väsynyt,jalat on lyijyä sormet tuntuu nakeilta,ajatus ei meinaa kulkee.ei,en oo suurperheen äiti, en oo pienten lasten äiti. oon nukkunu viime yön ihan hyvin. siitä huolimatta on olo tämmöinen. ja tuntuu et menee koko ajan huonommaksi. aina jokaisen muhun kohdistetun vaatimuksen jölkeen enemmän ja enemmän. millon pitäis olla valmiina viemään lääkäriin miehen äitiä, milloin kuljettaa lapsia sinne sun tänne( ei julkisia kulkuneuvoja joilla kulkee, ja välimatkat pitkiä), kuunnella kun oma äiti tai miehen äiti puhuu sadannen kerran samat asiat ja itkee niitä mulle,vaikka mä en voi oikeesti niissä asioissa auttaa mitenkään, pitäis hakee samalla töitä, mutta ku ei vaan löydy mitään. kotona pitäis laittaa pihaa ja tehdä vaikka mitä. mulla vaan kohta loppuu vieteri, en jaksa pian enää venyä joka puolelle. tuntuu et alkaa tulla jo fyysisiä oireita sen lisäksi et itkuherkkyys on ihan huipussaan. sydän lyö epätasaseen kun meen vähäksi aikaa makuulleen, pää on kipee, huimaakin sillon tällön.sekava sepustus tästä tuli. lähden taas menemään, kai mä tästä jotenkin selviän. oon selvinny ennenki.
