V
vierassssssssssss
Vieras
[QUOTE="jep";29362950]Oma kuusi lapselle? Kiva idea! Voisin kopioida meillekin...nimittäin sitten kun kantavat sen itse metsästä kotiin ja imuroivat neulaset!
Minullakin oli joskus paineita noista askarteluista ym., mutta nyt kohta 5-v esikoinen askartelee ihan omaehtoisesti. Mun osallisuuteni on tulosten ihastelu ja niistä jutteleminen. Aina kun yrittää jotain väen vängällä organisoitua kehittävää tuokiota, se menee pieleen. Piparien leipominen anoppilassa oli sinänsä kivaa, mutta 3-v kuopuksen osalta suureksi osaksi taikinansyömisen hillitsemistä.
Jos haluat lisää joulumieltä, seuraavat askareet auttavat:
- pysy poissa Facebookista ja täältä, missä hehkutetaan nuoltuja nurkkia ja megamenuita
- laita sen sijaan youtubesta joululauluja
- järjestä lapsellesi elämyshetki. Eväsretki olkkariin pieni rusinapaketti tai pari valmispiparia eväänä ledikynttilöiden valossa on aika passeli
- vietettyäsi näin laatuaikaa lapsen kanssa, laita hyvällä omallatunnolla dvd pyörimään, lämmitä glögiä mikrossa ja nosta jalat kattoon.
En muuten tiedä ketään, joka muistelisi lapsuuden jouluissa pahalla sekaisin olevia komeroita. Sen sijaan älyttömästä puunaamisesta monelle on jäänyt ikäviä muistoja. Itselläni on onneksi nyt välipäivät lomaa, ja perinteisesti siivoilen kaappeja vasta silloin.[/QUOTE]
Ihana kirjoitus! Pakko kehua, sillä muistan lapsuudestani kuinka vanhempani olivat meidän lasten kanssa kuin olisivat raataneet joulun takia. Äitini ei koskaan stressannut joulusta, oli hyväntuulinen ja touhusi meidän lasten kanssa. Ehkä rojut kaapeissa sekaisin, mutta katsellessani vanhoja kuviamme joulusta meillä näytti olevan kivaa. Ja juuri tuollaisia rusinaretkiä, musiikkia, askartelua, eikä sitä ettei saisi sotkea. Äiti aina sanoi, että nyt vietetään lasten jouluja ja sitten joskus aikusiten jouluja lasten lähdettyä. Siinä se perusidea oli
Hyvää joulumieltä nimimerkki jepille. Sait minuun sitä tartutettua
Minullakin oli joskus paineita noista askarteluista ym., mutta nyt kohta 5-v esikoinen askartelee ihan omaehtoisesti. Mun osallisuuteni on tulosten ihastelu ja niistä jutteleminen. Aina kun yrittää jotain väen vängällä organisoitua kehittävää tuokiota, se menee pieleen. Piparien leipominen anoppilassa oli sinänsä kivaa, mutta 3-v kuopuksen osalta suureksi osaksi taikinansyömisen hillitsemistä.
Jos haluat lisää joulumieltä, seuraavat askareet auttavat:
- pysy poissa Facebookista ja täältä, missä hehkutetaan nuoltuja nurkkia ja megamenuita
- laita sen sijaan youtubesta joululauluja
- järjestä lapsellesi elämyshetki. Eväsretki olkkariin pieni rusinapaketti tai pari valmispiparia eväänä ledikynttilöiden valossa on aika passeli
- vietettyäsi näin laatuaikaa lapsen kanssa, laita hyvällä omallatunnolla dvd pyörimään, lämmitä glögiä mikrossa ja nosta jalat kattoon.
En muuten tiedä ketään, joka muistelisi lapsuuden jouluissa pahalla sekaisin olevia komeroita. Sen sijaan älyttömästä puunaamisesta monelle on jäänyt ikäviä muistoja. Itselläni on onneksi nyt välipäivät lomaa, ja perinteisesti siivoilen kaappeja vasta silloin.[/QUOTE]
Ihana kirjoitus! Pakko kehua, sillä muistan lapsuudestani kuinka vanhempani olivat meidän lasten kanssa kuin olisivat raataneet joulun takia. Äitini ei koskaan stressannut joulusta, oli hyväntuulinen ja touhusi meidän lasten kanssa. Ehkä rojut kaapeissa sekaisin, mutta katsellessani vanhoja kuviamme joulusta meillä näytti olevan kivaa. Ja juuri tuollaisia rusinaretkiä, musiikkia, askartelua, eikä sitä ettei saisi sotkea. Äiti aina sanoi, että nyt vietetään lasten jouluja ja sitten joskus aikusiten jouluja lasten lähdettyä. Siinä se perusidea oli
Hyvää joulumieltä nimimerkki jepille. Sait minuun sitä tartutettua
