O
Onnistuva mies.
Vieras
Melkohyvin olette selviytynyt, siitä onnittelut.En minä itsekään haluaisi elää siinä luulossa että kaikki on hyvin ja sitten joskus ilmenee että näin ei olekaan ollut. Se olisi törkeää toista ihmistä kohtaan joka olisi voinut päättää suhteen ja jatkaa elämää ja saada jotain arvoistaan tai sitten jatkaa suhdetta ja luoda se uudelle pohjalle, tienä onnellisempaan elämään molemmille parisuhteessa oleville. Ehkä sinä haluaisit elää ilman rehellisyyttä ja toisen luomassa kuvitelmassa, mutta minä en halua olla se joka kuplan luo.
Taitaa olla narsismin määritelmä muutamalla hakusessa... Minä en tuntisi syyllisyyttä ja tuskaa enkä pelkäisi satuttavani toista jos olisin narsisti. Googlepsykologiaa ja diagnosointia on turha harrastaa... Narsismissa haluaisin antaa toisille parhaan mahdollisen kuvan itsestäni, rakastaisin itseäni ylitsevuotavasti ja syyttäisin muita ja kaikkea muuta kuin itseäni kaikesta. En olisi empaattinen ja välittäisi mieheni tunteista jos olisin.
Olisiko ollut JR joka mainitsi tässä keskustelussa että terroristikin toimii omasta mielestään oikein, koska se on hänen uskomustensa mukaan oikein. Ei ehkä suoranaisesti sovellettavissa tähän tilanteeseen, mutta jokainen toimii niinkuin oikeaksi näkee ja käsitys oikeasta on jokaisella eri. Virheeni oli kun päästin pettämisen tapahtumaan, ja toinen virhe oli kun olin salannut asian näin pitkään. Rehellisyys ei ole koskaan täysin mustavalkoisesti hyvää ja oikein, mutta rehellisyys on parisuhteessa tärkeää. Jos en voi olla miehelleni täysin rehellinen sanoessani olleeni hänelle aina uskollinen, sitä en kestä. Luottamus on mennyt nyt, totta helevetissä se menee tuollaisesta. Enemmän se meni siinä kun salasin näinkin pitkään. Jos olisin salannut asian en olisi koskaan voinut rakastaa miestäni totuudenmukaisesti vaan rakastaisin ja ehkä jopa sietäisin kaiken vain sen vuoksi että olen tehnyt väärin. Uskottomuus on pahimpia kriisejä parisuhteessa ja murto-osa parisuhteista selviää siitä. Silloin on rakkaus toista kohtaan aitoa ja halu yrittää ja kasvaa on aitoa.
Tämä oli kasvun paikka minulle. Mutta myös miehelleni. En aio ruveta sietämään huonoa kohtelua tämän vuoksi kovinkaan pitkään, koska silloin teen väärin miestäni kohtaan jäämällä suhteeseen jossa hän ei voi olla ehjä. Hän sanoi minulle tunti sitten, että hänellä on jo melko hyvä olla koska kaikesta huolimatta arvostaa rehellisyyttäni. Hän sanoi, että me yhdessä selviämme tästä, ja tämä on kasvun paikka, vaikka ei pidäkään virhettäni hyvänä asiana. Hän sanoi, että luottamus ei mennyt kokonaan koska olin rehellinen, ja koska kerroin nyt tietäväni kaiken selkeämmin. Ja niin tiedänkin.
Soppa mikä soppa, vaikka minä itse sinne hyppäisin ja kiehuisin kuoliaaksi, kerä se hyödyttäisi? Mieheni sanoi että hän ei missään nimessä halua minua menettää, hän rakastaa minua niin paljon, ja toivoo että olen rehellinen tästä lähin kaikesta. Ja niin aion ollakin ja lupaukseni pitää.
Googlediagnosointi sikseen ja jätetään diagnoosin teko ammattilaisille!
Taitavasti olette molemmat rakentanut liittoanne uudelleen.
Tuo rakentaminen alkoi kiinnostaa, joten jäi epäselväksi minulle oletteko kertonut aiemmin miksi petitte?
Ja oletteko pystynyt kertomaan miehellenne sitä syytä ja onko hän sitä vaatinut kuulla?
Ja onko sillä suurikin merkitys kun pystyy perustelemaan pettämisen syyn.
Varsinkin onko silloin helpompaa antaa anteeksi ja luottamuksen palautuminen helpompaa?
Viimeksi muokattu: