uudessa kaksplussassa oli juttua synntyksestä ja epiduraalista että

Älä nyt aivan oikiasti jaksa enää jauhaa tuota paskaa. Jos mä menen vielä synnyttämään, niin mulle kiitos puudutus. Mä en rupia luomuna synnyttämään jos kerran lievitystä ehtii antamaan. Mun elämä ja äitiys ei ole riippuvainen siitä oonko mä synnyttänyt luomuna vai en.

Tuli tuosta mieleen että kyllähän se äitiys ja elämä on riippuvaisia siitä, jääkö itse ja jääkö vauva henkiin synnytyksestä...

Mä en oo synnyttänyt luomuna sen takia, et pääsisin kaksplussalla kiillottelemaan sädekehääni ja katsomaan nenänvartta pitkin epiduraalin saaneita.
Vaan, kipua enemmän mä pelkään noiden puudutteiden sivuvaikutuksia. Joo tiiän, et on tosi harvinaista että niistä tulis jotain vakavia seuraamuksia, mut mä oon niin huono-onninen et mä en uskalla riskeerata mun tai vauvan terveyttä...

Esikoista odottaessa mä tein sen synnytyssuunnitelman, ja siihen laitoin että en halua mitään kivunlievitystä.
No, lopussa en kuitenkaan kestänyt joten mulle laitettiin spinaalipuudutus, mut se ei joko ehtinyt vaikuttaa tai ei muuten vaan tehonnut. Ponnistusvaihe alkoi ihan vähän sen puudutteen laittamisen jälkeen. Jäi tosi paljon harmittamaan että sorruin loppuhetkillä.

Kuopusta synnyttäessä pärjäsin ilman lievitystä.
Molemmilla kerroilla olin 7cm auki jo sairaalaan tullessa, ja epiduraalia en ois saanut muutenkaan. Molemmat synnytykset on ollut tosi nopeita ja sen takia avautumiskivut on ollut tosi rajuja.
Parempi kuitenkin niin että olivat nopeita, mä voin hyvin kuvitella että jos pari päivää joutuu kärvistelemään kivuissa niin alkaa olla jo niin väsynyt että kivunlievitys on oikeasti tarpeellista.

Seuraavaa kun meen synnyttämään, tavoitteena on synnyttää luomusti. Oon kuitenkin valmis ottamaan vastaan lievitystä JOS tilanne sitä vaatii.

Kas näin =)

Kun niillä lääkkeillä ON sivuvaikutuksia eikä me voida niitä kaikkia edes tietää ja tutkia, ja helposti johtaa toimenpidekierteeseen, niin mieluummin vältän turhat riskit =) Lapseni ja itseni takia, en sädekehän takia

Ja se oli myös ihana kokemus. Mistä olisinkaan jäänyt paitsi, jos olisin vaa etukäteen päättäny, että en edes kokeilla koska se voi sattua? Sain takaisin paljon kunnioitusta omaa kehoani kohtaan, jota joskus on hävinnyt. Tuli sellainen olo, että perkele, tää kroppahan pystyy johonkin. Ei enää tunnu pikkuviat missään.

Ja lapsellehan tuo oli mitä mainioin juttu =)

Huoh

 

Miksi muuten Suomessa TENS laite synnytyksessa on edelleen harvinainen? Kaytin itse toisessa synnytyksessa ja muuta en tarvinnut, toimi hyvin, sai itse kayttaa ja ei mitaan sivuvaikutuksia. Suosittelen kokeilemaan!!

