Uupunut äippä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Uupunut äippä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
U

Uupunut äippä

Vieras
Olen 30v. neljän lapsen äiti, lapset 10, 8, 3 ja 4kk ja aivan loppu sekä henkisesti että fyysisesti! Siinä asia lyhyesti ja ytimekkäästi. Tämän neljännen lapsen syntymän jälkeen elämä on ollut yhtä sekamelskaa ja olotila kaukana onnellisesta. Vauva on ns. normaali-vauva, eli nukkuu yöt kohtalaisesti/vaihtelevasti, muutamia heräilyjä yössä, mutta päivät on tosi hankalia: muutamat puolen tunnin unet. Yritä siinä sitten saada jotain tehdyksi. Noh siihenkin on jo totuttu vanhempien lasten kanssa, mutta jostain syystä en nyt pääse tästä uupumuksen tunteesta eroon. Mies auttaa minkä työltään kerkiää, mutta yrittäjänä tekee pitkää päivää.
En tiedä edes miksi mieli on näin maassa ja itkettää/kiukuttaa koko ajan. Aamulla odottaa, että olisi jo ilta... Olen koko ikäni ollut kova puuhastelemaan kaikkea, pitänyt kodin siistinä ja ollut lähes koko ajan liikkeellä, mutta nyt on työn ja tuskan takana, että viitsii edes tiskikoneen tyhjentää. Kaikista pahinta on se, että välillä olo on niin paha, että toivon ettei lapsia olisi edes tehty. Nyt varmaan joku ajattelee, että ei se osaa arvostaa mitä sillä on, mutta tää pahanolon tunne on ihan kauhee enkä tiedä mitenkä sitä voisin lievittää. Miehelle olen puhunut jonkin verran asiasta, mutta ei töittensä takia voi auttaa enempää, enkä edes tiedä auttaisiko hänen jatkuva läsnäolonsa. Parisuhteessamme ei ole mitään vikaa, rakastan miestäni tosi paljon ja ne harvat hetket kun saadaan olla kahdestaan ovat nykyään sitä onnellista aikaa, mutta kaikki se muu... En tiedä, tämä nyt oli tällainen purkaus vaikeana hetkenä, kun lapset tappelee ja kaikki kaatuu päälle. Kiitos kun sain kirjoittaa... :'(
 
:hug: Itselläni oli vastaava tilanne kolmannen lapsen jälkeen, poika huusi yöt ja kiljui päivät. Itse nukahtelin ihan oikeasti seisaalleni. Puhu jollekulle, neuvolan tädille, äidille, ihan kenelle vain. Nykyään meillä on neljä lasta ja asiat paljon paremmin. Muista, että asioilla on taipumus järjestyä.
 
Ehdotan samaa, eli ensiapuna lapset hoitoon/lapsille hoitaja ja lähdet itse jonnekin nukkumaan (mikäli et saa lapsia kotoa hoitoon) ja mikäli ei auta tai helpota yhtään, niin tuo voisi olla alkavaa masennusta.

Ja se saattaa vaatia järeämpiä aseita, eli puhu esim. neuvolassa olostasi, osaavat ohjata sinua eteenpäin!

Apua saa (tosin voi joutua odottamaan hieman), jos vain pyydät!!!
:hug:
 
Hyvä kun tiedät ettei kaikki ole hyvin. Itse olin samassa tilanteessa parivuotta sitten, en tunnustanut edes itselleni että olin uupunut neljännen lapsen synnyttyä vaan syytin kaikista pikku-jutuista muita ja itkin tosi paljon. Kerro miehellesi mikä on vialla koska hän on huomannut varmasti uupumuksesi muttei osaa sukea "rivien" välistä ja on varmasti huolissaan. NYT LAPSET HOITOON JA ÄITI NUKKUMAAN edes yhdeksi yöksi. :wave: Jaksamisia :hug:
 
Kuulostaa niin tutulta..
Ja välillä vieläkin on tuollaista.. Lapseni ovat 13v, 4v, ja 1,9v
EN tiedä missä on vika mutta tänä aamuna ei olisi pitänyt nousta sängystä.. olo on kyllä kaikkea muuta kuin kiva..

Ei jaksasi mitään.. ei siis mitään.. Lapset meillä kuitenkin nukkuvat suh koht hyvin ja jopa minä saan nukuttua mutta silti.

