Uskottomuus ja sen tuska...

[Onnistuva mies.]

En minä itsekään haluaisi elää siinä luulossa että kaikki on hyvin ja sitten joskus ilmenee että näin ei olekaan ollut. Se olisi törkeää toista ihmistä kohtaan joka olisi voinut päättää suhteen ja jatkaa elämää ja saada jotain arvoistaan tai sitten jatkaa suhdetta ja luoda se uudelle pohjalle, tienä onnellisempaan elämään molemmille parisuhteessa oleville. Ehkä sinä haluaisit elää ilman rehellisyyttä ja toisen luomassa kuvitelmassa, mutta minä en halua olla se joka kuplan luo.

Taitaa olla narsismin määritelmä muutamalla hakusessa... Minä en tuntisi syyllisyyttä ja tuskaa enkä pelkäisi satuttavani toista jos olisin narsisti. Googlepsykologiaa ja diagnosointia on turha harrastaa... Narsismissa haluaisin antaa toisille parhaan mahdollisen kuvan itsestäni, rakastaisin itseäni ylitsevuotavasti ja syyttäisin muita ja kaikkea muuta kuin itseäni kaikesta. En olisi empaattinen ja välittäisi mieheni tunteista jos olisin.

Olisiko ollut JR joka mainitsi tässä keskustelussa että terroristikin toimii omasta mielestään oikein, koska se on hänen uskomustensa mukaan oikein. Ei ehkä suoranaisesti sovellettavissa tähän tilanteeseen, mutta jokainen toimii niinkuin oikeaksi näkee ja käsitys oikeasta on jokaisella eri. Virheeni oli kun päästin pettämisen tapahtumaan, ja toinen virhe oli kun olin salannut asian näin pitkään. Rehellisyys ei ole koskaan täysin mustavalkoisesti hyvää ja oikein, mutta rehellisyys on parisuhteessa tärkeää. Jos en voi olla miehelleni täysin rehellinen sanoessani olleeni hänelle aina uskollinen, sitä en kestä. Luottamus on mennyt nyt, totta helevetissä se menee tuollaisesta. Enemmän se meni siinä kun salasin näinkin pitkään. Jos olisin salannut asian en olisi koskaan voinut rakastaa miestäni totuudenmukaisesti vaan rakastaisin ja ehkä jopa sietäisin kaiken vain sen vuoksi että olen tehnyt väärin. Uskottomuus on pahimpia kriisejä parisuhteessa ja murto-osa parisuhteista selviää siitä. Silloin on rakkaus toista kohtaan aitoa ja halu yrittää ja kasvaa on aitoa.

Tämä oli kasvun paikka minulle. Mutta myös miehelleni. En aio ruveta sietämään huonoa kohtelua tämän vuoksi kovinkaan pitkään, koska silloin teen väärin miestäni kohtaan jäämällä suhteeseen jossa hän ei voi olla ehjä. Hän sanoi minulle tunti sitten, että hänellä on jo melko hyvä olla koska kaikesta huolimatta arvostaa rehellisyyttäni. Hän sanoi, että me yhdessä selviämme tästä, ja tämä on kasvun paikka, vaikka ei pidäkään virhettäni hyvänä asiana. Hän sanoi, että luottamus ei mennyt kokonaan koska olin rehellinen, ja koska kerroin nyt tietäväni kaiken selkeämmin. Ja niin tiedänkin.

Soppa mikä soppa, vaikka minä itse sinne hyppäisin ja kiehuisin kuoliaaksi, kerä se hyödyttäisi? Mieheni sanoi että hän ei missään nimessä halua minua menettää, hän rakastaa minua niin paljon, ja toivoo että olen rehellinen tästä lähin kaikesta. Ja niin aion ollakin ja lupaukseni pitää.

Googlediagnosointi sikseen ja jätetään diagnoosin teko ammattilaisille!

Melkohyvin olette selviytynyt, siitä onnittelut.

Taitavasti olette molemmat rakentanut liittoanne uudelleen.
Tuo rakentaminen alkoi kiinnostaa, joten jäi epäselväksi minulle oletteko kertonut aiemmin miksi petitte?
Ja oletteko pystynyt kertomaan miehellenne sitä syytä ja onko hän sitä vaatinut kuulla?
Ja onko sillä suurikin merkitys kun pystyy perustelemaan pettämisen syyn.
Varsinkin onko silloin helpompaa antaa anteeksi ja luottamuksen palautuminen helpompaa?

 

[*uusi alku*]

Tämä oli kasvun paikka minulle. Mutta myös miehelleni. En aio ruveta sietämään huonoa kohtelua tämän vuoksi kovinkaan pitkään, koska silloin teen väärin miestäni kohtaan jäämällä suhteeseen jossa hän ei voi olla ehjä.

Tämä oli tärkeä huomio. Tosin älä ala sietämään huonoa kohtelua lainkaan. Miksi sellaiseen suhteeseen kannattaisi sinunkaan jäädä?

Lukaisin koko viestiketjun läpi. Joissain kommenteissasi kerrot miehesi toimineen aika tylysti sinua kohtaan. Vaikka nyt olosi tuntuu ehkä helpottuneelta ja miehesi maailman rakastavimmalta ihmiseltä, ei suhteenne marraskuun lopun kommenteissasi ollut kovin hyvällä tolalla. Arki, ansaitseminen ja toisen huomioiminen vaikuttivat olevan lähinnä sinun harteillasi.

Mieti itsekin, että miten haluat miehesi kanssa jatkaa ja yleensäkin haluatko jatkaa. Hän voi antaa tapahtuneen anteeksi tai sitten se voi jäädä kaivelemaan. Älä suostu siihenkään, että hän alkaisi riitatilanteissa käyttämään asiaa sinua vastaan. Jos hän haluaa antaa anteeksi ja jatkaa kanssasi, kannattanee oikeasti tehdä töitä, että pääsette molemmat asiasta yli. Ei kuitenkaan hyvittelemällä, nöyristelemälllä tai liiemmin selittelemällä.

Tehty mikä tehty ja nyt asiassa eteenpäin.

 

[Op991]

Jos tämä näin helposti menisi, niin sittenhän kannattaa pettää ja olla rehellinen, pelastava enkeli.

Siinä olet oikeassa, että on eri asia olla kerran hunningolla, kuin patologinen pettäjä. Siinäkin olet oikeassa , että on eria asia aidosti katua ja tunnustaa se, kuin narsistisesti kieltää tehneensä mitään väärää.

Siinä olet väärässä, että pettämisen salaaminen olisi jotenkin kauheampaa kuin itse petos. Ihmisillä on aina taakkoja, en minä tiedä onko miehellesi siirretty taakka luottamuksen menettämisestä suhteessa tapahtuneeseen. Hän kantaa sitä taakkaa nyt loppuikänsä, se ei unohdu koskaan, ei vaikka hän olisi uudessa suhteessa. Sinun taakkasi on nyt sitten pienempi kuin miehen, koska tuskin sinulle mitään sieluntuskia jäi pettämisestä; vaihtelua ja osittain miehen syytä.

Minulle ei sieluntuskia? Väärin. Ei ollut vaihtelua eikä miehen syytä. Ongelmana se että tunnen ettei minua arvostettu/rakastettu on ongelma jonka olisin voinut hoitaa ennenkuin jouduin tilanteeseen. Se ei ole syy. Humala ei ole syy. Hyväksikäyttö ei ole syy. Ihmisellä täytyisi olla sen verran impulssihillintää että ratkoisi ongelmat ennenkuin tilanne kärjistyy. Harmikseni totean, että on tilanteita joissa hillintä ei onnistu. Opinpahan välttämään ja sitä kautta hillitsemään itseni. Pettäminen ei koskaan ole ratkaisu mihinkään eikä minkään sortin pelastus, vaikka kasvun paikka onkin. Krooninen pettäjä ei kasva ja kun huomaa ettei teolla ole seurauksia, tekee helposti uudelleen. Asian salaaminen on se, ettei kanna virheen seurauksia.
Ei elämässä unohdu hyvätkään asiat. Kuten ei pahatkaan. Ihmisellä on kuitenkin kyky käsitellä asiat mielessään pienemmiksi. Se riippuu pitkälti siitä, onko halua käsitellä asiaa perusteellisesti loppuun asti.
Humalasta vielä sananen. Minä en ollut humalassa. Juon alkoholia hyvin hillitysti ja ensimmäisen kerran join kun olin 20. Uskokaa tai älkää mutta näin on.

 

[Op991]

Melkohyvin olette selviytynyt, siitä onnittelut.

Taitavasti olette molemmat rakentanut liittoanne uudelleen.
Tuo rakentaminen alkoi kiinnostaa, joten jäi epäselväksi minulle oletteko kertonut aiemmin miksi petitte?
Ja oletteko pystynyt kertomaan miehellenne sitä syytä ja onko hän sitä vaatinut kuulla?
Ja onko sillä suurikin merkitys kun pystyy perustelemaan pettämisen syyn.
Varsinkin onko silloin helpompaa antaa anteeksi ja luottamuksen palautuminen helpompaa?