 

No nyt täytyy kyllä sen verran sanoa että kaikki ketkä on edes kerran synnyttäny ja nekin jotka ei ole synnyttäny niin kyllä tajuavat synnytyksen sattuvan :headwall: että aika harhaluuloisella asenteella menee synnytykseen jos ottaa sen asenteen että JOS se sattuu niin otan kivunlievitystä

Toisinsanoen synnytys sattuu ja aika perkkeleen paljon ja todellakin kannattaa miettiä valmiiksi mitä ehkä haluaisi kokeilla kivunlievityksenä kun/jos se raja tulee vastaan ja kirjata ne sinne sairaalaan lapulle ylös =)

Esim. minä laitoin sinne että kätilön ehdoteltava mulle kivunlievitystä synnytyksen edetessä ettei mene jokin kivunlievitys ohi siitä syystä että ite sinnittelen ½ tuntia liian pitkään ja sitten kun tulee raja vastaan niin en sitä saakkaan kun olis pitäny jo antaa se ½ tuntia sitten :|

 

No nyt täytyy kyllä sen verran sanoa että kaikki ketkä on edes kerran synnyttäny ja nekin jotka ei ole synnyttäny niin kyllä tajuavat synnytyksen sattuvan :headwall: että aika harhaluuloisella asenteella menee synnytykseen jos ottaa sen asenteen että JOS se sattuu niin otan kivunlievitystä

Toisinsanoen synnytys sattuu ja aika perkkeleen paljon ja todellakin kannattaa miettiä valmiiksi mitä ehkä haluaisi kokeilla kivunlievityksenä kun/jos se raja tulee vastaan ja kirjata ne sinne sairaalaan lapulle ylös =)

Esim. minä laitoin sinne että kätilön ehdoteltava mulle kivunlievitystä synnytyksen edetessä ettei mene jokin kivunlievitys ohi siitä syystä että ite sinnittelen ½ tuntia liian pitkään ja sitten kun tulee raja vastaan niin en sitä saakkaan kun olis pitäny jo antaa se ½ tuntia sitten :|

Ei se vaa kaikilla aina satu, ja jos sattuu, nii ei välttisti nii hirveän paljon :xmas:

Mä menin sillä asenteella, että ei normaali synnytys voi sattua niin paljon, ettenkö minä sitä kestäisi. Se ei ole loogista. Ja opiskelin erilaisia synnytystapoja, asentoja jne. Ja sitten käytin oppejani hyväksi.

Paras neuvo mitä luin ennen synnytystä oli "Jos sinua sattuu, teet jotain väärin. Tee erilailla." Ja kyllähän se siis jonkun verran sattui ja tuo neuvo on _hieman_ kärjistetty, mutta se antoi pontta vaihtamaan asento jos kävi hankalaksi ja luottamusta siihen, että minä voin vaikuttaa synnytyksen kulkuun.

 

No nyt täytyy kyllä sen verran sanoa että kaikki ketkä on edes kerran synnyttäny ja nekin jotka ei ole synnyttäny niin kyllä tajuavat synnytyksen sattuvan :headwall: että aika harhaluuloisella asenteella menee synnytykseen jos ottaa sen asenteen että JOS se sattuu niin otan kivunlievitystä

Toisinsanoen synnytys sattuu ja aika perkkeleen paljon ja todellakin kannattaa miettiä valmiiksi mitä ehkä haluaisi kokeilla kivunlievityksenä kun/jos se raja tulee vastaan ja kirjata ne sinne sairaalaan lapulle ylös =)

Esim. minä laitoin sinne että kätilön ehdoteltava mulle kivunlievitystä synnytyksen edetessä ettei mene jokin kivunlievitys ohi siitä syystä että ite sinnittelen ½ tuntia liian pitkään ja sitten kun tulee raja vastaan niin en sitä saakkaan kun olis pitäny jo antaa se ½ tuntia sitten :|

:headwall: Kuka väitti ottavansa kivunlievitystä JOS synnytys sattuu?
Totta helvetissä se sattuu, mutta ei kipuun yleensä kuole. Mä otan kivunlievitystä, jos en enää kestä kipua.