Mies tekee kotitöitä en siitä valita mutta välillä tuntuu että tuo mieskin ärsyttää olemalla olollaan.. siis aika rankkaa.. :ashamed:
 
Lapsesi ovat aika "suurella haitarilla" ikää ajatellen, joten voin kuvitella, ettei se virikkeidenkään keksiminen ole mitään herkkuhommaa. Koska kuopuksenne on noinkin pieni, oireesi kuulostaa minustakin masennukselta. Sitäkin kun on niin eriasteista. Hienoa, että tiedostat väsymyksesi ja pystyt siitä "puhumaan"... vaikka vain tänne sivuillekin.

Meillä on 3 alle kouluikäistä pirpanaa ja välillä tuntuu, että jo yhdessä arki-illassakin on liikaa työmaata. Kyllä vanhemmat saa väsyä.

Suosittelen myöskin lämpimästi ihan OMAA aikaa irti perheestä. Voisitko esim. lähteä jonkun hyvän ystävän kanssa muutamaksi päiväksi reissuun tai laittaa sitten lapset hoitoon, jotta voitte miehesi kanssa viettää enemmän laatuaikaa. Meillä jo kahdenkeskinen viikonloppu saa paljon aikaan - aina silloin tällöin.

Juttele tunteistasi neuvolassa, kun käyt siellä vauvasi kanssa. Siellä kyllä ymmärretään ja tuetaan.

Voimia! :hug:
 
Yritä delegoida ainakin jotain kotihommia jo isommille lapsille esim.se tiskikoneen tyhjääminen ja täyttäminen lienee jo onnistuu??Samoin pyykkihommat voit jakaa isommille.Pyydä myös miestäsi antamaan aikaa isommille et voit keskittyä tähän vauvaan.Järjestele päivittäiset askareet niin et voit itsekkin levähtää kun vauva nukkuu...tosin näin kesäloma-aikaan voi olla hankalaa mutta koulujen aleTtua varmasti helpottaa!Ota yht.MLL:iin et saisit lastenhoitajan sieltä tai paikkakuntasi perhetyöntekijään,sieltä käyvät sitten auttelemassa jos et itse nyt jaksa.Puhu miehellesikin uudelleen väsymyksestä ja suunnitelkaa uusi jako perheeseenne ettei kaikki kotihommat kaadu sinun niskaasi,OLE LUJA MUTTA LEMPEÄ! :hug:
 
Olet aina ollut puuhakas ja energinen? Nyt unohdat sen ja menet hyvällä omatunnolla sieltä missä aita on matalin. Helpointa ruokaa, minimoit siivouksen ja heti kun tulee se hetki kun vauva nukkuu, jalat ylös ja sohvalle naistenlehti kourassa tai vaikka silmälaput silmille. Onko sulla rintareppua johon voit lapsen laittaa pakollisten kotiaskareiden ajaksi? Yritä olla ajattelematta pitkäksi aikaa eteenpäin kaikkea tekemätöntä, jota sulla aikaansaavana ihmisenä on varmaan valtavasti mielessä =) Ota hetki kerrallaan ja heti kun vauvan nukkuu, vaikka vain hetkenkin, älä tee mitään! Itselläni on ollut, tosin vain kahden lapsen kanssa, se periaate, että kun vauva/lapsi lepää, en tee kotitöitä vaan lepään itse. Ei ole ollut ulkopuolista hoitoapua ja mies on yrittäjä mullakin, vaikkakin pystyy hoitelemaan töitään paljon kotoa käsin. Tsemppiä sulle ja voimia jaksaa! =) :hug:
 
Saitkin jo paljon hyvän kuuloisia neuvoja aikaisemmilta vastaajilta =)
Itseäni on helpottanut "hommien" listaaminen. Eli illalla sängyssä mietin, mitä koti- ym tehtäviä olisi huomenna tehtävä. Sitten teen listan niistä paperille. Tietysti mietin vain tärkeimmät asiat ja ehkä jonkun vähän ekstrahomman, jonka tekemisestä saa hyvän mielen esim. piirakan leipominen. Sitten aamulla tutkin listaani ja aloitan hommien teon joka välissä, kun satun ehtimään. Yllättävää on ollut, että ne listatut hommat on usein suoritettu varsin nopeasti! Ja kaiken lisäksi, kun tutkin listaani, näen mitä kaikkea olen jo tehnyt. Kotihommat kun ovat niin armottomia, ettei niiden tekemistä aina edes huomaa ja kuitenkin niiden tekoon uhraantuu jokainen vapaa hetki.

Sinulla on paljon hyvää lähelläsi, kun parisuhteesi toimii. Ihanaa, että saat siitä voimia :flower: :heart:
 

Yhteistyössä