Uskottomuus ja sen tuska...

[OP991]

Romanttisia tunteita... Ei. Ei ollut. Tunne siitä että olen merkityksetön ja arvoton, kyllä. Toinen tuli ja sanoillaan sai mut tuntemaan itseni hetkeksi arvokkaaksi ja että mullakin oli joku merkitys. Väärinhän se on siinä vaiheessa ajautua tekemään tuollaista... Näin ja sain siltä ihmiseltä sitä mitä en ollut omassa parisuhteessani nähnyt... Niin väärin, niin väärin.

Puhuin mieheni kanssa pari yötä sitten siitä, että olen ollut niin rikki. Kuinka olenkaan yrittänyt olla unelmaa ja täydellisyyttä, kuinka vanhat kokemukseni ovat saaneet mut työntämään negatiiviset tunteet syvälle sisääni ja yrittänyt unohtaa ne, mikä ei ole ollut oikea tapa toimia. Hän käytti katuvan sitä, kuinka hän ei ole tehnyt eteeni tarpeeksi. Hän näytti niin ymmärtävän tuskani jossa olen elänyt viime vuodet, ja melkein paljastin hänelle hairahtuneeni. Kuitenkaan en tahtonut hänelle sitä tuskaa aiheuttaa ja olin hiljaa. Hän nukahti ja katsoessani häntä ajattelin, että aliarvioinko hänet ihmisenä, kuinka väärin teen kun en kerro. Tunsin suuren tuskan piston ja samalla ylitsevuotavan rakkauden tunteen.

Ymmärtäisiköhän hän kuinka rikki olen ollut jos vaan avautuisin ja näyttäisin hänelle kaiken. En halua hänelle aiheuttaa tuskaa.

Mitä pelkään...? Pelkään hänen tuskaansa, pelkään että hän ei voisi elää kanssani, pelkään että jään yksin. Pelkään että jos tämä juttu leviää olen kaikkien silmissä hirviö. Itse olen omasta mielestäni välillä vain ihminen joka teki virheen, josta oppi. Muiden silmissä pelkään olevani se pahin hirviö mitä voi olla, jääväni täysin yksin tässä elämässä.

Välillä mietin sitä, että on pahemmistakin selvitty ja oltu onnellisiakin. Että kyllä minäkin selviän tästä. Tai siitä mitä eteen tulee. Elämä on vuoristorataa ja siinä kannattaisi pysyä... Olemme omien elämiemme herroja, ja olen ollut onnellinen tässä suhteessa jo pitkän aikaa lukuunottamatta hetkiä joina pelkään että joku vie kaiken minulta pois, joku ryöstää ihmisyyteni enkä ole enää mitään muuta kuin ihmisraunio, hirviö. Ettei elämällä olisi mulle enää mitään hyvää annettavana.

Tunnen silti oloni yhä välillä hieman arvottomaksi. Merkityksettömäksi. Tunnenko onnellisuuden vain siksi että yritän jälleen haudata tunteeni sisälleni ja ruokkia niitä jälleen. En ajaudu samaan tilanteeseen, koska tiedostan mitä teen joka hetki jos olen tekemisissä muiden ihmisten kanssa kuin mieheni.

Tässä ei enää ole oikeaa eikä väärää. Oikein olisi ettei mieheni kärsisi. Oikein olisi toisaalta kertoa hänelle ja antaa hänen päättää jatkosta. Väärin olisi kertoa hänelle ja aiheuttaa sillä suunnaton tuska. Väärin olisi jättää kertomatta ja antaa hänen elää - niinkuin monet täällä voivat olla mieltä - valheessa. Sen takia, kun tässä ei ole yhtä ainoaa oikeaa tapaa toimia, en tiedä mitä tehdä. Paha on jos mieheni saisi tietää myöhään ja paha olisi jos kertoisin sen hänelle heti (kenties helpottaakseni omaa oloani etten enää olisi epävarma siitä mitä tapahtuu)...

Olen miettinyt pääni puhki. Parhaani mukaan yrittänyt antaa itselleni anteeksi tekoni. Koska tapahtuneesta on pitkä aika, olen ajatellut miksi en ole kertonut hänelle, jos hän saisi tietää mitä sanoisin. On inhottavaa miettiä, mutta hän tuntee minut ja tietää sen, että kun sanoisin hänelle, että halusin olla varma siitä, että pystyn olemaan hänen tukenaan ja auttamaan hänet jälleen jaloilleen jos hän saisi tietää. Työstäneeni omia tunteitani... Jos hän saisi tietää.

En myöskään tiedä mikä olisi oikein itseäni kohtaan? Elää epävarmuudessa vai oppia päästämään irti ja yrittämään rakentaa jotain uutta? En haluaisi missään nimessä rakentaa uutta yksin tai saati jonkun muun kanssa. En haluaisi luovuttaa tätä minkä eteen olemme molemmat likoon itsemme laittaneet.

Tuntuu äärettömän hyvältä keskustella teidän kanssa asiasta. Saan sekä nähdä oman ajatukseni konkreettisemmin, mutta saada vielä objektiivisia näkökantoja asiaan, oli mitä oli. Ymmärtää elämää, itseäni hieman paremmin. Tuntuu hyvältä että saan kakistettua mietteeni ulos etten hautaa niitä sisääni.

 

[kokemusta asiasta]

miksi sina haluat sarkea sen asian. mita miehesi kokee sinussa. koska itsekin koet tapahtuneen virheena.

 

[Op991]

Mieskaverini naispuolinen yhteinen tuttumme ilmeisesti tietää tapahtuneesta. Taitaapa olla parempi että kerron miehelleni aivan itse :/

Tuntuu että elämäni päättyy siihen eikä ole mulla mitään hyvää odottaa elämältä enää... Kaippa on vaan tekoni seuraukset kannettava. Ajattelin sunnuntaina kertoa hänelle. Mietin eilen että hän varmaan jo tietää tapahtuneesta, jollain tasolla ainakin. Tuntuu että aliarvioin hänet ja hän on fiksumpi kuin luulin. Toivottavasti hän näkee lieventävänä asianhaarana sen, että että se jäi yhteen ainoaan kertaan ja että pidempään kehiteltyä suhdetta ei ole... Ei ole ollut eikä tullut eikä tule olemaan... Miten kertoa toiselle noin kamala asia?

 

[Neitoperho]

Minusta asia kannattanee sitten ilmaista niin, että pettäminen oli nimenomaan sinun vikasi ja valintasi, eikä hänellä ollut siihen osaa eikä arpaa, vaikka tunnepuolen mättämisen takiahan se osittain tapahtuikin. Siltikin ihmisen pitäisi osata tarttua härkää sarvista ennen kuin jotain peruuttamatonta tapahtuu. Pettäminen on aina valinta. Jos miehelläsi on halukkuutta jatkaa suhdettanne sen jälkeen kun saa tietää sinulta pettämisestä, niin alkaa varsinainen töiden teko. Sinun täytyy saada hänet vakuuttuneeksi siitä, että hän on ainoa mies elämässäsi. Se voi viedä aikaa kauan, mutta se on hänelle annettava. Jossain vaiheessa sitten tulee ottaa puheeksi tunnepuolen asioiden mättäminen, jos niitä siis edelleen jatkossa esiintyy. Tuon kertomisen jälkeen sinulla on kuitenkin ensisijaisena tehtävänä antaa miehellesi aikaa ja saada hänen luottamus takaisin. Toivottavasti saatte asianne kuntoon!

 

[Kokemusta asiasta]

Päätä sitten tuhota miehenkin elämän ja luottamuksen virheesi johdosta. Eikö sinun olisi parempi rajata vahinko itseesi, eikä satuttaa muita enää yhtään.

 

[Tuhottu]

Päätä sitten tuhota miehenkin elämän ja luottamuksen virheesi johdosta. Eikö sinun olisi parempi rajata vahinko itseesi, eikä satuttaa muita enää yhtään.

Ei todellakaan pidä.
Kaikki saakoon ansionsa mukaan.

 

[Op991]

Eikö olisi pahempi jos mieheni kuulisi asian jostain muualta? Vuosienkin jälkeen jopa... Siinähän ei enää korjattaisi yhtikäs yhtään mitään... En halua rikkoa häntä, mutta kahdesta pahasta on valittava. Joko kerron itse ja otan vastuun teostani ja kärsin seuraukset tai odotan ja pelkään koska joku toinen meidän suhteeseen ulkopuolinen tulee ja rikkoo kaiken? Itse olen virheeni tehnyt, eikä muilla ole oikeutta puuttua asiaan, joten teen sen itse. Kerron totuuden ja annan miehelle päätäntävallan miten tästä eteenpäin, en usko että neljää vuotta yhden inhimillisen virheen takia kukaan hukkaan heittää. Ja jos heittääkin, eihän se olisi koko elämä kannattavaa rakentaa sellaisen perusteella joka kaatuu ensimmäisestä myrskystä...

 

[rehellinen]

Jos mies kuulee asian jostain muualta niin pommin varmasti jättää sinut ja varmasti jättää muutenkin. Itse lopettaisin suhteen pettäjään samantien, selittelyt, varsinkaan humalatilaan vetoaminen ei auttaisi yhtään. Pettäminen on pahinta mitä toiselle voi tehdä eikä luottamusta saa enää koskaan takaisin. Miehesi ansaitsee parempaa kuin valehtelevan h**ran, sori vaan.