 

No nyt täytyy kyllä sen verran sanoa että kaikki ketkä on edes kerran synnyttäny ja nekin jotka ei ole synnyttäny niin kyllä tajuavat synnytyksen sattuvan :headwall: että aika harhaluuloisella asenteella menee synnytykseen jos ottaa sen asenteen että JOS se sattuu niin otan kivunlievitystä

Toisinsanoen synnytys sattuu ja aika perkkeleen paljon ja todellakin kannattaa miettiä valmiiksi mitä ehkä haluaisi kokeilla kivunlievityksenä kun/jos se raja tulee vastaan ja kirjata ne sinne sairaalaan lapulle ylös =)

Esim. minä laitoin sinne että kätilön ehdoteltava mulle kivunlievitystä synnytyksen edetessä ettei mene jokin kivunlievitys ohi siitä syystä että ite sinnittelen ½ tuntia liian pitkään ja sitten kun tulee raja vastaan niin en sitä saakkaan kun olis pitäny jo antaa se ½ tuntia sitten :|

:headwall: Kuka väitti ottavansa kivunlievitystä JOS synnytys sattuu?
Totta helvetissä se sattuu, mutta ei kipuun yleensä kuole. Mä otan kivunlievitystä, jos en enää kestä kipua.

Samoin ja jos en olisi ottanut epiduraalia niin en olisi jaksanut ponnistaa tyttöä ulos ja luultavasti olisi leikkaus ollut edessä ja se olisi ollut harmillisempi juttu kuin yksi puudutus.

 

Paras neuvo mitä luin ennen synnytystä oli "Jos sinua sattuu, teet jotain väärin. Tee erilailla." Ja kyllähän se siis jonkun verran sattui ja tuo neuvo on _hieman_ kärjistetty, mutta se antoi pontta vaihtamaan asento jos kävi hankalaksi ja luottamusta siihen, että minä voin vaikuttaa synnytyksen kulkuun.

:headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall:

Joo enhän mä toki sitä lähes kahta vuorokautta koittanut eri asentoja missä olla, kun niitä saatanan sädekehää kiillottavia supistuksia tuli. Enkä mä sítä seuranneiden 10½ tunnin aikana toki ollut kipiä. Enkä toki saatana osaa edelleenkään sanoa, että MÄ JUMALAUTA TAHDON SEN KIVUNLIEVITYKSEN SEURAAVIIN SYNNYTYKSIIN.¨

Amen. :xmas:

 

Ei jumaliste. Jotkut ottaa kivunlievityksen koska HALUAA sen.

MÄ EN HALUA synnyttää ilman kivunlievitystä, että kai mä olen nyt sitte aivan paska äiti ja nainen.

Taas sä ymmärrät tahallasi väärin. Mä nimenomaan yritin sanoa, että en mä pidä ketään huonona äitinä sen takia, että ottaa lievitystä. Jos sä tiedät olevas niin heikko ettet kestä kipua, niin minkäs sille mahtaa.
Mä toivon välillä, että mäkin pystyisin olemaan noin piittaamaton lapseni terveydestä. Olishan se helpompaa vaan marssia synnytyssaliin ja vaatia kaikki mahdollinen mömmö "tässä, nyt ja heti"-periaatteella.

Provosoidaan nyt kunnolla, kun näköjään provosoidut, vaikken edes tarkoita provosoida!

 

Paras neuvo mitä luin ennen synnytystä oli "Jos sinua sattuu, teet jotain väärin. Tee erilailla." Ja kyllähän se siis jonkun verran sattui ja tuo neuvo on _hieman_ kärjistetty, mutta se antoi pontta vaihtamaan asento jos kävi hankalaksi ja luottamusta siihen, että minä voin vaikuttaa synnytyksen kulkuun.

:headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall:

Joo enhän mä toki sitä lähes kahta vuorokautta koittanut eri asentoja missä olla, kun niitä saatanan sädekehää kiillottavia supistuksia tuli. Enkä mä sítä seuranneiden 10½ tunnin aikana toki ollut kipiä. Enkä toki saatana osaa edelleenkään sanoa, että MÄ JUMALAUTA TAHDON SEN KIVUNLIEVITYKSEN SEURAAVIIN SYNNYTYKSIIN.¨

Amen. :xmas:

Mä peräänkuuluttaisin edelleen sitä tilannekohtaisuutta...

