mä näin unta viime yönä että meille syntyi pikkuruinen poika... Tuntuu melkein että toi oli joku viesti mulle.

 

[mulish]

Pienellä ikäerolla tehdyt sisarukset tulee varmasti isompinakin pitämään yhteyttä toisiinsa tiiviisti =)

 

[Heila]

Lasten pienessä ikäerossa ei ole muuta kuin hyviä puolia :wave:

 

[Cassyput]

Jaahans... Aika kierukan poistoon on varattuna. B)

Meillä neiti tulee nyt sunnuntaina 9kk, toivon että ikäero olis kuitenkin alle 2 vuotta. Peukut pystyyn meille!

 

[viivi]

Meillä on n. vuosi ikäeroa lapsilla ja ovat mainioita kaveruksia ja tappelijoita En antaisi päivääkään pois.

 

[Cassyput]

Aika hurja ajatus kyllä olla viimisillään kun edellinen on vuoden.

 

[Kowalski]

Mä pidän peukkuja :flower:
Mieskin sitten suostui, kun sai tarpeeksi hyvät perustelut? =)

 

[näin meillä]

Voi, meillä vanhin just 34 ja kuopus 13 ja muut siinä välillä ja tyytyväinen olen ollut.

 

[Cassyput]

No ei se oikeastaan vastaan ole ollut missään vaiheessa. Oli erittäin helposti suostuteltu. Tosin se väitti, että voihan hän aina vielä pitää housut jalassaan jos muuttaa mielensä. Niinpä niin....

 

[minä]

Meidän lapsilla on 2v ikäero. Kannattaa todella punnita omat ja miehen voimavarat (jaksaminen, raha-asiat), toisen lapsen vauvavuosi voi olla rankka, kun on kaksi pientä. Mutta sitten kun lapset kasvavat, heistä on tosi paljon seuraa toisilleen, ja vanhemmat pääsevät silloin helpommalla.

 

[Cassyput]

Meillä on eka lapsi tosi helppo, että mulla ei ole ainakaan alla mitään väsymystä. Ja varaa meillä onneksi on, ellei mitään aivan ihmeellistä tapahdu. Turvaverkot on onneksi myös olemassa.

 

[Minä]

Aloin odottamaan kakkosta kun esikko oli 9kk. Sattuivat samaa sukupuolta ja ovat ihan tiimi. Vanhempi ei ole koskaan yksinäinen. Ihanasti kivaavat mutta paljon ovat yhdessä. Hurjasti on hellyyttä ja toisista huolehtimista heillä. Yhteisen jutut senkun lisääntyy päivä päivältä ja on ihana tehdä perheenä juttuja kun lasten kanssa voi nyttemmin (1 ja 2,5v) tehdä jo paljon juttuja yhdessä, kuten mennä uimaan porukalla tai samallaisiin leikkivehkeisiin puistoissa. Ei tarvi tuskastella kun lapsille ei kelpaa samantyyppinen tekeminen. Leikkivät paljon samoilla leluilla. Ei tarvi miettiä, että jotkut lelut olis liian lapsellisia tai jotkut liian vaikeita kun voivat aika hyvin leikkiä ihan samoilla kamoilla. En päivänä kuuna kauniina vaihtaisi tätä pois ja jos meille tulis lisää lapsia, haluaisin samaan saumaan, en myöhästä perääntulijaa jolla on vähemmän yhteistä isompien kanssa.

 

[minä]

Meillä on eka lapsi tosi helppo, että mulla ei ole ainakaan alla mitään väsymystä. Ja varaa meillä onneksi on, ellei mitään aivan ihmeellistä tapahdu. Turvaverkot on onneksi myös olemassa.

No siitä sitten vaan hommiin Mutta kaksi on eri juttu kuin yksi, tuskin osaat asiaa kuvitella etukäteen. Meillä esikoinen oli tosi helppo, mutta koin että kahden pienen kanssa oli toisinaan aika hulabaloota. mutta sullehan se voi olla lastenleikkiä, ihmiset ja tilanteet ja lapset ovat niin erilaisia!

 

[Cassyput]

Voi pöllö... Miksen mä ajatellu asiaa tälleen jo muutama kk sitten... Kiitti kaikille vastauksista! :wave:

 

[Cassyput]

Meillä on eka lapsi tosi helppo, että mulla ei ole ainakaan alla mitään väsymystä. Ja varaa meillä onneksi on, ellei mitään aivan ihmeellistä tapahdu. Turvaverkot on onneksi myös olemassa.

No siitä sitten vaan hommiin Mutta kaksi on eri juttu kuin yksi, tuskin osaat asiaa kuvitella etukäteen. Meillä esikoinen oli tosi helppo, mutta koin että kahden pienen kanssa oli toisinaan aika hulabaloota. mutta sullehan se voi olla lastenleikkiä, ihmiset ja tilanteet ja lapset ovat niin erilaisia!