Näin omasta vielä alkutekijöissään olevasta näkökannastani sanon sen, että kerroin miehelleni ja puhuin hänelle ennen pettämisen kertomista asioista jotka minua häiritsivät. Puhuttiin asioista. En tiedä tarkalleen vieläkään sitä, että onko hän sitä mieltä että tässä olisi ollut syytä toimintaani. Hänen sanoistaan ymmärsin sen, että hän syyttää hyväksikäyttöä siinä mielessä etten kyennyt estämään tapahtumaa, mutten itse ole siitä ihan varma. Voihan se olla että siinäkin vaiheessa kun aloin epäillä toimintaani lamaannuin enkä kyennyt tekemään päätöksiä, mutta sehän olisi hyväksikäytön syyttelyä. Kerroin miehelleni syyn ja hän vaati kuulla sen. Miksi tein ja toimin niin? Miten pystyin tekemään hänelle jotain sellaista? Sanoin hänelle että minulla olisi pitänyt olla voimaa käsitellä minua häirinneet asiat ennen kuin kuppi meni nurin. Vaikka kuinka mietin, miksi ja miten pystyin tekemään jotain noin hirveää, olen välillä hukassa. Monien asioiden yhteenpaukahdus ja impulssihillinnän puute sillä hetkellä, joku. Mutta sellainen ihminen en ole joka pystyisi ihastumaan toiseen niin pahasti että suostuisin salasuhteeseen. Ja sillä tarkoitan pidempää suunnitelmallista pettämistä. Ei kovinkaan moni kerran pettänyt ole oikeasti sellainen ihminen. Varsinkaan jos ovat oppineet. Mieheni totesi, että onhan minulla ollut paljon vaikeita asioita elämässäni, ja ei sulje sitä pois syynä jolla oli seurauksensa. Mieheni on tuntunut voivan hetki hetkeltä paremmin ymmärrettyään syyt. Hän sanoi ettei hänen rakkautensa tule kuolemaan ja tietää voivansa vielä rakentaa luottamuksen minuun. Aikaa se vie mutta hän sanoi että tietää pystyvänsä siihen.

 

[Op991]

Uudelle alulle: jos mieheni alkaa riidoissa heittämään asiaa naamalleni ja vaatii nöyristelyä ja matelua edessään, aion puhua hänelle siitä, että hänen täytyy asia käsitellä, koska siitä näkee asian vaivaavan häntä. En ole maininnut itse että voimme erota tai että voin lähteä, mutta jos tilanne ei muutu ja hän jää jumittamaan menneeseen olemalla kanssani, on parempi jatkaa eri teitä. Hän ansaitsee monen mielestä parempaa kuin minut mutta hänellä itsellään on päätäntävalta siitä mikä on hänelle hyvää. Jos näen ettei hän kykene tekemään päätöstä, autan häntä siinä, mutta en rupea loukkaamaan ja satuttamaan vielä lisää. Nyt annan hänelle aikaa miettiä omassa rauhassaan ja olla hänelle tukena ja juttuseurana kun sitä tarvitsee. Vaikka kuinka olisinkin lievästi helpottunut, syyllisyyden tunteeni ei katoa. En ole tunteeton ja kylmä ihminen. Tuntuu pahalta, fyysisestikin kun näkee ja miettii hänen tuskaansa. Aika näyttää mitä tulee oikeasti tapahtumaan, mutta minusta on parempi näin.

 

[Kokemusta asiasta]

Ihan kuin käyttöohjekirjaa lukisi.
Tää on hassu juttu. Nyt ollaan parantamassa miestä, joka on ollut muutaman tunnin petettynä ja joku jo mainitsikin miten hienosti asiat ovat edenneet. En vieläkään käsitä, että mikä tässä on hienoa: pettäjän olo on kuitattu ja miehen elämä on kerrasta sekaisin. Ehdotan palaamista asiaan uudelleen kahden vuoden kuluttua palstalla ja siihen asti yrität elää mahdollisimman normaalia elämää. Ei ole järkevää kirjoittaa tänne enää, koska päivän vanhaa asiaa ei kannata alkaa täällä jauhamaan; se olisi paha loukkaus miestäsi kohtaan. Asian tulisi muutenkin jäädä mahdollisimman pienen joukon tietoon, koska tälläkin palstalla on iso joukko ihmisiä, jotka alkavat haukkumaan miestäsi aisankannattajaksi, jos jatkatte yhdessä. olisi viisasta lopettaa asian puiminen täällä ja etsiä muita keskustelukumppaneita oikeasta elämästä. Hyvää jatkoa.

 

[Jepulis]

^ Samaa mieltä. Näytä tämä ketju miehelle ja pureskelkaa asiaa yhdessä. Tule vaikka kesän kynnyksellä tämän asian tiimoilta takaisin tänne. Nyt alkaa olemaan jo tyhjän lässyttämistä koko juttu. Keskity myös siihen terapiaan, äläkä sotke asioita -päätäsi tämän ketjun perusteella.

 

[Theofano]

Kokemusta asiasta kuvittelee näemmä, että kun pettäjä on kerran asiasta kertonut, se ei vaivaa pettäjää enää ollenkaan. Pettäjä siitä lähtien hymyilee ja rilluttelee aurinkoisena ympäriinsä sillä aikaa, kun petetty parkuu ja kärsii.

Joillekin näin varmasti käy. Toisille taas ei. Ei se petoksen syyllisyys katoa, vaikka sen ääneen tunnustaisikin. Se, mikä katoaa, on SALAILUN syyllisyys, mikä on ihan eri asia. Pettäjä saa vieläpä nähdä oman rakkaimpansa kärsivän ja tietäen, että on itse aiheuttanut tämän tuskan, saattaa tuntea itsekin suurta kipua. Useimpiin ihmisiin sattuu, kun heidän rakkaisiinsa sattuu ja pahinta on, jos on itse aiheuttanut sen tuskan. Se sattuu vielä enemmän.

Minullakin on kokemusta asiasta ja minäkin olen se petetty osapuoli. Minulle kerrottiin itse suoraan ja kyllä se tosiaan romahdutti paljon ja särki luottamuksen, en minä sitä kiistä. Mutta ei se ollut se kertominen, mikä satutti vaan itse tapahtuma. Se tapahtuma ei katoa olemasta sillä, ettei siitä puhuta eikä kerrota ja se vaikuttaa parisuhteeseen pettäjän kautta, koska vaikka pettäjä jaksaisi kantaa syyllisyytensä ja salailla asiaa lopun ikäänsä, asiat ovat jo rikki. Petetty vain ei vielä tiedä, että asiat ovat rikki. Hän elää valheessa. Kokemusta asiasta ehkä haluaa elää valheessa, mutta moni muu ei halua ja heidän tahtoaan tulisi kunnioittaa.

Itse olen yhä mieheni kanssa, tapahtumasta on yli kaksi vuotta. On ollut raskasta ja vaikeaa. Petos aiheutti suhteellemme syöksykierteen, joka kulminoitui kaikenlaiseen ikävään sähläämiseen ja aikalisään toisistamme, mutta päätimme yrittää vielä kerran. Se on kannattanut, sillä vaikeuksista huolimatta koen, että olen silti plussan puolella, mitä tulee tähän suhteeseen. En vieläkään täysin luota mieheeni ja meillä on tiettyjä hankaluuksia, mutta aikaa vaaditaan. Nyt näyttää tosin siltä, että jos suhde kaatuu, se ei kaadu siihen petokseen vaan niihin ongelmiin, jotka olivat suhteessa jo ennestään emmekä ole saaneet niitä kuntoon (sinänsä ei ihme, kun energia on mennyt pikkaisen muissa jutuissa).

Minun mielestäni ap olet tehnyt oikein kertomalla miehellesi. On totta, että petoksella olet rikkonut paljon, mutta kertomattomuus ei muuttaisi asioita. Nyt sinulla on mahdollisuus lähentyä miehesi kanssa. Se tulee kyllä olemaan raskasta, miehesi tulee olemaan sinulle vihainen ja katkera, kenties syyttelemään sinua, etenkin omasta huonosta olostaan. Sinulla tulee olemaan vaikea tilanne, koska joudut kestämään oman tuskasi ja kannattelemaan myös miehesi tuskaa. Ilmaise hänelle, että sinuun sattuu, kun näet hänen kärsivän, jotta hän tietäisi, että välität hänen kivustaan, mutta älä laita sitä hänen kannettavakseen. Toivottavasti sinulla on ystäviä tai muita, joille voisit puhua. Voitte toki miehen kanssa yhdessä itkeä, jos siltä tuntuu.

Ei kaikkea ole vielä menetetty, ihmiset ovat selvinneet pettämisestä ja jatkaneet. Tietenkin voi varautua siihen, ettei se onnistu, muttei kannata etukäteen maalata pirua seinälle.

 

[hatunnosto]

"kokemusta asiasta" voisi olla vähän aikaa hiljaa. Sinun sanasi ei ole mikään laki ja kantasi on tullut selväksi. Ihan kuin sinua jotenkin ketuttaisi, kun ap on saanut asian pois tunnoltaan ja ainakin nyt suhteen tulevaisuudellakin näyttää olevan toivoa. Ei ole muiden vika, jos itse tuskailet omat pattämisesi ja salailusi kanssa ja yrität keksiä sille oikeutusta minkä kerkeät.....