 

Scarlett,sä oot nainen mun makuuni :heart:

 

No nyt täytyy kyllä sen verran sanoa että kaikki ketkä on edes kerran synnyttäny ja nekin jotka ei ole synnyttäny niin kyllä tajuavat synnytyksen sattuvan :headwall: että aika harhaluuloisella asenteella menee synnytykseen jos ottaa sen asenteen että JOS se sattuu niin otan kivunlievitystä

Toisinsanoen synnytys sattuu ja aika perkkeleen paljon ja todellakin kannattaa miettiä valmiiksi mitä ehkä haluaisi kokeilla kivunlievityksenä kun/jos se raja tulee vastaan ja kirjata ne sinne sairaalaan lapulle ylös =)

Esim. minä laitoin sinne että kätilön ehdoteltava mulle kivunlievitystä synnytyksen edetessä ettei mene jokin kivunlievitys ohi siitä syystä että ite sinnittelen ½ tuntia liian pitkään ja sitten kun tulee raja vastaan niin en sitä saakkaan kun olis pitäny jo antaa se ½ tuntia sitten :|

Ei se vaa kaikilla aina satu, ja jos sattuu, nii ei välttisti nii hirveän paljon :xmas:

Mä menin sillä asenteella, että ei normaali synnytys voi sattua niin paljon, ettenkö minä sitä kestäisi. Se ei ole loogista. Ja opiskelin erilaisia synnytystapoja, asentoja jne. Ja sitten käytin oppejani hyväksi.

Paras neuvo mitä luin ennen synnytystä oli "Jos sinua sattuu, teet jotain väärin. Tee erilailla." Ja kyllähän se siis jonkun verran sattui ja tuo neuvo on _hieman_ kärjistetty, mutta se antoi pontta vaihtamaan asento jos kävi hankalaksi ja luottamusta siihen, että minä voin vaikuttaa synnytyksen kulkuun.

No tuo asenne sopinu sulle =) Mä otin sen asenteen että se sattuu niin maan perkkeleesti ja odotin kaiken aikaa kovempaa kipua ja siinä odottaessa sitten kätilö ehdotti kipujen koventuessa että kokeilisin ilokaasua joka toimi mulla oikein hyvin toista kun menin synnyttämään niin samalla asenteella tulta päin ja ilokaasulla hurvittelin senki synnytyksen (totuudenmukasesti se touhu on hurvittelusta kaukana ilokaasunkaan kanssa)

 

Paras neuvo mitä luin ennen synnytystä oli "Jos sinua sattuu, teet jotain väärin. Tee erilailla." Ja kyllähän se siis jonkun verran sattui ja tuo neuvo on _hieman_ kärjistetty, mutta se antoi pontta vaihtamaan asento jos kävi hankalaksi ja luottamusta siihen, että minä voin vaikuttaa synnytyksen kulkuun.

Voi olla tosi - minulla on mennyt persiileen sitten kaksi kertaa ilman kivunlievitysta ja kaksi kertaa epiduraalin kanssa - kontillaan, selallaan, palloon paalla, kylpyammeessa - JA AINA ON SATTUNUT PIRUSTI! Mitahan sita keksis uutta ensi kerralle???

 

Paras neuvo mitä luin ennen synnytystä oli "Jos sinua sattuu, teet jotain väärin. Tee erilailla." Ja kyllähän se siis jonkun verran sattui ja tuo neuvo on _hieman_ kärjistetty, mutta se antoi pontta vaihtamaan asento jos kävi hankalaksi ja luottamusta siihen, että minä voin vaikuttaa synnytyksen kulkuun.

:headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall: :headwall:

Joo enhän mä toki sitä lähes kahta vuorokautta koittanut eri asentoja missä olla, kun niitä saatanan sädekehää kiillottavia supistuksia tuli. Enkä mä sítä seuranneiden 10½ tunnin aikana toki ollut kipiä. Enkä toki saatana osaa edelleenkään sanoa, että MÄ JUMALAUTA TAHDON SEN KIVUNLIEVITYKSEN SEURAAVIIN SYNNYTYKSIIN.¨

Amen. :xmas:

Mä peräänkuuluttaisin edelleen sitä tilannekohtaisuutta...

¨
Aivan veen sama, mulle troppia synnytyksessä. Piste.

 

No nyt täytyy kyllä sen verran sanoa että kaikki ketkä on edes kerran synnyttäny ja nekin jotka ei ole synnyttäny niin kyllä tajuavat synnytyksen sattuvan :headwall: että aika harhaluuloisella asenteella menee synnytykseen jos ottaa sen asenteen että JOS se sattuu niin otan kivunlievitystä

Toisinsanoen synnytys sattuu ja aika perkkeleen paljon ja todellakin kannattaa miettiä valmiiksi mitä ehkä haluaisi kokeilla kivunlievityksenä kun/jos se raja tulee vastaan ja kirjata ne sinne sairaalaan lapulle ylös =)

Esim. minä laitoin sinne että kätilön ehdoteltava mulle kivunlievitystä synnytyksen edetessä ettei mene jokin kivunlievitys ohi siitä syystä että ite sinnittelen ½ tuntia liian pitkään ja sitten kun tulee raja vastaan niin en sitä saakkaan kun olis pitäny jo antaa se ½ tuntia sitten :|

:headwall: Kuka väitti ottavansa kivunlievitystä JOS synnytys sattuu?
Totta helvetissä se sattuu, mutta ei kipuun yleensä kuole. Mä otan kivunlievitystä, jos en enää kestä kipua.

Samoin ja jos en olisi ottanut epiduraalia niin en olisi jaksanut ponnistaa tyttöä ulos ja luultavasti olisi leikkaus ollut edessä ja se olisi ollut harmillisempi juttu kuin yksi puudutus.

Joo, ainoo asia jota mä synnytyksessä pelkään puudutuksia enemmän, on se et joudun leikkaukseen. Mä näin siitä jo raskausaikana painajaisia.

 

Paras neuvo mitä luin ennen synnytystä oli "Jos sinua sattuu, teet jotain väärin. Tee erilailla." Ja kyllähän se siis jonkun verran sattui ja tuo neuvo on _hieman_ kärjistetty, mutta se antoi pontta vaihtamaan asento jos kävi hankalaksi ja luottamusta siihen, että minä voin vaikuttaa synnytyksen kulkuun.

Voi olla tosi - minulla on mennyt persiileen sitten kaksi kertaa ilman kivunlievitysta ja kaksi kertaa epiduraalin kanssa - kontillaan, selallaan, palloon paalla, kylpyammeessa - JA AINA ON SATTUNUT PIRUSTI! Mitahan sita keksis uutta ensi kerralle???

Nostaa vasempaa kinttua ja pieraise pohjoiseen päin?

 

No nyt täytyy kyllä sen verran sanoa että kaikki ketkä on edes kerran synnyttäny ja nekin jotka ei ole synnyttäny niin kyllä tajuavat synnytyksen sattuvan :headwall: että aika harhaluuloisella asenteella menee synnytykseen jos ottaa sen asenteen että JOS se sattuu niin otan kivunlievitystä

Toisinsanoen synnytys sattuu ja aika perkkeleen paljon ja todellakin kannattaa miettiä valmiiksi mitä ehkä haluaisi kokeilla kivunlievityksenä kun/jos se raja tulee vastaan ja kirjata ne sinne sairaalaan lapulle ylös =)

Esim. minä laitoin sinne että kätilön ehdoteltava mulle kivunlievitystä synnytyksen edetessä ettei mene jokin kivunlievitys ohi siitä syystä että ite sinnittelen ½ tuntia liian pitkään ja sitten kun tulee raja vastaan niin en sitä saakkaan kun olis pitäny jo antaa se ½ tuntia sitten :|

:headwall: Kuka väitti ottavansa kivunlievitystä JOS synnytys sattuu?
Totta helvetissä se sattuu, mutta ei kipuun yleensä kuole. Mä otan kivunlievitystä, jos en enää kestä kipua.

Samoin ja jos en olisi ottanut epiduraalia niin en olisi jaksanut ponnistaa tyttöä ulos ja luultavasti olisi leikkaus ollut edessä ja se olisi ollut harmillisempi juttu kuin yksi puudutus.

Joo, ainoo asia jota mä synnytyksessä pelkään puudutuksia enemmän, on se et joudun leikkaukseen. Mä näin siitä jo raskausaikana painajaisia.

Mulla oli kans pelko et joudun leikkaukseen. Ja syy siihen etten epiduraalia missään nimessä itse tahtonut on se että mun selkä on paskassa kunnossa ja en tahtonut että sitä piikeillä tökitään.

 

Scarlett,sä oot nainen mun makuuni :heart:

Me ollaan ihania. =) :heart:

 

saisiko jotain perusteluja sille, miksei luomusynnytyksestä saisi olla ylpeä? Mä ainakin olen hirvittävän ylpeä itestäni jos kestän seuraavalla kerralla ilman puudutuksia. Samoin olin ylpeä itestäni kun uskalsin mennä hammaslääkärille vaikka pelkäsin, uskalsin hypätä benjihypyn vaikka oon korkeanpaikankammoinen, uskalsin ottaa napalävistyksen vaikka pelkään piikkejä yms. (Ja se prkl meni nyt umpeen)

En tajua miksi pitää aina sättiä muita. Tässä ketjussa vaikkapa scarlet, mikset voi sanoa että "hienoa kun sä sait sellasen synnytyksen mitä olit toivonut, kiva kun pystyit olemaan ilman puudutusta kun niin olit toivonut"? Miksi pitää aina haukkua muitten valintoja, ylpeydenaiheita yms?

 

Jälleen yksi syy miksi päätin jo etukäteen synnyttää mahdollisimman luomusti enkä suunnitellut etukäteen ottavani mitään lääkkeitä.

Pitikö nyt päästä pätemään?

No ärh. Älä ota itseesi. Kritisoin siis sitä, että jo ennen synnytystä, ennen kun edes tiedetään miten se mahdollisesti menee, suunnitellaan lääkkeellistä kivunlievitystä.

Sorry, kirjoutuksesi vaan tässä asiayhteydessä ja ketjussa 'kuulosti' pätemiseltä. Kyllä sitä voi ja kannattaakin etukäteen miettiä mitä kivunlievitystä haluaa jos ei 'luomusti' sitä kestäkään, niin ei ole siinä kipujen keskellä sitten niin pihalla kun asiaa tiedustellaan (kyllä se hoitohenkilökunta useimmiten kuitenkin kysyy synnyttäjän kivunlievitystoiveista).

Aina on hyvä ottaa selvää erilaisista menetelmistä, sitä en kiistä. Itsekin tutkiskelin jonkun verran, että JOS sitten olisi tullut jotain ongelmia, en olisi ihan tietämätön.

Mutta siis jos päättää vakaasti jo ennen synnytystä, että ei missään nimessä luomusti, niin kannattaa miettiä uudelleen. Ennen kun sitä kokeilee, ei voi tietää sattuuko edes yhtään.