Ei sen tarvii olla lastenleikkiä, eikä varmaan olekaan. Mutta kun varautuu pahimpaan voi yllättyä iloisesti?

 

[minä]

Meillä on eka lapsi tosi helppo, että mulla ei ole ainakaan alla mitään väsymystä. Ja varaa meillä onneksi on, ellei mitään aivan ihmeellistä tapahdu. Turvaverkot on onneksi myös olemassa.

No siitä sitten vaan hommiin Mutta kaksi on eri juttu kuin yksi, tuskin osaat asiaa kuvitella etukäteen. Meillä esikoinen oli tosi helppo, mutta koin että kahden pienen kanssa oli toisinaan aika hulabaloota. mutta sullehan se voi olla lastenleikkiä, ihmiset ja tilanteet ja lapset ovat niin erilaisia!

Ei sen tarvii olla lastenleikkiä, eikä varmaan olekaan. Mutta kun varautuu pahimpaan voi yllättyä iloisesti?

Muista, että ihmisluonnolle on tyypillistä puhua vaan niistä huonoista asioista. Hyviä riittää aivan tolkusti, joten ei musta ole järkeä edes pelätä pahinta. VAikka päätös kakkosesta esikon ollessa ton 9kk oli todellakin ihan täysissä järjissä tehty, hirvitti mulla lasten kanssa pärjääminen koko odotuksen ajan kun sain kuulla jos vaikka mitä kauhujuttuja. Harvassa oli kannustavat ja positiiviset tarinat. Ihan suotta ressasin ja murehdin tulevia. Hienosti tämä on menny ja lapset on sika ihania. PUolison roolilla on iso merkitys. Meillä on tosi osallistuva isä; kaiken saman osaa kuin minä paitsi ei imettää. Eri asia olis varmaan, jos pitäis lasten kanssa tosi yksin pärjätä ja mies ei tekis koskaan juuri mitään.

 

[Cassyput]

Meillä on eka lapsi tosi helppo, että mulla ei ole ainakaan alla mitään väsymystä. Ja varaa meillä onneksi on, ellei mitään aivan ihmeellistä tapahdu. Turvaverkot on onneksi myös olemassa.

No siitä sitten vaan hommiin Mutta kaksi on eri juttu kuin yksi, tuskin osaat asiaa kuvitella etukäteen. Meillä esikoinen oli tosi helppo, mutta koin että kahden pienen kanssa oli toisinaan aika hulabaloota. mutta sullehan se voi olla lastenleikkiä, ihmiset ja tilanteet ja lapset ovat niin erilaisia!

Ei sen tarvii olla lastenleikkiä, eikä varmaan olekaan. Mutta kun varautuu pahimpaan voi yllättyä iloisesti?

Muista, että ihmisluonnolle on tyypillistä puhua vaan niistä huonoista asioista. Hyviä riittää aivan tolkusti, joten ei musta ole järkeä edes pelätä pahinta. VAikka päätös kakkosesta esikon ollessa ton 9kk oli todellakin ihan täysissä järjissä tehty, hirvitti mulla lasten kanssa pärjääminen koko odotuksen ajan kun sain kuulla jos vaikka mitä kauhujuttuja. Harvassa oli kannustavat ja positiiviset tarinat. Ihan suotta ressasin ja murehdin tulevia. Hienosti tämä on menny ja lapset on sika ihania. PUolison roolilla on iso merkitys. Meillä on tosi osallistuva isä; kaiken saman osaa kuin minä paitsi ei imettää. Eri asia olis varmaan, jos pitäis lasten kanssa tosi yksin pärjätä ja mies ei tekis koskaan juuri mitään.

Kiva kuulla. Samahan se oli tän ykkösen kohdalla: kauhee pelottelu kuinka elämä menee ihan mullin mallin. Eikä ole mennyt. Mulla on kanssa osallistuva mies, joka hoitaa lasta ihan siinä missä minäkin - paitsi niitä maitotissejä hänelläkään ei ole. Nyt sitte vaan tuumasta toimeen.

 

[Kirsikka]

Musta pienessä ikäerossa on se paras juttu että molemmilla on tavallaan samat jutut menos leikeis kokoajan, ei oo sitä että toisella on jotain ihme bionicle tai taskukissa mitä lie superhyperminijuttuja joita sitte varjelee kun toinen vetelee niitä naamariinsa huoletta jos vastaan tulee.

Mä taas en osaa kuvitella minkälaista on 3v tai edes 2v ikäero koska meillä ei sitä koskaan ole ollu, 4 lasta ja suurin ikäero on 1v8kk. Nyt nuorin 1v7kk ja vanhin 6v.

 

[Cassyput]

Kerronpahan vaan, että kierukka poistettiin eilen. :saint: B)