Ap: Hatunnosto sinulle! Olit rohkea ja rehellinen ja miehesi arvosti sitä. Ja lisäksi, jos saatte asian käsiteltyä yhdessä, mieti, kuinka paljon enemmän voit nauttia yhteisestä ajastanne, kun sinun ei tarvi miettiä tuota mörköä enää, eikä sitä tuleeko asia joskus jotakin kautta miehen tietoon ja pitäisikö kertoa. Edellinen sanoikin todella sopivasti, että huono omatunto ei ole ehkä johtunut pettämisestä vaan salailusta. Toki siis pettäminen ahdistaa varmaan tulevaisuudessakin, mutta nyt voit ehkäpä käsitellä sitäkin paremmin. Voin vain kuvitella, millaista oli kantaa sitä sisällään. Ja vaikka joku sanoisi, että itsekästä kertoa. Olen eri mieltä. Toinen ansaitsee totuuden ja kertomatta jättäminen on mielestäni vielä itsekkäämpää, koska silloin tavallaan haluaa vain säilyttää sen, mikä muuten saattaisi omien tekojen vuoksi olla menetettyä, vaikka taustalla olisi valheita. Ei halua olla se pahis. Ja sitäpaitsi eikö ihminen saisi kertoa asiaa, jos sydän niin kehottaa. Miksi väen vängällä kantaa asiaa mielessään ehkä jopa vuosia, ehkä koko elämän? Vaikutat rehdiltä ja aidolta ihmiseltä ja toivon teille kaikkea hyvää. Kivi putosi omalta sydämeltänikin. Ja itse olen omassa avioliitossani huomannut sen, että toinen ihminen ei voi tehdä minua ehjäksi. Toinen ihminen ei ole koskaan täydellinen, eikä rakasta minua niin täydellisesti, että se voisi paikata minut. Toki rakkaus voi auttaa pitkällekin, mutta ei loppuun saakka. Itse olen löytänyt ainoan ratkaisun uskonasioista ja löytänyt vihdoin vastauksen omaan ikävääni. Tsemppiä!!

 

[Kokemusta asiasta]

"kokemusta asiasta" voisi olla vähän aikaa hiljaa. Sinun sanasi ei ole mikään laki ja kantasi on tullut selväksi. Ihan kuin sinua jotenkin ketuttaisi, kun ap on saanut asian pois tunnoltaan ja ainakin nyt suhteen tulevaisuudellakin näyttää olevan toivoa. Ei ole muiden vika, jos itse tuskailet omat pattämisesi ja salailusi kanssa ja yrität keksiä sille oikeutusta minkä kerkeät.....

Ap: Hatunnosto sinulle! Olit rohkea ja rehellinen ja miehesi arvosti sitä. Ja lisäksi, jos saatte asian käsiteltyä yhdessä, mieti, kuinka paljon enemmän voit nauttia yhteisestä ajastanne, kun sinun ei tarvi miettiä tuota mörköä enää, eikä sitä tuleeko asia joskus jotakin kautta miehen tietoon ja pitäisikö kertoa. Edellinen sanoikin todella sopivasti, että huono omatunto ei ole ehkä johtunut pettämisestä vaan salailusta. Toki siis pettäminen ahdistaa varmaan tulevaisuudessakin, mutta nyt voit ehkäpä käsitellä sitäkin paremmin. Voin vain kuvitella, millaista oli kantaa sitä sisällään. Ja vaikka joku sanoisi, että itsekästä kertoa. Olen eri mieltä. Toinen ansaitsee totuuden ja kertomatta jättäminen on mielestäni vielä itsekkäämpää, koska silloin tavallaan haluaa vain säilyttää sen, mikä muuten saattaisi omien tekojen vuoksi olla menetettyä, vaikka taustalla olisi valheita. Ei halua olla se pahis. Ja sitäpaitsi eikö ihminen saisi kertoa asiaa, jos sydän niin kehottaa. Miksi väen vängällä kantaa asiaa mielessään ehkä jopa vuosia, ehkä koko elämän? Vaikutat rehdiltä ja aidolta ihmiseltä ja toivon teille kaikkea hyvää. Kivi putosi omalta sydämeltänikin. Ja itse olen omassa avioliitossani huomannut sen, että toinen ihminen ei voi tehdä minua ehjäksi. Toinen ihminen ei ole koskaan täydellinen, eikä rakasta minua niin täydellisesti, että se voisi paikata minut. Toki rakkaus voi auttaa pitkällekin, mutta ei loppuun saakka. Itse olen löytänyt ainoan ratkaisun uskonasioista ja löytänyt vihdoin vastauksen omaan ikävääni. Tsemppiä!!

Ihan oikeasti, miksi tehdä selkäänpuukottajasta sankaria ja rehellisyyden perikuvaa? Mitä hiton totuutta mies haluaa, kun kysymyksessä on pettäminen; sitä totuutta mies ei olisi halunnut koskaan kuulla.

On sairasta kuvitella, että nyt kaikki on hyvin,kun ap on saanut mielensä kevennettyä; se p..ka on nyt miehen sisällä. Lässyn lässyn, moni nainen on lähtenyt avojaloin pihalle avauduttuaan; turha kuvitella, että kaikki ihmiset osaavat onnellisia pettämisestä, joku voi jopa tappaa.

 

[OP991]

kokemusta asiasta, siinä olet väärässä, ettei mieheni olisi halunnut kuulla totuutta pettämisestä. Hän itse sanoi, kun puhuimme eilen, että on niin tyytyväinen että kerroin, koska hän ei olisi halunnut elää valheessa, valheessa siitä että kaikki on hyvin.

Tällä hetkellä hän voi rutkasti paremmin, tullut sänkyyn takaisin nukkumaan, halunnut viettää aikaa kanssani, jopa petipuuhiin asti. Hän sanoi, että kerta on ymmärrettävä inhimillinen moka ja jos hän haluaa olla kanssani niin hänen on jätettävä se taakse ja sitä ei sieltä oteta ylös. Ja hän sanoi samaan hengenvetoon haluavansa jatkaa kanssani.

Totta on, että mustasukkaisimmat, aggressiivisimmat tyypit voisivat "jopa tappaa" tai heittää avojaloin pakkaseen, mutta tunnen mieheni sen verran hyvin, että tiesin ettei hän satuttaisi minua. Joo, joku tulee ehkä sanomaan että naiivia, miehes kostaa kuitenkin... tunnen hänet. Hän ei tekisi sellaista. Minä tässä mokan olen tehnyt. ja niin kuin ajattelenkin sitä mokana, sen mieheni voi antaa anteeksi. Tunteita ei olisi kyennyt... Näin meillä...

 

[Kokemusta asiasta]

kokemusta asiasta, siinä olet väärässä, ettei mieheni olisi halunnut kuulla totuutta pettämisestä. Hän itse sanoi, kun puhuimme eilen, että on niin tyytyväinen että kerroin, koska hän ei olisi halunnut elää valheessa, valheessa siitä että kaikki on hyvin.

Tällä hetkellä hän voi rutkasti paremmin, tullut sänkyyn takaisin nukkumaan, halunnut viettää aikaa kanssani, jopa petipuuhiin asti. Hän sanoi, että kerta on ymmärrettävä inhimillinen moka ja jos hän haluaa olla kanssani niin hänen on jätettävä se taakse ja sitä ei sieltä oteta ylös. Ja hän sanoi samaan hengenvetoon haluavansa jatkaa kanssani.

Totta on, että mustasukkaisimmat, aggressiivisimmat tyypit voisivat "jopa tappaa" tai heittää avojaloin pakkaseen, mutta tunnen mieheni sen verran hyvin, että tiesin ettei hän satuttaisi minua. Joo, joku tulee ehkä sanomaan että naiivia, miehes kostaa kuitenkin... tunnen hänet. Hän ei tekisi sellaista. Minä tässä mokan olen tehnyt. ja niin kuin ajattelenkin sitä mokana, sen mieheni voi antaa anteeksi. Tunteita ei olisi kyennyt... Näin meillä...

Hyvä kun asia meni niin. Siihen auttoi katumuksesi. Kaikki pettäjät eivät pyydä anteeksi, toiset eivät edes kadu pettämistään. Petetytkin reagoivat eri tavoin. Lyhyessä suhteessa en olisi jatkanut suhdetta, jos tulisin petetyksi. Oudon helpolta kuulostaa.

 

[Op991]

Helpolta... Ei ole. Koen syyllisyyttä itse yhä ja mieheni on silti rikki ja suruissaan, myönsi olevansa vainoharhainenkin, mutta eniten pelkää menettävänsä minut. Kaikki pettäjät eivät kadu taikka pyysä anteeksi vilpittömästi. Ei mieheni neljää vuotta tahdo heittää hukkaan. En minäkään.