Niin siis tähän oli tuo minun kommenttini että kyllä sen voi tietää etukäteen että sattuuko yhtään vai ei

Ja en oo väittäny että siihen kipuun kuolee vaan että kannattaa varautua siihen että se sattuu ja mitäs sitten kun sattuu liikaa eli ottaa selville ne kivunlievitykset ja jos on uudelleensynnyttäjä ja vaikka kuinka on erilainen jokainen synnytys niin miksi olla suunnittelematta jos tietää jo kipurajansa :attn: helpompi se on sinne etukäteen sanoa mitä haluaisi jos mahdollista saada =)

 

saisiko jotain perusteluja sille, miksei luomusynnytyksestä saisi olla ylpeä? Mä ainakin olen hirvittävän ylpeä itestäni jos kestän seuraavalla kerralla ilman puudutuksia. Samoin olin ylpeä itestäni kun uskalsin mennä hammaslääkärille vaikka pelkäsin, uskalsin hypätä benjihypyn vaikka oon korkeanpaikankammoinen, uskalsin ottaa napalävistyksen vaikka pelkään piikkejä yms. (Ja se prkl meni nyt umpeen)

En tajua miksi pitää aina sättiä muita. Tässä ketjussa vaikkapa scarlet, mikset voi sanoa että "hienoa kun sä sait sellasen synnytyksen mitä olit toivonut, kiva kun pystyit olemaan ilman puudutusta kun niin olit toivonut"? Miksi pitää aina haukkua muitten valintoja, ylpeydenaiheita yms?

Missä mä olen haukkunut muitten tapoja? Mä olen kyllä puolustanut sitä mitä ittelle on tapahtunut ja mitä itte haluan. Se on kai sitten sitä muitten tapojen väheksyntää jos MINÄ haluan kivunlievitystä.

 

saisiko jotain perusteluja sille, miksei luomusynnytyksestä saisi olla ylpeä? Mä ainakin olen hirvittävän ylpeä itestäni jos kestän seuraavalla kerralla ilman puudutuksia. Samoin olin ylpeä itestäni kun uskalsin mennä hammaslääkärille vaikka pelkäsin, uskalsin hypätä benjihypyn vaikka oon korkeanpaikankammoinen, uskalsin ottaa napalävistyksen vaikka pelkään piikkejä yms. (Ja se prkl meni nyt umpeen)

En tajua miksi pitää aina sättiä muita. Tässä ketjussa vaikkapa scarlet, mikset voi sanoa että "hienoa kun sä sait sellasen synnytyksen mitä olit toivonut, kiva kun pystyit olemaan ilman puudutusta kun niin olit toivonut"? Miksi pitää aina haukkua muitten valintoja, ylpeydenaiheita yms?

Missä mä olen haukkunut muitten tapoja? Mä olen kyllä puolustanut sitä mitä ittelle on tapahtunut ja mitä itte haluan. Se on kai sitten sitä muitten tapojen väheksyntää jos MINÄ haluan kivunlievitystä.

tuo jatkuva "nauraminen" ja kai mä oon sitten paska äiti-lätinä, sekä muiden ehdoton teilaaminen kertoo paljon.

 

saisiko jotain perusteluja sille, miksei luomusynnytyksestä saisi olla ylpeä? Mä ainakin olen hirvittävän ylpeä itestäni jos kestän seuraavalla kerralla ilman puudutuksia. Samoin olin ylpeä itestäni kun uskalsin mennä hammaslääkärille vaikka pelkäsin, uskalsin hypätä benjihypyn vaikka oon korkeanpaikankammoinen, uskalsin ottaa napalävistyksen vaikka pelkään piikkejä yms. (Ja se prkl meni nyt umpeen)

En tajua miksi pitää aina sättiä muita. Tässä ketjussa vaikkapa scarlet, mikset voi sanoa että "hienoa kun sä sait sellasen synnytyksen mitä olit toivonut, kiva kun pystyit olemaan ilman puudutusta kun niin olit toivonut"? Miksi pitää aina haukkua muitten valintoja, ylpeydenaiheita yms?

Missä mä olen haukkunut muitten tapoja? Mä olen kyllä puolustanut sitä mitä ittelle on tapahtunut ja mitä itte haluan. Se on kai sitten sitä muitten tapojen väheksyntää jos MINÄ haluan kivunlievitystä.

tuo jatkuva "nauraminen" ja kai mä oon sitten paska äiti-lätinä, sekä muiden ehdoton teilaaminen kertoo paljon.