 

[Kokemusta asiasta]

Eikö olisi pahempi jos mieheni kuulisi asian jostain muualta? Vuosienkin jälkeen jopa... Siinähän ei enää korjattaisi yhtikäs yhtään mitään... En halua rikkoa häntä, mutta kahdesta pahasta on valittava. Joko kerron itse ja otan vastuun teostani ja kärsin seuraukset tai odotan ja pelkään koska joku toinen meidän suhteeseen ulkopuolinen tulee ja rikkoo kaiken? Itse olen virheeni tehnyt, eikä muilla ole oikeutta puuttua asiaan, joten teen sen itse. Kerron totuuden ja annan miehelle päätäntävallan miten tästä eteenpäin, en usko että neljää vuotta yhden inhimillisen virheen takia kukaan hukkaan heittää. Ja jos heittääkin, eihän se olisi koko elämä kannattavaa rakentaa sellaisen perusteella joka kaatuu ensimmäisestä myrskystä...

Ei ihmiset kerro tällaisia asioita, varsinkin kun tietävät, että suhde on kunnossa. Ja se, että olisi itse parempi kertoa, niin olen kyllä jyrkästi eri mieltä. Jos itse kerrot, niin se on tuhovaikutukseltaa pahin pommi, koska se iskee täysillä alusta alkaen. Jos taas kuulee "varmoja huhuja", niin silloin jää aikaa jopa epäillä onko asiassa perää ja saa mahdollisuuden miettiä asian mahdollisuutta, jolloin shokkivaikutus ei ole niin voimakas, kuin rakas ihminen sen tunnustaisi. Ja aina on mahdollisuus olla rehellinen asian tultua esille; silloin voi sanoa, että en uskaltanut sanoa, en halunnut loukata yhtään enempää ja pyytää anteeksi. Mutta jos menet avautumaan miehellesi, että olet pettänyt, niin et enää koskaan ole se luotettava vaimo hänen silmissään. Jos itsekin pidät tapahtunutta valtavana mokana, niin miksi sitten haluat juuri sen asian antavan sinulle leiman, joka ei kuvaa sinua.

Toisaalta olen samaa mieltä, että pakkaa kamasi ja lähde. Ei tuokaan ole tervettä, että tuollaista asiaa jauhaa ja miettii loputtomiin. Toivottavasti teillä ei ole yhteistä asuntoa, koska siitä sitten tulee lähtö molemmille, jos ei halua maksaa toista ulos ja ottaa koko velkaa kontolleen. Tietysti, jos lahjoitat osuutesi miehelle sopuhintaan ja lähdet suhteeliisen tyhjänä. Sinun on mietittävä myös tämäkin vaihtoehto tulevaisuudessasi, joka on hyvin todennäköinen.

 

[ilonpilaaja]

Siitä tiedosta ei yksinkertaisesti olisi yhtään mitään hyötyä! Siitä ei tule muuta kuin paha mieli ja raskas taakka kantaa. Tuskin petetty osapuoli pystyy enää kunnolla luottamaan pettäjään, vaikka pettäjä sitä katuisikin. Paljon helpommalla pääsee, kun on vain hiljaa asiasta, valheessa elämistä tai ei. Itse pyrin aina joka asiassa rehellisyyteen, mutta sen nimissä joistakin asioista on vain hyvä olla hiljaa, jos niissä ei sen suurempaa tunnetta ollut mukana ja tapahtuma oli kertaluontoinen. Mutta kukin tyylillään!

^ Toi on niin totta!

Alottaja vaikuttaa siltä että on todellakin terapian tarpeessa. Suhde nykyiseen mieheen on alistuva. Mies ei tunnu arvostavan häntä ellei hän tee asioita miehen mieliksi. Jatkaessaan tuossa suhteessa hän vain ylläpitää omaa tilaansa. Hän tulee voimaan huonosti lopun elämää eikä koskaan pääse yli siitä mitä hyväksikäyttö on hänelle aiheuttanut. Se pyörii lopunikää päässä. Koko elämänsä hän uhraa siitä ylipääsemiseen, eikä se johda mihinkään.

Petti miestään sellasen kanssa joka häntä arvosti ja avasi hänen silmänsä? Siitä hyvästä pisti välit poikki ko. mieheen. Melko loogista. (not.). Nyt kärvistelee pettämisestä johtuvien tunteiden kanssa.

Yksinkertaisesti kannattais jättää menneet jo taakse ja katsoa elämässä eteenpäin. Menneitä ei saa muuksi muutettua, mutta ei paskan ehdoilla tarvitse elää - jollei halua. Epäilempä että ap haluaa, koska vaan jatkaa kärvistelyä. Mikäs siinä, se luo tiettyä turvallisuuden tunnetta.

Jonain päivän hänen miehensä kyllästyy olemaan vaimonsa palvottava ja lähtee etsimään tasavertaista, itseään arvostavaa naista. Sitten ap:n elämä romahtaa, ja on taas täällä palstoilla itkeämässä että miten siinä niin kävi kun hän kaikkensa teki ja syyttelee 15 vee iässä tapahtuneita ja sitä miestä jonka kanssa miestään petti....

En osaa olla empaattinen. Vain potkia perseelle. Joskus se herättää ja antaa impulssin jatkaa elämää menneisyydessä kieriskelyn sijaan. Väkisin ei voi ketään auttaa mutta paskaa olotilaa voi helposti ylläpitää myötäilemällä.

 

[Op991]

Ei ole yhteistä asuntoa muuten kuin vuokralla... Henkilökohtaisesti olen tosiaan sitä mieltä että olen terapian tarpeessa todella. Olen niin pitkään vaatinut itseltäni täydellisyyttä kaiken suhteen ja miellyttämisen halu ollut aina.

Mutta mitä moni ei ehkä ymmärtänyt puheistani, sanoinkin ehkä väärin asian, odotukseni olivat epärealistisia mieheni suhteen ja odotin vääränlaisia arvostuksen osoituksia häneltä. Olin niin tympääntynyt kaikkeen siinä vaiheessa etten nähnyt miehen arvostuksen eleitä, jotka olivat häneltä suurta mutta minulle... No en nähnyt sitä. Odotin jotain ihan muuta joka oli epärealistinen ihannekuva, oma mokani siis.

Se joka sanoi että miehelleni pommi muualta olisi helpompi. Tilanne nyt ei ole niin. Jos mieskaverini ja tämän naispuolinen ystävänsä meidän yhteinen tuttumme päättää kertoa niin se ei ole enää hienovaraista vihjailua. Heidän motiiveistaan en tiedä enkä haluakaan.

Tämä ei ole niin mustavalkoista että olisi yksi ainoa oikea toimimismalli. Uskottomuus ja siitä kertominen, ei siihen ole yksioikoista oikeaa tapaa toimia. Minusta on oikein, että jos en kykene miestäni silmiin kunnolla katsomaan tietäen petokseni, suhde ei tule olemaan hyvä koskaan. Jos eläisi. Jatkuvassa pelossa ei sekään olisi tie toimivaan suhteeseen. En tahdo tälläistä salaisuutta, muille ihmisille tilaisuutta särkeä mieheni.

Pahempaa miehelleni olisi jos vain pakkaisin kamani ja lähtisin. Minä tunen hänet ja hän ei antaisi minun lähteä ilman painavaa syytä jota ei ole koska olen onnellinen hänestä, ja hän tietää sen. Mieheni on fiksu ja empaattinen vaikkakin laiska ja mukavuudenhaluinen mutta silti hänessä on enemmän hyvää kuin huonoa. En halua odottaa sitä hetkeä kun on jo lapset ja talo, velat ja eläimet tms, ja sitten joku päättää tuhota hänet. Suojelisin itseäni jos odottaisin siihen asti kun se kaiki on, josko hänellä ei olisi silloin kanttia lähteä.

Väärin on satuttaa toista ihmistä ja sen olen jo tehnyt pahimmalla mahdollisella tavalla, mutta tehtyä kun ei saa tekemättömäksi. Annan tällä hänelle mahdollisuuden elää oma elämänsä niin kuin haluaa joutumatta miettimään mitä olisi hänen elämänsä ollut jos olisi tiennyt kaikki ne vuodet.

Ja kyllä, otan vastaan haukut siitä olevani huora ja kusipää. Olen enemmän sinut asian kanssa tällä hetkellä kuin ennen. Tiedän etten kykene antamaan itselleni anteeksi tekoani ellen ole rehellinen.
Itsekästä ehkä, mutta ei tää elämä parane puskaan päänsä laittamalla. Tai pakenemalla.

Ja mitä minä syytän? Josko ei viesteistäni ole tullut selville en syytä mitään muuta kuin vain ja ainoastaan itseäni. Huono hetki, ehkä, mutta MINÄ tein sen virheen. Arvoton olo, ehkä mutta MINÄ itsekkäästi oikeutin ilmeisesti itseni tekemään jotain noin kamalaa. Pettämiselle ei ole mitään syitä muuta kuin ihmisen oma toiminta ja on syitä jotka saavat ihmisen toimimaan. Pettäminen lähtee itsestä, olisi ollut muitakin keinoja taplata syyt ja ongelmat kuin pettäminen. En sano ettenkö miettisi sitä miksi helkkarissa tein niin ja mitä olisin voinut tehdä toisin, mutta sen miettiminen on turhaa jos vain takerrun siihen virheeseen.

Mieheni ei ole niin tyhmä, etteikö olisi jotain jo aavistanut mun puheista täsaä syksyn varrella. Jos hän haluaa minut jättää, aion tehdä kaikkeni että alku hänen uudelle elämälleen on mahdollisimman hyvä. Huomisesta lähtien mennään hänen ehdoillaan, mutta en voi tuudittautua siihen että luurangot pysyvät kaapissa

 

[Kokemusta asiasta]

Olet kyllä auttamattoman pihalla omista asioistasi. Haluat siis pilata miehesi elämän ja hänen luottamuksensa rakastamaansa vaimoonsa. Itsekkäästi vain ajttelet miten itse kärsit ja olet tehnyt vääri ja nyt todellakin haluat, että miehesikin kärsii ja joutuu pettymään ja petetyksi, sillä sitä hän ei vielä ole.

"Se ei satuta, mitä et tiedä". Jos joku muu sanoo miehellesi pettämisestä, niin miehesi voi jopa suuttua hänelle, vaikka tilanteen tajuaakin. "Sanansaattaja ammutaan". Jos vuosien kuluttua asia selviää miehellesi, niin tuskin hän siitä enää masentuu vakavasti. "aika kultaa muistot"

Huomenna olet tekemässä isomman virheen mitä on sinun tekemäsi virhe. Mutta asiat menee niin kuin niiden pitääkin mennä. Turha on tulla valittamaan, että mistä tiesit miten mieheni reagoi.

 

[Sen vaa sanon]

Kuulostaa melkoselta marttyyrilta koko emäntä.

 

[Op991]

Ensin se oli shokissa.. Sitten se itki ja meinas saada paniikkikohtauksen... Sitten se pyysi kertomaan kaiken... Kerroin. Sanoin että voin nukkua sohvalla... Sano että nukkuu itse vierashuoneessa. Laitoin sinne sille valmiiks, sängyn kirjan koneen yöpaidan mehua, vettä, iltapalaa, maalaustarvikkeet, nenäliinat kaikki... Koitin puhua ja se sano että haluaa miettiä rauhassa. Kerroin sille ja tein selväksi että vika ei ollut sen, siinä ei oo mitään vikaa vaan mussa. Ei osaa kuulemma syyttää mua tai olla mulle vihainen. Sitten kun olin lähdössä pois vierashuoneesta se katto mua niin rakastavasti... Ja tuli halaamaan ja sano että vaikka hän nyt nukkuu siellä, ei tarkota että ollaan erottu, ja että hän ei ole mua jättämässä. Suureli mua suulle ja otsalle, rutisti.

Kysyi myös miksi kerroin vasta nyt. Kerroin että en tiennyt mitä tehdä ja hän kiitti rehellisyydestä. Kiitti että olin rehellinen ja kerroin itse. Saa nähdä miten tästä eteenpäin...

 

[jee-hee]

narsismi on vastaus kaikkeen

 

[*uusi alku*]

Op991, annan sinulle tämän vanhan neuvon "ole itsellesi armollinen". Mieti suhteenne jatkoa. Mitä itse haluat? Älä ryhdy suhteessanne miksikään nöyristeleväksi ja anteeksipyyteleväksi olennoksi. Se ei kannata, vaan syö omaa sisintäsi. Tiedän kokemuksesta.

Olen ollut samassa tilanteessa ekassa pidemmässä suhteessani parikymppisenä. Päätit kertoa miehellesi virheestäsi. Niin minäkin tein. Suhde jatkui tuon jälkeen pari vuotta, mutta sama se ei enää ollut.

Selvisi, että mies oli myös pettänyt minua useita kertoja ja aiemminkin kuin itse. Tätä olin aavistellut, mutta kysyttäessä hän ei myöntänyt. Asia vahvistui toista kautta. Olin kuvitellut, että suhteessa pitää aina olla rehellinen ja kärsinyt mielessäni pettämisestäni. Tekemäni pettäminen oli väärin, mutta omassa mielessäni se oli kasvanut liiankin isoksi asiaksi.

Jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt lopettaa suhde siinä vaiheessa, kun seurustelu ei tuntunut hyvältä. Sen sijaan muutimme vielä yhteenkin. Suhde oli alkuhuuman jälkeen vuoristorataa eli välillä ihania aikoja ja vastaavasti pahaa mieltä.

Sen opin, että myöhemmissä suhteissani en ole pettänyt. Myöhemmissä suhteissani olen myös osannut itsekin antaa ja saada kunnioitusta. Olen myös opetellut antamaan itselleni anteeksi.

Kokemani perusteella ajattelen, että kannattaisi laittaa lusikat jakoon siinä vaiheessa jos jompi kumpi pettää. Jos on kyse pitkästä suhteesta, jossa on lapsia, tulisi asia käsitellä esimerkiksi jonkun parisuhdeterapeutin kanssa.

 

[joo-hoo]

narsismia, narsismia se on. jokainen kyökkitsykolooki tunnistaa heti narsismin oireet.

 

[Kokemusta asiasta]

Ensin se oli shokissa.. Sitten se itki ja meinas saada paniikkikohtauksen... Sitten se pyysi kertomaan kaiken... Kerroin. Sanoin että voin nukkua sohvalla... Sano että nukkuu itse vierashuoneessa. Laitoin sinne sille valmiiks, sängyn kirjan koneen yöpaidan mehua, vettä, iltapalaa, maalaustarvikkeet, nenäliinat kaikki... Koitin puhua ja se sano että haluaa miettiä rauhassa. Kerroin sille ja tein selväksi että vika ei ollut sen, siinä ei oo mitään vikaa vaan mussa. Ei osaa kuulemma syyttää mua tai olla mulle vihainen. Sitten kun olin lähdössä pois vierashuoneesta se katto mua niin rakastavasti... Ja tuli halaamaan ja sano että vaikka hän nyt nukkuu siellä, ei tarkota että ollaan erottu, ja että hän ei ole mua jättämässä. Suureli mua suulle ja otsalle, rutisti.

Kysyi myös miksi kerroin vasta nyt. Kerroin että en tiennyt mitä tehdä ja hän kiitti rehellisyydestä. Kiitti että olin rehellinen ja kerroin itse. Saa nähdä miten tästä eteenpäin...

Tekee niin pahaa, että en pysty edes lukemaan kuin joka toisen sanan. Voin kertoa sinulle, mikä tämän kaiken tarkoitus oli. Miehesi aloittaa uuden elämän, hän kasvoi tämän vuoden ensimmäisenä päivänä enemmän kuin koko ikänään. Hän menetti samalla myös luottamuksensa sinuun ja myös pitkäksi aikaa naisiin ja morsiamiin. Hänellä oli hyvin lyhyt aika siitä, kun hän voi sanoa olleensa onnellinen tuore aviomies ja tiesi vielä eilen tehneensä oikean valinnan. Hänellä oli vielä eilen rakastava vaimo ja koti. Hänellä oli vielä eilen tulevaisuus ja unelmia. Tänään hän on shokissa, hänen unelmansa on murskana, hänen kotinsa tuntuu vieraalta, hän ei voi käsittää sitä, että hänen rakastamansa ihminen tekee hänelle pahimman mahdollisen työn. Tämä kaikki tapahtui hänelle sanoilla: Petän sinua.
Nyt on siirretty tuska miehelle ja ap saa muuta ajateltavaa, hänen mielensä kevenee ja hän voi alkaa hoitamaan ja olemaan vielä enemmän rakastava, ilman sitä syyllisyyden tunnetta. Onnittelen ap, eikö olekin huojentava olo, kun sait kerrottua.

Miehesi halaukset sinua kohtaan ovat epätoivoa, hänen suudelmansa ovat paniikkia, kun hän siitä toipuu, niin hän tekee ratkaisunsa. Se voi ola mikä tahansa, ero, uusi alku tai itsemurha.

 

[hii-hoo]

jokaiseen asiaan on olemassa yksiselitteinen vastaus: narsisimi

 

[Heh]

Tekee niin pahaa, että en pysty edes lukemaan kuin joka toisen sanan.

...niin hän tekee ratkaisunsa. Se voi ola mikä tahansa, ero, uusi alku tai itsemurha.

no, voi vee mikä draama queen!

 

[Op991]

Petin, en petä enää. Hän sanoi että on onnellinen kun ei ollut mitään henkistä pettämistä ja ymmärtää että takana oli muuta kuin tahallinen satuttaminen.

Epätoivoa, paniikkia, ehkä. Mutta koen että tekn oikein, kun en säilyttänyt tällaista luurankoa kaapissamme, mistä hän ei tiedä. Jos hän mietittyään tulee tulokseen että tahtoo erota, ymmärrän sen. Nyt kuitenkin en halua roskiin heittää sitä mitä oli, on ollut. Hänkään ei. Kerroin hänelle senkin, kuinka tämä avasi silmäni, kuinka ymmärsinkään asiat täysin eri kantilta ja kuinka kasvoin, kypsyin, ymmärsin asioita. Hän tarvitsee nyt omaa aikaa ja annan hänelle tilaa. En halunnut leikkiä tulella ja jättää kertomatta. Jos suhteemme selviää tästä, siis jos, se on vahvempi ja parempi. Jos ei, niin sille ei voi mitään. En minä ole mikään kaikkivaltias jolla on oikeus päättää toisen puolesta että tämä haluaa elää kanssani tietämättä luurangosta kaapissa, joka voisi myöhemmin aiheuttaa vielä suurempaa tuhoa.

Minä itse taas... Oloni on helpottunut mutta äärimmäisen tuskainen tietäen hänen tuskastaan. Itsekästä ehkä, olkaa mieltä mitä olette, mutta joskus mielestäni on tehtävä päätöksiä ja oltava itsekäs joskus että elämään saa selkeyttä ja itse pysyy kunnossa. Jos itse on kunnossa voi auttaa muita... Ja pah, elämässä on tehtävä valintoja oli se sitten itsekästä tai ei. Mun valinta oli olla rehellinen rakastamalleni miehelle. Hän on kiitollinen siitä.

Hän on saanut nukuttua ja syötyä, sanoo että on parempi olo jo. Nyt ensin keskityn sekä siihen että saan itseni kuntoon ja pystyn olemaan hänelle tukena ja tasavertaisena kumppanina mikäli hän päättää jatkaa kanssani.

Hän on hyvä mies, rakastan häntä äärimmäisen paljon. Tapahtui mitä tapahtui, tämä oli mielestäni oikein.

 

[Kokemusta asiasta]

Petin, en petä enää. Hän sanoi että on onnellinen kun ei ollut mitään henkistä pettämistä ja ymmärtää että takana oli muuta kuin tahallinen satuttaminen.

Epätoivoa, paniikkia, ehkä. Mutta koen että tekn oikein, kun en säilyttänyt tällaista luurankoa kaapissamme, mistä hän ei tiedä. Jos hän mietittyään tulee tulokseen että tahtoo erota, ymmärrän sen. Nyt kuitenkin en halua roskiin heittää sitä mitä oli, on ollut. Hänkään ei. Kerroin hänelle senkin, kuinka tämä avasi silmäni, kuinka ymmärsinkään asiat täysin eri kantilta ja kuinka kasvoin, kypsyin, ymmärsin asioita. Hän tarvitsee nyt omaa aikaa ja annan hänelle tilaa. En halunnut leikkiä tulella ja jättää kertomatta. Jos suhteemme selviää tästä, siis jos, se on vahvempi ja parempi. Jos ei, niin sille ei voi mitään. En minä ole mikään kaikkivaltias jolla on oikeus päättää toisen puolesta että tämä haluaa elää kanssani tietämättä luurangosta kaapissa, joka voisi myöhemmin aiheuttaa vielä suurempaa tuhoa.

Minä itse taas... Oloni on helpottunut mutta äärimmäisen tuskainen tietäen hänen tuskastaan. Itsekästä ehkä, olkaa mieltä mitä olette, mutta joskus mielestäni on tehtävä päätöksiä ja oltava itsekäs joskus että elämään saa selkeyttä ja itse pysyy kunnossa. Jos itse on kunnossa voi auttaa muita... Ja pah, elämässä on tehtävä valintoja oli se sitten itsekästä tai ei. Mun valinta oli olla rehellinen rakastamalleni miehelle. Hän on kiitollinen siitä.

Hän on saanut nukuttua ja syötyä, sanoo että on parempi olo jo. Nyt ensin keskityn sekä siihen että saan itseni kuntoon ja pystyn olemaan hänelle tukena ja tasavertaisena kumppanina mikäli hän päättää jatkaa kanssani.

Hän on hyvä mies, rakastan häntä äärimmäisen paljon. Tapahtui mitä tapahtui, tämä oli mielestäni oikein.

Niinpä, itsekkyytesi tuli ensimmäisen kerran esille silloin kun petit; katsoit omat tarpeesi kaiken edelle. Toisen kerran itsekkyytesi tuli esille nyt, kun päätit siirtää tuskan miehellesi ja saada oloosi helpotusta. Olivat ne sitten omantunnontuskia tai rehellisyyttä, niin siihen en ota kantaa kuin sen verran, että rehellisyydellä ei ainakaan kannata kerskailla tässä tapauksessa. Aika sopan olet kuitenkin keittänyt, mielestäni sinun pitäisi itse hypätä sinne kattilaan, vaikka kuinka hyvältä nyt tuntuisikin. Vielä yksikin itsekkyyteen viittaava ele, nin esiin vedetty narsistikortti on juuri oikeassa osoitteessaan.

 

[Op991]

En minä itsekään haluaisi elää siinä luulossa että kaikki on hyvin ja sitten joskus ilmenee että näin ei olekaan ollut. Se olisi törkeää toista ihmistä kohtaan joka olisi voinut päättää suhteen ja jatkaa elämää ja saada jotain arvoistaan tai sitten jatkaa suhdetta ja luoda se uudelle pohjalle, tienä onnellisempaan elämään molemmille parisuhteessa oleville. Ehkä sinä haluaisit elää ilman rehellisyyttä ja toisen luomassa kuvitelmassa, mutta minä en halua olla se joka kuplan luo.

Taitaa olla narsismin määritelmä muutamalla hakusessa... Minä en tuntisi syyllisyyttä ja tuskaa enkä pelkäisi satuttavani toista jos olisin narsisti. Googlepsykologiaa ja diagnosointia on turha harrastaa... Narsismissa haluaisin antaa toisille parhaan mahdollisen kuvan itsestäni, rakastaisin itseäni ylitsevuotavasti ja syyttäisin muita ja kaikkea muuta kuin itseäni kaikesta. En olisi empaattinen ja välittäisi mieheni tunteista jos olisin.

Olisiko ollut JR joka mainitsi tässä keskustelussa että terroristikin toimii omasta mielestään oikein, koska se on hänen uskomustensa mukaan oikein. Ei ehkä suoranaisesti sovellettavissa tähän tilanteeseen, mutta jokainen toimii niinkuin oikeaksi näkee ja käsitys oikeasta on jokaisella eri. Virheeni oli kun päästin pettämisen tapahtumaan, ja toinen virhe oli kun olin salannut asian näin pitkään. Rehellisyys ei ole koskaan täysin mustavalkoisesti hyvää ja oikein, mutta rehellisyys on parisuhteessa tärkeää. Jos en voi olla miehelleni täysin rehellinen sanoessani olleeni hänelle aina uskollinen, sitä en kestä. Luottamus on mennyt nyt, totta helevetissä se menee tuollaisesta. Enemmän se meni siinä kun salasin näinkin pitkään. Jos olisin salannut asian en olisi koskaan voinut rakastaa miestäni totuudenmukaisesti vaan rakastaisin ja ehkä jopa sietäisin kaiken vain sen vuoksi että olen tehnyt väärin. Uskottomuus on pahimpia kriisejä parisuhteessa ja murto-osa parisuhteista selviää siitä. Silloin on rakkaus toista kohtaan aitoa ja halu yrittää ja kasvaa on aitoa.

Tämä oli kasvun paikka minulle. Mutta myös miehelleni. En aio ruveta sietämään huonoa kohtelua tämän vuoksi kovinkaan pitkään, koska silloin teen väärin miestäni kohtaan jäämällä suhteeseen jossa hän ei voi olla ehjä. Hän sanoi minulle tunti sitten, että hänellä on jo melko hyvä olla koska kaikesta huolimatta arvostaa rehellisyyttäni. Hän sanoi, että me yhdessä selviämme tästä, ja tämä on kasvun paikka, vaikka ei pidäkään virhettäni hyvänä asiana. Hän sanoi, että luottamus ei mennyt kokonaan koska olin rehellinen, ja koska kerroin nyt tietäväni kaiken selkeämmin. Ja niin tiedänkin.

Soppa mikä soppa, vaikka minä itse sinne hyppäisin ja kiehuisin kuoliaaksi, kerä se hyödyttäisi? Mieheni sanoi että hän ei missään nimessä halua minua menettää, hän rakastaa minua niin paljon, ja toivoo että olen rehellinen tästä lähin kaikesta. Ja niin aion ollakin ja lupaukseni pitää.

Googlediagnosointi sikseen ja jätetään diagnoosin teko ammattilaisille!

 

[Oma valinta]

Moni vissiin kuvittelee ap:n toimineen syyllisyydestä ja halusta helpottaa omaa oloaan? Miksen minä näe sitä? Minusta ap on toiminut oikein. Omien virheidensä tunnustaminen ja niiden katuminen, olemalla rehellinen ja näyttämällä sen ap voi vielä saada elämältä jotain hyvää.

Itse kerroin miehelleni pettämisestäni, olin 19 vuotias ja naiivi. Hän on minua viisi vuotta vanhempi ja reaktio oli aika samanlainen kuin ap:n miehellä. Shokki ja järkytys, viha, masennus ja itsesyytökset iskivät kaikki samaan aikaan. Hän tunsi ettei ollut pitönyt minusta huolta niinkuin hyvän miehen kuuluu. Sanoin hänelle että hän on pitänyt huolta juuri niin kuin pitääkin, mutta minä olin tyhmä. Minä tein väärin, ei hän. Muutaman päivän jälkeen hän puhui minulle tunteistaan. Sanoi että ei välitä virheestäni, vaan on ylpeä ja onnellinen siitä että kaikesta vääryydestä huolmatta että olin rehellinen.

Pettäminen, uskottomuus ei ole mikään tabuaihe mistä pitäis vaieta. Sitä on tapahtunut aina ja tälläkin hetkellä joka kolmas mies ja nainen pettää kumppaniaan. En usko että on ainoatakaan ihmistä joka ei ole joutunut kokemaan pettämisen, petetyksi tulon, jokainen on joko kokenut sen itse tai nähnyt tapahtuvan lähipiirissään.

Ap, älä tunne syyllisyyttä vaikka olosi olisikin helpottunut. Sanoit tuntevasi tuskaa miehesi tuskan näkemisestä, se kertoo rakkaudestasi häneen. Anna itsellesi anteeksi virheesi, miehesikin on helpompi sitten antaa se sinulle anteeksi. Pysy valitsemallasi tiellä ja ole hänelle uskollinen ja rehellinen, tuki ja turva. Myötä- ja vastoinkäymisissä, ettekös te niin luvanneet?

 

[Kokemusta asiasta]

Jos tämä näin helposti menisi, niin sittenhän kannattaa pettää ja olla rehellinen, pelastava enkeli.

Siinä olet oikeassa, että on eri asia olla kerran hunningolla, kuin patologinen pettäjä. Siinäkin olet oikeassa , että on eria asia aidosti katua ja tunnustaa se, kuin narsistisesti kieltää tehneensä mitään väärää.

Siinä olet väärässä, että pettämisen salaaminen olisi jotenkin kauheampaa kuin itse petos. Ihmisillä on aina taakkoja, en minä tiedä onko miehellesi siirretty taakka luottamuksen menettämisestä suhteessa tapahtuneeseen. Hän kantaa sitä taakkaa nyt loppuikänsä, se ei unohdu koskaan, ei vaikka hän olisi uudessa suhteessa. Sinun taakkasi on nyt sitten pienempi kuin miehen, koska tuskin sinulle mitään sieluntuskia jäi pettämisestä; vaihtelua ja osittain miehen syytä.