Puhuin eilen mieheni kanssa siitä, kuinka on ollut ahdistavaa kun hän ei osallitu arkeen. Rakentava keskustelu saatiin aikaan, vaikka ensin hän ottikin asenteen että hän ei ansaitse minua, mutta juteltuamme hän lupasi alkaa panostaa meidän arjenkin toimivuuteen.

Oma oloni on helpottanut vain siinä mielessä että en koe syyllisyyttä salaamisesta enkä pelkää saako mieheni tietää. Syyllisyys ja huono omatunto pettämisestä elää yhä. Kaduttaa.

 

[Kokemusta asiasta]

Helpolta... Ei ole. Koen syyllisyyttä itse yhä ja mieheni on silti rikki ja suruissaan, myönsi olevansa vainoharhainenkin, mutta eniten pelkää menettävänsä minut. Kaikki pettäjät eivät kadu taikka pyysä anteeksi vilpittömästi. Ei mieheni neljää vuotta tahdo heittää hukkaan. En minäkään.

Puhuin eilen mieheni kanssa siitä, kuinka on ollut ahdistavaa kun hän ei osallitu arkeen. Rakentava keskustelu saatiin aikaan, vaikka ensin hän ottikin asenteen että hän ei ansaitse minua, mutta juteltuamme hän lupasi alkaa panostaa meidän arjenkin toimivuuteen.

Oma oloni on helpottanut vain siinä mielessä että en koe syyllisyyttä salaamisesta enkä pelkää saako mieheni tietää. Syyllisyys ja huono omatunto pettämisestä elää yhä. Kaduttaa.

On kyllä riski ottaa nyt keskusteluun aiheet, joissa miehesi tuntee syyllisyyttä. Mutta on se myös tehokasta. Eli hän kääntää mielessään asiat niin, että syy pettämiseen on sittenkin hänessä. Toki hän varmaan alkaa osallistumaan enemmän; sehän on hieno asia, mutta aika kovat keinot on silti käytössä. Mutta ei se mitään, jos asiat etenee. Hyvä herätys! En suosittele muiden käyttävän.

 

[anna k]

Op991, kunnioitan sinua syvästi. Olet selvinnyt hankalasta tilanteestasi hienosti ja vaikuttaa siltä, että olet älykäs ja sisukas tyyppi, joka on päättänyt selviytyä kurjista kokemuksista huolimatta. Älä välitä ihmisistä, jotka moittivat ratkaisujasi! On tärkeää, että teet selväksi miehelle, että pettäminen oli sinun syytäsi, sinun syytäsi ja sinun syytäsi, ihan riippumatta siitä, että sinulla ollut vaikeuksia ja että parisuhteessanne on ilmeisesti selvittämättömiä asioita. Ne ovat sitten eri asia ja niitäkin on hyvä setviä, mutta niinhän ilmeisesti olette jo tekemässäkin.

Mutta hei kuule, saako miehesi mitään omaa tukea tai terapiaa mistään? Hänellä tuntuu olevan myös paljon painolastia, ja aistin tuossa sellaisen vaaran, että sinusta kehittyy suhteenne pärjäilijä ja järjestelijä ja mies jää muhimaan omissa kipeissä asioissaan.

 

[Op991]

Hänellä onkin ollut Paljon ongelmia itsetuntonsa kanssa aina, puhunut kuinka hänestä ei ole edes vanhemmat tarpeeksi välittäneet. Kuitenkin itse näen asian toisin. Hän puhuu ettei hänellä ole ystäviä lähes lainkaan, mutta se määrä ihmisiä joita hänen ympärillään on, en käsitä sitä asennetta että ei olisi ystäviä. Hän ei pidä yhteyttä heihin, ja ystävät ovat vieraantuneet hänestä. Kyllä, hän käy silloin tällöin baarissa parin kanssa, mutta parhaimmat - lapsuudesta asti tulleet ovat oman onnensa nojassa koittaneet pyytää häntä vaikka mihin, mutta koska hän ei ole mennyt ja ottanut yhteyttä heihin, hänen ystäväpiirinsä on kavennut huomattavasti.

Hän lupasi yrittää enemmän. Kuitenkin koko ajan tunsin itse ahdistusta. Hän sai tukea omaan kipuunsa ja halusi yrittää. Näin hän ainakin sanoi. Kuitenkin Päivä toisensa jälkeen tunsin oloni yksinäiseksi, hän istui jälleen pelikoneen ääressä suuren osan ajasta. Aloin olemaan niin väsynyt siihen, etten jaksanut enää itse tehdä mitään muuta kuin yrittää pitää kaiken kasassa viimeisillä voimanrippeillä. Hän vannoi rakastavansa ja unohtavansa asian, pettämistä ei ollut tuonut esille enää..