Pitääsköhän joidenkin pikkuusen miettiä uudemman kerran, että onko tämä palsta sama kuin irl ja kannattaako tätä ottaa AIVAN noin tosissaan.

 

Jälleen yksi syy miksi päätin jo etukäteen synnyttää mahdollisimman luomusti enkä suunnitellut etukäteen ottavani mitään lääkkeitä.

Pitikö nyt päästä pätemään?

No ärh. Älä ota itseesi. Kritisoin siis sitä, että jo ennen synnytystä, ennen kun edes tiedetään miten se mahdollisesti menee, suunnitellaan lääkkeellistä kivunlievitystä.

Sorry, kirjoutuksesi vaan tässä asiayhteydessä ja ketjussa 'kuulosti' pätemiseltä. Kyllä sitä voi ja kannattaakin etukäteen miettiä mitä kivunlievitystä haluaa jos ei 'luomusti' sitä kestäkään, niin ei ole siinä kipujen keskellä sitten niin pihalla kun asiaa tiedustellaan (kyllä se hoitohenkilökunta useimmiten kuitenkin kysyy synnyttäjän kivunlievitystoiveista).

Aina on hyvä ottaa selvää erilaisista menetelmistä, sitä en kiistä. Itsekin tutkiskelin jonkun verran, että JOS sitten olisi tullut jotain ongelmia, en olisi ihan tietämätön.

Mutta siis jos päättää vakaasti jo ennen synnytystä, että ei missään nimessä luomusti, niin kannattaa miettiä uudelleen. Ennen kun sitä kokeilee, ei voi tietää sattuuko edes yhtään.

Mihkähän se mun edellinen lainaukseni katos

No mutta tähän oli se kommenttini että kyllä sen voi tietää sattuuko yhtään vai ei

 

Mä en halunnut sitä kipua. Onko se niin vaikia käsittää? Ja kyllä mä sen sädekehää kiillottavan saatananmoisen kivun kerkesin tuntia, koska mulla puudutus loppu kesken. Loppui monta tuntia ennen kuin likka tuli maailmaan. Ja sen perusteella tiedän sanoa, että seuraavillakin kerroilla mulle troppia kiitos!

Kivun määrä ja laatu riippuu myös siitä millä tavalla synnytät. Millä asenteella lähdit synnytykseen. Missä asennossa olet. Varmasti kivut tuntuvat pahemmilta jos ensiksi olet puudutettuna ja kivut iskee yhtäkkiä kun puudutus loppuu, mutta jos antaa kropan tehdä työnsä, niin saattaa huomata, ettei se satukaan niin paljoa.

Eli me epiduraalin ottaneet olemme siis asenne- tai asentovammaisia, selevä

 

Mä en halunnut sitä kipua. Onko se niin vaikia käsittää? Ja kyllä mä sen sädekehää kiillottavan saatananmoisen kivun kerkesin tuntia, koska mulla puudutus loppu kesken. Loppui monta tuntia ennen kuin likka tuli maailmaan. Ja sen perusteella tiedän sanoa, että seuraavillakin kerroilla mulle troppia kiitos!

Kivun määrä ja laatu riippuu myös siitä millä tavalla synnytät. Millä asenteella lähdit synnytykseen. Missä asennossa olet. Varmasti kivut tuntuvat pahemmilta jos ensiksi olet puudutettuna ja kivut iskee yhtäkkiä kun puudutus loppuu, mutta jos antaa kropan tehdä työnsä, niin saattaa huomata, ettei se satukaan niin paljoa.

Joojoo, nämä on taas NIIIN näitä kaikkitietäviä kommentteja... Mulla ois niin pitkä tarina kerrottavana, mutta kun NinaTT on päättänyt ettei synnytys satu niin se olkoot sitten niin. :headwall: