minna-marika
kaipaan hyviä neuvoja olen ollut väsynyt ja masentunut jo jonkin aikaa tai oikeastaan jo pitenpään olen vain siirtänyt sen myöntämistä itselleni kun sitä ei tunnu muutkaan ymmärtävän . mulla on kolme lasta joista kaksi nuonmaista sairstivat korvia ensimmäisen vuoden silloin jo olin väsynyt tämän nuorinmaisen ollessa 1,5 vuotias en jaksanut ,huvittanut lähteä enään mihinkään olin vain kotona sitten rupes seinät kaatuun niskaan siinä viheessa yksi ystävä kiskoi minut lähteen kursille ja se hiukkasen piristi nyt olen ollut töissä 7 kk ja taas rupee aamut oleen vaikeita ja väsyttää koko päivän ei tee muuta kuin :'( kun joku ei menen toivotulla tavalla mies ei ota mua todesta vaikka yritän sanoa että olen aivan loppu kaikkeen että pitäis päästä johonkin pois kotoa ja sais nukkua . nyt meillä oli viikolla hääpäivä tarkoitus oli että mentäis nyt viikon loppuna mokille kahdestaan eihän tähän sitten ammoja mistään viime tipassa vaikka olis ollut koko viikko aikaa hommata kun on ollut kotona mutta ei . kaikista eniten mua loukkaa kun ei voinut sanoa äitillensä minkä takia ollaan kahdestaan mökile menossa , nimittäin anoppi oli vain tuumannut että menkää lasten kanssa eikä tunnu hyväksyvän kahdenkeskisiä hetkiä ollenkaan kaikilla tuntuu oleolevan menoja juuri nyt taas tuli sitten koti viikon loppu kun ei jaksa lastenkanssa lähteä mihinkään . oikein hirvittää loppukuu meen polvileikkaukseen miten jaksan kaiken . tää teksti on aika sekavaa mutta kai se on tässä mielen tilassa normaalia