Ystäväni huolestuivat minusta todenteolla kun en enää jaksanut mitään. He arvasivat syyn olevan siinä, että teen niin paljon töitä suhteen eteen etten enää muuhun kykene, he yrittivät puhua mieheni kanssa. Ystäväni kertoi, että kyllä häntä ahdistaa se pettäminen mutta on valmis sen anteeksi antamaan, koska olemmehan me kaikki ihmisiä, ja hänkin on virheitä tehnyt elämässään. Kunhan saa olla kanssani, on onnellinen.

Mihin oma onnellisuuteni jäi? Otin hänen kanssaan puheeksi sen, että en tiedä haluanko elää tälläisessä suhteessa jossa kaikki voimani menee siihen, että koitan yksin pitää suhteemme kasassa. Marttyyriasenne nosti jälleen päätään: "mä oon niin paska ihminen", ja sitten suutuin hänelle ensi kertaa kunnolla tästä sanomasta. Huusin hänelle ettei hän ole paska ihminen jos tekisi töitä sen eteen että suhteemme pysyy kasassa, se että hän on kuin olisi täysin piittaamaton minun hyvinvoinnistani, ja keskittyy vaan omaan hyvinvointiinsa, tekee hänestä itsekkään, vaikka onhan se minulta itsekästä sanoa niin, tottakai hänen tulisi keskittyä omaan hyvinvointiinsa, mutta tilanne kuitenkin jatkunut samanlaisena jo kolmisen vuotta ja pahentunut vain.

Yhtäkkiä totesin etten jaksa enää. En jaksa tuntea oloani parisuhteessa, avioliitossa koko ajan yksinäiseksi, en halua tuntea itseäni arvottomaksi, en halua olla se joka yksin pitää huolen kaikesta, en todellakaan halua. Haluni yrittää katosi johonkin. Se, ettei näe toisen ihmisen sitoutumista yhteiseen elämään, on väsyttävää! Mitä olisi tullut jos olisin hänen kanssaan lapsen hankkinut? Oman kodin? Molempiin liittyy niin suuri vastuu ja hänellä niin paljon vaikeuksia ottaa vastuuta edes omasta itsestään saati sitten lemmikistään - puhumattakaan suhteestamme, kodista ja minusta.

Asumme tällä hetkellä eri osoitteissa, avioero laitettu vireille (vaikka niin lyhykäinen liitto olikin).. Ja yhtäkkiä oloni onkin parempi. Se joka moralisoi etten näe hänen tuskaansa enää ja sen takia voin paremmin, on väärässä. Se, että niin paljon tuskaa olen jollekin aiheuttanut on tehnyt minuunkin suuret ja syvät haavat, häneen syvemmät. Se, että olen särkenyt hänen sydämensä ja että olemme eronneet, on tehnyt hänelle pahaa, ja silti, vaikka kuinka emme olisi yhdessä, tunnen huonoa omatuntoa siitä, että hän on kärsinyt vuokseni niin paljon. Sille faktalle ei voi mitään.

Olen tyytyväinen päätökseeni. Sanoi kuka mitä tahansa. Loppukädessä hänkin sanoi, että kai se on parempi näin, että ei hän ehkä ollutkaan niin onnellinen kuin olisi voinut olla. (ja hyi sitä pahaa oloa minkä se saikin aikaan, kuitenkin yrittänyt kaiken hänen onnensa eteen suhteemme aikana) hän asuu omillaan ja ottaa vastuun koirastaan. Hän on käynyt terapiassa kerran viikossa, mistä olenkin ihan tyytyväinen. En ole katunut päätöstäni, vaikka yksinäisiä hetkiä on tietty ollut, mutta en kuitenkaan ole kaivannut häntä takaisin.

Kunnioitan niitä, jotka ovat pettämisestä selvinneet parisuhteessaan. Meillä se oli se viimeinen asia joka katkaisi kamelin selän, en yhtään väitä etteikö sillä olisi omaa osaa erossamme, kuitenkin eron pääsyy itselleni oli siinä, että voin huonosti hänen kanssaan, ja olin niin ahdistunut.. Nyt kun ahdistus alkaa helpottaa, jaksan taas keskittyä opiskeluihin, töihin, ystäviini. Elämä ei ole reilua ja tästä elämästä emme haavoitta selviä. Jatkossa tiedän etten jää huonoon parisuhteeseen, jossa oma oloni on huono vain sen takia että toinen olisi onnellinen, että joskus suhde olisiparempi.

Kiitos tuestanne.

 

[no]

Taistelu on tauonnut, haavoittuneet makaa tantereella, turhaan, taas.